Ummetuksessa koira ulostaa liian harvoin tai uloste on liian kovaa. Useimmiten liian harvoin ulostaminen ei ole ongelma koirilla, vaan kyse on lähes aina liian kovasta vatsasta. Ihmisillä ummetuksesta puhutaan kun käydään vessassa harvemmin kuin kolme kertaa viikossa, mutta noin pitkä tauko koirilla on merkki jostain, johon on puututtava. Voidaan huoletta sanoa, että jos koira ulostaan vain kerran päivässä tai harvemmin, niin jossain on jotain pielessa. Ero ihmisiin tulee huomattavasti lyhyemmästä suolistosta (nopeampi läpikulkuaika) ja erilaisesta ravinnosta (nopeampi sulavuus).
Yleisimmät syyt koirien ummetukseen ovat
- liikaa sulamatonta ruokaa
- liian hyvä sulavuus
- liian vähän ruokaa
- liian vähän nestettä
- liian vähän liikkumista
- joku terveydellinen syy
Sulamaton ruoka
Ei kukaan laita kippoon kolmasosaa luu- tai kalsiumjauho, miksi se tehdään luilla?
Sulamattoman ruuan ongelma oli yleinen syy barffin valta-aikana, jolloin ruokinta perustui lihaisiin luihin, jotka käytännössä olivat rustoja ja muita luiksi luokiteltavia ruoka-aineita. Mutta vaikka olisikin saanut lihaisia luita, joissa (maaginen) liha/luu-suhde olisi ollut fifty-fifty, niin silti luuta olisi ollut noin 30 – 40 % ruuasta riippuen onko noudatettu barffissa ajatusta 60 vai 80 % lihaisten luiden määrästä. Eli siitä omistajalla silminnähden ja koiralle syötäväksi tarkoitetusta ruokakipollisesta on kolmanneksesta lähes puoleen sulamatonta ja hyödyntämätöntä. Käytännössä se lähes kaikki on sulamatonta materiaalia, koska koira käyttää luiden kalsiumista vain tarpeensa mukaisen määrän ja loput sonnitaan – valkoinen luukakka on barffaajilla tutumpaa kuin satunnaisesti huipuita vatsansa täydeltä syöneillä, joilla niilläkin kyse on aivan samasta asiasta: liikaa sulamatonta luuta.
Koiran yleinen kalsiumin tarve on 130 mg/kgME. Jos leikitään numeroilla barffin perusideoilla, niin 30 kg koira söisi 3 % painostaan eli ruoka-annos olisi 900 grammaa. Siitä 60 % olisi lihaisia luita eli 540 grammaa, joten luuta tai rustoa olisi puolet; noin 270 grammaa. Niissä ei kuitenkaan ole pelkkää luuta, joten oletetaan luun osuudeksi 2/3, jolloin hyödynnettävää luuta olisi 180 grammaa ja rustoa 90 grammaa. Luussa on noin 37 % kalsiumia, joten kalsiumia saataisiin noin 60 grammaa, ja koiran tarve on kuitenkin vain 1,6 grammaa. Se saadaan alle viidestä grammasta luuta. Tarkoittaa sitä, että koira joutuu kakkimaan omistajan kiusaksi 175 grammaa luuta ja 90 grammaa rustoa eli yhteensä 265 grammaa sulamatonta tavaraa – joka on potentiaalinen ummetuksen aiheuttaja.
Koirien ravitsemuksen jatkokurssilaiset saattavat nyt älähtää, että eihän viisi grammaa luuta riittä kalsiumin tarpeeseen, koska imeytyminen saattaa olla noin 40 prosenttia. Ei riitäkään, mutta nythän ei mietitä kalsiumin saantia, vaan ulostettavan massan määrää. Jos grammasta luusta elimistölle suoliston seinän läpi siirrettävä määrä on 40 %, niin se loppu 60 % ulostetaan, koska se ei imeytynyt.
Se, että barffaajat joutuvat antamaan melkoisia määriä kasvissoseita, ei liity mitenkään kuviteltuun vitamiinisaantiin. Se on ummetuksen estoa. Joudutaan antamaan erikseen iso määrä vettä ja kuitua, että koira kykenisi ulostamaan noin suuren määrän sulamatonta ruokaa, eikä kuolisi suolitukokseen. Joudutaan siis käyttämään laastaria, koska perusta on sairas; koiran ruoka on vaarallista sille itselleen.
