Biotiini (B₇-vitamiini) on vitamiineissa hivenen kummajainen. Se on orgaaninen rikkiä sisältävä happo, joka luokitellaan vitamiineihin vanhoin perustein. Jos vitamiinin määritelmän pohjaksi oletetaan, että sitä on ehdottomasti saatava ravinnosta, niin biotiini ei ole kuin ehdollisesti vitamiini koiralle. Koira nimittäin tuottaa biotiinia paksusuolen bakteerien fermentaatiossa. Mutta koska kukaan ei tarkkaan tiedä paljonko eläimet, koira mukaan lukien, biotiinia tuottavat, niin sitä olisi saatava myös ravinnosta. Näin oletetaan.

Tärkeimpiä vaikutuksia

• proteiini-, rasva- ja hiilihydraattiaineenvaihdunta
• iho ja turkki
• kynnet

Tärkein saantitie

• liha
• elimet
• suurin osa ruoka-aineista
• suoliston oma bakteeritoiminta

Tarve

• NRC: ei annettu
• suolisto-oireissa ja antibioottikuurin aikana lisäravintona suositeltavaa
• FEDIAF: ei annettu

Biotiini lyhyesti

Biotiini on vesiliukoinen yhdiste, joka luokitellaan B-vitamiineihin. Sitä on elimistössä noin kahden viikon tarpeisiin riittävä määrä. Biotiinin puute on käytännössä tuntematon. Koska tarvetta ei tiedetä, niin selviä saantisuosituksiakaan ei ole, mutta koirille on ehdotettu aikuisen ylläpitoon 2 µg/kgEP ja pennuille sekä kantaville ja imettäville nartuille 4 µg/kg.

Biotiinia saa käytännössä jokaisesta ruoka-aineesta. Maksassa on noin 100 µg/100 g ja muissa lihoissa sekä hedelmissä vähemmän, noin 1 µg/100 g. Määrät eivät ole täysin luotettavia, koska ruoka-aineiden analyyseissä ei mitata biotiinin määrää.

Kananmunan valkuainen sisältää avidiinia, joka estää biotiinin imeytymisen. Avidiinin voi tuhota kypsentämällä munan valkuaisen, mutta raa’assakaan avidiini ei kuitenkaan selviä vatsalaukusta hengissä sellaisissa määrissä, että se vaikuttaisi biotiinin määrin elimistössä – ei vaikka antaisi joka päivä.

Biotiinilla on monta roolia elimistössä, mutta sen tärkeimpiä tehtäviä on toimia mukana proteiinien, hiilihydraattien ja rasvojen aineenvaihdunnassa.

Biotiinia käytetään usein tukihoitona turkki- ja iho-ongelmissa, mutta koska koirilla puutoksia ei tunneta, niin todennäköinen hyöty onkin saatu biotiinituotteiden sisältämästä sinkistä.

Biotiinin rooli

Biotiinin rooli on toimia koentsyyminä. Koentsyymi on yhdiste, yleensä vitamiini tai hivenaine, joka liittyessään entsyymiin mahdollistaa sen toiminnan. Ilman koentsyymiä entsyymi ei siis voi olla aktiivinen. Entsyymit taasen toimivat mm. katalyytteinä eli kiihdyttävät kemiallisia reaktioita. Sen voisi mieltää vaikkapa ahjossa palkeina, joilla puhalletaan liekkeihin ilmaan, jotta saataisiin nopeammin kova kuumuus.

