Katiskan kommenteista 14.1.2011
—

Jotain tuon tapaista tuli myös opettajani suusta opiskellessani urheilukoirahierojaksi. Voipi olla että on jopa ihan sama henkilö kyseessä, ainakin titteli täsmää, tai sitten joku hänen oppilaistaan. Koulutuksessa käsiteltiin paljon myös ravitsemusasioita, sillä ravinto vaikuttaa niin paljon koiran lihaksiin ja tietenkin koko kroppaan. Minulla oli jo silloin pieni epäluottamus tuon opettajan kertomiin ravitsemusfaktoihin, ja nykyään on jo suurempi epäluottamus. Tässä tuli esille jälleen yksi epäkohta, joka saa minut entistä varmemmaksi siitä että jätän nuo opit ja etsin lisää tietoa, tällä kertaa mielellään tosiasioihin perustuvaa.
Olisi muuten yksi toivomus kirja-arvostelusta: Hellemann, Merja ja Marjeta, Petri: Koiran ruokinta
Josko tuonkin saa heittää jorpakkoon, vaikkakin tähän asti olen pitänyt sitä melko pätevänä kirjana.

Greyhoundeilla huonolaatuisella proteiinilla ja liian vähällä rasvalla saa varmasti lihasongelmia aikaiseksi, puhumattakaan isommasta määrästä hiilaria. Mutta se perustuu enemmänkin nestehukkaan ja/tai raaka-aineiden mineraaliköyhyyteen. Eihän aminot varastoidu mihinkään muualle kuin proteiinisynteesin jälkeen lihassoluiksi ja muuksi kudokseksi. Eikä sitä tähän mennessä ole pahana asiana pidetty.

Katiskan kommenteista 16.1.2011
—

Kissa ei leikkauksen jälkeen syönyt kunnolla ja oksensi. Vein lekuriin tippaan, ja hakiessa kysyin onko raakalihan syöttämisestä haittaa tilanteessa. Lääkäri mutisi jotain, ja sen verran sain selvää, että kissalla liika liha haittaa munuaisia.

Ja kissahan on kuitenkin puhdas lihasyöjä. …
Osaavat kyllä lekurit parsia elukat hyvin kasaan, mutta ravintoneuvoja ei näemmä kannata kysellä.

Tuo olisi jo hauska, ellei kyse olisi niin vakavasta.
Kissoista en tiedä kuin perusteet, mutta aika moni pitkänlinjan kissaharrastaja on kertonut, että nimenomaan kuivamuonien kanssa on aika paljon ongelmia – johtuen ilmeisesti juuri liian vähäisestä lihapitoisuudesta.

Jos koirille suunnattu kuivamuonateollisuus on välillä kyseenalaista, niin kissojen ruokateollisuus se vasta onkin villi viidakko. En omaa tosin mitään koulutusta tai pätevyyttä, mutta en voi kuin ihmetellä viljan osuutta sapuskoissa näin maallikkona. Humoristista on se, että marketin märkäruokien ns. luxusmerkit ovat brandanneet viljan nimeämällä ruuan vaikka ”patteeta porkkanapedillä” tyylisesti. Ihan avoimesti myönnetään, mitä ruoka sisältää vailla huolta siitä, että kukaan kyseenalaistaisi. Kuulostaahan se vihanneskanapatee hienolta, mutta miksi kissan pitäisi syödä kasviksia ruuassaan.
Mielestäni on myös ylipäätään mielenkiintoinen tapa syöttää kuivaa nappulaa eläimelle, jonka muutenkin kuuluisi käsittääkseni saada nestettä juuri ruuastaan.
Omassa taloudessa syödään raakaa lihaa ja nappulaa. Nappula on hyvänä ja lihaisana pidettyä ”kanadalaista”laatua. Syötinpä sitä pelkästään pari päivää, kun en ehtinyt kauppaan. Kissat huusivat kiukkuisina jatkuvasti nälkäänsä – ja joivat runsaasti. Tuskinpa se nappulakaan siis poikkeuksellisen lihaisaa on lupauksista huolimatta, kun selvästi kissoille tuli hiilaripiikin jälkeinen valenälkä ja raivotauti pian ruokailun jälkeen. Olen itse syönyt vuosia pääasiassa vain lihaa ja kasviksia. Jos syönkin äkkiä perunaa ja pastaa, niin käy samoin kuin nappulaa mutustavillle kissoille, aina nälkä, kiukku ja läskiä kertyy…

Ne pateet ja muut kissojen märkäruuat ovatkin hölmöille. Tai mummoille, joilla ei ole niin rahasta kiinni, ja haluavat tarjolla safkan nätistä pienestä purkista.