Koirien raakaruokinnassa on kaksi raaka-ainetta, joiden niskaan on kasattu melkoisia ravitsemuksellisia väitteitä. Ne ovat luut ja pötsi eli naudanmaha. Kummassakin tapauksessa väitteet ovat kestämättömiä. Suomeksi puutaheinää.

On surkuhupaisaa, että ihmisten kohdalla ruokien valmistajat eivät saa väittää aivan mitä sylki suuhun tuo, vaan ruuan on oltava sitä mitä väitetään. Jos joku toisi luut ihmisten ruokavalioon, niin niiden ei voisi väittää olevan proteiinien, rasvojen, vitamiinien, mineraalien ja entsyymien lähde. Siitä yksinkertaisesti syystä, että ne eivät ole.

Sama pätee ns. funktionaalisiin elintarvikkeisiin. Siis ruokiin, joilla väitetään olevan terveysvaikutuksia. Pykälät eivät päde koirien rehuissa, vaan raakavalmistajat saavat vapaasti väittää niiden parantavan allergiat, nivelrikot, ruuansulatusongelmat ja jopa syövät. Naudan vatsalaukku on ehkä paras ja pahin esimerkki moisesta vedätyksestä. Arvotonta jätettä, jonka väitetään olevan ravitsemuksellisesti arvokasta ja sisältävän milloin mitäkin terveyttä edistävää.

Naudalla on monimutkainen ruuansulatusjärjestelmä. Evoluution lahja eläimelle, joka pyrkii pysymään hengissä ja hyödyntämään erittäin kehnosti sulavaa kasvisruokaa. Sen on pureskeltava ja rikottava ruuan rakenne tehokkaasti, jonka jälkeen sitä pilkotaan lisää niin bakteereilla, entsyymeillä kuin hapoillakin, palautetaan takaisin pureskeltavaksi märehtimisen ajaksi ja palautetaan takaisin vatsalaukkuihin ja siitä erittäin pitkään suolistoon. Kuvio, joka on syytä muistaa kun seuraavan kerran jauhaa ja pakastaa kasvissoseita koiralle ja uskoo, että moinen jäljittelee saaliseläinten ruuansulatusta ja mahdollistaa koiralle kasvisten hyödyntämisen.

Pötsin lyhyt merkitys naudalle

Pötsi, joka muuten pitää sisällään useimmiten myös verkkomahan, on naudan ruuansulatuksen avainpaikka. Ruohon ja heinän sulattaminen ei onnistu pelkällä happokäsittelyllä ja entsyymeillä, vaan työhön tarvitaan bakteereja. Pötsi on iso mylly, jossa on vahva naudalle otollinen ruuansulatusbakteerien kanta, jotka pilkkovat ja hyödyntäessään muutoin naudallekin sulamatonta materiaalia, tuottaen samalla esimerkiksi rasvahappoja. Bakteerit ovat tehokkaita lisääntymään ja kyseessä onkin eräänlainen symbioosi, sillä nauta käyttää myös omana ravintonaan pötsin bakteerimassan proteiineja.

Kuten aina vatsalaukun suhteen, niin lihaksena se on ohut mutta voimaltaan vahva. Sen on jaksettava väsymättä pyörittää ja kääntää sisältöään. Olen kuullut väitettävän, että kun otetaan huomioon vatsalaukun lihaksen vaatimaton läpimitta, niin vastaavaan voimaan kykenee kehossa vain yksi toinen: kohtu. Eikä kohtukaan tee töitä lähes yhtä vuorotta läpi eläimen elinkaaren kuten naudan pötsi. Työtunneilla mitattuna sydän pärjää paremmin, mutta se on läpimitaltaan suurempi. Pötsin lihaksisto on siis kuivaa, tiukkaa ja vahvaa. Se on sitkeää lihaa.