Pieni harha-askel kemiaan – kemistit suokoot anteeksi määrätyt epätarkkuudet. Suurinta osaa aihe ei kiinnosta, eikä tarvitsekaan, mutta se auttaa hivenen ymmärtämään miksi biotiini on tärkeä ja mihin sen määrätyt terveysväitteet koirilla perustuvat. Toimiessaan koentsyyminä ja katalyyttinä se kiihdyttää nimenomaan entsymaattisia karboksylaatiotapahtumia. Nimihirviö tarkoittaa sitä, että biotiini on tärkeänä käynnistäjänä aina kun johonkin molekyyliin liitetään hiilidioksidia tai bikarbonaattia niin, että niihin syntyy karboksyyliryhmä -COOH. Silloin syntyy karboksyylihappoja. Karboksyylihapot ovat taasen tuttuja mm. rasvoista kuten vaikka palmitiinihappo, jota on ihrassa jopa 25 %. Myös voihappo on karboksyylihappo ja maidosta ja kookosöljystä tuttu lauriinihappo. Paksusuolen bakteeritoiminta tuottaa myös rasvahappoja ja niiden, sekä ylipäätään hiilihydraattien ja rasvojen, aineenvaihdunnassa biotiini on elintärkeä. Lisäksi biotiini toimii proteiinisynteesissä. Siksi biotiinilisän käyttö vaikkapa koiran ihon ja turkin hoidossa, joka liittyy vahvasti rasvoihin, saattaa olla perusteltua.

Saantisuositukset

Biotiini on välttämätön vitamiini, jolle ei ole saantisuosituksia. Koirille suositukset puuttuvat, koska biotiinia C-vitamiinin tapaan ei lasketa koiralle vitamiiniksi eikä siten välttämättömäksi saada ravinnosta. Mielenkiintoista on se, että ihmisillekään ei ole biotiinin saantisuosituksia. Biotiini on tunnettu 1900-luvun alkupuolelta asti, mutta sen varsinainen merkitys selvitettiin niinkin myöhään kuin vasta 1990-luvulla, vaikka sitä onkin aktiivisemmin tutkittu 1070-luvulta lähtien. Siksi sitä ei ole ehditty tutkittu edes sen vertaa, että ihmisille saataisiin jotkut raja-arvot. Ihmisillä arvioidaan biotiinin tarpeen olevan vähintään 30 µg päivässä (imetyksessä 35 µg/vrk). Nutrient Requirements of Dogs and Cats esittää koirille ylläpitotarpeeksi 2 µg/EPkg ja kasvaville sekä kantaville 4 µg/EPkg. Tämä edellyttäisi ruuassa 54 µg/1000 kcalME.

Tuon saavuttaminen puhtaasti ravintoteitse pelkällä lihalla on käytännössä mahdotonta. Se edellyttäisi noin 200 grammaa lihaa per painokilo, eli 30 kg koiran pitäisi syödä kuusi kiloa lihaa päivässä. Maksan kanssa pääsee helpommalla, jolloin 2 g/kg riittäisi – paitsi että silloin 30 kg esimerkkikoira vaatisi 60 g maksaa joka päivä ja silloin niin raudan kuin A-vitamiinin määrät ylittyisivät reippaasti. Suurin osa tuon kokoluokan koirista ei pystyisi syömään yli desiä naudanmaksaa päivässä saamatta armotonta ripulia. Kananmunienkaan käyttö ei olisi helppoa. Kahdeksalla grammalla per painokilo saisi biotiinin tyydytettyä. 30 kg koiralle se tarkoittaisi neljä munaa päivässä.

Jos oletetaan mallikoiralle malliruokinta, niin se saisi 800 g liha-annoksesta 8 µg biotiinia ja noin 5 g maksasta 5 mikroa eli yhteensä 13 µg kun ”tarpeeksi” olisi 60 mikrogrammaa. Tarkoittaa sitä, että ainoa tilanne, jossa koira ei ajautuisi biotiinin puutteeseen, on kuivamuonat, koska niihin on erikseen lisätty biotiinia.

Kokemusperäisesti kuitenkaan tiedetään, että tuo on höpöä. Tutkitusti tiedetään, että suolisto on biotiinin valmistuspaikka, eikä ruualla ole kuin rajallinen ja pieni merkitys. 2 µg/kgEP -suositus kannattaa pitää mielessä vain pahasti suolisto-ongelmaisten kanssa ja huolimatta NRC:n ehdotuksesta, koirille ei ole saantisuositusta. Eikä kissoilla.

