Luisten lihojen syöttäminen koiralle, oli kyse sitten vaikka broilerin koipireidestä, on omalla tavallaan perusteltua puremisen ilon takia, Koira saa käyttää hampaitaan ja kunnollisen suutuntuman. Samalla saadaan koiran tarvitsema kalsium ja muut mineraalit. Omistaja pystyy myös edes jollain tasolla hahmottamaan mitä koira syö. Luiset jauhelihat ovatkin aivan toinen asia.

Jauhetut luiset jauhelihat ovat kaiku menneisyydestä. Ajalta, jolloin barffin myötä oltiin täydellisen vakuuttuneita siitä, että luusta saadaan kaikki. Nykyään tiedetään, että barf oli enemmän ruokintavirhe kuin tapa ruokkia, ja perustui osaamattomuuteen sekä puhtaaseen taikauskoon, kuten bakteeriteoriaan. Silti luiset lihat ovat edelleen myynnissä.

Se, että edelleen muutama tukkuri ja valmistaja pitää luisia jauhettuja tuotteita valikoimissaan, perustuu muutamaan perussyyhyn. Ensinnäkin niille on einen kysyntää, kun koiranomistajat pitävät niitä näppäränä tapana antaa koiralle kalsiumia. Toiseksi, ne ovat taloudellisesti valmistajalle houkutteleva tapa jatkaa lihaa jollain, joka jauhettuna näyttää lihalta, mutta maksaa vain osan aidon lihan hinnasta. Tuo on se aito syy, miksi kuluttajia ei edes haluta ohjata järkevämpiin valintoihin.

Kun koira syö kokonaista luuta, niin ruuansulatuksella on pari vaihtoehtoa tulla toimeen liian ison luumäärään kanssa. Useimmiten isot kappaleet jäävät vatsalaukun rakenteisiin kiinni ja saavat jopa päivien happokylvyn, ennen kuin jatkavat jauhoksi sulaneina matkaansa suolistoon. Tai sitten koira oksentaa ylimääräiset palaset pois.

Täytyy muistaa, että luuta ei enää varsinaisesti sulateta suolistossa. Ei ole olemassa entsyymitoimintaa, joka pilkkoo ja paloittelee luuta. Jos kokonainen pala luuta pääsee suolistoon, niin se on samanlainen vierasesine kuin kivi, sukka tai muoviankka. Joko se tulee ulosteen mukana ulos, usein kovalla vingahduksella, tai se aiheuttaa tukoksen. Mutta vatsan toiminta suojelee koiraa, mahdollisuuksiensa mukaan, eikä suppilonmallisen vatsan pohjasta alemman vatsaportin kautta pääse isommat palaset. Ainakaan usemmin.

Pieni riski löytyy silloin kun ruokaa on paljon ja palaset eräällä tavalla hautautuvat vatsassa muhivaan ruokasulaan. Tämä on aito riski syötettäessä kuivamuonaa ja luita yhtäaikaa, ei kuvitelma erilaisista sulamisajoista.

On kuitenkin muistettava, että tukosriskiä harvemmin aiheuttaa luunpalaset. Sen sijaan asialla on hiekkamainen sulanut luumassa. Jos sinulla on hevostaustaa, niin tiedät mitä hiekka tekee hevosen suolistossa. Sulaneella luulla kyse on tismalleen samasta asiasta.

Jos koira syö 250 gramman koipireiden ja siitä on 100 grammaa luuta, niin tilanne ei tietenkään ole sen kummallisempi kuin jos sama koira söisi 250 grammaa jauhelihaa, johon on jauhettu 100 grammaa luuta. Sama ruoka analyysien mukaan, ja ainoastaan olomuoto on erilainen. Mutta juurikin olomuoto on tällä kertaa se oleellinen asia.