Onnistuu sulamattoman ruuan antaminen omalla typeryyden ja koiran oman ahneuden yhdistelmällä, vaikka siinä ollaankin lähempänä vierasesineongelmaa. Minulla on kokemusta siitäkin.
Ratkaisu
- vähemmän luuta ja rustoa
- hoitoon vettä ja kuitua
- ruokinnan muuttaminen terveellisemmäksi raakaruokinnaksi
Korkea sulavuus ja nälkä
Ulosteesta noin puolet on bakteerimassaa, joka on elävää, kuollutta ja poistuvaa populaatiota paksusuolesta. Osa on elimistön muuten poistamaa kuonaa. Loput on hyödyntämätöntä ruokaa. Kun liian suuri luumäärä aiheutti ummetuksen koiralle sillä, että annettiin liian suuri osuus sulamatonta ruokaa, jota peräsuoli ei enää saanut poistettua, niin liian hyvin hyödynnettävä ruoka tekee saman.
Peräsuoli aiheuttaa tarpeen ulostaa, kun tavaraa on kertynyt niin paljon, että se aiheuttaa paineen sulkijalihaksen alueelle. Jos ruoka on sulavuudeltaan liian hyvää, niin poistettavaa ei kerry tarpeeksi ja liian pitkän välivarastoinnin takia uloste alkaa kuivumaan. Siitä muodostuu tulppa, tukos. Ja vaikka kuivumista ei tapahtuisikaan, niin pökäle itsessään on niin pieni, että suolen supistuminen ei kykene ponnistamaan sitä pihalle.
Liian hyvään sulavuuden aiheuttamat ummetukset tuntuvat lisääntyneen sen jälkeen, kun kuivamuonateollisuuden myötä aiheesta alettiin puhumaan enemmän. Se siirrettiin raaka- ja kotiruokintaan, ja aina kun ihmiset innostuvat jostain, niin erehdytään liioitteluun. Syntyi uskomus, että mahdollisimman vähän ulostetta on paras mahdollinen tavoiteltava asia ja että se kertoisi jotain ruokinnan määrittelemättömästä hyvyydestä. Unohdettiin se, että liioittelevat ääripäät eivät ole koskaan hyväksi. Surkean sulavuuden aiheuttamat isot kasat eivät tarkoita sitä, että harvakseltaan putoilevat kaninpapanat ovat se mihin pitäisi pyrkiä.
Korkea sulavuus tarkoittaa myös sitä, että ruokinta ei ole terveellä tolalla kokonaisuutena. Sen saavuttamiseksi on käytettävä raaka-aineita, jotka eivät kata normaalia perusravitsemusta. Teoriassa koira on ruokittavissa pelkillä keitetyillä kananmunilla, mutta käytännössä meillä on käsissä hyvinkin nopeasti erittäin sairas koira.
Liian hyvä imeytyminen tarkoittaa myös sitä, että paksusuoleen ei tule riittävästi ravintoa siellä asustelevalle bakteerikannalle. Ja koska noin puolet ulostemassasta on bakteerikasvustoa, niin määrän väheneminen tarkoittaa automaattisesti myös sitä, että paksusuolen bakteerikanta on vähissä ja voi huonosti.
Kun puhutaan liian hyvästä imeytymisestä, niin asiaan liittyy liian usein huolestuttavampi sivujuonne. Kyse ei ole ruuan korkeasta sulavuudesta, vaan että ruokaa annetaan ylipäätään liian vähän. Tämä on aika ajoin havaittavissa raakaruokinnassa tilanteessa, jossa koira ei kykene pitämään painoaan ja se korjataan rasvalisällä. Ruokaa on annettu liian vähän, jonka takia laihdutaan, ja tuo korjataan antamalla rasvaa, joka imeytyy – silti ruuan kokonaismäärä ei ole noussut mihinkään.
