Tassut ovat se elin koiralla, joka joutuu kantamaan koko painon ja saa kestää liikkumisen mekaanisen rasituksen. Esimerkiksi anturavammat voivat olla hankalakin vaiva, koska ne saattavat parantua hitaasti, olla kroonisia ja aina estävät kilpailuttamisen, koska koira ontuu. Tassut on aina mentävä läpi siinä vaiheessa kun koira ontuu. Syy saattaakin monesti löytyä kynsivalleista tai anturoista, revenneestä kynnestä puhumattakaan. On koko ajan muistettava, että tassut ovat ehkä se tärkein koiran työväline. Jos tassut ovat rikki, niin lihaskunnosta ei ole mitään hyötyä.

Tassun luut

Tassun luusto rakentuu useista pienistä luista. En yritä antaa täydellistä kuvaa tassun rakenteesta, vaan lähinnä kevyen yleiskuvan. Rakenne on erittäin monimutkainen ja perustuu useisiin pieniin luihin, jänteisiin ja nivelsiteisiin. Tämän takia tassun liikkuvuus, aina ranteesta varpaiden niveliin, on niin suuri. Tämä liikkuvuus on myös altis vammoille, ja nimenomaan varvasvammat ovat niin yleisiä.

Metakarpaalit ja metatarsaalit

Koiran etutassuissa on viisi metakarpaaliluuta, jotka ovat yleensä numeroitu yhdestä viiteen alkaen jalan sisäpuolelta. Ensimmäinen, sisimmäinen, muodostaa kaksoiskannusten yläosan. Metakarpaalit 2-5 ovat tassun tärkein tuki. Takatassuissa on samankaltainen rakenne, ja niitä kutsutaan metatarsaaleiksi.

Sesamoidit

Sesamoidit ovat pieniä luita, jotka sijaitsevat pareittain jokaisen metakarpaalin alapäässä ja takana. Ne liittyvät varpaiden jänteistykseen ja lihaksiin liitoksessa metakarpaaleihin.

Sesamoidin murtumia tavataan aina silloin tällöin, ja vaikka niiden suhteen toipumisennuste on hyvä, joskus vaaditaan operointia. Yleensä kuitenkin lepo sekä mahdollisesti laserhoito riittävät. Ensimmäisen varpaan nivelen etupuolella on myös pieniä sesamoideja, mutta ne aiheuttavat erittäin harvoin mitään ongelmia.

Anturat

Koiralla on viisi anturaa, joiden tehtävänä on olla kulutus- sekä suojapinta painon, liikkumisen ja alustan välillä. Yksi on ylempänä, ns. jarrutusantura. Tassussa on yksi isompi pääantura sekä kolme varvasanturaa. Anturoissa on lisäksi greyhoundin vartalon ainoat hikirauhaset, joka on syynä siihen, että talvisin lumi paakkuuntuu varpaiden väliin.

Kuivat ja halkeilleet anturat

Kävelyttäminen kovilla alustoilla, kuten asfaltilla tai betonilla, tai talviset kelit pakkasineen ja suolaamisineen voivat aiheuttaa ongelmia anturoille. Myös kuuma hiekka on ongelma. Nuo voivat aiheuttaa anturoiden ihon ohenemista, joka tekee ne aroiksi. Anturat pitäisi säännöllisesti tutkia halkeamien ja normaalista poikkeavien kovettumien suhteen.

Kun anturat kuivuvat ja alkavat halkeilla, ne on saatava taas kosteutettua ja joustaviksi. Ensin anturat kostutetaan liottamalla niitä kymmenisen minuuttia vedessä. Sen jälkeen niihin hierotaan rasvaa. Voidaan käyttää tarvikeliikkeissä myytäviä tassurasvoja tai jotain eläinpohjaista rasvaa sisältävää. Yleensä kasvisöljypohjaiset eivät toimi. Tätä tehdään ensi alkuun kahdesti päivässä pari viikkoa, sen jälkeen tarvittaessa. Huono tapa ei ole, varsinkaan talvisin jos koiralla on pakkasen ja lumen suhteen arat anturat, huuhdella ja rasvata tassut joka ulkoilun jälkeen.

