Suoliston mikrobit, se elimistön normaalifloora, osallistuvat huomattavan moneen asiaan: pilkkoo, valmistaa vitamiineja ja lyhytketjuisia rasvahappoja sekä osallistuu immuniteettiin. Liuta tutkijoita oli kartoittanut ihmisen suoliston bakteerikantaa ja havainnut, että ihmisillä on kolmea erilaista pääbakteerikantaa (Arumugam ym. 20111. Nämä erilaiset enterokannat ovat hieman samalla tavalla ”vakioita” kuin ihmisten veriryhmät – jokainen kuuluu johonkin. Ryhmät on nimetty niiden sisältämän suurimman bakteeriryhmän mukaan: Bacteroides, Prevotella ja Ruminococcus.
Tällä on se merkitys, että eri bakteerikannat selittävät sen miksi määrätyt lääkkeet ja ravintoaineet imeytyvät ja hyödynnetään eri tavalla. Lisäksi humaanipuolella tämä saattaa osaltaan auttaa selvittämään ja estämään vaikkapa suolistosyöpien, diabeteksen ja Crohnin taudin syntyä. Eri bakteerikannat tuottavat esim. vitamiineja eri tavalla. Bacteroides-ryhmässä suolistomikrobit tuottavat enemmän C-, B2–, B5-vitamiineja ja biotiinia, kun taas Prevotella-kannan omaavat ihmiset saavat enemmän B1-vitamiinia ja foolihappoa.
Oma kysymyksensä on, että pätevätkö nuo samat bakteeriryhmät koirillakin. Periaatteessa se on mahdollista, mutta jako saattaa olla erilainen. Lisäksi olisi mielenkiintoista tietää, että miten pentuna (tai ihmisillä vauvana) tapahtuva bakteerikolonisaatio vaikuttaa. Vastasyntyneellähän suolisto on periaatteessa steriili ja alkaa keräämää bakteerikantaa heti syntymän jälkeen. Silloin saatu ravinto ja muut ulkoiset tekijät vaikuttavat bakteerikantojen syntyyn.
Koirilla se on yksi selittävä tekijä miksi osa kestää maitosokeria, osa ei. Jos maitotuotteita ei saa enää koirilla kohtuullisen lyhyen imeväisvaiheen jälkeen, niin maitosokerin tehokkaaseen pilkkomiseen kykenevät bakteerit häviävät taistossa.
Oletettavaa myös on, että suoliston bakteerifloora on riippuvainen siitä, millaista ravintoa pentu saa kun kasvattaja aloittaa kiinteän – onko tarjolla lihaa vai viljaa. Ja koska pentuna kasvatettu bakteerifloora seuraa läpi koko elämän ja kantojen ”valtasuhteiden” muuttaminen on hidasta sekä hankalaa, niin tästä voi myös löytyä selitys koirien lisääntyville ruuansulatusongelmille sekä hiivalle.
Prebiootit (bakteerikantaa tukevat) ja probiootit (bakteerikantaa synnyttävät) ovat kasvavien markkinoiden takia kiihtyvän tutkimuksen alla. Toki asia kiinnostaa muutenkin, mutta myynnin ja kysynnän noustessa tutkimusrahoituksen saaminen on helpompaa. Jos me jokainen kuulumme todellakin yhteen kolmesta enterotyypistä, niin se määrittelee mistä pre- ja probiooteista hyödymme eniten.
Ja tästä on enää lyhyt loikkaus siihen, että koirillekin saataisiin ”täsmäsuunnattuja” probiootteja. Nykyäänhän koirille käytetään samoja maitohappobakteereja kuin ihmisillekin, vaikkakin näiden kahden eläinlajin suolisto, ruuansulatuksen toiminta ja ravinto ovat erilaisia. On pitkään jo kyseenalaistettu, että ovatko ihmisten probioottivalmisteet optimeja koirilla – saadaanko oikeat bakteerit oikeaan kohtaan suolistossa.
Vaikka asian tutkiminen onkin vielä kesken, niin tutkijat uskovat, että ravinnolla tai ruokailutottumuksilla ei olisi merkitystä sen suhteen mihin entero-tyyppiin kuuluu. Asiaan ei myöskään vaikuttaisi rotu tai asuinmaa. Syy on siis jossain muulla. Samaten ei olisi mahdollista ”kasvattaa” itselleen suurempaa bakteerikantaa, eli ottaa hyöty irti joka ryhmästä – suolisto kykenisi elättämään vain määrätyn määrän ns. vakioasukkaita. Kaikki tulokset ja johtopäätökset perustuvat myös kohtuullisen pieneen otantaan, joten koko paletti saattaa vielä muuttua moneen kertaan ennen kuin homma on valmis.
