Koiran näkyvin ja eniten katseltu osa on koiran turkki. Väittäisin, että aivan sama pätee nakuroduissakin, vaikka siellä painotus onkin turkin puuttumisessa. Turkkia ja sen laatua pidetään myös mittarina koiran hyvinvoinnista sekä varsinkin ruokinnasta ja ravitsemuksesta. Jos turkki on kunnossa ja karva kiiltää, niin kaikki on hyvin. Vasta kun karvaa lähtee koko ajan, iho hilseilee ja turkki on matta, niin aletaan jotain korjaamaan.

Tuo ajattelu on toisaalta täysin oikein, koska melkoisen monet asiat heijastuvat turkkiin. Mutta se on myös täysin väärin, koska turkin ulkonäköön vaikuttaa vain turkkiin vaikuttavat asiat, eikä se ole sama asia kuin kokonaisvaltainen onnistuminen ruokinnassa. Suurin ongelma on kuitenkin siinä, että turkki reagoi viiveellä ja aika pitkälläkin sellaisella. Ei karva ole pujoa, joka venähntää päivässä metrin. Kun turkki menee huonoon kuntoon, niin jokin on ollut pielessä jo pitkään. 

Ollaan tilanteessa, että viime kuussa on onniteltu itseään kun kaikki on hyvin ja koiran tukki kiiltää. Kuukauden kuluttua oivalletaan, että turkki on kuollut ja iho kesii ja ollaan tilanteessa, että olisi pakko myöntää itselleen, että vähintään puoli vuotta on jokin asia ollutkin melkoisen peppullaan. Se siitä itsensä onnittelusta.

Itselleen voi antaa armon sen suhteen, että läheskään aina ongelmat eivät ole omistajan vika sinällään ja joskus asiat vaan menevät pieleen.

Karvanlähtö

Koira vaihtaa tyypillisesti turkkinsa kaksi kertaa vuodessa, kesä- ja talvikarvaan. Pennuilla on lisäksi pentukarvan vaihtuminen aikuiskarvaan, mutta se on kertaluontoinen operaatio. Jos aikuinen koira alkaa vaihtamaan turkkiaan johonkin, joka vaikuttaa enemmänkin pentukarvalta, niin jokin on pielessä. Yleensä kyse on hormoniongelmasta ja lähes aina kyse on estrogeenin tai testosteronin vajeesta. Estrogeeni on suuremmassa roolissa ja siksi niin monille steriloiduille nartuille tulee pumpulinen turkki – asia menee siis hivenen päinvastoin kuin ihmisillä, joilla testosteroni vastaa karvasta, ainakin naamassa.

Koiran karvan vaihtumista säätelee valo. Valoon reagoi käpyrauhanen ja erittää sen mukaan melatoniinia. Keväällä valon lisääntyessä melatoniinin määrä laskee ja syksyllä taasen lisääntyy. Melatoniinin muutos taasen käynnistää karvanvaihtumisen. Hevosilla on täysin vastaava tilanne, mutta niillä hormonaalinen reaktio valoon on vielä vahvempi, koska se säätelee myös kiimaa ja tiinehtymistä (ja jos nyt kysyt, että miten keinivalo ja sisälläolo vaikuttaa asiaan, niin kysyt todella hyvän kysymyksen…). Valoon reagointi on luonnossa hyvin tyypillinen kuvio. Kasveilla ei erity melatoniinia, koska niillä ei ole käpyrauhasta, mutta perusidealtaan niillä kasvukauden alku pohjaa täysin samanlaiseen reaktioon.

Tuo on kuitenkin selitys siihen miksi karvanlähtö lähes säännöllisesti viivästyy huonoina ja sateisina keväinä. Ei se liity mitenkään siihen, että Juhannuksena voi olla kylmempää kuin uudenvuoden aattona. Kyse on siitä, että on koko ajan pilvistä ja sataa.

Melatoniiniin suhtaudutaan nykyisin vuorotyöläisten ja aikavyöhykematkustajien nukahtamislääkkeenä. Se johtuu siitä, että tarkimmin tunnettu melatoniinin rooli on säädellä vuorokausirytmiä. Kun otetaan illalla melatoniinia, niin yritetään kertoa elimistölle, että nyt on yö ja aika rauhoittua, vaikka aivot yrittävät epätoivoisesti selittää aivan muuta.

