Koiranomistajat murehtivat huomattavan paljon koirien punkkitartuntoja. Toki siihen on syynsä, koska koira on korkeutensa ja turkkinsa puolesta melkoinen punkkimagneetti. Hyttysiä sen sijaan mietitään paljon vähemmän.

Ihmiset pelkäävät niin sanottuja lääkkeellisiä häätöjä niiden oletettujen sivuvaikutusten takia. Se, että haittoja on huomattavan harvoin, ei vaikuta ajatteluun. Sen sijaan haetaan luonnollisia ja myrkyttömiä vaihtoehtoja, mutta samalla unohdetaan, että moiset eivät karkota ja osa, kuten teepuuöljy, on luonnollisuudestaan huolimatta koiralle myrkky.

Tämä on hyvin yksinkertaista. Punkkeja ja hyttysiä ajaa tarve lisääntyä, eivätkä ne luovu vauvojensa elinehdosta sen mukaan millaisia wunderbaumeja koiraan ripustetaan. Se, että jokin on myrkky punkille, hyttyselle ja mäkärälle, ei tarkoita automaattisesti, että sama aine on myrkky koiralle. Tai omistajalle.

Luonnollisiksi haukutuissa tuotteissa — ne eivät ole edes karkotteita — on kaksi mietittävää asiaa:

• niiden tehoa ei tarvitse todistaa eikä osoittaa
• Fimea valvoo lääkkeitä, ei moisia käsikaupan tuotteita

Eräs teollisuuden synteettistä hajustetta ja maustetta luonnollisena karkotteena kauppaava valmistaja antaa ymmärtää, että Tukesin vaatima lupa on osoitus siitä, että aine karkottaa. Ei ole. Tukesin todistus tarvitaan, koska valmistuksessa käsitellään teollisuuden kemikaalia. Tukesin todistus takaa, että valmistus ei tapa työntekijöitä, eikä käyttö asiakkaita. Aivan eri asia siis.

Lääkkeellisiksi miellettyjen ja luonnollisiksi väitettyjen tuotteiden väliin on sijoittunut häätöjä, joita ei mielletä myrkyiksi: hyttys- ja punkkihuivit.

Koska karkote on vaatteessa, niin siihen ei suhtauduta samalla tavalla kuin jos kaadetaan pipetti niskaan, painetaan pilleri kurkkuun tai suihkautetaan offia turkkiin. Silti ne ovat täysin vastaavia karkoitteita, mutta häätö on piilotettu kankaaseen.

Useimmiten käytetään permetriiniä, mutta koirien tuotteissa — ainakin yhdellä tai kahdella valmistajalla — käytetään synteettistä yhdistettä IR3939.

Vaikka punkki/hyttyshuiveja ei ole ollut pitkään markkinoilla, niin toteutuksena ihmispuolella kyse on jo 30 vuotta vanhasta asiasta — joten päättömän vanhasta asiasta ei niissäkään ole kyse.

Ihmisten karkottavat vaatteet

Permetriinillä suojatut vaatteet tulivat ensimmäisenä käyttöön Yhdysvalloissa 1990-luvun alussa. Ne olivat kalliita valmistaa — joka lienee automaatio aina USA:n puolustusvoimien hankinnoissa — ja suoja ei ollut uusittavissa sen kuluttua pois.

Tekniikka kehittyi ja tuli edullisemmaksi, ja kuluttajapuolelle valmiiksi permetriinillä käsitellyt vaatteet tulivat markkinoille 2000-vaihteen jälkeen. Koirille suunnatut punkki- ja hyttyshuivit sekä makuualustat alkoivat näkyä mainoksissa noin 10 vuotta myöhemmin.

Käytettävä karkoite vaihtelee, mutta on useimmiten permetriini. Luultavasti siksi, että DEET saattaa olla enemmän ihoa ärsyttävä, sekä permetriinillä on hieman pienemmät ympäristövaikutukset. Myöhemmin markkinoille tuli myös IR3939, lähinnä sen kehittäneen Merckin lisensoinnin myötä.

Karkote on kankaassa

Tapoja saada karkote kankaaseen on useita. Materiaali saattaa olla vain käsitelty karkotteella. Se saattaa olla kudoksessa polymeerisuojattuna tai mikrokapseleina. Tai karkote suihkutetaan itse jälkeenpäin, mutta se on hyvinkin eri asia kuin valmistajan tekemä.

