Rokotuskriittisyys lisääntyy koirien omistajienkin parissa. Ollaan sitä mieltä, että hatusta heitetty uhka allergioista on suurempi riski kuin aito uhkakuva vaikkapa penikkataudista tai parvosta. Jostain kumman syystä kaikilla niillä, joilla oma tai kaverin koira on sairastunut, jopa menehtynyt, noihin tauteihin, on alentunut sietokyky rokotuskriittisyyteen. Heidät on eräällä tavalla rokotettu hihhuleita vastaan, jotka uskovat korkeimman johdatukseen – että mitään pahaa ei tapahdu nimenomaan omalle koiralle, ainoastaan naapurin rakille.
Ja jos oikein tarmokkaasti suljetaan silmät, korvat ja huudetaan lalalala, niin mikään ei iske siihen naapurinkaan koiraan. Kieltäminen on aina yhtä toimivaa. Minulla on mennyt pentuja parvoon Suomessa. Irlannissa niitä kuoli leptospiroosiin, täällä tuntumpi nimella tarttuva maksatulehdus. Minun puolestani jokainen rokotuskriittinen, koirineen, saisi häipyä vaikkapa Seilin saarelle. Eivät olisi uhka muille ollessaan viruspankkeina. Koska kun laumaimmuniteetti taas jossain vaiheessa laskee, kun 3/4 alle kaksivuotiasta pennuista on rokottamatta tai muutoin ilman suojaa, niin Suomessa alkaa taas kuolla koiria.
Tässä pientä lainausta, lähteenä Canine distemper in Finland – vaccination and epidemiology. Ulla Rikula. Helsingin yliopisto:
Penikkatauti on Morbilliviruksiin kuuluvan viruksen aiheuttama koiran ja muiden lihansyöjien tartuntatauti, jota esiintyy kaikkialla maailmassa. Tauti voi varsinkin nuorilla koirilla olla erittäin vakava. Morbillivirukset aiheuttavat useita vakavia kotieläinten tauteja. Ihmisten tuhkarokon aiheuttaja on läheistä sukua penikkatautivirukselle. Taudin tuloksellinen vastustaminen perustuu tehokkaisiin rokotteisiin, joita on ollut saatavissa 1950-luvun lopulta lähtien. Tautia ei ole saatu juurittua, mikä johtuu pääasiassa rokotusten kattavuuden puutteista ja joissakin tapauksissa myös rokotteiden puutteellisesta tehosta. Juurimista hankaloittaa myös se, että viruksella on hyvin laaja isäntäeläinkirjo eli se tarttuu koirien lisäksi moniin muihinkin lihansyöjiin. Ulla Rikula tutki väitöskirjatyössään penikkatautirokotteiden kykyä aikaansaada penikkataudilta suojaavien vasta-aineiden muodostuminen rokotetuissa eläimissä. Beagle-rotuiset koiranpennut rokotettiin kaksi kertaa yhdellä kolmesta markkinoilla olleesta penikkatautirokotteesta. Sekä koira- että turkiseläinkokeessa rokotteiden välillä havaittiin merkittäviä eroja sekä yksilöiden saamassa suojassa että niiden eläinten osuuksissa ryhmistä, jotka saivat rokotuksesta suojan. Penikkatautirokotteilla saavutettua suojaa mitattiin myös rokotetuista koirista eri puolilla maata. Aineisto koostui 4 627 koirasta ja käytössä oli viisi rokotetta. Rokotteiden antamassa suojassa erityisesti alle 2 vuoden ikäisillä koirilla havaittiin erittäin merkittäviä eroja. Kaikkien vain yhdellä rokotteella rokotettujen koirien keskimääräisen mitatun rokotesuojan perusteella rokotteet voitiin jakaa puutteellisen suojan ja hyvän suojan antaviin rokotteisiin. Suoja ei riippunut koiran sukupuolesta, mutta eri rotujen välillä näytti olevan jonkin verran eroja.
Laumaimmuniteetin lasku aiheutti 1990-luvun epidemian
Penikkatauti äityi Suomessa epidemiaksi vuosina 1994–1995. Valtaosa sairastuneista oli alle 2-vuotiaita ja joukossa oli runsaasti rokotettuja koiria. 1990-luvun alkupuolella koirapopulaatio kasvoi voimakkaasti ja lähes neljä viidestä myydystä rokoteannoksesta oli rokotteita, joilla saavutettu suoja todettiin tässä tutkimuksessa riittämättömäksi. Populaation kykyä vastustaa tartunnan leviämistä voidaan kuvata käsitteellä laumaimmuniteetti, jolla tässä tutkimuksessa tarkoitetaan riittävällä rokotesuojalla varustettujen koirien osuutta kaikista rokotetuista. Laumaimmuniteetti laski koko 1990-luvun alkupuolen ajan ja tätä pidettiin keskeisenä syynä epidemian syntymiseen. Taudin esiintymisessä oli aluekohtaisia eroja, jotka näyttivät olevan yhteydessä alueella käytettyjen rokotteiden tehoon.
Tehokkaampi rokote paransi laumaimmuniteettia
Johtavassa markkina-asemassa ollut, mutta puutteellisen suojan antanut rokote vedettiin markkinoilta 1995. Siirtyminen tehokkaampaan rokotteeseen nosti laumaimmuniteetin nopeasti lähes 90 %:n tasolle, mikä ajoittui yhteen epidemian sammumisen kanssa vuoden 1995 jälkipuoliskolla. Lauma-immuniteetti säilyi vuoden 1996 yli 70 %:n tasolla, mutta tämän jälkeen ei ole voitu tehdä luotettavia arvioita rokotteiden myyntilukujen ja -osuuksien puuttumisen johdosta. Nykyisin käytössä olevilla penikkatautirokotteilla laumaimmuniteetti pysyy todennäköisesti riittävän korkeana ja penikkatauti kurissa, jos yhdeksän kymmenestä koirasta on rokotettu. Vuosina 1996–2007 penikkatautia on todettu 0-8 tapausta vuosittain ja lähes kaikki tapaukset ovat olleet kytköksissä koirien tuontiin.