Myrkyllisyys

Myrkytysrajaa biotiinille ei ole. Se tiedetään, että ihmisillä ei ole 10 mg annoksilla saatu oireita. Rotille on annettu 100 mg/kg biotiinia ongelmitta. Kaikesta huolimatta biotiinillekin on saatu LD₅₀-arvo, joka on rotille yli 350 mg/kg suun kautta annettuna 10 päivää.

Kiimassa ja tiineille biotiini ei ole vaarallista, vaan ne tarvitsisivat sitä jopa lisää. 1970-luvulla rottatutkimuksissa saatiin aikaiseksi isoilla annoksilla kiimahäiriöitä ja ongelmia sikiöille, mutta yhdessäkään tutkimuksessa ei käytetty kontrolliryhmiä. Kun tutkimukset toistettiin myöhemmin kontrolloidummin, niin vaikutuksia ei löydetty (Mittelholzer 1975, Watanabe 1996).

Mistä biotiinia saa

Biotiinista ei käytännössä ole koskaan puutetta, koska sitä saadaan lähes jokaisesta ruoka-aineesta, enemmän tai vähemmän. Luotettavia analyysejä on vaikea löytää, koska biotiinin määrää ei selvitetä. Mutta googletuksen perusteella lähteestä riippuen esitetään seuraavia määriä:

• maksassa 100 µg/100g
• liha ja hedelmät 1 µg/100 g
• kananmuna 25 µg

Varastointi

Biotiinia varastoidaan maksaan sekä verenkiertoon.Vapaassa muodossa biotiinia on veressä sekä eri kudoksissa ja proteiinin liittynyttä taasen maksassa, jolloin leusiini on tärkeimmässä roolissa. Jos biotiinista on puutetta, niin 2-3 viikon kuluttua biotiinin eritys virtsaan alkaa vähentyä (Mock ja Mock 1992¹). Samalla myös plasman  ja seerumin pitoisuudet alkavat laskea. Varsinaisen biotiinivaraston suuruus on siis muutaman viikon ajalle riittävä, ainakin rotilla. Mutta kääntäen, kun saadaan riittävästi tai yli tarpeen biotiinia, niin eritys virtsaan ei kuitenkaan lisäänny, mutta samalla kasvavat myös biotiinivarastot ja veressä olevan biotiinin määrä nousee. Biotiinilisällä voidaan siis nostaa ”biotiinitasoja”, mutta koska ylimäärän poistuminen ei kuitenkaan lisäänny, niin se kertoo elimistössä olevan biotiinipoolin olevan huomattavan laaja (Lewis ym. 2001²). Vaikka biotiini ”varastomuodossaan” onkin kiinnittynyt proteiineihin, kuten leusiiniin, niin biotiinin erittäminen ei aiheuta proteiinihukkaa. Munuaisten suodatus irrottaa biotiinin vapaaksi muodoksi ja palauttaa proteiinit takaisin elimistöön.

Biotiinin puute

Biotiinin puutteella on se merkitys, että biotiinin määrän vähentyessä myös proteiinin sitoutuneen biotiinin määrä lähtee laskuun. Tätä muotoa tarvitaan nimenomaan karboksylaatiossa, joten biotiinin puute aiheuttaa lyhyellä aikavälillä vaikeuksia mm. rasva-aineenvaihdunnassa. Tosin oleellisempi kysymys on, että kuinka helposti ylipäätään saadaan biotiinin puutetta aikaiseksi ja se vastaus on helppo: ei saada.

Yleisesti esitetään, että raskauden ja imetyksen aikana naisille saattaa muodostua biotiinin puutetta, koska lapsi tarvitsee omaan kehitykseen suuria määriä biotiinia. Tällöin äidin ruuasta saatava normaalisti saatava määrä ei riittäisi.