Ratkaisu
- enemmän ruokaa
- enemmän kuitua
- ruokinnan muuttaminen
Liian vähän vettä
Paksusuolen yksi tärkeimmistä tehtävistä on kerätä nestettä elimistöön. Läheskään kaikkea vettä ei saada hyödynnettyä vatsasta ja ohutsuolesta, vaan se tehdään paksusuolesta. Jos paksusuolessa ei saada nestettä talteen, niin koira alkaa kuivumaan. Vesi myös pehmentää ulostetta. Kun vettä on kehon kannalta liikaa suolistossa, niin se poistetaan ulosteen mukana. Virtsaaminen on nesteen poistamista elimistöstä, eli hyödynnetyn nesteen poistamista, Jos ruuassa on vettä liian vähän, niin paksusuoli ottaa senkin vähän tehokkaasti talteen, jolloin ulostemassa kuivuu ja hetken kuluttua ollaan tilanteessa, jossa peräsuolen tukkii kuiva könttä, joka ei liity eteen- eikä taaksepäin.
En ole koskaan tavannut nesteen puutteesta ummettavaa koiraa, jolla ei olisi ollut muitakin kuivumisen oireita – matta ja huonosti voiva turkki on yksi sellainen merkki, vaikkakin turkki heijastaa monia muitakin ongelmia. Kuivuminen liittyy käytännössä aina kuivamuonia syöviin koiriin, koska annetaan joko turvottamatonta tai liian vähän veteen turvotettua ruokaa, eikä koira juo riittävästi. Kuivamuonissa tilannetta pelastaa jonkin verrankin niiden korkea sulamattoman ruuan osuus, joka kuidun tavoin sitoo itseensä vettä. Mutta tämä nestemäärä on aina samalla poissa elimistön omasta tarpeesta. Lihapohjaisessa ruokinnassa harvemmin on kuivumisen aiheuttavaa ummetusta ilman jotain sairautta ja jos ruokaa annetaan tarpeeksi, koska liha itsessään sisältää paljon vettä.
Kääntäen, korkea vesimäärä selittää myös mystiset jatkuvat löysyydet, kun koira voi muuten ulkoisesti hyvin. Vettä on suuassa niin paljon, että se löysyttää, eikä ruuassa mikään sido tehokkaasti nestettä. Tällöin kuiva kuidun lisääminen voi auttaa.
Ratkaisu
- lisätään ruokaan vettä
- juotetaan koiraa enemmän
- lisätään turvotettua kuitua
- ruokinnan muuttaminen
Liian vähän liikkumista
Ihmsivanhuksilla vuodeosastoilla on usein ummetusta. Vaikka ihmisillä vain noin 1 – 6 prosentilla on elämää vaikeuttavaa ummetusta, niin vanhoilla määrä voikin olla jo 80 %. Osaksi se johtuu vain iästä, jolloin elimistössä ei oikein mikään enää toimi tehokkaasti, osaksi heikosta juomisesta, osaksi liian vähäisestä syömisestä. Mutta vahva tekijä on liikkumattomuus. Kaikki nuo tekijät altistavat myös koiran ummetukselle.
Liikkuminen aktivoi koko kehoa, ei pelkästään sydäntä ja lihaksia, ja se myös tehostaa suolen seinämän työskentelyä, jolloin ulostetta saadaan liikutettua tehokkaasti. Käsi kädessä liikkumattomuuden kanssa kulkee ylipaino, joka sellaisenaan altistaa ummetuksella riippumatta syödystä ruokamäärästä.
Ratkaisu
- lähdetään pitkälle metsälenkille
- lisätään vettä ruokaa
- saattaa vaatia ruokintamuutoksen
Sairaudet
Erilaiset sairaudet voivat aiheuttaa kroonista ummetusta. Usein kyse on ylipäätään aineenvaihduntaan vaikuttavista sairauksista, vaikka ruuansulatus ei sinällään aineenvaihduntaa olekaan. Joskus kilpirauhasen vajaatoiminta saattaa saada suolen toimimaan hitaaksi ja kovettaa vatsaa. Samaten IBS-tyyppisessä oireilussa mukana voi olla ummetusta, vaikka useimmiten taistellaankin jatkuvan löysyyden kanssa.
