Koira syö ruohoa tai nuoleskelee mattoa. Kotidiagnoosi on valmis: sitä närästää. Jos moinen lisääntyy ja siihen kytkeytyy myös ns. tyhjän vatsan oksentelu ja suolisto-oireilua – yleensä löysyyttä tai ripulointia – niin eläinlääkäri varmistaa omistajan oman diagnoosin. Kyllä, koiraa närästää.

Närästys on useimmiten seuraus jostain muusta ongelmasta. Se voi johtua refluksitaudin tyyppisestä ongelmasta, gastriitista, haimatulehduksesta, IBD/IBS-tyyppisestä oireilusta, stressistä… tai ihan vain sopimattomasta ruuasta. Silloin närästystä itsessään harvemmin hoidetaan kuin akuuttina, vaan keskitytään poistamaan se aito syy. Hieman samoin kuin että jos on luunmurtuna, niin kipulääkkeeillä poistetaan kipu, mutta aito syy – murtuma – on korjattava, jonka jälkeen myös kipu lakkaa.

Osalle koirista määrätään melkoinen lääkearsenaali, osalta muutetaan ruokintaa ja aloitetaan närästyslääkitys, yleensä ihmisten käsikauppatuotteilla, Rennietä, Losecia ja vastaavia. Joskus ne auttavat, mutta useimmiten käsissä on krooninen ja pitkä tie. Ruokinnan muutoksilla on ehkä saatu paras apu ja vältettävä ainesosa riippuu usein koirasta. Useimmiten – ainakin foorumikirjoitusten pohjalta tuntuu siltä – omistaja huolestuttaa nimenomaan se, että vaikka aina välillä pelkkä kuivamuonamerkin vaihto riittää, niin pääsyylliseksi nousisivat luut, rustot, liha ja rasva.

Tilanne on outo, sillä useimmiten syyllinen on kuitenkin refluksitauti eikä ns. liikahappoisuus, jota useimpien närästyslääkkeiden avulla neutralisoidaan. Refluksitaudissa ylempi vatsaportti, eli se joka erottaa nielun vatsalaukusta, päästääkin hapokasta ruokasulaa takaisin ylöspäin, ja koska siellä ei ole suolahapolta suojaavaa limakalvoa, niin se aiheuttaa poltetta ja korvennusta. Lääkkeenä happopitoisuutta neutralisoiva lääkitys refluksissa on siis kuin lappoisi uppoavasta ruuhesta vettä pois, eikä laittaisikaan pohjatulppaa takaisin kiinni. Toki närästyslääkkeet helpottavat oloa, koska ruokasulan happamuus poistetaan, mutta oireen lääkitsemistä se silti on, ei syyn.

Voit ladata luennon Koiran närästys havainnekartan tästä:

Lyhyesti:

Närästyksen oireet ovat usein epäselvät ja vaikeasti tunnistettavia. Periaatteessa ne ovat selviä, mutta syy saattaa olla jokin muukin. Yleensä jos

• oireet liittyvät selvästi ruokaan, joko heti syömisen jälkeen tai parissa tunnissa syömisen jälkeen
• oireilu on selvästi sidottu määrättyyn vuorokauden aikaan, useimmiten aamuyöhön

niin syy on hyvin usein närätyspohjaista.

Kun miettii närästääkö koiraa, niin kannattaa hieman verrata koiran käyttäytymistä omaan itseen ja mitä tekisi jos kulkisi nelinkontin, eikä pääsisi lääkekaapille, Tyypillisiä oireita ovat:

• nuoleskelu
• nieleskely
• röyhtäily
• oksentaminen
• levottomuus
• syömättömyys

Närästyksen syyt ovat koirakohtaisia, mutta ne voidaan jakaa kolmeen pääryhmään:

• ruuasta johtuvat
• sairaudesta johtuvat
• ulkoiset tekijät

Useimmiten koiran närästyksen aiheuttaja voi olla samaan aikaan useammasta tai kaikista ryhmistä. Myöskään se, että mikä on aito syy ja mikä seuraus, ei ole aina niin selvää.