Tuokin on hyvin mutkia oikova selitys, koska käpyrauhanen säätelee ylipäätään sisäistä kelloa voimakkaasti kaiken muunkin suhteen kuin vain vuorokausirytmissä. Ja koska käpyrauhanen käyttää viestittelyyn melatoniinia (hormoni on kuriiri, joka sammuttaa tai käynnistää asioita), niin melatoniini on vaikuttamassa useisiin erilaisiin reaktioihin ja muihin hormoneihin.

Melatoniinia on annettu jo pitkään apuna turkkiongelmissa. Toive melatoniinissa on, että se huijaisi koiran elimistöä innostumaan karvan kasvatukseen. Kun nostetaan määrää, niin yritetään ikäänkuin yllyttää karvatuppeja työhön, koska winter is here. Väitän, että siitä ei huonoturkkisuudessa ole mitään iloa ollut, mutta sillä on osa mielestään onnistunut nopeuttamaan tai aikaistamaan karvanlähtöä.

Jos karvanlähtö näyttäisi pitkittyvän, niin ehkä melatoniista voisi olla jotain hyötyä. 

Melatoniinin annostuksesta ei kukaan tiedä mitään, koska ollaan tekemässä asiaa, jota kukaan ei ole koskaan selvittänyt. Mutta jos lähdetään liikkeelle siitä, että yli 5 mg annokset ovat ihmisillä turhia, ainakin nukkumisen apuna, niin se tarkoittaisi silloin koirille ehkä jotain 0,1 mg/kgEP pyöristettynä sellaiseen järkevään annokseen, jonka saa pillerinä. Melatoniinin yliannostamisesta sinänsä ei tiettävästi ole mitään haittaa (ja silti kannattaa pitää mielessä, että melatoniinista ei oikeastaan tiedetä paljoakaan, vaikka se elimistön perushormoneja onkin).

Matta turkki

Matta ja kuollut turkki on se yleisin murheenaihe. Lähes aina silloin tarjotaan ratkaisuksi sinkkiä. Sinkki ylipäätään on aina kannustettava ajatus (paitsi ehkä vatsaongelmissa, kuten närästyksessä), mutta aniharvoin kuollut turkki johtuu sinkin vajeesta. Sama juttu hilseilevän ihon kanssa, ei siihen sinkki auta.

Turkki tarvitsee muutamaa asiaa:

• proteiineja, varsinkin rikkipitoisia aminohappoja metioniinia ja tauriinia
• rasvaa
• A-vitamiinia
• sinkkiä
• kuparia
• B-vitamiineja
• vettä

Proteiineja tarvitaan ihon huoltoon sekä rakennusaineeksi, ja siinä työssä valokeilassa nimenomaan on rikki. Ja ei, MSM ei auta. Rasvaa tarvitaan kolmeen asiaan. Ihon ja solujen rakennusaineeksi, veden säätelyyn sekä varsinkin energiaksi. Turkki nostaa aina proteiinien ja rasvojen tarvetta, ja mitä enemmän turkkia on, niin sitä enemmän tarpeet nousevat. Turkki itsessään syö ravintoaineita enemmän kuin kylmä, tai helle.

Hyvä muistisääntö on, että kun turkki on kuollut, niin koira tarvitsee enemmän painoa päälleen. Toki tuo riippuu koiran painosta, eikä ole automaatio, mutta jos samasta kaavasta löytyy kuollut turkki, normaalipainoiseksi kuvattu koira sekä omistaja, joka uskoo ylipainon olevan uhka, niin ensimmäinen korjausliike on rasvan lisääminen ruokaan.

Suojaravintoaineita tarvitaan niihin reaktioihin, joilla karvaa kasvatetaan ja ihoa huolletaan. Vitamiinit ja mineraalit eivät sinällään ”rakenna” karvaa, vaan ovat se tehdas ja työntekijät, jotka karvaa kehräävät.

Mattaa turkkia voi aiheuttaa ulkoisetkin tekijät. Hormonaaliset syyt ovat vain yksi, mutta toki ne voidaan laskea ulkoisiksi silloin kun hormonaalisen epätasapainon tai vajeen on tehnyt eläinlääkäri. Yleisin turkkia vahingoittava ulkoinen syy on omistaja ja hänen intonsa hoitaa turkkia. Toki koira tulee pestä aika ajoin, sillä likainen ja rasvoittunut turkki ei lämmitä eikä suojaa, mutta se on eri asia kuin jokaviikkoinen shampoopesu ja föönaus.