Useimmiten ummetus liittyy lääkkeisiin ja syynä on hidastunut tai heikentynyt suoliston liike. Jos lääkitystä ei voida vaihtaa, niin ainoaksi vaihtoehdoksi jää ummetuksen oireiden hoito, ja saattaa vaatia myös ruokinnan tarkistamista. On syytä välittömästi sisäistää yksi asia. Ummetus on pienempi paha kuin hoidettava sairaus. Jos hoidon sivuvaikutus on ummetus, niin se hyväksytään ja hoidetaan, mutta sitä ei sen suuremmin murehdita. Perussairaus murehdituttaa aivan riittävästi.
Joskus tukkeutuneet anaalirauhaset aiheuttavat ummetuksen. On muutoinkin syytä muistaa, että mahdollisimman kova uloste ei ole täyttyvien anaalirauhasten ennaltaehkäisevä hoitoa, vaan ns. sopiva ulosteen kiinteys (ruotsalainen sanoisi lagom) ja useammin kuin kerran päivässä ulostaminen. Plus aktiivinen, kovaa voimaa vaativa liikunta.
Uroksilla myös eturauhasen liikakasvu tai tulehdus saattaa aiheuttaa kroonista ummetusta.
Hoito
Paras tapa hoitaa ummetusta on ennaltaehkäistä se. Aina se ei onnistu, koska usein ummetus on satunnaista, eikä sinällään vaadi sen suurempia muutoksia. Joskus vaan ummettaa, aivan samoin kuin joskus voi vaan närästää. Voi olla hyvä yrittää tunnistaa satunnaisen ummetuksen aiheuttaja, mutta siitä ei kannata ottaa itselleen missiota. Omilla koirilla hupiluiden syöminen aiheuttaa luukakkaa ja ummetustyyppistä oireilua, mutta en minä sen takia kiellä niiltä tuota iloa. Minä huomioin sen ruokinnassa nostamalla kuidun määrän ylös. Mutta jos ummetus on säännöllistä tai jatkuvaa, niin korjausliikkeitä tilanteen estämiseksi on tehtävä – eikä se korjaus ole barffimainen tapa lisätä kasvissosetta, vaan poistaa aiheuttaja. Jos itse et keksi syytä, niin käytä ammattilaista apuna.
Kun koiralla on ummetusta, niin siinä vaiheessa on hieman turhaa miettiä syntyjä syviä aiheuttajasta. Ensin on hoidettava ummetus, koska se on akuutti ongelma.
Ensiapu ummetukseen on kohtuullisen helppoa. Juotetaan, annetaan ruokaa iso määrä turvotettua kuitua ja lähdetään tunnin päästä reippaammalle lenkille. Jos ummetus aiheuttaa selvää epämiellyttävyyttä koiralle, ja jatkuvaa ulostamisen tarvetta, niin otetaan hieman järeämmät työkalut käyttöön.
- Magnesiumoksidi on turha magnesiumlisäksi, mutta se on hyvä laksatiivi. Mitään selvää määrää ei ole, sillä jokainen, niin koira kuin ihminenkin, reagoi eri tavalla. Omilla koirilla 30 kg kokoluokassa 250 mg on ollut alin määrä, jolla on tullut vatsan löysyyttä.
- Parafiiniöljy ei imeydy ja siksi se toimii ummetuksen hoidossa. Yleensä neuvotaan antamaan 1 ml/kg tai 5 ml/10 kg kolmesti päivässä annettuna – huomaa, se täytyy valuttaa nieluun, koska sitä ei saa joutua keuhkoihin. Parafiini edes sulatettuna ei ole parafiiniöljyä, vaan myrkky.
- Peräruiske pehmentää ja eräällä tavalla huuhtelee peräsuolen kuivuneesta ulostetapista. Se ei ole vaikeaa, mutta googleta silti aihe ennenkuin teet sen.
Risiiniöljyä on käytetty vuosituhansia ummetuksen hoitoon, koska muutakaan ei ollut. Se aiheuttaa ripulin lisäämällä suoliston liikettä ja poistaa siten ummetuksen. Se on ummetuslääkkeenä hivenen overkill, plus maistuu todella pahalta. Toki risiiniöljyä voi käyttää, jos ei muuta ole, mutta silti kannattaa pitää mieluummin parafiiniöljyä saatavilla.