Koipireidestä purrut palaset ovat erikokoisia ja sulavat eri tahtiin. Vaikka muutoin maha olisi tyhjä noin neljässä tunnissa, niin luuta olisi edelleen vatsassa kiinnittyneenä. Koko luumassa ei ole suolistossa.

Kun koira syö saman määrän jauhelihaa, niin neljän tunnin kuluttua myös koko luumassa on suolistossa, oli sitä sulatettu tai ei. Tämä siksi, että jauhetun luun raekoko on eräällä tavalla sama kuin jauhelihalla, ja koska se on pientä, niin se etenee lihan mukana suolistoon.

Ja nyt tulee se jännä juttu.

Jos ruuasta on luuta esimerkiksi kolmannes, niin jauhelihassa ei ajatella, että ruokaa on aidosti kolmannes vähemmän. Jos koira söisi puhdasta lihaa 300 grammaa, niin omistajat antavat saman 300 grammaa luullista lihaa. Koska siinä sadassa grammassa luuta ei ole kaloreita, ei proteiinia, ei rasvaa, niin aidosti hyödynnettävää ruokaa onkin vain 200 grammaa. Tämän takia ollaan energiavajeessa (muutaman muun puutteen lisäksi) ja ruuansulatus suolistossa tehostuu.

300 grammalla pelkkää lihaa oltaisiin tuhlailevampia, jolloin ulostekin olisi pehmeämpää ja määrältään enemmän kuin muutama kaninpapana. Luullisella lihalla ulosteeksi jäisi vähemmän, koska vähä liha pitäisi imeyttää tarkemmin, ja sekin olisi luuta. Koira ähisee ja vinkuu, ja omistaja päivittelee vaaksan mittaista valkoista pökälettä.

Yksi syy siihen, että sulamaton luu tuppaa pakkaantumaan tulpaksi, on sen paino. Kevyempi materiaali luistelee uiskentelee veden mukana omaa vauhtiaan ja raskaampi luujauhe pysähtyy tulpaksi.

Luullinen liha kalsiumin lähteenä

Luullista jauhelihaa voi käyttää kalsiumin lähteenä aivan samoin kuin ylipäätään luuta. Tai luujauhoa. Tai purkkikalkkia. Annetaan koiran tarvetta vastaava määrä kalsiumia ja pitoisuus tuotteessa määrää paljonko tuotetta on annettava. Perusjuttuja.

Jos arvioidaan koiran kalsiumtarpeeksi vaikkapa 100 mg/kgEP ja hyväksytään, että se pitäisi imeytymisen sisällään, niin 30 kg koira tarvitsisi päivässä 3 grammaa kalsiumia.

Sitten katsotaan paljonko tuotteessa on kalsiumia:

• Mush B.A.R.F. Basic Kana jauhettu, luuta n. 35 %, kalsiumia 2,1 g/100 g
• Maukas Poro, sis. jauhettua luuta, luuta n. 20 %, kalsiumia  6,3 g/100 g

Laskuyhtälö on helppo ja sen voi tehdä (ainakin) kahdella tavalla.

1. Jaetaan sadalle grammalle annettu määrä sadalla, jolloin tiedetään paljonko on grammassa (2,1/100=0,021 g, 6,3/100=0,063 g) ja jaetaan tarve tuolla määrällä. Vastaus on kuinka monta grammaa jauhelihaa tarvitaan, että saadaan tarvittava määrä kalsiumia (3/0,021=143 g, 3/0,063=48 g)
2. Jaetaan koiran tarve sadan gramman määrällä, jolloin vastaus on kuinka monta sadan gramman palasta tarvitaan (3/2,1=1,43, 3/6,3=0,48). Tuon voi heti hahmottaa 143 ja 48 grammaksi, mutta jos ei luota omaan päässälaskuun, niin kun tulksen kertoo sadalla, niin saa grammat (1,43×100=143 g, 0,48×100=48 g)

Harjoitellaan vielä päässälaskua noin arvoilla.