Ruoka

Närästysriskiä lisäävät

• öljyt ja rasvat
• luut ja rustot
• merilevä ja ravintolisät, kuten mineraalit tai öljypohjaiset vitamiinit

Kerrataan ensin perusasiat mitä me tiedämme vatsahapoista, käytännössä siis suolahaposta. Kun vatsaan tulee ruokaan, niin suolahapon eritys alkaa. Sen tarkoitus on liuottaa eli sulattaa ruokaa, jotta ohutsuolessa (ja jo jossain vaiheessa vatsalaukussakin) entsymaattinen pilkkominen onnistuisi ja ruuan tarvittavat aineet mm. amino- ja rasvahapot saadaan elimistön käyttöön. Kun ruokaa on hapotettu ja vellottu tarpeeksi, niin se siirretään alemman vatsaportin kautta ohutsuoleen alkuun ja neutralisoidaan bikarbonaatilla. Viimeistään tässä vaiheessa vatsalaukussa saadut pari entsyymiä alkavat toimimaan, sillä ne eivät kykene toimimaan liian hapokkaassa ympäristössä. Koiran vatsalaukun pH on kuivamuonalla, eli vahvasti viljapohjaisella hiilihydraattipitoisella ruualla kolmen paikkeilla. Osaltaan siksi, että se ei tarvitse niin vahvaa happokylpyä, mutta kylläkin pidemmän entsyymikäsittelyn. Mitä enemmän koira syö kypsentämätöntä lihaa (ja luita sekä rustoja) niin sitä alemmas pH painuu – lihaa syövillä koirilla alle kahden aina pH 1 asti.

Ja nyt luistelemme heikoille jäille, sillä alamme tehdä kehää kiertävistä kehäpäätelmistä mallia.

Koska kuivamuonat sulavat hitaammin, osaltaan korkeamman pH:n takia, niin ruoka joutuu olemaan vatsalaukussa pidempään kuin mitä raaka liha olisi. Jos koiralla on taipumusta refluksiin, niin koska ruoka joutuu olemaan vatsalaukun pyörityksessä pidempään, niin riski “ylävuodosta” kasvaa. Tästä saimme yhden selityksen miksi kuivamuonat saattavat aiheuttaa osalle koirista närästystä. Jos tähän annetaan lääkkeeksi happoja neutralisoivaa, niin mennään ojasta allikkoon – ruoka sulaa vielä kehnommin, koska happokäsittely jää vajaaksi. Tässä saattaa olla yksi syy siihen, miksi turhan monella närästyksestä kärsivällä on myös imeytymis- ja suolisto-ongelmia. Närästystä hoidettaessa ohutsuoleen päästetään vajaasti sulanutta ruokaa, jota ei voida hyödyntää ja joka paksusuolessa aiheuttaa ongelmia bakteerifermentaation kautta.

Kun kuivamuonalla ollut refluksikoira siirretään lihalle, tai edes 50/50-mallille, niin ongelmaksi muodostuu taas vajaa happamuus. Ruoka ei sula tarpeeksi tehokkaasti, koska vaadittaisiin vahvempaa happoa. Ruokamassa hyörii ja pyörii, ja taas ylempi vatsaportti tekee kiusaa. Otetaan happamuutta vähentävää närästyslääkettä, ja loppu on sama kuin kuivamuonakoirilla. Rasvassa ongelma lienee sekretiinin eritys, jonka eritystä vatsahapot kiihdyttävät, joka taasen stimuloi haimanesteen eritystä, joka on taasen edellytys rasvojen pilkkomiselle. Kun happoa ei ole tarpeeksi tai se neutralisoidaan, niin rasvat eivät pilkkoudu tarpeeksi tehokkaasti, jolloin koira laihtuu ja turkki kärsii sekä ulosteet muuttuvat löysiksi ja paksusuolen ongelmat alkavat olla arkipäivää. Kun yksi dominonappulaa kaatuu, niin koko systeemi romahtaa.

Luiden ja rustojen suhteen tuskin tarvitsee selitellä tätä mallia, kun muistetaan, että vahvoillakin hapoilla niiden sulaminen vatsalaukussa lasketaan päivissä, ei tunneissa.