Hiekanjyvät

Varsinkin halkeilleisiin anturoihin voi tunkeutua hiekanjyväsiä, jotka koteloituvat sisälle kun antura paranee muutoin.
Mikäli koira juoksee ontumatta pehmeällä alustalla, kuten ruoholla, mutta ontuu tai keventää kovemmalla, niin yksi syy saattaa olla nimenomaan anturaan tunkeutunut hiekka tai muu vierasesine.

Koira otetaan makaamaan ja ontuvan jalan anturat mennään erittäin huolellisesti läpi hyvässä valossa, esimerkiksi taskulampulla ja suurennuslasilla. Anturasta etsitään pienenpientä, neulanpään kokoista, kosteaa pistettä. Käytännössä aina sellainen löytyy, ja se on paineltaessa arka.

Terävällä koukulla tai veitsenkärjellä voi yrittää aukaista anturaa ja yrittää puhdistaa hiekan pois. Toimenpide voi olla kuitenkin kivulias ja pitäisi tietää mitä tehdä. Lisäksi riskinä on, että jos toimitaan liian agressiivisesti, niin voidaan vahingoittaa alueen jänteitä. Parempi ratkaisu lienee antaa eläinlääkärin operoida jalka. Koira on poissa työstä tai harraastuksesta kahdesta kolmeen viikkoon.

Hiertymät

Hiertymät aiheutuvat kesäisin käytännössä aina hiekasta ja huolimattomasti tehdystä tassujen pesusta. Talvella syypää on kylmyys ja pakkaslumi, joka puuterisuudestaan huolimatta hiertää inhottavan mukavasti. Anturan pinta on rikki, se on punertava ja einen tulehtuneen oloinen – useimmiten karvojen ja anturan rajalla ja varpaiden välissä. Hiertymä näyttää jossain määrin viiltohaavalta.

Hiertymät täytyy pestä betadine-liuoksella ja kuivattaa erittäin huolellisesti. Hiertymä on pidettävä koko ajan niin kuivana kuin mahdollista, koira ei saisi esimerkiksi nuolla sitä. Yhtenä hyvin toimivana on pidetty Cothivet-spraytä. Ajoissa havaittu hiertymä ei estä koiran kilpailemista ja kroonisempikin saadaan hoidettua muutamassa päivässä.

Ennaltaehkäisy on vaikeaa. Jatkuvalla anturoiden rasvaamisella (tummeli tai vastaava) on onnistuttu auttamaan osaa koirista. Karvojen pitäminen lyhyinä anturoiden lähellä ja varpaiden välissä auttaa. Rasvan lisääminen ruokaa on tuonut joillekin helpotusta. Luultavammin kannattaa tehdä vähän kaikkea. Ulkoilun jälkeen pestä tassut huolellisesti ja kuivata vielä huolellisemmin. Rasvata ja lisätä rasvaa ruokaan. Tassuissa voidaan käyttää rasvahaudetta yön yli, edellyttäen tietysti että koira antaa sen olla, eikä tee hauteesta itselleen energiavälipalaa.

Ainakin greyhoundeilla näyttäisi siltä, että anturoiden vaalea pigmentti altistaisi hiertymille. Jos koiralla on huomattavan paljon vaaleaa (punertavaa) anturoissa, niin hiertymiä tulee enemmän ja helpommin kuin kokonaan mustille.

Talvella voidaan käyttää tossuja. Ainakin yksi malli on saanut kehuja siitä, että pysyy hyvin jalassa. Myyjän löytänee Googlella, kun hakee greyhoundien kautta. Tossuissa on kuitenkin muistettava se, että ne eivät ole koskaan juoksuväline. Ihmisillä on lenkkitossuja, hevosilla kengät, mutta koirilla vain anturat. Tossut ovat hoitoväline ja niiden käyttö tulee olla aina väliaikaista, toipumisen ajan.

