Virtsa- ja munuaiskivet vaivaat hieman liian useaa koiraa. Niitä vastaan taistellaan useimmiten joko virtsaa happamoittamalla tai ruuan puriineja välttämällä riippuen kivien tyypistä. Lääkärien yleisimmin määräämä lääke on ruokinnan muutos asemalla myytävien funktionaalisten kuivamuonien avulla. Niistä saatava hyöty saattaa paikoin olla näennäinen tai se on saavutettavissa kotikonsteinkin; funktionaaliset kuivamuonat ovat erittäin kalliita. Yleisimmät tavat taistella virtsakiviä vastaan ovat kuitenkin maltillinen mineraalien määrä, hyvin sulava eläinvalkuainen, mutta rajatussa määrin, liikunta ja ehkä tärkeimpänä: huolehtia että koira juo riittävästi.

Natrium ja kosteus

Suolan ja natriumin yhteyksistä virtsakiviin kuulee myös paikoin puhuttavan. Siihen löytyy jopa vastaus. Stevenson kumppaneineen tutki ruuan kosteuden ja natriumin yhteyttä kalsiumoksalaattikiviin (2003¹).

Kosteuden merkitystä selvittävässä tutkimusosassa annettiin 16 koiralle, kahdeksan labradorinnoutajaa ja kahdeksan kääpiösnautseria, annettiin 24 päivän ajan kuivamuonaa, jossa oli kosteutta 7 prosenttia tai siihen oli lisätty deionisoitua vettä 73 %. Natriumia pohtivassa tutkimusosassa käytettiin 15 koiraa, kahdeksan labradorinnoutajaa ja seitsemän kääpiösnautseria, ja ne saivat kuivamuonaa, jossa oli natriumia joko 60 mg/100 kcal tai vaihtoehtoisesti 200 mg tai 300 mg/100 kcal.

Jokaiselta koiralta otettiin 12 näytettä, josta mitattiin mm. virtsan pH, tilavuus, ominaispaino ja konsentraatio. Tulosten perusteella arvioitiin, että

• koska veden lisääminen ei vaikuttanut labradorinnoutajien virtsa-arvoihin
• koska veden lisääminen kääpiösnautsereilla lisäsi veden ottoa, mutta laski ominaispainoa, oksalaattien määrää sekä heikensi kalsiumoksalaattien syntyä

ja koska ruuan korkeampi natriummäärä

• lisäsi molemmilla roduilla virtsantuotantoa alentuneella kalsiumoksalaattien synnyllä

niin kosteuden sekä natriumin lisääminen ruokaan saattaisi auttaa estämään kalsiumoksalaattivirtsakivien syntyä. Kuivamuonissa sekä raakaruokinnassa tämä tarkoittaisi käytännössä suolan lisäämistä ruokaan ja syöttämistä ns. pitkällä vedellä.

Suola

Nimenomaan suolan käyttöä on tutkittu myös. Lulich ym. antoivat beagleille virtsatiekivien poistoon suunniteltua purkkiruokaa suolalla (1,2 % KA natriumia) tai ilman suolalisää (0,24 % KA natriumia) (2005²). Koe kesti kuusi viikkoa ja kahden viikon välein kerättiin yhden vuorokauden virtsanäyteet, jotka analysoitiin.

Suolan kanssa kalsiumin erittäminen lisääntyi, mutta se ei liittynyt virtsan kalsiumkonsentraatioon. Sen sijaan virtsan oksaalihappokonsentraatio sekä riski kehittää kalsiumoksalaattikiviä aleni. Vaikka suolan lisääminen nimenomaan virtsatiekivien hoitoon valmistettuun purkkiruokaan vähensi entisestään riskiä kivien syntymiselle, niin tutkijat kehoittivat varovaisuutta suolan käytössä – syy oli, että pitkäaikaisvaikutuksia ei tunneta.

Kalsium ja oksaalihappo

Kalsiumin roolista kalsiumoksalaattikivien synnyssä käydään jatkuvasti keskustelua. Yleensä asetelmat ovat, että kalsiumia on ehdottomasti vähennettävä tai että normaalilla ruuan kalsiumilla ei ole merkitystä, jos muut riskitekijät saadaan alenemaan. Tuo tullee pysymään ikuisena vääntönä, mutta kalsiumin suhteen näyttö on kohtuullisen selvä.