Päinvastoin kuten koiralla, niin pötsi ei tarvitse erittäin vahvaa limakalvoa suojakseen. Tämä johtuu siitä, että pötsin toiminta perustuu bakteeritoimintaan. Siellä ei siis voi olla kova happamuutta, koska se tappaisi myös bakteerit – pH on 6,5 paikkeilla¹. Myös ruuansulatusentsyymien toimintaa on vähän. Tämäkin on ymmärrettävää, sillä entsyymit eivät valikoisi bakteerien ja heinän välillä, vaan pyrkisivät pilkkomaan kaiken vatsassa olevan.

Pötsin ravintoarvo koirille

On yksi syy miksi nimenomaan pötsiä käytetään koirien ruuissa. Se on suurin nautojen vatsalaukuista. Pienempien osien kerääminen ja käsittely ei olisi logistisesti järkevää. Teurastuksessa pötsi on jätettä, käytännössä ongelmajätettä. On siis ymmärrettävää, että teurastamot ja valmistajat olivat halukkaita keksimään hukkapainolle jotain hyötykäyttöä. Sitä siis jauhettiin ruokiin mukaan sivutuotteena ja saatiin jotain tuottoa sen sijaan, että olisi jouduttu maksamaan hävityksestä. Samaan kategoriaan kuuluvat esimerkiksi keuhkot.

On ymmärrettävä, että kun raakatuotteessa on teurasjätteistä pötsi, keuhkot, jänteet, rustot, heltat jne. niin puhutaan samasta heikosti hyödynnettävästä teurasjätteestä, jonka käyttö kuivamuonissa on laajasti arvosteltua ja jopa tuomittua. Mutta raakatuotteissa ne ovatkin jostain syystä etu. Tuo kuuluu ehkä oivaltavimpiin markkinointiponnistuksiin rehumaailmassa ja on puhtaasti orwellmaista sanojen sekä termien uudelleen määrittelyä. Hämmästyttävintä on kuitenkin se, että samalla kun barffaaja kippaa kuppiin pesemätöntä pötsiä ja sulattaa salaatti-kurkku-kesäkurpitsasosetta koiralle, niin hän paasaa silmät seisoen kuinka ahneita ja välinpitämättömiä kuivamuonavalmistajat ovat käyttäessään viljoja sekä lihaperäisiä sivutuotteita raaka-aineina. Kyllä, minusta tuota voisi kutsua jopa skitsofreeniseksi suhtautumiseksi.

Pesemättömän pötsin hyötyjen mainostamisesta saadaan muuten myös kiittää raakavalmistajia. Sekin oli puhtaasti valmistustekninen sekä logistinen ratkaisu – saatiin yksi työvaihe poistettua. Tosin suurin osa sentään oivaltaa elintarvikehygienilliset ongelmat pesemättömän pötsin suhteen.

Teurasjätteen käyttö ei sinänsä ole ongelma. Koira ei tarvitse puhdasta paistia. Mutta pötsi ei sellaisenaan kuulu edes luonnonmukaisuutta imitoivaan ruokintaan, koska sudet eivät aloita pötsistä vastoin yleistä luuloa. Susi ei koske pötsiin kuin pakosta, jos ruokaa on vähän, tai huvikseen, kun ruokaa on liikaakin ja on aikaa leikkiä ruualla. Sudelle pötsillä ja suolistolla ei ole mitään ravitsemuksellista merkitystä, ja vatsalaukun ympäristö on vain pehmein paikka päästä paloittelemaan ruhoa. Mutta jos teurasjäte alkaa näytellä pääroolia ruokinnassa, niin aletaan olla huolestuttavilla vesillä. Jos – anteeksi, kun, sillä esimerkki on aidosta elämästä – tuoteseloste on nauta (maha, kenkitorvi [sic!], keuhko, jänne, luu, sydän), jäävuorisalaatti, kurkku, pellavansiemenöljy ja merilevä, niin ainoat koiralle merkitykselliset raaka-aineet ovat vähemmistöosakkaina olevat sydän, öljy ja merilevä – kaikki muu on täysin hyödytöntä turhaa.

Pötsi on ravintoarvoiltaan hyvinkin yksinkertainen, jopa simppeli ².

