Kuivamuonien käyttö on yleisin tapa ruokkia niin Suomen kuin maailmankin koiria. Raakaruokinta on somessa eniten esillä, mutta määrällisesti laskien se lienee markkinaosuuksiltaan harvinaisin tapa kovaäänisyydestään huolimatta. Tokikaan aiheesta ei ole tutkittua tilastotietoa, ainakaan julkisesti. Raakaruokinnan varjoon on jäänyt sitä yleisempi ruokintatapa 50/50-tyyli.
50/50-ruokinnassa käytetään yhdessä kuivamuonaa ja lihaa. Omistajalle se on helppo ja turvallinen tapa, sekä kaupalle kiinnostava ratkaisu, koska samalla asiakkaalle saadaan myytyä kahta erilaista tuoteryhmää. Koska muut ruokintatyylit ovat tehneet koirien syömisestä joko vaikeaa toteutukseltaan tai vaarallista mitä tahansa muutettaessa (imagossaan toki, ei aidossa elämässä), niin 50/50-ruokinta on herättänyt paljon kysymyksiä molemmilta puolin ruokinnan ”raja-aitaa”.
Mitä 50/50 tarkoittaa
Sekoitetaan kuivamuonaa ja lihaa, joko samaan kuppiin tai samana päivänä. Suhteet voivat vaihdella ja kun yhdellä on tarkkaan kumpaakin saman verran, niin toisella on enemmän kuivamuonaa ja kolmas panostaa kuppiin suuremman määrän lihaa. Älä anna nimen sitoa itseäsi, se on vaan kuvaileva nimi, joka tuli käyttöön vain siksi, että sekaruokinta tarkoitti eri asiaa – ihmisten ja koirien ruokien sekoittamista.
50/50-ruokinta tarkoittaa sellaista määrää
- kuivamuonaa, että lisiä ei tarvita
- lihaa, että koira ei laihdu
Aidosti siis kuivamuonan ja lihan suhde voi olla mitä tahansa puolet-ja-puolet tavasta aina siihen, että kuivaa on vain hiukan tai lihaa on vain nokare. Riippuu aivan siitä mitä omistaja haluaa, mitä koira tarvitsee ja miten ruokaa sattuu kuppiin menemään.
Yleisimmät kysymykset
Vaikka 50/50-ruokinta on äärimmäisen helppo toteuttaa, niin silti ihmisiä vaivaavat mitä erilaisimmat asiat. Yritetään vastata muutamaan yleisimpään. Puhdasta tee-näin rautalankaa on mahdotonta tarjota, koska koirat ovat erilaisia, ja jo pelkästään erikokoisia. Joten joudut hieman miettimään ja sitten soveltamaan. Jos sinulle tulee ylitsepääsemätön este, niin huuda apua joko kommenteissa tai Katiskan naamakirjaryhmässä – kommentti, joka menee Katiskan foorumille, on kuitenkin paras vaihtoehto. Silloin kysymys pysyy tekstin yhteydessä ja joku toinen saattaa saada avun vastauksista. Naaman ryhmissä tuppaa vastaamisinto vähenemään, kun samaa asiaa kysytään tusinassa eri ketjussa.
Ja kun puhutaan ruokamääristä, niin puhutaan koko ajan koko päivän ruokamäärästä, ei yhdestä annoksesta – ellei toisin sanota.
Kuinka paljon kuivamuonaa?
Helppo vastaus on, että otat pois puolet siitä määrästä, mitä antaisit pelkästään kuivamuonaa. Eli jos päivässä menee vaikka 5 dl kuivamuonaa, niin tipautetaan siitä puolet pois ja annetaan 2,5 dl. Ruoka ei kuitenkaan ole desimaaleja, joten kunhan laitat 2 – 3 dl, niin kaikki on hyvin. Ja loput sitten lihaa.
Vaikeampi vastaus on, että kuivamuonaa on oltava vähintään sen verran, että koiran kalsiumin vähimmäistarve täyttyy. Muistisääntö on, että päivässä on mentävä vähintään kolmasosa valmistajan suositusannoksesta. Jos haluaa olla tarkka, niin se on laskettava.