Haavat

Viillot ja pistot aiheutuvat yleensä lasinsirpaleita, mutta muutkin terävät esineet – kuten orapihlajanpiikit – voivat aiheuttaa vammoja.

Haava on tutkittava huolellisesti ja puhdistettava huolellisesti. Mikäli epäilee, että haavaan on jäänyt jotain, niin asia selvitetään röntgenkuvilla.

Räpylän repeämiset

Räpylän, varvasvälin, repeämiset ovat tyypillisiä vinttikoirien ratakilpailuvammoja. Välillä se johtuu ruuhkassa tapahtuneesta jaloille tallaamisesta, välillä koira astuu itse omille jaloilleen. Kynsien lyhyenä pito pienentää riski muiden koirien suhteen hiukan.

Räpylävammoja on neljää eri astetta:

• pienet repeämiset
• kokonaan repeäminen
• pisto
• sand burn eli hiertymät

Kaikkien neljän vammatyypin suhteen pätee tärkein ensiapu: haava on pestävä huolellisesti.

Pienissä repeämisissä useimmiten riittää pelkkä vesihoito. Lisäksi voidaan antaa sinkkiä, A- ja C-vitamiinia ihon kollageenikerroksen vahvistamiseksi

Kokonaan revennyt räpylä vaatii aina eläinlääkärinhoitoa. Hoidon suhteen on olemassa kahta eri koulukuntaa. Toisten mielestä revennyt räpylä on ommeltava, toiset mielestä aukaista kokonaan varpaan juureen asti.
Aika monet suosivat ompelematta jättämistä. Kokemuksen perusteella tikit eivät kuitenkaan pidä, ja räpylä repeää ilmeisesti arpikudoksen takia uudestaan helpommin. Antibioottikuuri on kuitenkin aina välttämätön. Paranemiseen menee kolmesta neljään viikkoon.

Pistohaavoissa riittää useimmiten vesihoito ja betadine. Suuremmissa vammoissa kannattaa kääntyä eläinlääkärin puoleen.

Hiertymät kts. ylempää.

Varpaat

Varpaita on viisi. Ensimmäinen on kannus, tai tuplakannukset, ja toisesta viiteen varsinaiset varpaat. Ne muodostuvat kolmen varvasluun sarjoista ja niitä pitävät ”koossa” useat nivelsiteet. Monimutkaisin rakenne on ylemmässä varpaan nivelessä, jossa on nivelsiteet metakarpaalien ja ylemmän varvasluun välillä, nivelsiteet sesamoidparin välillä sekä nivelsiteet sesamoidien, vastaavan metakarpaalin ja ylemmän varvasluun välillä. Uloimmaisessa varpaassa on aivan oma rakenteensa, sillä siellä on kaksi paria nivelsiteitä.

Dorsal jänne

Dorsal jänteet sijaitsevat jokaisen keskivarpaan luun (P₂) yläosassa ja kiinnittyvät alempaan varvasluuhun (P₃). Tämän Venyvän jänteen repeäminen voi tapahtua kun varvas vahingossa vääntyy tassun alle jarrutuksessa, suunnanmuutoksessa tai pysähtyessä. Sillon jänteet (joskus myös viereinen varpaan ojentajajänne) venyy yli normaalin ja repeää. Joskus tämä jännevaurio liittyy myös pienen luupalasen murtumaan siltä sivulta, johon jänne on kiinnittynyt.

Varvas turpoaa päältä kynnen ja keskimmäisen nikaman väliltä. Se on kosketusarka, eikä sitä voi painella. Se voi olla pehmyt tai kiinteä. riippuen tulehduksen ja verenvuodon määrästä.

Vammaa hoidetaan kylmällä 10 minuuttia 6-8 tunnin välein ensimmäiset 48 tuntia. Jänteiden vahvistamiseksi ja tulehdusoireiden vähentämiseksi voidaan varvasta hieroa jodipitoisella öljyllä. Tukihoitona annetaan sinkkiä sekä A- ja C-vitamiinia.