Vitamiineja pötsistä saa huomattavan vähän, käytännössä se ei ole minkäänlainen vitamiinien lähde. Kuten taulukosta huomaa, niin myöskään mineraalilähteeksi siitä ei ole. Koska pötsi on rasvatonta, niin se ei myöskään lihota, eikä siitä saada energiaa. Rasvan suhteen on muistettava, että USDA:n arvot ovat ihmiskäyttöön teurastamossa valmistetusta mahalaukusta (kyllä, anglot syövät kaikki jätteetkin eläimistä). Kotimaisessa mahalaukussa on korkeampi rasva, noin 10 prosentin luokkaa ja siten saman verran matalampi vesimäärä. Se johtuu siitä, että pötsin mukana tulee muutakin kudosta eli ollaan eräällä tavalla leikkuussa huolimattomampia. Proteiinilähteeksikään mahalaukusta ei ole, koska siinä on erittäin matala valkuainen ja lihaksena se on ennemminkin luokiteltavissa sidekudokseksi.

Valmistajienkin väitteitä

Käytännössä jokaisella raakamyyjällä on naudan mahaa myynnissä. Otetaan niistä pari valokeilaan, mutta on muistettava, että sama koskee aivan jokaista.

MUSH B.A.R.F. Basic® Naudanmaha sisältää entsyymejä, jotka edistävät koiran ruoansulatusta ja pitävät suoliston bakteeriflooran tasapainossa.

Naudanmaha ei sisällä entsyymejä, eikä entsyymeillä ole merkitystä suoliston bakteeriflooralle. Jos pötsi sisältäisikin entsyymejä, niin ne olisivat ruuansulatusentsyymejä, jotka eivät kestäisi koiran vatsalaukun hapoissa ja jotka paksusuolen bakteerikantaan päästessään alkaisivat sulattaa, eli tappaa niitä. Koska kyseessä on pesty maha, niin siitä ei ole mahdollista saada toista barf-uskomuksiin kuuluvaa etua: hyödyllisiä bakteereja. Tosin silläkään ei ole merkitystä, koska käsittelystä ja säilytyksestä henkiinjääneet muut kuin mädättäjä- ja taudinaiheuttajabakteerit olisivat todella kovilla vatsalaukun hapoissa. Muistetaan mikä on salmonella-bakteerin elinaikaennuste.

Vom og hundemat on Suomessa tuntemattomampi norjalainen raakaruokaviritys, joka perustaa ruokansa erittäin vahvasti pötsiin. Heidän markkinointinsa on hyvin samankaltaista kuin Mushilla alkuaikoina, eli myydään rekikoirayrittäjille halvalla suuria eriä, jolloin voidaan mainostaa ruuan sopivan jopa valjakkokoirille. Valitettava tosiasia kuitenkin on, että kaikilla suurilla koiranomistajilla matala hinta on ensimmäinen ohjaava hankintatekijä, eikä se siis kerro yhtään mitään ruuan laadusta tai edes toimivuudesta. Vom og hundematin ideologia eroaa kuitenkin yhdessä suhteessa Mushista. Kun Mush lähti barf-uskomusten mukaan, niin VoH taasen valitsi erittäin halvan raaka-aineen kylkeen vitamiini- ja mineraalilisät, jolloin he kykenevät Mushia huolettomammin mainostamaan tuotteitaan täysiravintona.

Vom og hundemat ei lataa (julkisesti) sivustollaan vahvoja terveysväitteitä ruokien joukkoon tai edes mainostamaansa mahaan, mutta hekin sortuvat huolestuttavaan ylilyöntiin:

Vom og Hundematin tuotteet soveltuvat erinomaisesti myös allergisille koirille, sekä koirille joilla on ongelmia ihon, turkin, tassujen, lihasten tai luuston kanssa.

Tuo pätee varmasti paikkaansa, JOS koiralla ei ole ongelmia naudan, broilerin tai lohen suhteen. Virkkeen loppu oli jo täysin päätön lupaus.