Osa käyttää ruokaöljy ummetuksen hoitoon, mutta se on melkoisen tehoton. Syynä on se, että öljyt imeytyvät. Ne ovat ruokaa. Jos kasviöljyä antaa niin suuren määrän, että se ei enää imeydy, niin korkean oksennusriskin lisäksi se aiheuttaa mahdollisesti pidemmän aikaa kestävän öljyripulin. Monet kuitenkin luottavat öljyihin ja vannovat niiden toimivuuden nimiin. Syy on kuitenkin lähes aina vain aika. Tukos laukeaa itsestään tai muista syistä.
Apteekin käsikaupan ummetuslääkkeitä voi käyttää koiralla. Ne ovat useimmiten kuitua tai suoliston nestettä lisääviä tuotteita. Annostelu on puhdasta arvaamista, mutta usein pienille koirille saattaa olla lasten annos sopiva, keskikokoisille aikuisten määrä ja jäteille sitten enemmän. Yliannos aiheuttaa hetkellisen ripulin, ei sen kummallisempaa. Ylipäätään kannattaa muistaa, että ummetuksen akuutti hoito perustuu eräällä tavalla lievään, hallittuun löysyyteen.
Jos koiralla on jatkuvaa ummetusta, niin keskustele asiasta lääkärin kanssa, koska kyse voi olla muusta sairaudesta, ja sen jälkeen muuta ruokintaa sekä elintapoja. Jos taasen kyse on huomattavan pahasta akuutista ummetuksesta, kyvyttömyydestä ulostaa, ja varsinkin jos siihen liittyy oksentamista, niin vie koira heti lääkärille. Silloin hyvinkin luultavasti kyse ei ole enää ummetuksesta, vaan tukoksesta.
Onko sinulle hyviä vinkkejä ummetuksen hoitoon? Kommentoi ja kerro muillekin.
Meillä on nuorimmalla russelilla (kaipa voisin alkaa käyttämään sen nimeäkin, Sissi) hieman ummetusta. Tai vatsa normaalia kovemmalla. Noiden kahden ero on hieman häilyvä, mutta jos koira joutuu pinnistämään poikkeuksellisen kovaa, niin ollaan jo ummetuksessa. Jos mitään ei saada ulos, niin ollaan kategoriassa paha ummetus.
Kakara lienee hilkun vajaa 16 viikkoa, koska huomenna on toiset rokotukset. Nyt ollaan taas menty pidempään pelkällä kuivamuonalla (RC medium puppy), koska meidän kulmilla lihan ostaminen on einen hankalaa.
Sen ummetus/kova vatsa johtuu kahdesta syystä:
Pentu hyödyntää lisäksi nykyisen ruuan kohtuullisen hyvin, jonka takia kakkamäärät ovat niinkuin litra- tai kilomitalla mitattuna turhan vähäisiä. Tuo, tai sen toinen muunnos liian vähän grammoissa ruokaa, on muuten aika yleinenkin ummetuksen aiheuttaja. Joten nyt saatiin kolmas syy lisää.
Toki voisin korjata tuon antamalla hiukan turvotettua pellavansiemenrouhetta, kuten useimmiten kaavamaisesti neuvon muita. Mutta en minä jaksa yhdelle koiralle turvotella mitään (älkää tehkö niinkuin minä teen, vaan kuten sanon…)
Toinen vaihtoehto olisi ostaa jotain matalamman energian ruokaa, jota voisi antaa enemmän. Mutta en minä ala pelata balettia parin säkin kanssa, koska medium puppy sopii muutoin hyvin kaikille.
Luun määrää voisi kontroilloida – ei vaan onnistu tällä hetkellä, koska hampaat iskee kiinni sitten johonkin muuhun.
Joten kävin ostamassa hieman jotain lihaksi kutsuttua. Kuivamuonan määrä pysyi ennallaan, mutta päälle tuli lihaa sellaiset ehkä 100 grammaa. Se riitti pehmentämään ja koska ulosteen määräkin lisääntyi, niin hiukan voitaisiin keskustella myös sen lihan laadusta
Voi. Ja aika usein noin tapahtuukin.