Jopa liian innokas harjaaminen vahingoittaa turkkia aika ajoin. Karvanvaihtumisenkin aikaan kannattaa kokeilla harjaamisen jättämistä väliin ja kun turkkia on enemmän tupsuina kuin koirassa kiinni, niin pesu pelkällä vedellä toimii usein paremmin kuin karsta, furminaattori tai hikikivi. Mutta toki tuokin riippuu rodusta ja turkista.

Vaikka karva ei tiedäkään, että se on leikattu, niin usein klippaaminen, turkin ajo alas, auttaa. Ei se aidosti sen kummallisempaa tee, mutta kun kuollut turkki on poissa, niin uusi karva näkyy paremmin. Lisäksi ilman ja lämmön tai kylmyyden pääsy lähemmäs ihoa saattaa vilkastuttaa aineenvaihduntaa tuolta osin. 

Kaljuuntuminen

Kaljuuntuminen on yleensä hieman eri asia kuin matta, kuollut ja kuiva turkki. Toki koirilla, joilla on kaljut simänympärykset tai kainalot, on usein muita heikompi karva muutenkin, mutta ei se ole sääntö. Ja yleensä heikkous on enemmänkin karvan määrään liittyvä, ei niinkään laatuun.

Jos kaljuuntuvalla koiralla on laskimien mukaan sinkistä vajetta, niin sitten sinkkilisä yleensä auttaa. Mutta syy saattaa olla myös samoissa asioissa kuin matalla ja kuolleellakin turkilla. Usein lähdetään ensin liikkeelle sinkillä ja jos uutta karvasänkeä ei näy parissa viikossa, niin sitten tehdään kattavampi ruokinnan tarkennus.

Tosin en ole koskaan oivaltanut, että miksi ei samantien korjattaisi kaikkea. Ei sen suurempi operaatio ole kuin sinkinkään käyttö.

Sinkki ei kiihdytä tai tehosta karvan kasvua. Sinkki toimii, jos turkin ongelmat johtuvat sinkin puutteesta. Oleellinen ero ymmärtää. Melatoniinia voidaan yrittää antaa karvan kasvun kiihdyttämiseksi, mutta sinkki ei sitä tee. Ylipäätään mikään ruokinnallinen tuki ei tehosta tai vahvista, vaan se korjaa sen mikä on jäänyt tekemättä, koska on ollut puutetta.

Kaljuuntumisen ongelma on siinä, että se johtuu usein jostain aivan muusta kuin ruokinnan vajeista. Syitä on lukuisia. Se voi olla elimistön omaa hormonivajetta, kuten kilpirauhasen vajaatoimintaa tai cushingin tauti. Se voi johtua ulkoloisista, kuten kapista tai hilsepunkista. Se voi johtua makuualustasta ja miten sitä pestään – tai pestääkö ollenkaan. Syy voi olla ruoka- ja vesikipon materiaaleissa. Kaikissa noissa on tyypillistä määrätty paikallisuus, kuten vaikka kilpirauhasen kohdalla kaljuuntumisen symmetrisyys, tai ihotulehdukset malliin kapi.

Kun koira selvästi kaljuuntuu, niin aina kannattaa kysyä ensimmäiseksi somen kautta apua. Yleensä terveysasioissa eläinlääkäri on oikein osoite, mutta aivan kaikkien asioiden kanssa ei ole tarvetta lähteä hakemaan allergiadiagnoosia, kallista hypo-ruokaa vielä kalliimpaa lääkitystä – rajan voi oikeastaan vetää siihen kuinka pahoja muita oireita koiralla on: kutinaa, ihotulehduksia jne.

Ruokinnan muutokset

Ruokintaa voidaan joutua muuttamaan kohtuullisestikin, mutta useimmiten kysymys kulminoituu kahteen:

• vaihdetaanko kuivamuonasta lihaan tai päinvastoin
• mitä lisiä käytetään

Jos tuntee olonsa epävarmaksi, niin kannattaa varata soittoaika. Anna ammattilaisen selittää mitä, miksi ja miten.

Mutta toki asiat voi tehdä omatoimisestikin. Silloin täytyy vaan pitää jalat maassa ja edes yrittää välttää kaikista suurilentoisempia huuhaaneuvoja. Vaikka biotiinin antaminen ei sinällään ole pahimmasta päästä, ja usein mukana saa sinkkiäkin, niin tuhansista verkkolähteistä huolimatta biotiini on hyödytön. Sillä ei tehdä kuitenkaan muuta vahinkoa kuin tuhlataan aikaa. Sen sijaan vinkit kookosöljyn käyttöön ovat potentiaalisesti haitallisia koiralle.