Tapa vaikuttaa siihen kuinka hyvin kankaassa oleva karkote kestää auringon UV-säteilyä sekä pesua — tai sadetta. Varsinkin aurinko hävittää suojan nopeasti, mutta myös varsinaista haihtumista tapahtuu. Siksi iholle tai koiran turkkiin suoraan laitettava suoja pääsääntöisesti karkoittaa vain 2 – 8 tuntia, ainakin jos hyttysistä puhutaan.

Pesu ja aurinko hävittää karkotteen

Richards ym. (2017¹) selvittivät laboratoriotasolla — jota voitaneen pitää teoriana suhteessa rankempaan käytäntöön — kankaaseen valmistuksessa lisättävän permetriinin tehoa hyttysiä vastaan, kun mukaan otettiin pesu, aurinko ja lämpötilavaihtelut farmarihousu- ja työpaita-akselilla.

Pakasta vedetyissä farmareissa oli tehokkain suoja, joka lienee oletettavaakin. Suoja hyttysiä vastaan kuitenkin romahti nopeasti, kun mukaan otettiin pesu ja altistuminen auringolle.

Neeta ym. (2019²) testasivat miten pesu ja kulutus vaikuttavat punkkisuojaan.

Neljä koehenkilöä piti permetriinillä tehtaalla käsiteltyjä vaatteita ja kenkiä kahdesti viikossa kahdeksan viikon ajan. Vaatteet, kenkiä lukuunottamatta, pestiin joka käyttökerran jälkeen. Sitten vaatteista leikattiin palat ja testattiin miten ne toimivat karkotteena labororatorio-olosuhteissa.

Laboratoriotesti tarkoittaa tässääkin tutkimuksessa tapaa, jossa kangaspala laitetaan 45 asteen kulmaan tai tasaiselle pinnalle, ja seurataan miten vilkkaasti tai poikkeavasti punkit etenevät. Niissä ei koskaan testata onko punkeilla ruokahalua ylitettyään karkotteella käsitellyn pinnan. Tai että kuolevatko ne.

Käyttö ja pesu oli heikentänyt suojaa oleellisesti, mutta hieman oli vielä karkotustehoa jäljellä.

• permetriinin määrä oli vähentynyt pestyissä vaatteissa 50 – 90 %
• testissä 31 – 67 % punkeista liikkui normaalisti vielä tunti altistuksen jälkeen, kun normaalisti prosentti ilman karkotetta on 90 paikkeilla

Joten heikoimmassa tapauksessa permetriiniä ei suuremmin ollut enää jäljellä käytön ja pesun jälkeen ja yli kaksi punkkia kolmesta ei häätynyt.

Yhdysvaltalainen kuluttajajärjestö Consumer Report testasi neljää karkotteella käsiteltyä myyntihinnaltaan noin 80 dollarin, kurssista riippuen 75 euron, paitaa hyttysiä vastaan (2016³). Valmistajat lupasivat, että vaate suojaa hyttysiä vastaan 7o pesukertaa. Järjestö pesi paidat 25 kertaa, pukivat ne vapaaehtoisten päälle ja tunkivat heidät häkkiin hyttysten joukkoon.

Yksikään paidoista, joiden piti olla vasta elinkaarensa puolessa välissä, ei ollut tehokas hyttysiä vastaan. Ja mikä mielenkiintoista, niin jokainen neljästä valmistajasta myös kehoitti käyttämään hyttysiä karkoittava paidan kanssa erillistä hyttysmyrkkyä.

Yhteistä kaikissa tavoissa, oli karkoite lisätty millä tahansa tavalla vaatteeseen, on kuitenkin se, että kun karkote on hävinnyt kankaasta, niin se on sitten hävinnyt. Eikä suojan katoaminen ole pelkästään kiinni käytöstä ja pesusta, vaan myös varastointiaika sekä esillepano vaikuttaa.

Kun tutkittiin puolta tusinaa kuluttajapuolen tuotetta, niin yksikään ei päässyt niihin vaatimuksiin, mitä puolustusvoimat edellyttävät hyttys- ja punkkisuojalta (Faulde ym 2016⁴). Se, että tarvitseeko kuluttajatuotteiden antaa yhtä hyvän suojan kuin armeijoiden varusteiden, on oma juttunsa.

