Meidän PK- tai jumppaharjoitukset menee usein vähän pipariksi – se antaa ensimmäiset kolme minuuttia aivan kaikkensa jonka jälkeen se on aivan puhki eikä jaksa enää suorittaa loppuja täysin voimin. Se kyllä yrittää kovasti mutta siitä huomaa selvästi, että paras puhti on jo kaukana takanapäin.
Suoritusten jälkeen sen palautuminen on hidasta ja se on todellakin kaikkensa antaneen näköinen ja läähättää voimakkaasti. Kun vertaan sitä toiseen samanrotuiseen koiraani, on ero huomattava. Tämä toinen lönköttelisi vielä rennosti menemään ja voisi jatkaa samaa rataa, eikä se juo lainkaan sellaisia määriä suorituksen jälkeen, kuin tämä ongelmatapaus – taikka väsy samassa mittakaavassa.Suoritusten jälkeen tämä koira siis haluaa aina juoda hirveästi ja näyttää siltä että sen valtavat reisilihakset menevät aivan maitohapoille – se kävelee usein harjoituksen jälkeen ihan länkisäärin ja köpöttää.
Osalla koirista mieli menee yli materian. Ne aivan aidosti keittävät korviensa välistä niin lujaa, että eräällä tavalla polttavat itsensä fyysisesti loppuun. Jos niiden sykettä voisi mitata, niin se olisi luultavammin taukoamatta ylärajalla. Kyseessä on hermorakenneongelma, joka on hankala ratkaista. Oikeastaan muuta ei voi tehdä kuin yrittää rauhoittaa koiraa koko ajan – kun palkitseminen eräällä tavalla perustuu koiran kiihkon vahvistamiseen, niin näillä pitäisi pyrkiä rauhoittamaan. Tai sitten ensin palkitaan, sen jälkeen opetellaan rauhoittumaan ennen seuraavaa suoritusta.
Sivuraiteille jos ajaudutaan, niin vastaavaa ”älyperäistä ylikeittämistä” löytyy monilta ns. eroahdisteisilta. Ainakin kun on kyse aktiiveista roduista, joissa eroahdistus näkyy jatkuvana puuhasteluna ja paikkojen tuhoamisena. Niitä ei ole koskaan opetettu rentoutumaan, vaan turhan usein elämä perustuu jatkuvaan aktivoimiseen. Jopa silloin, kun olisi luonnollinen lepoaika eli omistaja on poissa, niin koiralle keksitään jotain puuhastelua. Voitaisiin puhua henkisestä ylikunnosta.
Tuo oli yksinkertainen selitys. Muitakin arvauksia löytyy.
Jos koiralla on selviä ongelmia jaksamisen ja maitohapon kanssa, vaikka ei pitäisi olla, niin silloin mennään ensimmäiseksi verikokeisiin. Matala hemoglobiini lienee yleisin syy nopeaan väsymiseen, ja siinä on kyse lähes aina ruokintavirheestä. Mutta jos rodulla on taipumusta kilpirauhasen vajaatoimintaan, niin myös tyroksiiniarvot, T4, on myös mitattava.
Mikäli tiedetään, että koiran ruokinta on kohdallaan, ja jos koiran fyysisen peruskunnon pitäisi olla riittävä, mutta koiran jaksaminen on romahtanut, niin silloin kyse saattaa olla niinkin yksinkertaisesta syystä kuin ylikunnosta. Siihen auttaa lepo, lepo, lepo ja lepo. Tukihoitona nostetaan ruuan rasva ylös, ja annetaan koiralle aivoja rentouttavaa, vapaata puuhastelua. Yleensä laiskat maleksimislenkit maastossa auttavat parhaiten.
Ylikuumenemiseen liittyi tämäkin, jo hieman vanhempi maili jonka sain.