Sairaudet

Yleensä kaikkiin ruuansulatuskanavan toimintaan liittyviin sairauksiin kytkeytyy myös närästys. Suolisto-oireet harvemmin vaikuttavat suoraan närästykseen, koska välissä on vatsaportti tai paksusuolen tapauksessa metreittäin ohutsuolta. On muistettava, että närästys syntyy aina ja poikkeuksetta vatsassa ja nielussa. Suolistossa ei ole närästystä, vaan siellä kiusaa alavatsakipu, kaasut ja ripulointi. SIksi paksusuolen häiriöihin annettu maitohappobakteeri ei koskaan paranna närästystä.

Sen sijaan se, joka aiheuttaa oireita suolistossa, kuten ruoka, saattaa myös aiheuttaa närästystä. Mutta silloinkaan ongelma ei johdu suolistosta, vaan sopimaton tekijä on vain sama. Haimatulehdus ei aiheuta närästystä entsyymivajeen takia, vaan se on kipureaktio tai seuraus huonovointisuudesta.

Yleisimpiä syitä ovat:

• suoliston ja mahan sairaudet
• IBS/IBD
• haiman sairaudet
• refluksi tai vastaavan tyyppinen oireilu

Ulkoiset tekijät

Koiralla närästystä aiheuttavat tekijät ovat epäselviä ja niiden selvittäminen voi vaatia melkoisestikin salapoliisityötä. Usein ne kulkevat myös käsi kädessä muiden syiden kanssa. Mutta ne on mahdollisuuksien mukaan selvitettävä, koska usein oireilu syntyy useammasta tekijästä, mutta lieventyy tai jää kokonaan pois. kun karsitaan yksi tai useampi tekijä.

Tyypillisiä altistavia tekijöitä ovat:

• kosteus ja kylmyys
• stressi
• joskus jopa ruokinta-aika

Suositus: Närästys

Suositus: Allergianärästystä

Suositus: Syysnärästys

Närätykseen eliminaatio

Närästys on yhtä helppo hoitaa kuin allergia. Poistetaan syy ja koira on oireeton. Ja aivan kuten allergioissakin, niin todellisuus on paljon hankalampaa kuin teoria. Joutuu tekemään useita asioita, eikä silti voi olla varma, etteikö seuraava närästyskohtaus vaanisi kulman takana.

Hyvä puoli on sentään se, että närästys itsessään on harvemmin vaarallinen. Erittäin epämukavaa kylläkin.

Närästyksen syyn etsimisen helppous tulee sen nopeudesta. Kun ruoka on poistunut vatsalaukusta, niin se ei enää närästä. Siksi meitä kiinnostaa vain aikajakso noin 15 minuutista 12 tuntiin. Joten aina kun tulee kohtaus, niin mietitään mitä on tapahtunut vähän aikaa sitten tai edellisenä päivänä.

Mutta taas kerran, asiaan vaikuttaa hieman närästyksen aiheuttaja.

Lyhyesti:

Kun aletaan diagnosoimaan ja lääkitsemään vakavaa kroonista närästystä tai siltä vaikuttavaa oireilua, niin se on aina lääkärin tehtäviä. Omistajan harteille jää sopivan ruuan seulonta. Akuutti närästys taasen on puhtaasti omistajan harteilla. Sen takia ei lähdetä viemään vastaanottoaikaa joltain aidosti apua kaipaavalta.

Vaikka koirien ruoka-aineallergiat ovatkin luultua harvinaisempia, niin reagointi johonkin ruoka-aineeseen on ehkäpä yleisin närästyksen aiheuttaja refluksin jälkeen. Lääkärin on seulottava pois gastroenteriitti (maha-suolitulehdus), koliitti (paksusuolitulehdus), IBS  ja IBD (ns. ärtyneen suolen oireyhtymä ja tulehduksellinen suolistosairaus) vaikka niiden diagnosointi vaikeaa onkin ja haimatulehdukset. Samaten refluksitauti on huomioitava. Osa lääkäreistä tekeekin tarvittavat tutkimukset aloittaen närästyksissä yleisimmästä eli refluksista, ja lääkärin hoito-ohjeita on pääsääntöisesti noudatettava. Mutta asioista on myös keskusteltava, ja happamuutta poistavan närästyslääkinnän pidempiaikaista käyttöä lienee syytä tarkkaan harkita. Akuuttejahan närästyskohtauksia tulee meille kaikille, niin koirille kuin omistajillekin, eikä niihin kannata sen suurempaa huomiota ja vaivaa uhrata.