Kyse on ihan vaan makrojen prosenteista. Jos kuvitellaan, että lihassa on 20 % rasvaa, 12 % proteiinia ja 65 % vettä, niin noista tulee 97 %. Loppu 3 % on mineraaleja (ja tietty vitamiineja, mutta niitä on grammoissa niin surkean vähän, joten unohdetaan).
Jos koira syö 100 grammaa (ihan vaan laskemisen helppouden takia…), niin…
Siitä 100 gramman liha-annoksesta oletuksella, että se on hyvälaatuista lihaa, jäisi silloin niin sanotusti paskanjatkeeksi noin 8-10 grammaa, eli alle ruokalusikallinen. 2 dl lihaa tuottaisi ulostetta ruokalusikallisen ruuasta — ummetus olisi taattua.
Ulosteesta suurin osa on kuitenkin bakteerimassaa ja suoliston epiteeliä (voisi jopa sanoa, että uloste on suoliston kuukautisvuotoa, jos ja kun tajuatte vertauksen). Joten määrä olisi einen korkeampi. Mutta silti niin matala, että ei saada pökälettä aikaiseksi, vaan se murenee papanoiksi, joita on vaikea pinnistää.
Aidossa elämässä ruoka on harvoin noin hyvin sulavaa, vaan siitä saattaa olla esimerkiksi neljännes sulamatonta jännettä, rustoa, keuhkoa, mahaa jne. Silloin siitä 100 gramman annoksesta ulosteen määrää kasvattaa sellaiset 25 grammaa, esimerkiksi 1/2 desiä. Ja silloin riippuu ihan koirasta ja tietysti kokonaisruokamäärästä kuinka paljon ulostetta tulee. Ja onko käsissä ummetus vai ei.
Kun lisätään kuitua, niin tehdään kolme asiaa:
Lihana tällä hetkellä kennelpakasteen naudan jauheliha joten on varmaan “hyvin sulavaa” koska sitä antaessa vaivat alkoi. Ehkä siirryn takaisin kennelrehun sika-nautaan jossa enemmän kaikkea “turhaa” muttei aiheuta kakkaongelmia.
Rasvaa siinä 3g enemmän/100g muttei sillä merkitystä vaikka painoa herkästi ottava tyyppi kyseessä.
Mutta eipä tullu asiaa kysyessä mieleen että vois olla alkavaa ummetusta
Piti käydä tsekkaamassa paljonko tuossa tavarassa on luuta mukana. Lupaavat “ottaneensa luut ja rustotkin pois”. Ravintoaineet kerrotaan kuitenkin vain 97.3% verran. Mitähän ne loput 2.7% on?
Osittain tuo on ihan aito kysymys, mä kun en muista/keksi mitään muuta kuin luu/rustojauheen.
Koostumus: Kotimaista naudanlihaa.
Ravintoaineet:
Raakavalkuainen 18,9 %
Raakarasva 15,5 %
Kosteus 62,9 %
Niillä kun on myös naudan lihaseos jossa mahaa, keuhkoa ja lihaa joten luulisin että tossa jauhelihassa ei olis esim tota keuhkoa mutta ei mitään ajatusta mulla mitä se jäämäosa vois olla.
Kennelrehun sika-naudassa toi loppujäämä on 2% mutta siinä sanotaan että sisältää max 20% keuhkoa ja kurkkutorvea, että mitä sekin sitten on.
Kaipa molemmissa vois olla luuta jauhettuna koska ei kai niitä lihoja niin hyvin irti saa etteikö muka yhtään jäis. Mutta isoja paloja ei ainakaan ole koska kypsentäessä varmaan huomais, ainaki noi kurkkutorvenpalat jää keitettäessä pintaan.
Tuo saa olla käytännössä mitä tahansa, kunhan se on nautaa.
