Törmäsin Muschin (nykyään Mush) sivuilla D-vitamiinijuttuun. Sinänsä aivan arvokas tarina, koska siinä painotettiin D-vitamiinin tärkeyttä. Mutta pieleen meni sen sijaan käytännön asioissa. Joten:
- Luista ei saa D-vitamiini. Ei yhtään, ei koskaan, ei milloinkaan
- Auringosta ei saa D-vitamiinia. Ei yhtään, ei koskaan,ei milloinkaan. Koira ei ole ihminen.
- Kananmunan keltuaisesta saa D-vitamiini, mutta huomattavan pieniä määriä. Saannin kannalta sillä ei ole merkitystä, ellei nosta munien määrää tolkuttoman korkeaksi.
- Maksasta saa hivenen D-vitamiinia, mutta määrät eivät riitä tyydyttämään koiran tarvetta millään mittarilla, koska tarvittava maksamäärä olisi aivan liian korkea
Yksi fakta oli oikein. Kalasta saa D-vitamiinia.
Nyt alan ymmärtämään mihin perustuu luulo luiden roolista barffin perustana. Syy ei olekaan yksin Billinghurstin. Varsinaiset syyt ovatkin barf-asiantuntijoissa, jotka eivät ole pätkääkään kartalla ruokien ravintosisältöjen kanssa. Pystyn ymmärtämään sen, että luullaan koiran syntetisoivan D-vitamiinia auringon valosta – se virheolettamus on vaivannut pitkään – mutta että väitetään luista saatavan jotain, jota niissä ei ole, ja ilmeisesti vain siksi, että D-vitamiini osallistuu luiden kalsiumin säätelyyn. Oikeasti – jos ammatikseen jotain tekee, niin kannattaisiko se ammatti opetella?
Edit 3.1.2017 – tekstiä on hieman muutettu ja edelleen menee mäkeen. Se, että nyt sanotaan ”Koirilla pääosa D-vitamiinista tulee kuitenkin ravinnosta” ei muuta virhettä, koska koirilla ainoa saantitie on ravinto. Sama jääräpäisesti virheluulossa riippuminen jatkuu myöhemmin: ”Auringon lisäksi D-vitamiinin lähteitä ovat…). Raaka-aineissa on edelleen samat ongelmat munien D-vitamiini yhdistettynä kanojen auringossa viettämiseen ei jaksa enää kuin naurattaa. On makuasia, että pitääkö aikuisilla haarukkaa 2 – 3,5 µg/100 g hehkutuksen arvoisena. Toki se täyttää NRC:n surkean matalat minimiedellytykset, kunhan muistaa tuossa piilevän kikkailun. Määrät on nimittäin ilmoitettu kuiva-aineesta.
Jos oletetaan kuiva-ainepitoisuudeksi 35 % raakaravintopötkössä, niin silloin 500 grammassa, normi pötkö, on D-vitamiinia 3,5 – 6,1 µg. Kannattaa muistaa tuo kun tekee ruokintalaskujaan. Ylipäätään jokainen Mushin blogissaan mainostama tutkittu määrä on ilmoitettu kuiva-aineesta, joten todellisuus on siis masentavampi. Se, että käytetään markkinoinnissa kuiva-ainetta muiden käyttäessä alan yleisen tavan mukaan märkäpainoja, herättää myös mielenkiintoisia ajatuksia.
Mutta onneksi D-vitamiinista löytyy asiatekstiäkin. Helppotajuista asiaa mihin kaikkeen D-vitamiini vaikuttaa ja miten sitä ruokinnasta saadaan. Huomataan edelleenkin, että jos barffissa ei käytetä riittävää määrää kalaa ihan jokainen viikko, niin koira elää D-vitamiinin puutoksessa. Kuivamuonilla olevat saavat minimitarpeen tyydytettyä, mutta ovat erittäin suuressa riskissä olla kuitenkin riittämättömällä saannilla. Ja vaikka olenkin aina sanonut, että 50/50-ruokinnassa ei peruskoirille lisiä tarvita, niin olin väärässä yhdessä asiassa – D-vitamiinia tarvitaan. 30/70-ruokinnassa mennään jo puutteen puolelle, jos ei käytetä sitä kalaa lihan ohella.
Vassokuu, käyttäkää hyväksenne Katiskan tarjontaa,
