Koirien kasvuvaiheen kehityshäiriöt ovat ehkä eniten tunteita herättävä aihe. Milloin syytetään ruokaa, milloin jalostusta. Ruokinnan suhteen esitetään kerta toisensa jälkeen samat argumentit taistelussa terveempien nivelien puolesta: köyhempää ruokaa, ettei koira kasva liian nopeasti, vähemmän proteiinia, että luusto kasvaisi vahvemmaksi.
Molemmat väitteet ovat puhdasta hölynpölyä, joiden varjolla tuhansilta koirilta on evätty niiden kasvuaikana oikeus hyvään ravintoon. Ainoat aidot perustelut, jotka ruokinnalle voidaan sälyttää, ovat liikalihavuus ja ravintoaineiden laadun ja hyödynnettävyyden kyseenalaistaminen.
Jalostuksessa on jo kauan käytetty, Kennelliiton alaisessa jalostuksessa, pevisaa (perinnöllisten vikojen ja sairauksien estämisohjelma) sekä eri rotuyhdistysten omia jalostuksen tavoiteohjelmia.
Niistä on ollut joltinenkin hyöty yksinkertaisesti periytyvissä ongelmissa, kuten määrätyissä silmäsairauksissa, mutta muutoin pevisa-ohjelma on ainoastaan lihottanut eläinlääkärien lompakoita. Koiramaailma ei ole niistä yhtään mitään hyötynyt.
Samanlaiseksi hypeksi on muodostumassa geneettisen monimuotoisuuden DNA-testit. Ei ymmärretä, että ei mahdollisimman laajalla geneettisellä vaihtelulla saada mitään aikaiseksi, jos perusasiat ovat peppullaan. Kuten että rakenne itsessään on sairas. Tai että minkäänlaista jalostusvalintaa ja -karsintaa ei käytetä
Aihe on vaikea, ja se lisäksi muuttuu koko ajan sen myötä, kun hissukseen saadaan uutta tutkimustietoa. En kirjoita omista näkemyksistäni (tällä hetkellä, tuo on muuttuva aihe) hyvin rakennettua ja jaotettua artikkelia, vaan kopioin osan eräästä foorumiketjusta. Alunperin aiheena oli pennun jalkojen ulkokierteisyys.
Edelleenkään ranteita ei väännä proteiini, ei kuivamuonassa, eikä niissä lisukkeissa. Rakenne kääntää. Jos kyseessä ei ole kehittymättömän rintakehän aiheuttama normaali väliaikainen kiertyminen, niin sitten kyseessä on joko rakenteellinen poikkeama tai kehityshäiriö. Nuo molemmat johtuvat koirasi rodusta sekä kasvattajan jalostusvalinnoista.
Mutta miksi sitten joittenki koirien ranteet on suoristuneet ruokinnan vaihdoksella jos se ei kerta vaikuta?
Ranteet oikenevat samasta syystä kuin miksi kaupan C-poretabletit parantavat kahdessa viikossa flunssan: annetaan aikaa riittävästi.
Väitätkö tosiaan Jagster, ettei virheellisellä ruokinnalla saa aikaiseksi kasvuhäiriöitä? Että ihan kaikki kasvuhäiriöt ovat aina ja vain ja ainoastaan perimästä johtuvia?
Hemmetin vaikeaa se ainakin on, ja vaatii lähes harkittua yrittämistä. Lihavuudella ja laiskuudella toki saadaan oireet helpommin näkyviin.
Tehdään probleemasta hankalampi. Jos ruokintavirhe rikkoo koiran, niin kenen määrittelyillä virhe on tehtävä, ja kuinka suurilla ylityksillä? Jos billinghurstilainen syöttää vastoin AAFCO:n standardeja, niin tuleeko kehityshäiriö? Tai päinvastoin?
Minä en ole koskaan nähnyt varsinaista kehityshäiriötä syntyneen niin, että se voitaisiin skipata ruokinnan syyksi. Toki ruokinnalla voidaan saada se näkyviin, ja toisella tapaa tehtynä piilottaa edes jotenkin – mutta syyhän ei kuitenkaan muutu. Eikä moista aidosti tutkimuksetkaan väitä – ne esittelevät määrättyjä riskitekijöitä, mutta liioitelluilla annoksilla. Kyllä, kalsiumin yliannostuksella saadaan aiheutettua kehityshäiriö (ja pari muuta ongelmaa), mutta koiraan ei yksinkertaisesti saada sellaisia määriä kalsiumia.