Biotiinin merkitys ruokahaluun ja kasvuun on ristiriitaista. Lewis ym. (2001³) totetavat, että biotiinin puutekaan ei vaikuta ruokahaluun eikä kasvuun. Sen sijaan aikaisemmissa tutkimuksissa on saatu nopeastikin painon nousun hidastumista aikaiseksi (Kramer ym. 1984⁴, Patel ja Mistry 1968⁵)

Avidiini

Biotiinin saannin suhteen kananmunan valkuaisen sisältämää avidiinia pidetään pahimpana uhkana. Avidiini kykenee sitomaan neljä kertaa enemmän biotiinia, ja sidos on niin vahva, että sitä ei pystytä rikkomaan. Avidiinin koko on myös sellainen, että se ei pääse suolen kuljetusreittejä pitkin elimistöön – kuten kokonaisen proteiinin ei kuulukaan. Netin avara maailma on täynnä laskelmia kuinka monella raa’alla kananmunalla saadaan aiheutettua koiralle biotiinin puute. Tämä tietysti edellyttäisi, että elimistön koko biotiinivarasto olisi suolessa avidiinin saatavilla. Ihmisen pitäisi syödä noin 20 raakaa munaa pidemmän ajan saadakseen kehitettyä itselleen biotiinin puutteen avidiinin takia. Siinä on kokoluokkaa.

Avidiinissa on eräs merkityksellinen seikka. Se on proteiini. Avidiini tuhoutuu, denaturoituu, happamuudessa. Tämä aiheuttaa sen, että avidiinin mahdollisuus selvitä ”hengissä” ja kokonaisena proteiinina vatsalaukusta sekä ohutsuolen entsyymeistä on käytännössä pakkasen puolella, vaikka stabiili proteiini onkin.

Avidiini on vahva kestämään happoa sekä lämpöä, eikä siitä saada kovinkaan helposti tuhottua. Tämä tarkoittaa sitä, että aikaisemmin oletettu munan valkuaisen kypsentämisen apu avidiiniongelmaan on ollut väärä. Joten aina kun on syöty munia, niin ollaan saatu avidiinia, eikä meistä, puhumattakaan luonnon munarosvoista, ole saanut biotiinin puutetta. Jos avidiinikysymys kiinnostaa laajemmin, niin lue kananmunajuttu.

Biosaatavuus ja imeytyminen

Biotiinin biosaatavuudesta ei ole olemassa tarkkoja tutkimuksia ja ne mitä on tehty, rajoittuvat rottiin ja kananpoikiin. Se on paikoin matala tai riippuu ruuasta. Lihoista saatava biotiini on pääsääntöisesti proteiiniin sitoutuneessa muodossa, joka on ensin purettava ennen kuin biotiini saadaan imeytettyä. Rotat hyödyntävät viljoissa olevasta biotiinista 20 – 40 %, mutta se edellyttää viljojen pilkkomiseen vaadittavia entsyymejä (Combs 2008⁶. Koska koiralta lihansyöjänä nuo entsyymit puuttuvat, niin voitaneen olettaa viljoissa huomattavasti alempia imeytymismääriä, mutta kohtuullisen hyvää hyödyntämistä eläinperäisestä ravinnosta.

Ihmisille ilmoitetaan kaiken kaikkiaan 50 % imeytyvyys biotiinille (USDPI 1996⁷, mutta haarukka olisi 25 – 60 % (Bitsch ym. 1989, Clevidence ym. 1988). Nuo määrät on saatu, kun on annettu suun kautta yksi annos  biotiinia 75 – 100 µg ja mitattu miten elimistön biotiinivarastot palautuvat. Zempleni ja Mock (1999b) sen sijaan esittivät, että biotiinista imeytyy lähes kaikki. He pääsivät tulokseensa antamalla 0,5, 2 tai 22 mg biotiinia ja mittaamalla lisäksi virtsaan erittyvän biotiinin sekä sen aineenvaihduntajäämät. Biotiini oli annettu injektiona suoneen, joten tulos kertoo mitä jo imeytyneelle biotiinille tapahtuu, ei mikä ruuan biotiinin hyödynnettävyys. Tutkimuksen ehkä suurin kysymysmerkki oli, että miksi 0,5 mg annos osoitti 200 % biosaatavuutta.