Mush antaa hiukan yli 2 grammaa per 100 g. Jos antaisi 200 grammaa, niin saataisiin 4 grammaa, mutta halutaan vain 3 g. Koska 3 on kahden ja neljän välissä, niin tarvittaisiin noin 150 grammaa.

Maukas antaa hiukan päälle 6 grammaa sadasta grammasta lihaa, mutta tarvitaan vain 3 grammaa. Se on puolet kuudesta, joten tarvittaisiin lihaakin vain puolet eli noin 50 grammaa.

Nyt tiedetään, että 30 kg koira tarvitsee lihoja saadakseen 3 grammaa kalsiumia:

• Mushin kanaa n. 150 grammaa
• Maukkaan poroa n. 50 grammaa

Miten ja kumpaa käyttää

Miten käyttää on helppo kysymys vastata.

• Mushista leikataan 500 gramman pötköstä kolmasosa ja laitetaan kuppiin. Loput ruuasta mukaan plus lisät.
• Maukkaasta leikataan noin reilun desin kokoinen köntsä (tai 10-osa viipale, tai jaetaan kolmeen kertaan puoliksi, jolloin saadaan kahdeksan á 62 g viipaletta; riittävän lähellä) ja laitetaan kuppiin. Loput ruuasta mukaan plus lisät.

Kumpaa käyttää on makuasia. Koska molemmat tarvitsevat varsinaisen lihan ruuaksi, niin itse jättäisin kummatkin ostamatta ja laittaisin vaikkapa Kennelrehun kalkkia reippaan ruokalusikallisen.

Mutta jos haluaa ehdottomasti ottaa kalsiumin luusta, niin minun valintani olisi Maukkaan poro (tosin, poro on maistunut meillä huonosti). Syy on sen korkeampi kalsiummäärä, jolloin sitä laitettaisiin vähemmän ja samalla muutoin hyödyttömän luun ja ruston määrä jäisi alemmas.

Mush ilmoittaa luiden ja rustojen määrän noin 35 prosentiksi. Tarkoittaa kahta asiaa. Ensinnäkin sitä, että varsinaista lihaa on kehnohkosti ja iso osa ruuasta on kanan rustoa. Kun joutuisin antamaan 150 grammaa, niin noin 50 grammaa on hyödytöntä ruokaa – joutuisin siis lisäämään lihaa 50 grammaa enemmän kuin muutoin olisi tarvetta. Sama asia toisinpäin – saadakseni kolmisen grammaa kalsiumia, joudun työntämään koiran suolistoon 50 grammaa sulamatonta tavaraa.

Maukkaan 20 % luupitoisuus tarkoittaisi ravintona hyödyttömälle 10 gramman osuutta, ja se on vain noin ruokalusikallinen.

Joten jos on ehdottomasti annettava luu jauhelihan joukossa, niin valitkaa sellainen, jossa on mahdollisimman korkea kalsiummäärä, niin sitä voi antaa vähemmän ja kunnollista ruokaa saa annettua enemmän ilman, että ruokakupin koko kasvaa.

Muuten, Maukkaan luullinen broileri ei ehkä ole järkevä valinta, vaikka sille ilmoitetaankin noin 5 % kalsiummäärää – kukaan ei nimittäin usko, että tuo pitää paikkaansa. Mutta ehkä kun tarpeeksi moni asiaa Maukkaalta kyselee, niin ehkä Musti & Mirri tuon tarkistaa ja tämän kappaleen saa editoida pois.

Hintaa voi toki miettiä. Rehukalkki maksaa noin kympin 40 kiloa, mutta se on aika ekstriimi hankinta suurimmalle osalle koiratalouksia. Kennelrehun 3 kg kalkkipönttö maksaa 14 euroa ja siitä antaa 30 kilolle sellaiset 250 päivää eli 8 kuukautta. Siinä on vertailukohta kun miettii paljonko mikäkin maksaa.