Sen sijaan:
Kertoo analyysin. Se ei kerro raaka-aineita. Siitä voidaan tehdä arvaus joskus, mutta yleensä akselilla noilla raaka-aineilla ilmoitettu ravintosisältö ei ole mahdollinen. Mutta kun ainoa ilmoitettu on eläin, ja analyysissä on mineraaleja ja hiilihydraattia lukuunottamatta pelkkiä makroja, niin siihen ei oikein päästä.
Se voi olla
Kuitua se ei ole. Jos olisi, niin tuoteseloste valehtelee. Josta päästään mielenkiintoiseen kysymykseen. Kun hiilihydraattia se ei ole myöskään. Analyysin virhemarginaali on sen verran iso, ja lihassa oleva hiilihydraattimäärä (glukoosi ja glykogeeni) niin matala, että lihalle ilmoitetaan aina nolla hiilaria. Joten se täytyy olla mineraalimäärä, eli tuhka. Hassua, mutta kun tuhka on pakollinen ilmoitettava tieto. Vesi ei ole.
Mutta tuhka se on. Hyvälaatuisessa jauhelihassa mineraalimäärä on prosentin luokkaa, ja siitä ehkä neljäsosa on fosforia. Kennelrehu, tai heidän käyttämänsä valmistaja ei ”ota luita ja rustoja pois”. Se on tehty lihatalossa, tässä tapauksessa suurella todennäköisyydellä Atrialla, lihanleikkuussa. Ei se mene niin, että Atria paloittelee rustot ja luut joukkoon, ja sitten Kennelrehu noukkii ne pois
Jos Kennelrehu ilmoittaisi paljonko on kalsiumia, koska sekin on analysoitu, niin voitaisiin tehdä arvaus paljonko luuta aidosti on — rustoja taasen ei kyetä arvioimaan kuin silloin kun valmistaja ilmoittaa luiden ja kalsiumin määrän.
Tosin — lähes kokonaan luinen liha voidaan analysoida niin, että se näyttää luuttomalta. Tässä se hassuus piileekin. Jopa ihan rehellisesti tehty tuote on epäluotettava analyysinsä suhteen.
Mutta tuossa tuotteessa on taatusti jonkun verran rustoa ja jänteitä mukana. Ja koska ne itseasiassa laskevat mineraalipitoisuutta, niin joukossa on taatusti enemmän luumateriaalia kuin mitä tuo 2,7 % tuhka antaa ymmärtää.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että jos kyseessä on juurikin rehuliha, ei humaanipuolen ylituotantoa, niin siellä on aina hiukan luuta joukossa. Sitä ei vaan voida välttää nykyisessä teurastuksessa ja paloittelussa.
Onko se ongelma? Ei ole. Se on itseasiassa aika ajoin hyvä asia ja selittää myös sitä, miksi niin monelle asiakkaalle sanon, että ei siitä kalsiumista tarvitse murehtia
Mutta se vaan saa moiset mainoslauseet kuulostamaan ontoilta ja on omiaan nakertamaan uskottavuutta.
“Voidaan huoletta sanoa, että jos koira ulostaan vain kerran päivässä tai harvemmin, niin jossain on jotain pielessä.”
Sirpa on ulostanut pääsääntöisesti vain kerran päivässä (muistaakseni) reilu 1veestä lähtien. Tai sitten siitä lähtien kun jätettiin nappulat kokonaan pois valikoimasta ja siirryttiin pelkkään ihmispuolen lihaan (ja orlandoon), joka oli noin 2,5veenä, josta on kohta kohta 3 vuotta.
Tarviiko olla huolissaan?
En siis ole ennen ollut, nyt kun tuon ummetuskirjoituksen luin taas pitkästä aikaa niin tuli tarve ihmetellä asiaa. Hämärä mielikuva että olisin kysynyt samaa joskus jossain toisessa yhteydessä.
Mä kyllä olisin mutta murehdinkin kaikkea liikaa ja liian usein. Todennut että mun hermoille useamman kerran päivässä laadukas pökäle on parempi kuin kerran päivässä tai joka toinen päivä, sillon miettisin päivässä jo monta kertaa että onko se ummella
No ei. Paitsi jos tarvitaan ruokaan aina ruokalusikallinen levolacia ja desi parafiiniöljyä
Kyse on samasta kuin ihmisellä, joka käy vessassa joka kolmas päivä.