Koiran hiiva on monille koiranomistajille tuttu ongelma. Sen vaikeutena on nimenomaan hoitamisen haasteellisuus – välillä tuntuu, että mikään ei helpota, ja ongelma vaan jatkuu ja jatkuu. Hiivatulehdus kertoo kehon epätasapainotilasta, joka voi johtua vaikka mistä – antibioottikuurista, ruuan sopimattomuudesta tai stressistä. Koska ongelma ei ole pelkkä mikrobi, hiiva, vaan syy ja aito ongelma on immuniteetissa, voi tasapainon saavuttaminen ja immuniteetin korjaaminen vaatia omistajalta rutkasti aikaa ja kärsivällisyyttä.

Mistä koiran hiiva johtuu?

Hiivan villiintyminen voi liittyä esimerkiksi antibioottikuuriin tai ruuan vaihtoon. Useimmiten oireilu alkaa korvien rapsutteluna ja töhnimisenä. Pahimmillaan koko koira on tumman töhnän peitossa ja haisee hiivaiselta. Ulkoiset hoidot, kuten pesut ja putsaamiset tuovat vain hetkellisen avun, mikäli perussyyhyn ei puututa.

Hiiva vaatii menestyäkseen

• lämpöä (koiran elimistössä tähän ei voida juurikaan vaikuttaa)
• kosteutta (muista kuivata ongelma-alueet huolellisesti!)
• sopivan happamuuden (lähellä neutraalia)
• ravintoa

Hiivan perussyy on aina suolistossa. Siksi ruokavalio on tärkein keino hiivan hoidossa. Hiivan ruokaa ovat hiilihydraatit, pääasiassa sokerit. Jos hiivalla ei ole ruokaa, se ei voi lisääntyä, ja siksi hiilihydraattien määrää on vähennettävä.

Hiivaa hoidetaan myös ulkoisin keinoin, pesuin, putsailuin jne. Myös pitkäkarvaisen koiran turkki on hyvä harjata kunnolla, jopa ajella pois, jos hiivaongelma on todella paha. Huopaantunut pohjavilla ei anna ihon hengittää, ja luo hiivalle hyvät kasvuolosuhteet. Mikäli hiivaongelma on paikallinen, riittää pelkkä ongelmakohtien karvojen leikkaaminen, pesu ja kuivaus.

Eläinlääkäriltä on hyvä kysyä sopivia valmisteita hiivan ulkoiseen häätämiseen.

 

 

Koiran hiiva ja ruokavalio

Hiivakoiran ruokavalion tulisi olla mahdollisimman vähähiilihydraattinen – yleensä se tarkoittaa käytännössä lihaan perustuvaa ruokintaa. Hiiva saattaa olla yhteydessä myös laajemmin sopimattomaan ruokaan, minkä vuoksi hiivaa aiheuttavien ruoka-aineiden ja -määrien paikallistaminen eliminoimalla on yksinomaan järkevää.

Eliminaatiolla alkuun

Hiivaa vastaan kannattaa lähteä taistelemaan eliminaation kautta. Toisin kuin perinteisessä allergiaeliminaatiossa, ei ole juurikaan väliä sillä, onko koira syönyt eliminaation ykkösraaka-ainetta enemmän tai vähemmän. Hiiva-eliminaatiossa ideana on karsia mahdolliset hiivan aiheuttajat minimiin. Hiivaa voi aiheuttaa varsinkin allergiaan taipuvaisilla koirilla myös jokin tietty liha, mutta yleensä syynä ovat aiemmin mainitut mikrobitasapainon heilahtelut.

Hiivakoiralle valitaan siis ruokavalion perustaksi liha, jota on mahdollisimman laadukkaana saatavilla helposti, mitä monipuolisemmin sisäelimiä ja muita tuotteita on tarjolla, niin aina parempi. Hyvä aloitusliha on esimerkiksi possu tai nauta – punaisella lihalla on hiukan paremmat ravintoarvot, ja näistä kummastakin on tarjolla myös rehuluhoina kohtuullisen laadukkaita palalihoja, eikä keitto/pataliha kaupan lihatiskiltäkään maksa maltaita.

Possun ja naudan sisäelimiä, munuaisia ja maksaa, saa myös helposti, joten vitamiinien ja hivenaineiden kanssa ei juurikaan tarvitse murehtia. Kalsiumia saadaan pienestä määrästä saman eläimen luuta. Kuidunlähteeksi valitaan sellainen, joka sisältää lähes yksinomaan sulamatonta hiilihydraattia. Esimerkiksi pellavarouhe, chia, greenline, happamat marjat ja hapankaali sopivat. Määrä pidetään niin matalana, kuin mahdollista, eli kakan koostumus sanelee määrän.