Ja sitä odotellessa odotellaan myös, että he tekisivät samalla joitain tarkentavia tutkimuksia koirilla.
Kuva: Nature ja tutkijat
- Manimozhiyan Arumugam, Jeroen Raes, Eric Pelletier, Denis Le Paslier, Takuji Yamada, Daniel R. Mende, Gabriel R. Fernandes, Julien Tap, Thomas Bruls, Jean-Michel Batto, Marcelo Bertalan, Natalia Borruel, Francesc Casellas, Leyden Fernandez, Laurent Gautier, Torben Hansen, Masahira Hattori, Tetsuya Hayashi, Michiel Kleerebezem, Ken Kurokawa, Marion Leclerc, Florence Levenez, Chaysavanh Manichanh, H. Bjørn Nielsen, Trine Nielsen, Nicolas Pons, Julie Poulain, Junjie Qin, Thomas Sicheritz-Ponten, Sebastian Tims, David Torrents, Edgardo Ugarte, Erwin G. Zoetendal, Jun Wang, Francisco Guarner, Oluf Pedersen, Willem M. de Vos, Søren Brunak, Joel Doré: Enterotypes of the human gut microbiome. Nature 2011 May 12;473(7346):174-80 doi:10.1038/nature09944[
]
Aito käytännön ongelma suolistobakteerien säätelyssä on, että
Kun ihan jokainen bakteeriperhe muuttuu ongelmaksi, jos ne pääsevät liian vahvasti niskan päälle – myös maitohappobakteerit.
Se, että suolistobakteerien hoidossa pohjataan niin vahvasti pre- ja probiootteihin, perustuvat kolmeen syyhyn:
Jostain syystä ohitetaan täysin se vahva ja ohittamaton fakta, että ravinto (ja jossain määrin ympäristö) on suurin suolistobakteerien vaikuttaja sekä kasvattaja. Siksi suomalaisilla on erilainen bakteerikanta kuin saksalaisilla, joilla in erilainen bakteerikanta kuin italialaisilla, joilla on erilainen bakteerikanta kuin Marokossa, jossa on erilainen bakteerikanta kuin Yhdysvalloissa, jossa on täysin erilainen bakteerikanta kuin Amazonaksen inkkareilla.
Koiraihmisten pitäisi tietää ja ymmärtää tämä. Lueskelkaa mitä tahansa hiivaketjua, niin eniten selitellään miten ruoka on suurin syyllinen ja siksi suolsitobakteerien sekamelska aiheuttaa hiivaa. Mutta kun kyse onkin suolisto-oireilusta, jopa kutinasta, niin sukelletaan samean veden syvään päähän ja aletaankin selittämään puolivillaista markkinointimateriaalia koirien omista maitohappobakteereista. Siinä vaiheessa unohdetaankin ruoka ja aletaan uskomaan mainoksia.
Markkinointi on vahva työkalu. Johtuu siitä, että pisatesteistä ja lukutaidosta huolimatta niin monet ovat kykenemättömiä ymmärtämään, että mainoksen tehtävä on saada asiakas levittämään lompakkonsa. Olen törmännyt muutamaan tolkun ihmiseen, jotka naureskelevat marianordintyyppisille sekä Ruohonjuuren ”terveys”väitteille — ja sitten ostavat multaa punkkihäädöksi.
Kertauksena.
Paksusuolen bakteerikantaan vaikuttaa kaikki sulamaton ruoka. Sulanut osa, joka on siirretty suoliston läpi, ei vaikuta enää bakteereihin. Siksi perunamuusi ei ole ongelma hiivakoiralle, mutta porkkanaraaste tai hapankaali ovat.
Kaikki, jotka sisältävät sulamatonta hiilihydraattia missä tahansa muodossa, kuin myös proteiineja, kasvattavat tahoillaan suolistobakteereja — ja paljon, paljon tehokkaammin kuin mitkään maitohappobakteerit tai boulardiit konsanaan. Rasva sen sijaan tappaa bakteereja, koska ne eivät pysty käyttämään rasvoja — tähän perustuu mm. rasvaripuli.
Se, että koska bakteerikasvu on hyvä, paha tai merkiityksetön, sitten riippuukin. Hyvä muistisääntö on, että yksikään luontaisesti flooraan kuuluva suolistobakteerikanta ei ole lähtökohtaisesti hyvä tai paha. Ne vain ovat. Mutta jos jokin sukukanta pääsee niskan päälle, niin alkaa tulla ongelmia — vaikka sitten piereskelyä, vatsan löysyyttä tai ripulia tai vaikka hiivaa. Edes ne kaiken parantajaksi mielletyt maitohappobakteerit eivät ole terveellisiä, jos ne lisääntyvät liikaa — naisilla yksi kanta aiheuttaa esimerkiksi virtsatietulehduksia.