Kun koiran hyttys/punkkihuivi on sellaisenaan kaupan räkissä roikkumassa, niin voi olla kohtuullisen varma, että suojaa ei enää ole paljoakaan, jos yhtään. Se on hävinnyt myymälän sisäilmaan ja uteliaiden sormiin. Joten jos moisen ostat, niin ota sieltä taempaa huivi itsellesi.

Sivuhuomatuksena. Useampikin valmistaja mainostaa, että YK:n alainen maailman terveysjärjestö WHO suosittaa jotain karkotetta. Itseasiassa se ei tarkoita, että tuote karkoittaisi kotimaisia punkkeja, hyttysiä, mäkäriä ja polttiaisia.

• Se tarkoittaa kahta asiaa:
  tuote karkoittaa malariasääskiä jollain tehokkuudella
• karkote ei aiheuta myrkytysvaaraa ihmisille ja ympäristölle

Siksi DDT ei ole WHO:n suosittama, vaikka se sinällään on ehkä tehokkaimmasta päästä tappamassa malariahyttystä.

Vaatteiden punkkihäätö

Jotta voitaisiin väittää, että käsitelty vaate karkottaa ja aika ajoin myös tappaa punkkeja, niin väitteelle pitäisi olla näyttöä. Toki karkotusta on jonkun verran tutkittu, varsinkin hyttysten ja muiden lentelevien suhteen, mutta näyttö pitäisi olla julkista ja punkkien kohdalla nimenomaan punkkeja käsittelevää.

DEET yhdessä Bayerin 1990-luvulla kehittämän ikaridiinin kanssa (Pohjois-Amerikassa käytetään nimeä picaridin) karkottaa tehokkaasti hyttysiä, mutta on heikompi punkkeja vastaan. IR3939 on vielä vaikeampi tapaus, koska vaikka sillä on kertymässä lupaavaa näyttöä, niin tutkimukset näyttäisivät olevan vahvasti lääketehdas Merckiin kytköksissä ja tutkimusasetelmat sille suotuisia.

Vaatteisiin lisättyjen häätöjen hyödyistä on vähänlaisesti tutkittua julkista dataa. Hyttysiä moiset karkottavat, jos vaatteissa ylipäätään on karkotetta. Ei se, että suihkutetaan hyttysaikana koko vaatetuskin Offilla ole mikään uusi asia. Mutta auttaako sama punkkeja vastaan? Näyttää siltä, että voisi auttaakin.

Miten tämä liittyy koirien punkkihuiviin? Valitettavasti vain. teoreettisesti. Tutkimukset kertovat, että karkote voidaan liittää tai lisätä vaatteisiin. Mutta tutkimukset eivät kerro mitään punkkihuivien hyödyistä ja itseasiassa kaikki mitä tiedetään, sotii vahvasti punkkihuivien käyttöä vastaan.

Sawyerin mainos

Retkeilijöiden vedensuodattamista ehkä paremmin tunnettu Sawyer valmistaa myös itikkahäätöjä. Yksi sellainen on vaatteisiin sumutettava permetriini. Sawyer ilmoittaa mainoksissaan häätötehon kestävän joko kuusi viikkoa tai kuusi pesua, kumpi sitten täyttyy ensimmäisenä⁵ .

Sawyer lupaa retkeilijöille 73,6 kertaa paremman suojan, jos heidän sprayllään on suojattu kengät ja sukat. Numero on hieno, mutta ei sinällään tarkoita mitään. Pitäisi tietää paljonko punkin puremia tulisi ilman. Aidosti tuo luku tarkoittaa hyvin pitkälle sitä, että noin joka kolmas punkki on labratoriokokeissa ylittänyt permetriinillä käsitellyn alueen, tai jäänyt permetriinillä käsiteltyyn rumpuun kiinni. Ja se, että joka kolmas punkki ei piittaa, ei kuulostakaan ihan niin hyvältä.

Nyt eksytään jo hieman aiheesta, mutta pitäisi tietää myös, että kuinka moni punkki ylipäätään hyppää ruohonkorrelta kyytiin, ja sen jälkeen selvittää moniko luopuu yrityksestä permetriinin takia. Saatte yhden kerran arvata montako moista tutkimusta on tehty… Aivan. Ei ole.

Mutta meitä kiinnostaa koirat. Sawyerin mukaan permetriinikäsittely suojaa koiria kirppuja ja täitä vastaan 35 päivää ja punkkeja vastaan sama maaginen kuusi viikkoa kuin ihmisiäkin. Joten punkkeja vastaan saataisiin hivenen pidempi suoja kuin muita ulkoloisia vastaan.