Näillä peruseväillä, ilman mitään ylimääräisiä lisiä tai nameja, lähdetään liikkeelle. Kutinaoireiden pitäisi alkaa helpottua seuraavien päivien aikana.

Suositus:

 

Hiivailevan koiran lisät

Hiivasta toipuvalle koiralle on tärkeää saada riittävästi suojaravintoaineita. Lisien antaminen voidaan aloittaa vähitellen, kun perusruokavalio alkaa näyttää tasapainoiselta.

D-vitamiinin lähteeksi valitaan mieluiten vahva, öljypohjainen kapseli tai öljy, ja sitä syötetään n. kerran viikossa, mutta ei kuitenkaan harvemmin, kuin kerran kuussa. D-vitamiinia annetaan 0,5-0,7 mg/koiran painokilo.

A-vitamiini tulee maksasta, jota syötetään nokare pari kertaa viikossa, ja E-vitamiinin lähteeksi vehnänalkioöljy on hyvä, sillä rasvapohjaisena siinä ei ole hiivaa ruokkivia sokereita.

Hivenaineista lisätään myös sinkki, jonka saanti on erityisen tärkeää ihon hyvinvoinnille. Sinkkivalmisteessa ei saa olla täyteaineena sokeria tai hiilihydraattia. Sinkkiä annetaan 2 mg/kg.

Hiivaleva koira hyötyy useimmiten myös maitohappobakteereista, jotka helpottavat suoliston toiminnan tasapainottamista. Esimerkiksi gefilus-kapselit, lacto-seven tai biolatte 4legs ovat käytännössä todettu hyviksi, mutta kahdessa jälkimmäisessä on myös hiilihydraatteja.

Maitohappobakteerit hyötyvät siitä, että niillä on hyvät olosuhteet kasvaa ja kehittyä. Tätä pyritään tukemaan prebiooteilla, eli aineilla, jotka toimivat maitohappobakteereille hyvänä kasvualustana. Sellaisia ovat mm. molkosan, hapanmaitotuotteet, puolukkasurvos ja hapankaali. Parhaan vaihtoehdon omalle koiralleen löytää vain kokeilemalla.

Ruokavalion peruspalikat

 

 

Koiran hiiva ja ulkoinen hoito

Hiiva viihtyy kosteassa, eli sen esiintymispaikat on hyvä kuivata huolellisesti – esimerkiksi huulipoimut myös juomisen ja syömisen jälkeen, tassut lenkkeilyn jälkeen ja koko koira uimisen jälkeen. Koiraa on hyvä estää nuolemasta itseään, jos hiivaa esiintyy paikoissa, joista koira itseään nuoleskelee. Mikäli ell on ohjeistanut, voi koiraa pestä hiivan kasvua hillitsevällä shampoolla, esim. Malaseb.

Myös kotitarpeista löytyy hiivaa hillitseviä puhdistusaineita. Etikkavesi-seoksella vois pyyhkiä hiivaisia paikkoja, ja tassuhiivailevaa koiraa voi jopa seisottaa etikkavedessä. Jos iho on rikki, etikkaa pitää laimentaa paljon (1/10), sillä se kirvelee, ja huuhdella se pois. Ehjällä iholla voi käyttää hieman vahvempaakin liuosta, eikä sitä tarvitse huudella pois, kuivaaminen riittää.

Molkosanilla on hyvä pyyhkiä varsinkin korvia ja suupieliä. Rikkinäisiä kohtia ihosta voi putsata rasvan avulla, mutta rasvaa ei saa jättää iholle hautomaan. Paikallista nuolemista voi estää myös esimerkiksi Cothivet-suihkeella.

Korvien puhdistaminen on hyvä toistaa usein hellävaraisella, korvaan kaadettavalla puhdistusaineella, ja luppakorvia olisi hyvä tuulettaa. Ylimääräiset karvat korvakäytävistä kannattaa poistaa, ja korvat tulee pitää kuivana.