Biotiinin puoliintumisaika

Kun ihmisille annettiin biotiinia, niin plasman pitoisuudet nousivat korkeimmiksi noin kahden tunnin kuluessa. 2-4 tunnin kuluessa tasot lähtivät laskemaan ja 24 tunnissa pitoisuudet olivat samat kuin ennen annostelua. 300 µg annoksella miehillä veren biotiinitasot nousivat vain nelinkertaisiksi lähtöasetelmaan verrattuna, kun naisilla määrät nousit jopa kuusinkertaisiksi. Keskimäärin veressä biotiinin määrä ei kuitenkaan koskaan noussut yli 2,5 % annostuksesta. Kolmannes annetusta määrästä eritettiin virtsaan neljän tunnin kuluessa (Clevidence ym. 1988).

Bitsch ym. (1989) tutkimuksessa 600 µg annoksella saavutettiin myös huippuarvo kahdessa tunnissa ja saatiin siitä laskettua, että biotiinin puoliintumisaika veressä on 1,8 tuntia eli 108 minuuttia. Myös tässä tutkimuksessa 24 tunnin kuluessa plasman määrät olivat palautuneet ennen annostelua olleelle tasolle, mutta virtsasta oli havaittavissa lievästi korkeampaa eritystä vielä kahden päivän ajan. Plasmassa saatiin pysymään pidemmät tasot vain silloin kun henkilöille annettiin viikon ajan päivittäin 300 µg ja seuraavana viikkona 900 µg päivässä.

Tällä kaikella on se merkitys, että jos oletetaan ihmistulosten olevan johdettavissa edes suuntaviivojensa mukaan koiriin, vaikka aikamääreet olisivatkin suuntaan tai toiseen erilaiset, niin käytettäessä biotiinia esimerkiksi tassujen tai turkin hoitoon, on biotiinia annettava 100 – 300 kertaisia määriä joka päivä. Yhden päivän tauko, ja pitoisuudet putoavat ennalleen. Ns. normaaleilla annoksilla biotiinitasot palautuvat normaaleiksi jo ennen seuraavaa ruokintaa vaikka ruokkisi kaksikin kertaa päivässä.

Biotiinin käyttösyitä

Biotiinilisää voidaan tarvita

• epilepsiassa, koska osa lääkkeistä saattaa heikentää biotiinin imeytymistä
• antibioottikuurin aikana ja jälkeen, koska paksusuolen bakteeritoiminta kärsii
• kroonisen ripulin aikana
• kroonisissa suolistotulehduksissa, kuten IBD- ja IBD-tyyppisissä oireissa
• tyypin II diabeteksessä, joka tosin harvemmin koskee koiria
• maksasairauksissa
• tiineyden ja imetyksen aikana

Turkkiongelmat

Biotiinia on pitkään suositeltu turkkiongelmiin ratkaisuksi. On kuitenkin kyseenalaista, että auttaako harvassa, elottomassa ja matassa turkissa nimenomaan biotiini vai biotiinituotteiden mukana saatava sinkki. Biotiinin puute on teoreettisempi ongelma, sinkin puute taasen realistinen – ja kummatkin näkyvät turkissa.

Sveitsissä pieneläinlääkärien parissa toteutettiin tutkimus biotiinin käytöstä turkki- ja iho-oireissa. Koirat saivat noin 5 mg/10 EPkg biotiinia 3-5 viikkoa. Oireiden joukossa oli mattaa turkkia, karvan lähtöä, halkeilevaa ihoa ja ihotulehduksia. Ne tapaukset, jotka vaativat muuta lääkitystä kuten kortisonia, jätettiin seurannan ulkopuolelle. 60 % tapauksista oireet paranivat ja 31 % oireet lievenivät. 9 % ei saanut apua. Roduissakin oli eroa, ja esimerkiksi 11 villakoirasta kuusi ei saanut apua biotiinista kun taasen 29 saksanpaimenkoirasta 14 parani täysin (Frigg ym. 1989⁸). Ongelmana tässä on oireiden laajuus. Jos biotiini kykenisi parantamaan kaikki ihoon ja turkkiin liittyvät ongelmat, niin käsissä olisi ihmelääke. Biotiinia ei kuitenkaan käytetä yleislääkkeenä turkki- ja iho-ongelmissa. Syy on selvä. Se ei toimi niin hyvin kuin tuo yksittäinen seuranta antaisi ymmärtää. Tutkimuksessa oli muutama muukin ongelma. On mahdotonta arvioida mitä koirat söivät ja miten ruokinta on muuttunut. Emme myöskään tiedä mitä biotiinituotetta koirat saivat ja mitä muuta siinä oli, kuten vaikkapa sinkkiä.