Normaalitreeenit ja kokeet hoituvat kyllä peruskunnolla eli koira ei uuvu harjoituksissa, mutta kun koira rakastaa palloleikkiä jota sillä siis palkkana käytetään se sippaa jo lyhyenkin leikin jälkeen. Leikkiessä tätä ei huomaa, koira taistelee pallosta vaikka kuolemaan saakka, mutta kun leikin lopettaa niin koira on ihan läähpuuh ja suurinpiirtein hoippuu. Leikkihän yleensä tietysti tapahtuu harjoituksen jälkeen, mutta sama esiintyy lyhyen ja pitkän treenin jälkeen (ja pitkäkin treeni kestää vain 20 min sisältäen siis etsintää ja haukkumista) Leikki on vain sitä että koira pitää palloa ja siitä vedetään ja taistellaan tai koira odottaa seisten ja saa luvalla tulla kiinni pallloon. Mitään juoksemista tähän palloleikkiin ei siis liity.
Tuokin saattaisi viitata ”henkiseen ylikuumenemiseen”. Stressitaso nousee, elimistö siirtyy ylivaihteelle innostuksesta, koira alkaa läähättämään enemmän ja samaan aikaan kroppa menee fight or flight moodiin. Työ on työtä, ja harvempi meistä itse työstä suuremmin innostuu, mutta palkkio onkin eri asia.
Jos koira kuumenee – syy on hoidon kannalta toissijaista – niin helppoina hoitoina tehdään muutama asia. Koiralle annetaan määrättyjä lisäravinteita. Mennään uskon puolelle, mutta sitähän koiraharrastaminen aika leimallisesti on. Voidaan koittaa E-vitamiinilla buustaamista. Jos se toimii, niin teoriassa saadaan mitä halutaan: rauhallisempi, skarpimpi koira, jonka työmotivaatio ei laske. Toinen on peritty hevospuolelta, ja siihen ”ei-heppataustaiset” koiraharrastajat suhtautuvat vielä skeptisemmin kuin E-vitamiinilla läträilyyn. B-ryhmän sanotaan rauhoittavan eläintä, ja jos annetaan suurempi annos, niin se tipauttaa kierroksia alaspäin. Itse en tiedä mihin uskoa B-vitamiinien suhteen. Olen käyttänyt niitä aina, enkä ole huomannut mitään vaikutusta käyttäytymisessä. Mutta kun olen parille kuumakallegreyhoundille antanut melkoisen tujut määrät B:tä kilpailua edeltävänä iltana sekä aamuruuassa, niin ne ovat olleet rauhallisemman oloisia ja keskittyneempiä. Valikoivaa havainnointia ehkä?
Magnesium ja kalium eivät ole koskaan väärin. Läähättävä koira hukkaa aina elektrolyyttejä (ei hengitykseen, vaan munuaisten kautta kun läähätys sotkee hiilidioksidin kautta veren elektrolyyttitasoja).
Käyttäytymisen muuttaminen ei aina onnistu. Pientä vähättelyä havaittavissa, koska kiihkeän koiran käytöksen muuttaminen lienee yksi niistä vaikeimmista asioista. Silloin pyritään jäähdyttämään koiraa, ulkoisesti. Maili jatkuu:
Sama koira sai viime kesänä lämpöhalvauksen (n. 15 astetta lämmintä, pilvistä) lyhyen tottistreenin ja lyhyen palloleikin jälkeen, koira ei ollut silloin mitenkään hengästyneen oloinen. Ilmastoidussa autossa ajelin 10 min että vien metsään jäähdyttelylenkille ja kun otin autosta niin valahti ulos, oksensi ja ripulit. Hihnassa vedin lähimpään ojaan jossa makaili ja joi ja siitä kyllä nopeasti toipui. Vein kotiin ja suihkutin ja jo puolen tunnin päästä jahtasi autoja aidan vieressä niinkuin ei mitään. Sama jannu ui kesät talvet, ja rikkoo jäisistä lätäköistä hampailla ja kynsillä pinnat että pääsee viilentämään itseään. Se on siis koira joka on lenkillä mennyt kaulaa myöten virtaavaan veteen ihan reilussa pakkaskelissä.