Jos on mahdollisuus käyttää ultraääntä, niin asetus kannattaa laittaa ”continous”, ei ”pulse” ja tehoksi 1,5 W. Tassu laitetaan kylmään veteen ja ultraäänipäätä pidetään yhden senttimetrin päässä ihosta. Ultraa annetaan kolme minuuttia kerran päivässä seitsemän päivän ajan 48 tunnin ensiavun jälkeen. Ultraääni auttaa poistamaan tulehdusjäänteitä ja nopeuttaa paranemista. Päivittäinen hieronta on kuitenkin tarpeen.

Kynsien leikkuulla vähennetään vastaavien vammojen uusiutuminen.

Koiraa aletaan kävelyttää 14 vuorokauden kuluttua.

Jännevammat ovat aina vakavia, ja niissä ei ole paras mahdollinen ennuste. Toipuminen vie kuitenkin pitkän ajan.

Mikäli oireilu jatkuu, niin se saattaa johtua luuvauroista. Silloin jalka on röntgenkuvattava.

Vääntynyt varvas

Vääntyneessä varpaassa poikittaissuuntainen liike saa nivelsiteet repeämään, mutta ei menemään kokonaan poikki. Vamma yhdistetään yleensä ruoholla juoksemiseen. Vääntynyt varvas voi tulla mihin tahansa kolmeen niveleen, mutta yleisimmin keskimmäisiin (P₁-P₂) ja alempiin (P₂-P₃) niveliin.

Nivelalueella on kuumaa ja kosketusherkkää turvotusta alkuvaiheessa. Koira voi ontua ensimmäiset 48 tuntia. Ruhjeita voi tulla näkyviin, jos verenvuoto on runsasta. Loukkaantuminen voi vaikuttaa toiseen tai molempiin rinnakkaisiin jänteisiin aiheuttaen turvotusta toiselle tai molemmille puolin niveltä.

Vammaa hoidetaan samoin kuin dorsal jänteen vahingoittumisia, kts. yllä.

Kortisonipistoksia ei suositella. Vaikka kortisoni näyttäisikin parantavan tehokkaasti ja poistavan turvotusta, niin se heikentää luonnollista paranemista häiriten normaalin kollageenin valmistumista. Vaikka vääntynyt varvas näyttäisikin parantuneen nopeasti kortisonin avulla, niin se jää heikoksi ja vamma saattaa uusiutua.

Sijoiltaan menneet varpaat

Varvas voi mennä sijoiltaan mistä tahansa kolmesta nivelestä, mutta yleisimmin keskimmäisistä (P₁-P₂) ja alemmista (P₂-P₃) nivelistä. Sijoiltaanmeno eroaa vääntyneestä siten, että nivelsiteet nivelen sivulta ovat revenneet kokonaan. Joskus myös nivelkapseli, joka ympäröi niveltä, puhkeaa ja siitä vuotaa nivelnestettä.

Sivuttain sijoiltaanolo kahdessa alimmassa nivelessä on ensimmäinen diagnoosi. Nivelen jäykkyyttä testattaessa varvas vedetään suoraksi. Tämänkaltainen vamma on kipeä, mutta vasta 2-3 päivän kuluttua. Turvotusta voi olla, tai ei, riippuen kuinka paljon veren- ja nivelnesteen vuotoa on. Välillä sijoiltaanmeno repii jänteet, nivelkapselin ja ihon altistaen nivelen pinnan hiekalle ja bakteereille. Tällaiset ovat vaikeampia korjata ja vaativat erittäin agressiivisen hoidon, jotta vältettäisiin infektiot ja niveltulehduksen.

Vamman korjaamiseen on useita tapoja, riippuen koiran iästä, kilpaillaanko sillä vielä jne. Leikkaus on yleensä aina edessä, ja riippuu tapauksesta – ja omistajan kukkarosta – siirretäänkö muualta elimistöstä uutta jännettä, jäykistetäänkö vai amputoidaan.