Walthamin toteuttamassa ruokintatutkimuksessa annettiin labradorinnoutajille kuivaruokaa, jossa oli lisättynä biotiinia ja muita B-vitamiineja. Verrokkiryhmä sai samaa ruokaa, mutta ilman vitamiinilisää. Kahdeksan viikon jälkeen koirien turkki arvioitiin ja pisteytettiin, ja sen mukaan biotiinilla ja muilla B-vitamiineilla olleissa koirilla oli parempi turkki (Marsh 1999⁹. Tässä noussee ongelmaksi aivan sama kuin ennenkin. Ei ole tiedossa mitä koirat aidosti söivät, eikä millaista ravintolisää niille annettiin. Tutkimuksessa ei selvitetty biotiinin merkitystä, vaan käytetyn vitamiinilisän toimivuutta. Vuotta myöhemmin Marsh tutki sinkin ja linoleenihapon vaikutusta turkkiin ja sai aivan samat tulokset – tällä kertaa ilman biotiinia (2000¹⁰. Varsinainen kysymys siis kuuluukin, että tutkittiinko loppujen lopuksi miten kokeissa käytetty tasapainoinen teollinen kuivamuona ei ollutkaan tasapainoista, jos se vaatii melkein mitä tahansa ravintolisää ennen kuin turkki pysyy kunnossa.

Halkeilevat kynnet

Ihmisillä on väitetty pitkään, että biotiinilla voitaisiin hoitaa halkeilevia kynsiä. Columbo ym (1990) teki satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen, jonka mukaan 2,5 mg/vrk (2500 µg) vahvistaisi kynsien paksuutta 25 prosentilla. Kyseessä oli pieni tutkimus, vain 22 naista sai biotiinia ja 10 oli kontrollina, eikä ravinnon muita vaikutuksia otettu huomioon. Hochman ym. (1993) sai tuloksen, jossa 26 naista 42:sta sai paremman kynnenlaadun saatuaan 1-3 mg/vrk biotiinia.

Tutkimukset ovat siis kaikkea muuta kuin kattavia tai tuloksiltaan edes luotettavia. Niiden perusteella voidaan toki sanoa, että on mahdollista, että biotiini vahvistaisi kynsiä. Mahdollisuudet siihen ovat vain kohtuullisen kehnot, ellei noin 50/50 mahdollisuuksia pidä korkeina. Koiran kynnen laatu ja rakenne eroaa ihmisistä, mutta jos kynsissä on heikkouksia, niin biotiinin käyttö ei ainakaan ole haitallista koiralle. Tarvittavat määrät ovat vain korkeat. Kun ihmisillä normaalitarve on 30 – 100 µg, niin Columbon kokeessa annettiin 25 – 83 kertaisen määrän.

Jos hyväksytään koiralle perustarpeeksi 2 µg/kg, niin tarvittava annosmäärä olisi silloin 166 µg/kg – 30 kg koiralle 4980 µg päivässä. Racing Biotinissa on biotiinia 2000 mg/kg, joten koiran olisi saatava sitä n. 2,5 g päivässä.

Lisäravinteet

Biotiinia saa helposti. Sitä on myyty milloin mihinkin tarkoitukseen, mutta yleensä hiusten ja kynsien hoitoon ja vahvistamiseen. Ravintolisissä voidaan keskustella biotiinin toimivuudesta edes ihmisille, mutta kun myydään shampoita ja muita ulkoisesti käytettäviä tuotteita biotiinina, niin voidaan vain todeta, että höynäytettäviä riittää. Biotiini ei imeydy ihon läpi.