Ulkoisilla hoitokeinoilla pyritään vaikuttamaan hiivan elinolosuhteisiin:

• Pidetään iho, korvat ja tassut puhtaana – hiivalle ei riitä puhtaalla iholla ruokaa, ja lisääntyvien hiivasolujen määrä pysyy aisoissa
• Pidetään iho ja hiivapaikat kuivana, sillä hiiva viihtyy kosteassa
• Poistetaan karvat paikallisesti, sillä karva ei hengitä, lämmittää ja tarjoaa sopivia asuinpaikkoja – karvaton alue on helpompi pitää puhtaana ja kuivana
• Käytetään melko happamia tuotteita ihon hoitoon paikallisesti – piimää, etikkaa, molkosania jne. Hiiva ei viihdy happamassa, ja koiran ihon pH on neutraali tai lievästi emäksinen, mikä suosii hiivaa.

 

 

Koiran allergia ja yliherkkyys

Allergia on immuunipuolustuksesta riippuvainen tila, jonka diagnosointi koirilla ei ole aina kovin luotettavaa. Useimmat koirat eivät ole suoranaisesti allergisia, jotkin ruuat eivät vain sovi. Sopimaton ruoka horjuttaa kuitenkin kehon tasapainoa, ja näin altistaa hiivalle. Ruoka-aineallergioiden ja sopivuuden testaamiseen ainoa toimiva tapa on kärsivällinen eliminaatio.

Immuunipuolustus perustuu siihen, että tuntemattomat proteiinit – esimerkiksi kullekin taudinaiheuttajalle tyypilliset pintaproteiinit tunnistetaan. Ensimmäisellä kerralla, kun jokin proteiini läpäisee elimistön suojamuurit, valkosolut opettelevat tuntemaan sen, ja varautuvat seuraavaan hyökkäykseen tallentamalla muistiinsa kyseisen tekijän pintaproteiinien rakenteen

Taudinaiheuttaja tuhotaan vasta-aineilla – joiden perusteella myös allergiat määritellään. Ensimmäisen altistumiskerran jälkeen vasta-aineet vapautetaan aiempaa nopeammin – ja jos kyseessä on ruoka tai pölyallergeeni, voidaan todeta nopeasti ilmaantuva allerginen reaktio, kun koira saa ruokaa, jolle se on allerginen. Allerginen reaktio on nopea, ja tulee pienestäkin altistuksesta. Kaikki muu, kuten hitaasti ilmenevät kutinat, ovat vain ruuan kohdalla yleisen sopimattomuuden aiheuttamia.

 

Mille voi olla allerginen?

Elimistön puolustusjärjestelmä tunnistaa siis aina proteiinirakenteita, minkä vuoksi rasvoille, kivennäisyhdisteille, vitamiineille, yksittäisille aminohapoille, antioksidanteille tai sokereille ei voi olla allerginen. Mikäli jokin näistä tuntuu aiheuttavan allergisen reaktion, ratkaisu on aina täyteaineissa.

Allergia helpottaa yleensä myös nappularuualla, josta mahdolliset allergeenit, siis proteiinit on pilkottu aminohappo- tai polypeptiditasolle. Ruuassa ei siis ole mitään sellaista, mille koira voisi olla allerginen. Jos koiran oireet eivät voimakkaasti hydrolysoidusta ruuasta huolimatta helpota, ei syynä todennäköisesti ole lainkaan allergia, vaan sopimaton ruuan koostumus – joka voi aiheuttaa myöskin hiivan.

Allergiatestit ja ruuan sopimattomuus

Vasta-aineita on usein koiralla veressä, vaikka ei olisikaan varsinaista allergiaa- moni koira on testien mukaan allerginen asioille, joille se ei ole koskaan altistunut, ja kestää hyvin ruokia, joiden kohdalla arvot ovat koholla. Toki allergiatestejä kannattaa lukea siten, että mitä korkeampi vasta-ainearvo, sitä todennäköisemmin koira todella reagoi niihin. Ainut luotettava tapa löytää koiralle sopiva ruoka, on eliminoida.

Allergisen reaktion näkee sopimattoman ruuan kohdalla nopeasti, mutta muunlainen sopimattomuus vaatii pidemmän altistumisajan. Muu sopimattomuus voi johtua esimerkiksi ravinnon sokereiden tai sidekudosten määrästä, rustoista, luista, tai siitä, että ruoka on ”liian kovaa” vatsalle, eikä vatsa käsittele sitä kunnolla. Vaalea liha on tässä suhteessa usein vatsaystävällisempää, kuin punainen.

Myös ravinnon rasvalla on merkitystä, sillä rasva sekoittaa ruuansulatuksen hyvin herkästi, ja liian rasvainen ulostemassa vääristää bakteerikantaa, aiheuttaa ripulia, ja voi sitä kautta vaikuttaa myös kutinaan. Rasvan kohdalla on järkevää panostaa siihen, että laatu olisi paras mahdollinen, kalaöljyt tai kalaöljykapselit ovat erittäin suositeltavia.