Tässä on ihan samaa problematiikkaa kuin biotiinissa/avidiinissa tai valkosipulissa ja anemiassa – Tieteen teoriassa asia on nimenomaan kuten on tutkittu, mutta sillä ei ole mitään tekoa käytännön elämän kanssa. Tieteen tekijät ovat harvoin tässä maailmassa ja todellisuudessa 😉
Toki koira saadaan sairastumaan ruokinnalla, helpostikin. Mutta se on eri asia kuin kehityshäiriöt.
Minä uskon, varsinkin isokokoisilla roduilla, myös ruokintaperäisiin kasvuhäiriöihin. Katson virheelliseksi ruokinnaksi myös sen, että kasvavalle koiralle annetaan liikaa ruokaa ja usein myös liian kehnolaatuista ruokaa… eli liian vähän hyvälaatuista proteiinia. Siksipä mielestäni on vähän ”vaarallista” (varsinkaan näkemättä koiraa) heittää kommentteja vähemmän asioista tietäville tyyliin ”syötä vaikka nahkakenkiä – koirasi kasvaa perimän ohjaamalla tavalla – syytä kasvattajaa”…
ei sille silti saada kehityshäiriötä aikaan. Usko on hieno asia, ja läheskään aina maailma ei kuitenkaan käyttäydy sinun uskosi tai minun kokemuksieni perusteella – joten siltä osin ollaan pattitilanteessa, mutta minä olen nähnyt niin kiljuuna erilaista ruokintaa, joista melkoinen määrä täyttää milloin minkäkin periaatteen mukaisesti vakavan ruokintavirheen kriteerit – ilman, että mitään on tullut. Ne joille on tullut, on pääsääntöisesti syötetty jollain kriteerillä oikein, ja kasvuhäiriö, pitäisi kylläkin puhua kehityshäiriöstä, on selitettävissä muutoin.
En ole myöskään törmännyt yhteenkään tutkimukseen, joka itseasiassa tukisi kehityshäiriöiden synty ruokintavirheillä – paitsi jos tehdään oikein hemmetin paljon työtä: annetaan parisataa grammaa valkosipulia päivässä, nenämahaletkulla helposti imeytyvää kalsiumia tai vaikka pelkkää rasvaa. Vaikeaa kotioloissa, mutta labrabeaglella helppoakin.
Ruokintavirheet ovat olleet mukava ja helppo selitys. Ruokavalmistajat pääsevät mainostamaan ja kasvattajat SEKÄ rotujen harrastajat pääsevät syyttämään jotain toissijaista, ja täysin selvittämätöntä, syytä ongelmista. Saa sulkea silmänsä siltä, että vaikka siitoseläimet sakuissa ovat terveitä, niin ongelmia aiheuttavan rakenteen jalostaminen ei ole missään vaiheessa loppunut. Tai että vaikka irlanninsusikoirissa käytettäisiinkin sydänterveitä siitoseläimiä, niin koon maksimointi takaa, että pentukaupan kierto pysyy nopeana jne jne.
Ehkä olisi aika avata silmät ja lakata syyttämästä milloin Ca/P-suhdetta, milloin protskuja, milloin valmistamisprosessia, milloin, milloin luumäärää siitä, että pikkukoirilla ei pysy polvet kasassa, sakuilla ei pysy lonkat paikallaan, dobbereilla hajoaa selkä, rotikoilta paukkuu etupää kappaleiksi ja mopseilla tipahtaa silmät kun ne aivastavat. Eivät nuo riipu kuivamuonasta, barffista tai yrjölästä, vaan koirien jalostuksesta – oikeammin sen puutteesta.
Joo se on harmi, ettei meistä kukaan ole selvännäkijä eikä kaikkitietävä. Siksi mielipiteitä, uskomuksia ja kokemuksia on ja tulee olemaan monenlaisia. Niin ruokinnassa kuin jalostusvalinnoissakin. Kukin saa toimia ihan niinkuin haluaa ja parhaaksi näkee – toivottavasti myös koirien parhaaksi.