Kynnet

Kynnet ovat se kohta harrastuskoirien hoidossa, joka useimmiten jää heikoimmalle hoidolle – tai unohdetaan kokonaan. Näin ei saa kuitenkaan köydä, koska silloin riskeerataan yksi koiran tärkeimmistä työkaluista: varpaat.

Kynnet tulee leikata viikottain, jos ne eivät kulu itsestään tarpeeksi. Kun koira seisoo kovalla, tasaisella alustalla, niin kynsien ja alustan väliin olisi jäätävä 1-2 mm tyhjää. Optimi olisi lisäksi, että uloimmat kynnet olisivat hieman lyhyemmät kuin kaksi sisintä. Myös kannuskynnet on muistettava lyhentää.

Kynsien leikkaaminen täytyy opettaa pennulle jo pienestä pitäen, muutoin siitä tulee aina painiottelu. Osalle koirista kynsienleikkuu on lähes ylitsepääsemätön tilanne: ulvotaan, riuhdotaan, lähdetään pakoon. Näiden kanssa on kaksi mahdollisuutta. Joko ei leikata ollenkaan, vaan viilataan. Tämä onnistuu useimmiten sohvalla samalla kun katsellaan vaikka televisiota. Kynsiä aletaan viilaamaan ilman sen suurempia valmisteluja tai koiran kääntämistä kyljelleen. Tällöin suurin osa koirista ei edes tajua, että kynsiin kosketaan.
Toinen tapa on nostaa koira ylös vatsan alta. Tällöin koira on yleensä niin ihmeissään, ettei se edes huomaa, että kynsiä leikataan. Jos koiraa on käsitelty erittäin paljon, ja se on tottunut olemaan sylissä, niin tämä ei toimi.

Jos kynsiä lyhennetään ennen kilpailuja, niin ne on leikattava viimeistään edellisenä päivänä ja viilattava samaten. Syynä on se, että leikkauspinta jää teräväksi ja röpölliseksi. Jos koira osuu tassuillaan toiseen, niin haavoja ja naarmuja syntyy huomattavasti helpommin.

Haljennut kynsi

Kynsi halkeaa tai lohkeaa pitkittäissuunnassa.
Syynä on aina liian pitkä kynsi, ja sitä on lyhennettävä niin paljon ettei se enää kanna.

Pese tassu huolellisesti lämpimässä vedessä. Voit lisätä veteen suolaa, noin 5 teelusikallista tavallista keittiösuolaa hieman vajaaseen puoleen litraan vettä. Kuivaa tassu huolellisesti, ja huuhtele kynsi Betadine-liuksella (1 osa betadineä, 10 osaa vettä) ja anna kuivua. Voit teipata kynnen, tai liimata sen pikaliimalla. Mikäli et halua tehdä sitä itse, varaa aika eläinlääkäriltä.
Kynsi kestää näin hoidettuna juoksemista 48 tunnin kulutta ja on palautunut ennalleen noin kahdessa viikossa.

Kynsivallin tulehdus

Kynsivallin tulehdus näkyy kynnen juuressa turvotuksena ja se ikäänkuin aukeaa. Erittäin pahoissa tapauksissa tulee lisäksi haavaumia sekä tulehdusnesteitä. Kynsivallit ovat usein kosketusherkät, ja koira aristaa selvästi jos niitä painellaan. Kynsivallin tulehduksen aiheuttaa yleensä sinne tunkeutunut hiekka, joko kilpailuissa tai harjoituksissa. Yleensä on kyse kroonisemmasta ongelmasta, mutta välillä kynsivallit voivat aueta jo yhdestäkin kerrasta. Talvella varsinkin maantiesuola aiheuttaa ongelmia, myös kova lumi saattaa olla syynä.
Lähes aina syynä on huonosti hoidettu jälkihuolto, eli tassujen pesu.