Lihan rasvan olisi hyvä olla vähintään 10%, mutta jos koira ei kestä sitä, niin ruokaa täytyy yksinkertaisesti antaa määrällisesti enemmän.

Eliminaation vaihtoehdot

Eliminaation perusteet ovat aina samat – yksi proteiinin lähde sekä kuitu/hiilihydraatti. Sen mukaan, minkä vuoksi eliminaatiota tehdään, voidaan eliminaatiodieettiä kuitenkin soveltaa hiukan. Videoluennolla Allergisen koiran eliminaatio käytännössä on käyty peruseliminaation perusteet – yhdistettynä siis näitä kaikkia malleja.

Allergiaeliminaatio

Kun eliminaation avulla halutaan selvittää, mille koira on allerginen tai onko se ylipäänsä allerginen/yliherkkä jollekin ruoka-aineelle, tehdään allergiaeliminaatiota.

Allergiadiagnoosi perustuu usein ihovaivoihin, jotka eivät tunnu helpottavan. Tässä kannattaa hyödyntää mahdollisia allergiatestien tuloksia, ja aloittaa sellaisista, joiden vasta-ainearvot ovat matalia. Mutta ilman allergiatestituloksiakin pärjää hyvin.

Allergiaeliminaatiossa on tärkeää

• että ruoka, jolle koira altistetaan ensimmäisenä, on sellainen, jota koira ei ole saanut ennen, tai ainakaan pitkään aikaan
• Ruuan koostumus on mahdollisimman yksinkertainen – liha ja hiilihydraatti, eikä mitään muuta
• Nappulaakin voi käyttää, mutta se on ostettava eläinlääkäristä juuri tähän tarkoitukseen (anallergenic)
• Ruuasta saadaan riittävästi rasvaa koiran energianlähteeksi, sekä ihon yleiseen hyvinvointiin. Nappulaeliminaatiossa tämä voi muodostua ongelmaksi.
• Hiilihydraatti voi olla myös sulavaa
• Eläin, joka eliminaation pohjalle otetaan, saisi olla sellainen, että sitä on saatavilla kattavasti eri laatuja – luutonta, luullista, puhdasta lihaa, maksaa, munuaista ja eri rasvaisuuksia, jotta sopivan perustan löydyttyä on mahdollista pitää ko. eläin ruokavalion perustana vaikka koko loppuelämä.
• Ulkopuolisia lisiä ei käytetä jatkuvasti, ennen kuin on löytynyt jokin sopiva pohja

Allergiaeliminaatiosta saadaan luotettava pohja koiran tulevalle ruokavaliolle. Allergiakoirilla puuro tai kuivamuona voi hyvin näytellä jonkinmoista roolia ruokavaliossa, ja mikäli koira kestää hiilihydraatteja. Ruokavaliota voidaan eliminoinnin jälkeen lähteä monipuolistamaan raaka-aine kerrallaan, ja mahdollisesti löydetään esimerkiksi toinen perusliha eliminaatiossa toimivaksi todetun kaveriksi. Myös lisät lisätään yksitellen, eliminaation periaatteita noudattaen. Täysipainoisen ruokavalion saavuttamiseen kuluu siis aikaa.

Vatsan/suoliston tasapainotus eliminaation kautta

Joskus eliminaatioon lähdetään siksi, että koiran vatsa ei toimi toivotulla tavalla. Taustalla voi olla närästystä, suolistotulehdusta, pitkäkestoista ripulia, närästystä jne. Tällöin eliminaation pohjalle valitaan mahdollisimman vatsaystävällinen ruoka – mikä tahansa, mikä erottuu edukseen muista. Ruoka voi perustua vaikka puuroon ja raejuustoon, kunhan vatsa on edes hetkittäin parempi.

Pitkään jatkuneissa ruuansulatuskanavan ongelmissa on hyvä konsultoida eläinlääkäriä, ja turvautua tarvittaessa lääkitykseen. Esimerkiksi vatsahaavan kaltaiset vauriot paranevat vatsansuojalääkityksen avulla nopeammin, ja suolistotulehduksen hoitoon Tylosin-kuuri on varsin hyvä apu. Tylosin kannattaa lopettaa annosta vähentämällä.

Närästys ja vatsan löysyys voi olla oire myös vakavammista ruuansulatuksen ongelmista, esimerkiksi haiman vajaatoiminnasta tai tulehduksesta. Jos ongelmat pitkittyvät, kannattaa haima-arvot käydä tarkistamassa verikokeella.