Vähän asian vierestä, mutta pakko kysyä kun taannoin lonkista keskusteltiin… Itse olet kirjoittanut katiskassasi mm. seuraavaa:
”Cao ym (2010) tekivät tutkimuksen ihmisillä korkean valkuaisen vaikutuksesta luustoon ja kalsiumin hukkaamiseen. Tulos oli aika mielenkiintoinen. Kun ylitettiin suositukset ja käytettiin nimenomaan lihavalkuaista, niin luusto vahvistui. Löytyykö tästä yksi syy siihen miksi lihapohjaiseen ruokintaan siirtyneet kasvattajat ovat alkaneet saamaan lonkkienkin suhteen niitä tuloksia, joihin ei ole koskaan pevisalla päästy? Okei, tuo ei ole tieteellinen väite, vaan perustuu kokemuksiin ympäristöstäni – mutta silti.”
Mitä mitä, onko sittenkin mielestäsi myös ruokinnalla, eikä vain geeneillä, vaikutusta lonkkien kehitykseen?? Vai ymmärränkö tuon vaan väärin…? 😉
Et ymmärtänyt väärin. Pointti on siinä, että meikäläisen näkemys aiheesta on hyvinkin hutera. Ja minä olen aina ollut valmis muuttamaan mielipiteitäni suuntaan jos toiseenkin heti kun löytyy tarpeeksi hyvät perustelut. Joskus 90-luvun puolenvälin tienoilla saarnasin, että liha ilmeisesti korjaa paskoja lonkkia, koska muutamatkin saku-kennelit olivat saaneet hyviä (lonkka)tuloksia aikaiseksi vaihdettuaan lihapohjaiseen ruokintaan. Ja uskon tuohon edelleenkin.
Minun piti antaa esimerkki takinkäännöstä, jonka tein pari vuotta sitten – mutta en enää muista aihetta, kaipa olen jo omaksunut sen niin hyvin 😉
Ruokinnalla on varmasti merkityksensä kaikilla lajeilla, joilla on a) moniraskaudet ja b) elinikään nähden nopea kasvu. Hiiren kakaroiden kokoon vaikuttaa erittäin paljon se, montako pentua kasvattaja jättää henkiin. Joten varmasti koirallakin asialla on merkityksensä. Mutta näyttää/tuntuu/uskoo, että mitä korkeammalla eläin on ravintoketjussa, niin sitä vähemmän ruokinnalla sinällään on merkitystä kehityksen kannalta.
Miksikö? Ei hajuakaan. Ehkä siksi, että pedon ei tarvitse kehittyä yhtä nopeasti. Varsan on päästävä heti syntymästään jaloilleen ja opittava juoksemaan, muuten tulee noutaja. Sen noutajan jälkeläinen taasen makaa aivot sammuksissa ja silmät kiinni ensimmäiset kaksi viikkoa ja on ylipäätään kykenevä elättämään itsensä vasta 6kk – 1v jälkeen.
Sekava pointti tässä on se, että ne opit, joiden väitetään vaikuttavan kasvuhäiriöihin, eivät näyttäisi pitävän paikkaansa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö jotkin muut voisi vaikuttaa – kuten että eläinproteiini toimii lihansyöjällä myös luuston kehityksessä paremmin kuin ruohot, jäävuorisalaatti, hiilarit ja laskennallinen Ca/P-suhde.
Ja jos ihan tarkkoja ollaan, niin taisin alunperin kirjoittaa (täällä vai jossain muualla; ei jaksa tarkistaa) että ruokintavirhe saattaa tuoda kehitysvirheen ”alun” näkyviin, mutta kunnossa oleva ruokinta taasen fiksaa tai peittää. Koiralla voi olla taipumus dysplasiaan, mutta ruokinta ratkaisee tuleeko sille oireileva E vai oireeton C.
Summasummarum: olemme siis molemmat sitä mieltä, että myös ruokinnalla on vaikutusta koiran kasvuun ja kehitykseen – ei pelkästään geeneillä. Ja itse laittaisin myös liikunnan tuohon soppaan mukaan.
Edelleenkin, olen nähnyt niin pahuksen montaa eri tapaa ruokkia – ja yrittänyt tehdä paskasta konvehteja itsekin – että olen aika vakuuttunut siitä, että ruokinnalla on se vähäisin merkitys.
Mutta ei sitä tietenkään kannata eikä saa käyttää tekosyynä huonoon ruokintaan.
