Edes tieteellisyyteen perustuva maailma ei ole turvassa höpöltä ja disinformaatiolta. Syy perustunee pariin perusasiaa. Apteekit haluavat maksimoida tuottonsa myymällä viivakoodeja punkkihäätöön ja homeopatiaa lääkkeiden rinnalla. Muut terveyden ammattilaiset haluavat olla dramaattisia ja saada millä tahansa uhkakuviin liittyvillä liioitteluilla vahvistettua imagoaan tehokkaina osaajina. Se, että molemmissa tapauksissa suhteellisuuden taju on uhrattu, ja mopo lähtenyt keulimaan urakalla, on toissijaista. Tiede ja akateemisuus ei suojaa huuhaalta, eivätkä ne anna automaattisesti osaamista, ymmärrystä ja rehellisyyttä – varsinkaan asioihin, joita oma koulutus ei edes kata.
Joulun aikana pintaan pyrkivä ammattilaisten kritiikitön suhtautuminen aikaansai hieman väsyneen kaffepaussin, jossa liipataan liki myös vanhuksen ruokkimista. Vanha koira ei saisi laihtua, ja silloin saa ruokinnassa tehdä mitä tahansa kikkakolmosia, jotka aiheuttaisivat pennun ja aikuisen kohdalla facepalmin. Silti on syytä muistaa raaka fakta: kun vanha koira alkaa laihtumaan, niin lähtölaskenta on alkanut. Esimerkkinä käytetty Peppi ei kestänyt kevääseen asti. Kun muutoin terve vanha alkaa näyttämään eläinsuojelutapaukselta laihtumisensa myötä, niin omistajan on tehtävä viimeinen päätös, eikä pitkittää vääjäämätöntä väkisin.
Syömisvaikeuksiin voi olla myös terveydellisiä syitä ja ne on kuitenkin selvitettävä ensin. Hampaat ja närästys ovat hyvin tyypillisiä sellaisia.
Iso osa podcastistä käsittelee vanhoja tuttuja. Rusinat, rasva ja haima, kinkun suola, broilerin luut… Hyviä huonoja esimerkkejä siitä miten Yliopisto on totaalisesti epäonnistunut tieteellisten metodien opettamisessa eläinlääkäreille ja siirtynyt valikoivaan havainnointiin.
Niitä miettiessä voidaan keskittyä myös greyhoundien treenaamisen ikuiseen totuuteen:
”Voitto ei ole tärkeintä, vaan ylivoimainen voitto. Jos se ei ole mahdollista, niin kolmoisvoitto on hyvä tavoiteltava vaihtoehto”
Jos haluat, niin voit katsoa podcastin myös videona.