• Vatsaystävällistä on mm. vaaleat, roippeettomat lihat, kuten kana ja kalkkuna
• Myös kalat voivat sopia – murekelohi, seiti, siika, muikku, silakka
• Kuivat kuidut imevät ruuan nestettä ja kiinteyttävät löysää kakkaa. Myös kaurapuuro sopii monille, riisillä taas on melko hyvä sulavuus.
• Maitohappobakteerit ja prebiootit kuuluvat vakiovarustukseen
• Yleensä aika vähärasvainen perusruoka
• Kaupallisista ruuansulatusentsyymeistä voi olla apua (mm. pepsiini, trypsiini, lipaasi, amylaasi)

Vatsan toiminnan tasapaino lähtee siitä, että vatsa saa mahdollisuuden toipua siitä, mikä on koko pakan sekoittanut. Ensisijaisena mittarina käytetään ulosteen ulkomuotoa ja koiran olemusta.

Jos ja kun vatsan toiminta alkaa sopivan ruuan löydyttyä pysymään pidemmän aikaa kuosissa, samaa ruokintaa jatketaan ainakin kuukausi. Tänä aikana vatsaan kehittyy toivottavasti sellainen bakteerikanta, joka kestää sen, että ruokavaliota lähdetään hiljalleen rukkaamaan täysipainoisemmaksi.

Muutokset tehdään erittäin varovasti, ja annetaan vatsalle edellen aikaa sopeutua muutoksiin. Ensimmäisenä nostetaan yleensä lihan määrää ja rasvaisuutta, ja ruuan perusta on edelleen siinä, millä vatsa saatiin kuntoon. SItten lisätään lisät, ja lopulta voidaan lähteä monipuolistamaan perusruokaa vatsan kunnon ehdoilla.

Hiivaeliminaatio

Hiivaeliminaatio perustuu pääasiassa raaka-aineisiin, jotka eivät ruoki hiivaa. Pohjana on jälleen simppelisti yksi ja sama liha ja kuitu, mutta myös jotkut lisät voidaan pitää mukana.

• Kuiduksi kannattaa valita sulamaton hiilihydraatti, esimerkiksi greenline pelletti, pellavarouhe, psyllium, parsakaali tai hapankaali. Jos vatsa toimii ilman kuitua, sen voi jättää kokonaan pois.
• Vatsan tulee pysyä valituilla sapuskoilla kunnossa
• Liha voi olla mikä tahansa, ei ole väliä, onko koira syönyt sitä ennen. Lihan on kuitenkin syytä olla laadukasta
• Maksaa voi syöttää normaalisti
• Rustoja, pururullia tai purupaloja ei ole syytä syöttää, mahdollisimman puhdasta luuta (esim. kylkiluut) voi antaa pieniä määriä
• D-vitamiini tippoina tai kapseleina, sinkin voi antaa liuoksena tai täyteaineettomana kapselina/tablettina, tuotantoeläinten glukoosipohjaiset valmisteet kannattaa unohtaa
• Pro- ja prebiootit ovat tärkeitä myös hiivan hoidossa

Hiivaeliminointia jatketaan samaa rataa vähintään kuukausi. Varsinkin hiivaeliminaatiossa on järkevää pitää kirjaa siitä, miten koiraa on hoidettu, ja miten paljon koira oireilee. Jos oireet eivät ensimmäisen kuukauden aikana helpota, voidaan miettiä kuidun ja lihan vaihtoa toisiin. Mikäli oireet helpottavat, dieettiä jatketaan, kunnes koira on oireeton.

Hiivaeliminaatio ei toimi tehokkaasti yksinään, vaan vaatii rinnalleen sopivat ulkoiset hoitokeinot. Hiivanoireilun helpottamisen näkee kuitenkin siinä, että esimerkiksi korvien putsausväliä voidaan pidentää.

Suositus: Koiran allergia pähkinänkuoressa

 

Tarvitsetko apua?

Jos sinulle tuli yleistä kysyttävää tai haluat vaan jakaa ajatuksia, niin sivun kommentointi on käytössäsi ja Katiskan Meta-foorumi on hyvä paikkaa aloittaa keskustelu. Mutta koska koiran hiiva on työläs hoitaa ja varmasti sinulle tulee jossain vaiheessa toivoton olo etkä tiedä mitä tehdä, niin anna Katiskan ammattilaisten auttaa. Buukkaa puhelinaika, ja aletaan hoitamaan koiraa kuntoon.