Kun koira on selvästi ”lämmönarka”, niin sen toleranssi kestää kiihkon nostamaa ruumiinlämpöä (tai itse kiihkoa) alenee. Turkin klippaaminen kesäksi olisi hyvä ratkaisu, mutta ymmärrän myös, että kaikille se ei ole yhtä helppo ratkaisu kuin lyhytturkkiselle rata-greyhoundille. Greyhoundeilla ja whippeteillä on perinnöllinen (synnynnäinen?) ongelma, joka liittyy kehon lämmönsäätelyyn; sisäinen termostaatti ei ikään kuin toimi. Se ei ole yleinen, mutta tunnetaan. Osa kilpakoirista voi selvästi huonosti, kun niiden ruumiinlämpö paukahtaa tappiin suorituksen jälkeen – varsinkin kuumilla keleillä – ja niillä on selvästi hankaluuksia saada lämpö takaisin normaaliksi. Treenarit eivät sitä aina edes huomaa, mutta sivullisena sen näkee helpostikin. Greyhound racingissä on kuitenkin aina ollut toimintatapana jäähdyttää koira (joka on hieman eri asia kuin jäähdytellä, palauttaa) startin jälkeen, niin se ei ole ollut ongelma. Jokainen kuitenkin valittaa koirista, jotka eivät kestä lämpöä, aurinkoa tai odottamista. Tai kaikki yhdessä.
Yksi, joka on helpottanut osalla koiria oloa, on banaani. Syy saattaa olla sen korkeahkossa kaliumissa, tai hedelmäsokerissa.
Jos koira luonnostaan hakeutuu kylmiin paikkoihin, niin sen ulkoiseen viilennykseen on kiinnitettävä huomiota. Viilennysmantteli on hyvä keksintö, rodusta riippumatta. Ei siitä maksaa tarvitse. Otetaan pyyhe, ommellaan toisen päähän päänaukko, eli kapeasta päästä hieman syrjää kiinni ja meillä on hieno mantteli. Vyön saa kankaansuikaleesta tai vanhasta aamutakin vyöstä. Otetaan kanisterillinen kylmää vettä mukaan, kaadetaan vaikka ämpäriin (jäitä joukkoon), kastellaan mantteli, väännetään kuivaksi ja puetaan koiralle. Noita voi (ja kannattaa) tehdä useampi, jolloin sen saa nopeasti vaihdettua tuoreeseen. Puetaan päälle aina kun on hetkikin aikaa – vaikka palkitsemisen jälkeen, kun annetaan koiran hivenen rauhoittua ennen työn jatkamista.
Koiran tehokkain jäähdyttäminenhän ei tapahdu selän kautta, vaan
- kaulan syrjistä, jossa isot suonet tulevat pintaan – luonnon oma mekanismi nimenomaan jäähdytystä varten,
- reisien sisäpinnoista,
- vatsanaluksesta sekä
- hännän alapinnasta.
Ehdottomasti tehokkain tapa helpottaa koiran oloa on jäähdyttää nimenomaan kaulansyrjistä, koska silloin lasketaan aivoille menevän veren lämpötilaa. Kylmäkallet ovat ihan toimivia, mutta näppäriä ovat myös jääpalapussit. Varsinkin sellaiset, joilla tehdään erittäin pieniä jääpaloja, eräällä tavalla jäämurskeen korviketta. Isoa paketti maksaa euron tai kaksi, ja ne ovat uudelleenkäytettävissä muutamaan kertaan – jäädyttää vain uudestaan. Ne saa muotoiltua melkein minkä tahansa ympäri, joten sopivat kilpailureissuille ensiavuksi vaikkapa lihasvammoihin. Näppärä omistaja tekee äkkiä jonkinlaisen kaulaliinavirityksen, jolla pussit saadaan nopeasti hetkeksi koiran kaulaa vastaan.
Paitsi, että tipautetaan ruumiinlämpöä ja helpotetaan kylmästä pitävän oloa, niin koiran ajatukset ohjataan myös muualle. Osalle toimii, osalle ei – kannattaa kokeilla.