Tukihoitoja kannattaa aina harkita. Närästykseen (ja refluksiin) altistavia tekijöitä ovat taas kerran ylipaino ja kehno fyysinen kunto. Ruokamäärän jakamista useampaan annokseen kannattaa harkita ainakin siihen asti, että varsinainen ongelma on selvitetty ja hoidettu. On syytä käyttää niin hyvin sulavia ruokia kuin mahdollista, joten jos on pakko käyttää kevyesti kypsennettyä ja matalarasvaista vaaleaa lihaa, niin sitä sitten käytetään. Ihmisillä on kokeiltu happamuutta lisääviä suolahappokapseleita, ja niistä on olemassa hyviä kokemuksia – varsinainen tutkimusnäyttö on kylläkin melkoisen vajaata.

Tiekartta närästyksen syyn selvittämiseen on kaavamaisesti helppo:

1. karsinta
2. syy
3. välttäminen

Perusidea on tismalleen sama kuin eliminaatiossa. Mutta muutoksia voidaan tehdä joka päivä.

Melatoniini

Mielenkiintoinen uutuus närästyksen hoidossa on melatoniini. Jos suolahappoterapian kohdalla tutkimukset ovat hieman heikoilla kantimilla, niin sitä ne vasta ovat melatoniinin käytössä närästyksen hoitoon. Melatoniinihan on elimistön oma hormoni, joka säätelee unirytmiä ja unen laatuakin. Melatoniinia on käytetty jo pitkään esim. vuorotyön aiheuttamien unihäiriöiden hoitoon. Brasiliassa annettiin yhdelle ryhmälle melatoniinia, l-typtofaania ja B12-vitamiinia ja toiselle omepratsolia. 40 päivän jälkeen melatoniiniryhmässä ei yhdelläkään ollut närästystä, ja lähes kaikki mainitsivat yöunen parantuneen – uneliaisuutta kylläkin tituleerattiin sivuvaikutukseksi, joka on hivenen outo luonnehdinta koska kyse oli nimenomaan melatoniinista. Omepratsolia käyttäneistä osa oli keskeyttänyt päänsäryn vuoksi ja osa kärsi ripulista. Egyptissä tehtiin myös koe, jossa oli kolme ryhmää: ensimmäinen otti omepratsolia, toinen melatoniinia ja kolmas popsi molempia. Neljän viikon kohdalla omepratsoli oli tehokkain ja melatoniini heikoin, mutta kahdeksan viikon jälkeen kaikki ryhmästä riippumatta olivat päässeet eroon närästyksestä (Kandil ym. 2010). Tuon mukaan pidempiaikaisena siis melatoniini toimisi yhtä hyvin kuin varsinainen lääkitys, mutta ilman sivuvaikutuksia.

Kandilin tutkimuksessa havaittiin myös pari mielenkiintoista nyanssia. Närästyksestä kärsivillä oli oli päiväsaikaan matalammat melatoniinitasot kuin terveillä verrokeilla. Klupinskan tutkimusryhmä tuloksissa havaittiin, että limakalvoja vaurioittavassa närästyksessä (ns. erosiivinen refluksitauti) öisetkin melatoniinitasot olivat matalammat ja että oireilu kulki käsi kädessä yöllisten melatoniinitasojen kanssa (Klupińska ym. 2006).

Elämme mielenkiintoisia aikoja, myös närästyksen hoidon suhteen. Asioita kannattaa seurata, koska uudemmat käytännöt tulevat normaalihoitoihin erittäin suurella viiveellä, lääkärin omasta kiinnostuksesta (ja vapaa-ajasta käyttää kiinnostukseen) riippuen.

Linkitetään mukaan närästyslääkemainos. Ihan siksi, että mainostuksesta huolimatta se on joltisekin informatiivinen.

Tarvitsetko apua?

Onko sinulla yleistä kysyttävää tai kommentoitavaa aiheesta koiran närästys? Käytä sivun kommentointia siihen. Muistathan kuitenkin, että tässä on mahdotonta antaa käytännön neuvoja juuri sinun koirallesi. Siihen tarvitaan aika paljon taustatietoja koirastasi. Jos et saa närästystä korjattua, niin anna ammatilaisten auttaa. Varaa Katiskan puhelinaika.