Neljälle cairnin terrierille ja kolmelle kääpiösnautserille annettiin kuivamuonaa kuudella eri kombinaatiolla vaihdellen oksaalihapon ja kalsiumin määrää joko karbonaattina tai sulfaattina (Stevenson ym 2003³). Kuten natriuminkin suhteen, koirilta otettiin virtsanäytteet ja ne analysoitiin.

Alin määrä kalsiumia ja oksaalihappoa tuotti pienimmän mahdollisuuden kalsiumoksalaattikivien synnylle. Mutta suurimmalla kalsiummäärällä oksaalihapon ollessa alimmillaan, saatiin suurin riski kivien synnylle. Kun kalsium pidettiin alhaalla, mutta oksaalihapon määrää nostettiin, niin näytti siltä, että riski kalsiumoksalaattikivillekin olisi lähtenyt nousuun. Tutkimusryhmä kuitenkin totesi, että tuossa suhteessa tuloksissa oli paljon vaihteluja.

Koska virtsan kalsium nousi siis ruuan kalsiumin myötä, mutta virtsan oksalaatit taasen oksaalihapon myötä vain, jos ruuan kalsium oli alhaalla, niin suositus olisi, että riskitapauksilla ruuan kalsium sekä oksaalihapon olisi oltava kummankin alhaalla. Valitettavasti tutkimusyhteenveto ei kerro mikä määrä kalsiumia olisi katsottava korkeaksi, mutta lähtökohtaisesti olisi oletettava minimisaanti 130 mg/MEkg määräksi, jonka alle ei pitäisi mennä kuin väliaikaisesti. Tämä on ongelma kuivamuonille, koska niissä saanti ylittää tuon aina reippaasti. Barffaajille tämän vaatimuksen noudattaminen edellyttää aina barffin edellyttämistä luumääristä luopumista ja siirtymistä joko pray modeliin tai muutoin kohtuullisempaan luiden käyttöön.

 Kalium

Stevenson ym. ovat tutkineet vuonna 2000[ ⁴ ] josta kysellään aika ajoin virtsakivien yhetydessä, nimittäin virtsan pH:n muuttamista kaliumilla.

He antoivat 12 kääpiösnautserille täysravintona purkkiruokaa ja antoivat testiryhmään arvotuille kaksi kertaa päivässä kaliumsitraattia yhteensä 150 mg/EPkg/vrk. Virtsatestien analyysi kertoi, että kaliumsitraatti nosti virtsan pH:ta 0,2 yksikköä ja piti sen koko päivän ajan kahdella annostuksella. Kolmelle koiralle saatiin analysoitua matalampi riski kehittää kalsiumoksalaattikiviä verrattuna kontrolliruokaan.

Tutkijoiden mukaan kaliumsitraatti ei oikein toimi kalsiumoksalaattikivien estämisessä, mutta sillä saadaan nostettua virtsan pH:ta. Silloin kaliumsitraattia pitäisi antaa kahdesti päivä tai pelkästään iltaruuassa.

1. Stevenson AE, Hynds WK, Markwell PJ.: Effect of dietary moisture and sodium content on urine composition and calcium oxalate relative supersaturation in healthy miniature schnauzers and labrador retrievers. Res Vet Sci. 2003 Apr;74(2):145-51. PMID: 12589739[↩]
2. Lulich JP, Osborne CA, Sanderson SL.: Effects of dietary supplementation with sodium chloride on urinary relative supersaturation with calcium oxalate in healthy dogs. Am J Vet Res. 2005 Feb;66(2):319-24. PMID: 15757134[↩]
3. Stevenson AE, Hynds WK, Markwell PJ.: The relative effects of supplemental dietary calcium and oxalate on urine composition and calcium oxalate relative supersaturation in healthy adult dogs. Res Vet Sci. 2003 Aug;75(1):33-41. PMID: 12801461[↩]
4. Stevenson AE, Wrigglesworth DJ, Smith BH, Markwell PJ.: Effects of dietary potassium citrate supplementation on urine pH and urinary relative supersaturation of calcium oxalate and struvite in healthy dogs. Am J Vet Res. 2000 Apr;61(4):430-5. PMID: 10772109[↩]