Sawyer ei kuitenkaan neuvo käyttämään permetriiniä varusteisiin, kuten ihmisillä, vaan suoraan turkkiin perinteisellä tavalla⁶ . Joten valmistaja, joka juurikin neuvoo käsittelemään omistajan vaatteet, ei vinkkaa kaulaliinoja koirille, tai makuualustoja. Syykin on selvä. Karkote ei leviä koiran turkkiin kaulassa olevasta asusteesta, ja punkit pääsevät aivan normaalisti kyytiin jaloista, vatsasta ja kyljistä — tai päästä.

Miller ym. 2011

Sawyerin lupaama 73,6 kertaa parempi suoja punkin puremia vastaan, kun kengät ja sukat on suojattu permetriinillä, ei ole kuitenkaan hatusta vedetty. Väite perustuu Miller ym. (2011⁷) tutkimukseen.

Siinä selvitettiin ylipäätään permetriinin toimivuutta vaatteisiin annosteltuna, ja toki se toimi. On jo pitkään tiedetty, että permetriini on siedettävän tehokas häätö punkkeja vastaan. Vaikka tutkimuksessa laitettiin vastakkain vaatevalmistajan tekemä permetriinikyllästys ja itse suihkutettu, niin tutkimus kuitenkin keskittyi nimenomaan selvittämään auttaako permetriini vaatteissa. Ei onko valmistajien tekniikan välillä eroja. Nuo kun ovat kaksi eri asiaa.

Miller ym. tutkimuksessa oli 15 ihmistä, jotka pukeutuivat kesämalliin eli vaaleaan puuvillaiseen teepaitaan, shortseihin ja Conversen lenkkarit (tietysti Converset, mitäpä muutakaan).

Vaatteet oli joko käsitelty Sawyerin sprayllä kaksi päivää ennen tutkimusta tai Insect Shield yhtiön valmistustekniikalla valmiiksi käsitellyissä vaatekappaleissa. Lenkkarit oli aina käsitelty Sawyerin tuotteella päivä ennen tutkimusta.

Tutkimuksen molempina päivinä käytettiin uutta sarjaa vaatteita, ei niitä, joita oli käytetty edellisenä päivänä.

Joten ryhmä jaettiin kolmeen, viisi ihmistä kussakin. Tutkimuksessa kukaan ei käyttänyt samaa, karkotetta tai ilman, seuraavana päivänä, joten määrällisesti laskettuna jokaisessa testissä oli 10 henkilökertaa.

Testihenkilöitä ei altistettu punkkivälitteisille taudeilla, vaan käytettiin kasvatettua kantaa. Jokaiselle asetettiin per testi 10 nymfiä eri paikkoihin ja katsottiin kuinka moni eteni, puri ja joko luovutti tai kuoli.

Kullekin laitettiin 10 punkkia kolmeen eri paikkaan:

• vasemman jalan kengännauhaan
• oikean polven yläpuolelle
• vasemman kyynärän yläpuolelle

Koska testi tehtiin kahtena päivänä, niin per testi käytettiin 300 punkkinymfiä.

Henkilöt istuivat tuolilla, jonka alla oli valkoinen flanellikangas. Siitä löydettiin helpoiten pudonneet punkit.

Punkit laitettiin puuvillaiseen vakoiseen vanutyynyyn, mallia meikki, ja se kiinnitettiin polven ja kyynärpään yläpuolelle. Kengännauhoihin punkit siirrettiin suoraan. 15 minuutin kuluttua vanutyynyt poistettiin ja jos joku punkkirukka ei ollut suostunut siirtymään iholle, niin se avustettiin pinseteillä suoraan kohteeseen.

Koehenkilöt istuivat vielä toiset 10 minuuttia, ja sitten otettiin mukaan hieman fyysistä aktiivisuutta. He istuivat, seisoivat, kävelivät paikoillaan ja venyttelivät 5 minuuttia. Tämä toistettiin 20 minuutin välein, kunnes 2 tuntia tuli täyteen.

Jokainen lattialle flanelliin pudonnut punkki luokiteltiin kiinnittymättömäksi, sellaiseksi, joka ei ollut purrut.