Naudanmahaan törmää barffin uskomussivustoilla jatkuvasti. Yksi on väite sen mahaa rauhoittavasta vaikutuksesta. Terminähän tuo ei tarkoita mitään, tai se tarkoittaa kaikkea, sillä mahaa rauhoittava voi tarkoittaa närästystä, löysyyttä, ummetusta, kurinaa, lorinaa… Nyt tulevat ne masentavat uutiset. Ei se rauhoita. Syy on aina jossain muualla. Kuten kaikessa muussa mitä ollaan tehty, tai paikoin jätetty tekemättä. Jos koiralla on löysyyttä ja sille annetaan mahalaukkua, ja se tulee kuntoon seuraavana tai sitä seuraavana päivänä, niin se olisi luultavammin tullut muutenkin kuntoon. Yksi syy on eräänlainen paasto antamalla erittäin heikosti sulavaa ruokaa, joka toimii kuidun tai probioottien tavoin paksusuolessa.

Huvittavana pidin väitettä, että naudanmahasta saadaan maitohappobakteereita. Ei saada, ei edes pesemättömästä. Naudan vatsalaukustossa syntyy ja on kylläkin maitohappoa eli laktaattia, mutta se on aivan eri asia kuin maitohappobakteerit. Vaikka osa nimestä on samaa, niin niillä ei ole mitään yhteistä. Muutoin naudan pötsin bakteerikanta on todella laaja, sekä vaihtelee niin yksilön kuin syödyn rehunkin myötä, mutta maitohappobakteerit on etsittävä muualta (Jami & Mizrahi 2012³).

Mahalaukun hyödyt

Voidaanko siis sanoa, että mahalaukun syöttäminen on kategorisesti turhaa? Ei voida. Vaikka väitteet ovatkin järjestään kestämättömiä, ja ravintona se on turhaa, niin pötsilläkin on roolinsa.

Ensinnäkin se maistuu koirille. Lähes kaikki syövät sitä mielellään. Vaikka minulle ruokahaluton koira on kummajainen, niin tiedän, että monet painivat ongelman kanssa. Ei pötsillä nirsoutta korjata, siinä on tartuttava varsinaisiin syihin, mutta maistuvuutta saadaan tuotteessa tai ruokakipossa parannettua.

Kaikesta huolimatta mahalaukussa on vähän rasvaa. Jos teurastamot kiinnittäisivät asiaan hieman enemmän huomiota, niin rasvan määrää saataisiin edelleenkin alennettua jonkun verran. Vaikka koirat eläinrasvaa tarvitsevatkin, niin sitä on riittämiin koirille myytävissä jauhelihoissa. Mutta ylipaino on ongelma, ja yksi työkalu sen korjaamisessa on vähentää ruuan rasvaa. Mahalaukku on siis laihdutusruokaa, jolla saadaan ruokaan voluumia, mutta alennettua sulavaa osaa.

Kuten kaikessa, niin naudan mahalaukullekin on löydettävissä tai kehitettävissä toimivia käyttötarkoituksia ilman, että täytyy siirtyä satuilun puolelle. Se vaatii valmistajilta ja myyjiltä vain ymmärrystä (sekä hivenen tietoa) mitä tuote on ja miten se toimii. En suostu uskomaan, että tuon oivaltaminen, sisäistäminen ja varsinkin toteuttaminen olisi pois lihayrittäjien tärkeimmästä mittarista: mitä jää tilikirjoissa viivan alle ja millä värillä.

1. Palmonari A, Stevenson DM, Mertens DR, Cruywagen CW, Weimer PJ.: pH dynamics and bacterial community composition in the rumen of lactating dairy cows. J Dairy Sci. 2010 Jan;93(1):279-87. doi: 10.3168/jds.2009-2207.[↩]
2. USDA http://ndb.nal.usda.gov/ndb/foods/show/3841[↩]
3. Jami E, Mizrahi I.: Composition and similarity of bovine rumen microbiota across individual animals. PLoS One. 2012;7(3):e33306. doi: 10.1371/journal.pone.0033306.[↩]