Tuohon kantojen keskinäiseen sääntelyyn liittyy se, että maitohappobakteerien annostamisella ei koskaan-ikinä-milloinkaan muuteta suolistobakteerikantoja kuin lyhytaikaisesti. Kun maitohappobakteerien antaminen lopetetaan, niin suurimmalla osalla niitä ei enää havaita ulosteissa vuorokauden kuluttua ja sinnikkäimmälläkin lisätyt maitohappobakteerit ovat menettäneet asemansa kolmen vuorokauden kuluttua.
Siksi ainoa mahdollinen tapa muuttaa suoliston bakteerikantaa on muuttaa ruokintaa. Pysyvästi.
Perinteisesti hiilihydraatteja on aina syyllistetty aivan kaikesta. Tuo ei oikeastaan pidä paikkaansa. Ollaan taas samassa perusasiassa: sulava ei ole ongelma. Aikaisemmin valtaosa syötti kuivamuonia. Niissä suoliston bakteerien ongelma, joka näkyi jossain määrin vanhoilla tutuilla ongelmilla — piereskely, löysyys, hiiva — ei johtunut niinkään vain hiilihydraateista. Se johtui niiden valmistusaineiden surkeasta laadusta, jotka sisälsivät myös hiilihydraattia. Maissi on varmasti tutuin. Mutta ongelma tuli myös kaikkien muidenkin raaka-aineiden surkeasta laadusta, kuten siitä mitä kutsuttiin lihaksi, ja niiden heikosta laadusta.
Lihapohjainen ruokinta, jota myös (väärin) kutsutaan koirien raakaruokinnaksi, kasvattaa koko ajan suosiotaan, mutta ei ole sinällään parantanut pidemmällä aikavälillä ongelmaa. Itseasiassa ongelma on, jos ei kasvanut, niin laajentunut. Syy on tismalleen sama kuin kuivamuonissa: surkeiden raaka-aineiden kehno sulavuus. Lihatuotteiden laatu kun laskee samaan tahtiin tukkurihintojen nousun myötä. Tuota kaavaa ei riko edes suomalaisen rehutuotannon vahva keskittyminen.
Kun samaan aikaan myös kuivamuonien laatu on romahtanut, niin ei liene yllätys, että oireilevien koirien määrä lisääntyy.
Hiilihydraatteja syytettiin ennen. Nyt katse kohdistuu proteiineja leimallisemmin antaviin raaka-aineisiin. Lihasliha ei ole ongelma. Mutta kun nahkaa, jänteitä, rustoja, sidekudosta, keuhkoja, mahalaukkua… aletaan kutsumaan lihaksi, niin ollaan tilanteessa, että paksusuolen bakteerikantaa muutetaan rajusti ja ihan ilman tuttua hiilihydraattia (jota muuten eläinperäisetkin sisältävät).
Kun vilkaistiin useampaa proteiineja käsittelevää artikkelia[1], niin havaittiin aika tuttuja asioita. Paksusuolen bakteerikantaan vaikuttivat mm.
Koko ajan ollaan samassa. Proteiinit vaikuttavat vahvasti paksusuolen bakteerifooraan, ja spottivalo kohdistuu: sulavuuteen ja laatuu.
Joten, kun miettii paksusuolen bakteerikantaa, niin kaksi asiaa on pidettävä mielessä:
—
Wu S, Bhat ZF, Gounder RS, Mohamed Ahmed IA, Al-Juhaimi FY, Ding Y, Bekhit AE-DA. Effect of Dietary Protein and Processing on Gut Microbiota—A Systematic Review. Nutrients. 2022; 14(3):453. ↩︎
Offtopic: en vielä ehtinyt lukea juttua, silmäilin läpi ja siirryin tsekkaamaan, mitä hesarissa tapahtuu
Koirille tarkoitettu uutuustuote joka “stabiloi suolistoflooraa, mutta lisäksi tukee koiran luonnollista vastustuskykyä.”
“Suolistoa voi tarvittaessa tukea lisäämällä maitohappobakteereja eläimen ruokaan. Tasapainottava maitohappobakteerikuuri kannattaa antaa eläimelle myös silloin kun eläimen ruokavaliossa tapahtuu muutoksia, se kohtaa stressaavia tilanteita (kilpailut, paikan vaihdokset, näyttelyt jne.) tai kun ympäristössä tapahtuu muutoksia vuodenaikojen vaihtumisen seurauksena.”
Öh… Siis. Eiku. Joo.