Kiinnittyneet irrotettiin ja puremapaikka laitettiin muistiin. Samalla päätettiin oliko punkki elävä vai kuollut — tuo päätös tehtiin aina saman henkilön toimesta katsomalla suurennuslasilla heiluvatko jalat. Jos liikettä oli, niin punkki oli hengissä. Jos ei, niin se laskettiin kuolleeksi.

Ensimmäisenä testipäivänä permetriiniryhmissä suurin osa kiinnittyneistä punkeista oli kuolleita. Tuo mainittiin anekdoottina, mutta minua olisi kiinnostanut edes jossittelu miksi samanlaisella käsittelyllä toisena päivänä kuolleiden kiinnittyneiden määrä oli alempi.

Tulokset karkotustehossa ovat mielenkiintoisia. Unohdetaan tällä kertaa kuinka monta kertaa enemmän joku oli kuin jokin toinen, ja katsotaan suoria lukuja. Ylipäätään pitäisi puhua todennäköisyyksistä, ei kertoimista, mutta tuo on tietysti makuasia.

10 henkilöä ja yhteensä 300 punkkia. Jokaisessa kolmessa tartuntapaikassa oli siten 100 punkkia. Vilkaistaan moniko punkki puri kiinni:

Kengät eivät olleet punkkien mielestä mukava alusta. Ensin piti taiteilla kengännauhoja pitkin kengän päälle ja siitä sitten sukkaa pitkin paljaalle iholla.

Luomuna olleet henkilöt saivat pureman hieman alle joka kolmannelta punkilta. Mutta kaksi punkkia kolmesta luovutti.

Kun kenkiin suihkutettiin permetriiniä, niin sadasta punkista vain yksi pääsi maaliin. Tästä sitten tulee Sawyerin mainostama 73,6 kertaa parempi suoja.

Tuosta voisi vetää nopean johtopäätöksen, että kenkien suojaaminen olisi tehokkainta. Toki noin tutkimuksen mukaan onkin, mutta punkit harvemmin väijyvät niin lähellä maanpintaa.

Tutkijat esittivät selitykseksi, että punkit saivat heti annoksen permetriiniä, joka vaikutti. Muut taasen saivat permetriiniannoksena aikaisintaan sen jälkeen, kun ne olivat siirtyneet pois meikkilapulta, johon meni helposti 15 minuuttia.

Saattaa olla, että selitys löytyy molemmista tekijöistä, materiaalista ja suorasta altistuksesta permetriinille. Mutta muissa kokeissa on testattu suoraan permetriiniä, eikä niissä ole ollut noin suurta eroa. Joten polvikorkeudelta tehty seuranta saattaa olla lähempänä totuutta, tai arkea.

Kun punkit asetettiin heti polven yläpuolelle, eli niitä kiusasi shortsien suojaus, niin tilanne muuttuukin mielenkiintoisemmaksi.

Ilman karkotetta hieman päälle puolet pureutui nahkaan kiinni. Joten tutkimuksen mukaan on kolikonheittoa, hieman painotetulla kruunalla ja klaavalla, saako itselleen punkin vai ei.

Valmistajan kangaskudokseen lisäämä permetriini onnistui paremmin, kun vain joka neljäs upotti päänsä ihoon. Mutta jos se ilmoitetaankin niin, että kalliista ja laadukkaasta permetriiniä sisältävästä shortseista huolimatta joka neljäs punkki ryömii aterille lämmintä reittä pitkin, niin ei se yhtä mukavalta kuulosta.

Spreijattu permetriini pärjäsi hivenen paremmin kuin valmistajan mukaan kutoma: 17 punkkia sadasta puri. Tai hieman vajaa kaksi kymmenestä.

Kädet viuhtovat yleensä punkkin suhteen hieman liian korkealla, mutta toki sitäkin kautta saa hyyryläisiä. Kun kömpii pitkässä heinikossa, tai pusikkojen läpi, niin ilman suojaa teepaiden alle aterialle pääsi jo kaksi kolmesta.

Numeroiden valossa tiukka, liukaspintainen ja pitkähihainen teepaita olisi paras suoja, jos pelkkää pukeutumista miettii. Mutta tässä saattaa olla mukana hieman samankaltaista vääristymää, joka voi kiusata kenkiäkin.

Punkki haluaa aterialle mahdollisimman ylös niin suojaiseen ja lämpimään paikkaan kuin mahdollista, jossa on verisuonia lähellä. Silloin kyynärpään korkeudelta on lyhin matka ruokintapisteelle ja se vähentää riskiä tipahtamisesta matkalla.