Pese tassut ja nimenomaan kynsivallit huolellisesti lämpimällä saippuavedellä. Kynsivallien pesussa kannattaa käyttää kynsi- tai hammasharjaa. Koska koira aristaa niitä, niin voidaan tarvita jotakuta toista pitämään koiraa aloillaan pesun aikana. Kynsivallit saattavat jopa vuotaa hiukan verta pesun jäljiltä, mutta sitä ei kannata pelästyä – pääasia on, että ne saadaan täysin puhtaiksi. Tassut kuivataan huolellisesti. Tulehtuneet kynsivallit huuhdellaan betadine-liuoksella ja annetaan kuivua täysin. Antibioottisalva nopeuttaa huomattavasti paranemista. Toinen, jolla on saavutettu erittäin hyviä tuloksia, on koirien reseptisilmätipat.

Akuutissa vaiheessa pesu ja hoito on tehtävä kahdesti päivässä. Silloin koiran pitäisi olla kunnossa 3 – 5 päivässä. Erittäin vakavissa tapauksissa täytyy antaa viikon antibioottikuuri.

Harvemmin kynsivallit kuitenkin tulevat kuntoon näin nopeasti. Vähintään muutaman viikon voi olla syytä teipata ärsyyntyvät kynnet. Osalla koirista kynsien teippaaminen on ainoa ja jatkuva ratkaisu. Yksi tapa teipata kynnet on käyttää Elastoplast-teippiä, josta leikataan 50 mm pitkä ja 3 mm leveä suikale. Teippi kierretään kynnen ympärille juuri siihen kohtaan, missä karvat loppuvat.

Jokaisen kilpailun jälkeen kynsivallit pestään erittäin huolellisesti, ja kynsivallin tulehduksiin taipuvilla koirilla jokaisen vapaana juoksutuksenkin jälkeen.

Kynnen irtoaminen

Koko kynnen irtoaminen johtuu useasti liian pitkistä kynsistä, joilloin kynnen kärkeen kasvanut koukku – kotkankynsi – tarttuu kiinni johonkin. Kynsi voi katket myös tapaturman seurauksesta jos koira astuu esim. jonkun terävän esineen päälle. Kynsi vai katketa joko kokonaan tai niin että kynnen hermo jää ehjäksi. Katkennut kynsi voi vuotaa verta reilustikin ja pitkään, mutta ei niin paljon että koiran terveys olisi vaarassa, puhumattakaan että sillä olisi menehtymisriski.

Verenvuodon saa kotioloissa parhaiten tyrehdytettyä laittamalla kynnen tyngän ympäri tiukka side.

Paljastunut hermo on kipeä ja saattaa tulehtua. Uusi kynsi kasvaa käytännössä aina katkenneen tilalle. Paljastunut hermo kuolee ja kuivuu tyypillisesti vuorakaudessa.

Varvas on pestävä Betadine-liuksella ja annettava kuivua huolellisesti. Hermon suojaksi voidaa laittaa haavaside. Pesua kerran tai kaksi päivässä jatketaan niin kauan, että tynkä on selvästi kuivunut ja paraneminen on silminnähden käynnissä. Paraneminen juoksukuntoon kestää viikosta kahteen.

Ruhjoutunut kynsi

Ruhjoutumassa verenvuoto tapahtuu kynnen sisällä tapaturman johdosta, esimerkiksi astuttaessa varpaille. Kynsi alkaa erota kunsivallista sisäisen paineen takia. Koira ontuu selvästi ja kynsi on painettaessa erittäin arka. Pieni punainen tai sininen alue on vaaleissa kynsissä nähtävissä heti pinnan alla, mustissa kynsissä sitä ei näe.

Kynnen juurta leikataan tai viilataan mahdollisimman nopeasti, että painetta saadaan vähennettyä. Kylmän käyttö viitisen minuuttia kahdesti päivässä vähentää turvotusta sekä lievittää kipua. Vakavammissa tapauksissa voidaan tarvita antibioottikuuri.