On myös syytä katsoa tuoteselostetta paljonko siinä on aidosti biotiinia. Koska kyseessä on vitamiini, jonka saantia ei ole määritelty, niin pitoisuuksissa ei ole kontrollia.

Biotiinia myydään paljon hevostuotteina, koska ollaan vakuuttuneita sen hyödyllisestä vaikutuksesta kavioihin ja turkkiin. Hevosilla on hieman tutkimusnäyttöä biotiinin eduista kavioissa, mutta turkin ja ihon suhteen ne ovat aivan yhtä heikoilla kuin koirat ja ihmisetkin. Oleellista on kuitenkin se, että biotiinia myydään isoissa purkeissa hevostarvikekaupoissa.

Hevosten purkit ovat pääosin sokeria, dekstroosia tai laktoosia. Biotiinia tarvitaan niin pieniä määriä, että sitä on jatkettava paljon, että saadaan isoja purkkeja, että hevosihmiset voisivat annostella isoilla mitoilla. Jostain syystä pienet annokset eivät ole vaihtoehto hevosmaailmassa. Saattaa johtua hevosten syömätavoista, jolloin pieni pilleri on äkkiä tallin lattialla tai teelusikallinen jauhetta jossain muualla kuin hevosen suussa – hevonen ei nuole kuppiaan tyhjäksi kuten koirat, vaikka sillä tarkat huulet onkin. Mutta koirille sokerin määrällä ei ole merkitystä, ei edes hiivakoiralle

Minulla on kotona purkki, jossa on 3 % biotiinia ja 97 % dekstroosia, siis sokeria. Jos haluan antaa 30 kg koiralle 100 µg biotiinia, niin tarvitsen siihen noin 30 mg tuotetta – muutaman murusen. Ongelma ei siis ole sokerin määrä, vaan että 600 gramman purkki riittäisi lähes 55 vuodeksi.

Jos biotiini on jotain, niin halpaa lisäravinteena – ainakin jos kilohintaa laskee.

1. Mock, N. I. & Mock, D. M. (1992) Biotin deficiency in rats: disturbances of leucine metabolism are detectable early. J. Nutr. 122:1493-1499.[↩]
2. Brandon Lewis, Sara Rathman, Robert McMahon: Dietary Biotin Intake Modulates the Pool of Free and Protein-Bound Biotin in Rat Liver. J. Nutr. September 1, 2001 vol. 131 no. 9 2310-2315[↩]
3. Brandon Lewis, Sara Rathman, Robert McMahon: Dietary Biotin Intake Modulates the Pool of Free and Protein-Bound Biotin in Rat Liver. J. Nutr. September 1, 2001 vol. 131 no. 9 2310-2315[↩]
4. Kramer, T. R., Briske-Anderson, M., Johnson, S. B. & Holman, R. T. (1984) Effects of biotin deficiency on polyunsaturated fatty acid metabolism in rats. J. Nutr. 114:2047-2052[↩]
5. Patel, M. S. & Mistry, S. P. (1968) Effect of biotin deficiency on food intake and body and organ weights of male albino rats. Growth 32:175-187[↩]
6. Combs, Gerald F. Jr. (2008). The Vitamins: Fundamental Aspects in Nutrition and Health. San Diego: Elsevier, Inc. ISBN 978-0-12-183493-7.[↩]
7. United States Pharmacopeia Dispensing Information[↩]
8. Frigg M, Schulze J, Völker L.: Clinical study on the effect of biotin on skin conditions in dogs. Schweiz Arch Tierheilkd. 1989;131(10):621-5.[↩]
9. Marsh KA. Improving the coat condition of dogs. WALTHAM Focus, Focus on Skin and Coat Special Edition. 1999:29-30.[↩]
10. Marsh KA, Ruedisueli FL, Coe SL., Watson TDG. Effects of zinc and linoleic acid supplementation on the skin and coat quality of dogs receiving a complete and balanced diet. Vet Derm. 2000;11:277-284.[↩]