Kun mukaan otettiin permetriini, niin karkotusvaikutus ei ollut ihan niin päätähuimaavan mahtava kuin mitä olisi voinut olettaa.

Kun permetriini suihkutettiin vaatteeseen, niin hieman yli puolet punkeista pääsi puremaan. Ero ilman suojaa olemiseen ei ollut suuren suuri.

Voidaan arvailla, että kun permetriinillä suihkutettu teepaita ei estä pahemmin paidan alapuolella. Mutta jos paitaa ei ole kasteltu läpikotaisin, niin ei suihke karkoita paidan allakaan.

Kun käytettiin vaatevalmistajan paketoimaa ratkaisua, niin teho oli einen parempi. Noin joka kolmas punkki pureutui kiinni.

Syy saattaa olla käänteisesti sama kuin miksi suihkutettu Sawyerin permetriini ei tehonnut. Kun karkote on kapseloitu kankaan kudoksiin, niin sitä vapautuu joka suuntaan — myös sisälle.

Mutta miksi teepaita oli silti selvästi huonompi kuin sortsit? Nyt pitäisi tietää vaatteiden mallit. Koska jos shortsit olivat tyyppiä pyöräily, ja teepaidat avoimempaa hiphop-tyyliä, niin silloin punkkien vapaammat kulkureitit selittävät paljon.

Miksi huivit eivät auta koiraa?

Jos unohdetaan se, että huivivalmistaja eivät kerro miten karkotetta on laitettu, usein ei edes määrääkään, niin koiran punkkihuivin toimimattomuus tulee tismalleen samasta kuin ihmisten vaatteissa. Kankaaseen upotettu karkote ei leviä.

Ollaan tismalleen samassa kuin että sipaisisi hauveden lailla offia korvan taakse ja uskoisi vakaasti, että nilkkoja ei purra.

Punkkihuivit hyödyttävät koiraa vain kaulan alueella, ei missään muualla. Ja sama pätee hyttyshuiveihin. Koira saa kuitenkin punkkinsa raajoista, mahasta, hännästä, korvista ja kuonostaan — ja ne ovat suojatta.

Tässä pätee aivan sama kuin kaikissa muissakin vaihtoehtotodelliduuden tuotteissa. Jos koiralla käytetään hajusteita tai punkkihuivia, hyttyshuivia tai jopa hyttysiltä suojaavaa makualustaa, niin sitten omistajakin kietaisee bandanan kaulaansa, pyyhäisee sipauksen lavetelia korvan taakse sekä pureskelee valkosipulin kynnen ja painelee sitten paljain persein kanervikkoon — keskustellaan sitten uudestaan onko luonnollisuus parempi vaihtoehto kuin teollinen kemia.

Valkoinen kärpässienikin on suunnattoman luonnollinen. Ja kielo. Ja näsiä.

1. Richards, Stephanie & Balanay, Jo Anne & Harris, Jonathan & Banks, Victoria & Meshnick, Steven. Residual Effectiveness of Permethrin-Treated Clothing for Prevention of Mosquito Bites Under Simulated Conditions. Journal of environmental health 2017. 79. 8-15.[↩]
2. Neeta P Connally, Dominic A Rose, Nicole E Breuner, Robert Prose, Amy C Fleshman, Karen Thompson, Lisa Wolfe, Corey D Broeckling, Lars Eisen, Impact of Wearing and Washing/Drying of Permethrin-Treated Clothing on Their Contact Irritancy and Toxicity for Nymphal Ixodes scapularis (Acari: Ixodidae) Ticks, Journal of Medical Entomology, Volume 56, Issue 1, January 2019, Pages 199–214[↩]
3. https://www.consumerreports.org/insect-repellents/permethrin-treated-clothing-mosquito-bites/ tilanne 8.6.2022[↩]
4. Faulde MK, Pages F, Uedelhoven W: Parasitology Research, 2016, vol. 115, n 4, p. 10.[↩]
5. https://www.sawyer.com/products/permethrin-fabric-treatment tilanne 8.6.2022[↩]
6. https://www.sawyer.com/page/dogs-and-permethrin-insect-repellent tilanne 8.6.2022[↩]
7. Miller NJ, Rainone EE, Dyer MC, González ML, Mather TN. Tick bite protection with permethrin-treated summer-weight clothing. Journal of Medical Entomology. 2011 Mar;48(2):327-333.[↩]