Maitohappobakteereja suositellaan annettavaksi aina antibioottikuurin yhteydessä. Sillä yritetään estää paksusuolen bakteerikannan kuolemisesta aiheutuva ripuli. Antibiootithan tappavat bakteereja ja osansa saavat siten myös ns. hyvät bakteerit. Vaikka antibiootit alkavatkin olla enemmän täsmälääkkeitä, niin silti osa vaikuttaa myös suoliston bakteerikantaan ja aiheuttaa ongelmia.

Ihmispuolella naisten hiivaongelmat ovat yksi merkki tästä. Hyvä puoli on se, että kehon oma luonnollinen bakteerikanta palautuu kohtuullisen nopeasti, mutta silti haittavaikutusten korjaaminen vaikkapa maitohappobakteereilla on houkuttelevaa – jos se toimii.

Maitohappobakteerivalmisteiden hyödyllisyydestä löytyy tutkimustuloksia suuntaan ja toiseen. Osassa niistä on saatu hyötyä, osassa tutkimuksia ei. On jotensakin hämmentävää, että kun ripuliriski on tiedetty jo pitkään ja maitohappobakteereja – siis probiootteja – tutkitaan paljon, niin tästä asiasta ei paljoakaan tiedetä.

Kokemusperäinenkin tietämys on kaksijakoista. Toiset vannovat probioottien nimeen kun taasen toiset eivät ole saaneet niistä mitään apua. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään, en ole koskaan itselläni havainnut mitään apua maitohappobaktereeista. Enkä koirillakaan. Minulle probiootit kuuluvatkin ryhmään, jolla on varmasti terveysvaikutuksia, mutta joita ei näe. On vain luotettava.

En missään nimessä yritä väittää, että probiootit olisivat tarpeettomia. Sitä ne eivät varmasti ole. Magnesiumin ja kaliumin suhteen huomaan itsessäni heti, että krampit häipyvät. Sen sijaan vaikkapa sinkin ja kalsiumin hyödyt kuuluvat ”näkymättömiin”. Mutta antibioottiripuliin en ole niistä apua saanut – silti olen tutkimusnäyttöjen perusteella vakuuttunut, että probiootit ylläpitävät tervettä ja hyödyllistä bakteeriflooraa.

Olinkin tyytyväinen kun törmäsin arvostetussa lääketieteen julkaisussa The Lancetissa julkaistuun tutkimukseen probioottien käytöstä antibioottiripulin hoidossa (Allen ym. 2013¹)

Kyseessä oli ensimmäinen isolla otannalla tehty tutkimus. Ryhmä seurasi lähes kolmea tuhatta potilasta 21 päivän ajan. Osa sai maitohappobakteereja, osa plaseboa. Maitohappobakteereina käytettiin Lactobacillus acidophilus ja Bifidobacterium bifidum kantoja. Plasebona oli maltodekstriini. Ulostenäytteet tutkittiin, jotta saataisiin selville johtuiko ripuli antibiooteista, antibioottien kanssa ilmenevästä Clostridium difficile bakteerista vai jostain muusta tekijästä. Maitohappobakteerien kun uskottiin tehoavan nimenomaan antibioottiripuliin ja varsinkin C. difficile bakteerin aiheuttamissa tapauksissa.

Tutkimuksen perusteella maitohappobakteereista ei ollut apua, ja plasebosta saatiin sama hyöty. Noin joka kymmenes sai apua, ja nyt kysytäänkin, että oliko kyse ”vain” potilaan omasta kyvystä elvyyttää suoliston bakteerikantaa ja parantaa ripuli, vai toimivatko maitohappobakteerit jostain syystä vain osalla potilaista.

Voidaanko tästä vetää nyt johtopäätös, että maitohappobakteerit eivät toimi antibioottiripulin tukihoitona? Valitan, ei voida – asia lienee edelleenkin auki.

Tutkimuksen kritiikissä on arvosteltu maitohappobakteerikantojen valintoja. Noihin kahteen sukuun ei ole koskaan kytketty väittämiä antibioottiripulin hoidossa. Tutkimus ei siis olisikaan vastannut, että toimivatko probiootit antibioottiripulissa tai C. difficile aiheuttamissa ripuleissa, vaan että lactobacillus sekä bifidobacterium bakteerikannat eivät toimi. Arvokas tieto sekin.

Cochrane yhteenvedossa (2013²) sen sijaan saatiin toisenlaisia tuloksia. Yhteenvedossa kerättiin tiedot 23 tutkimuksesta ja havaittiin, että maitohappobakteerien käytöllä vähennettiin 63 prosentilla ripulitapauksia. C. difficile tapauksia kehittyi maitohappobakteerien käyttäjillä vain kahdessa prosentissa, mutta plasebossa kuudelle prosentille. Ongelma on siinä, että pelkät prosentit eivät kerro esimerkiksi sitä, että mitä maitohappobakteereita ollaan käytetty ja kuinka paljon.

Eräs probioottien käytössä mahdollisesti huomioitava asia on myös se, että on esitetty niitä otettavan liian vähän – annosta pitäisi suurentaa huomattavasti. Koirien kohdalla asiaa vaikeuttaa lisäksi kysymys maitohappobakteerien kapseloinnista, oikeammin kapseloimattomuudesta. Ne pitäisi aina antaa mikrokapseloidussa muodossa, mutta eläimille myytävät on lähes poikkeuksetta sekoitettu sellaisenaan jatkeaineeseen – maltoon tai ohraan aika tyypillisesti.

Tulokset ovat ristiriitaisia ja se johtuu täysin siitä, että aidosti on tutkittu eri asioita. Maitohappobakteeri on ylätason nimi siinä kuin vitamiinikin, mutta ei kukaan yritä väittää biotiinin tekevän samoja asioita kuin A-vitamiinin. Cocohrane-yhteenvedon mukaan on vedetty johtopäätös, että maitohappobakteerit auttavat noin 50 prosenttiin antibioottiripuleissa, joka on samaa kokoluokkaa kuin mitä turistiripuleissa on saatu hyötyä. Kysymys kuuluu, että päästäänkö koirien kanssa samaan tulokseen, jossa noin puolet ei hyödy samalla kun toinen puolisko vannoo niiden nimeen.

1. Stephen J Allen, Kathie Wareham, Duolao Wang, Caroline Bradley, Hayley Hutchings, Wyn Harris, Anjan Dhar, Helga Brown, Alwyn Foden, Michael B Gravenor, Dietrich Mack: Lactobacilli and bifidobacteria in the prevention of antibiotic-associated diarrhoea and Clostridium difficile diarrhoea in older inpatients (PLACIDE): a randomised, double-blind, placebo-controlled, multicentre trial. The Lancet, Available online 8 August 2013, http://dx.doi.org/10.1016/S0140-6736(13)61218-0[↩]
2. Cochrane Database of Systematic Reviews. 2013, Issue 5. Art. No.: CD006095. DOI: 10.1002/14651858.CD006095.pub3 “Probiotics for the prevention of Clostridium difficile-associated diarrhea in adults and children” Authors: Goldenberg JZ, Ma SSY, Saxton JD, Martzen MR, Vandvik PO, Thorlund K, Guyatt GH, Johnston BC[↩]