- koiran kalsiumin tarve on 130 mg/kgME, joten 30 kiloiselle tarve laskettaisiin 30^0,75×130=1666 mg eli noin 1,7 grammaa
- säkistä katsotaan kalsiumin määrä, joka ilmoitetaan prosentteina. Esimerkiksi 1,2 %
- lasketaan tarvittava ruokamäärä kaavalla 100×1,7/1,2=142 g. Tuon verran on vähintään mentävä kuivamuonaa, jotta 30 kiloinen koira saa kalsiumin vähimmäistarpeen tyydytettyä; yleensä silloin muut vitamiinit ja hivenaineet seuraavat perässä. Jos suositus olisi 350 g, niin vaadittava määrä kuivamuonaa olisi silloin noin 40 %, niin kolmasosan nyrkkisääntö menisi riittävän lähelle.
Kuinka paljon lihaa?
Helppo vastaus on, että kaksi kertaa enemmän kuin mitä otit turvottamatonta kuivamuonaa pois. Eli jos vähensit kuivamuonaa 2,5 dl, niin laitat lihaa tilalle noin 5 dl. Nyt näyttää kipossa siltä, että siellä on 1/3 kuivamuonaa ja 2/3 lihaa, ja silti sitä kutsutaan 50/50-ruokinnaksi… Kyllä se silti on noin puolet ja puolet, koska lhassa on paljon enemmän vettä.
Jos turvotat kuivamuonan huomattavan isoon vesimäärään, niin silloin voit ottaa kupista puolet pois ja lisätä saman verran lihaa. Mutta ei kukaan märkää kuivamuonaa ota säkistä, vaan kuivaa. Jos nyt mietit mikä oli se alkuperäinen turvottamaton kuivamuonamäärä, niin ollaankin taas takaisin ensimmäisen kappaleen määrissä.
Jos koira lihoo, vähennetään liha, jolloin annos pienenee. Jos koira laihtuu, niin lisätään lihaa, jolloin annos kasvaa
Ja sama päinvastoin. Jos kuivamuona on aktiivisten 20 % rasvalla olevaa ja liha on ”laihaa” 10 prosentin rasvalla, niin taatusti koira on hetken kuluttua kohtuullisen laiha koipeliini.
Muistisääntö on, että lihan olisi oltava vain hieman rasvaisempaa kuin käytetty kuivamuona.
Vaikeampi vastaus on, että lasketaan proteiinien ja rasvan määrä ja lisätään lihaa sen mukaan. Aidosti ainoa hyödyllinen laskettava on rasva. Jo pelkästään siksi, että proteiinikoostumukset eivät ole verrattavissa, koska liha on parempi aminohappoprofiililtaan. Jos koiran proteiinien tarpeeksi leikitään 5 g/kgEP, niin sama saanti saadaan lihasta noin 3 g/kgEP mukaan – määrä ei ole eksakti, mutta mittaluokka on oikein.
Rasvan määrän laskenta perustuu yhteen ja vain yhteen syyhyn: painoon. Kun kuivamuonaa leikataan, niin lihan on annettava saman verran hyödynnettäviä kaloreita. High end -harrastaja laskee jopa vähentyneen hiilihydraatin ja huomioi sen lihan rasvassa, mutta itse pidän sitä vain tekonäppäränä matematiikkaharjoituksena. Emme tiedä hiilidraattien sulavuuksia, joten kalorilaskut kertovat vain ja ainoastaan energiasisällön analyysille, eivät koiran energia-aineenvaihdunnalle. Jos tuolle linjalle lähdetään, niin silloin pitäisi myös huomioida rasvappoketjujen pituudet ja niiden merkitys energian käytölle ja tasata se sitten lihan kanssa. Laskettavissa toki, mutta koska emme tiedä kuivamuonien reseptiikkaa, niin lähtöarvot olisivat pelkkää arvailua. Joten tyydytään yksi-yhteen grammoihin.
- 350 grammaa 16 % rasvalla antaa 56 grammaa
- 150 grammaa antaisi 24 grammaa, joten erotus olisi 32 grammaa
- 16 % rasvalla olevaa lihaa tarvittaisiin 100×32/16=200 grammaa
Mitä kuivamuonaa kannattaa ostaa, laadukastako?
Helppo vastaus on, että osta sitä mitä haluat. Merkillä, ja sillä mitä pidät laadukkaana, ei ole mitään väliä. Kaikki ovat samanlaisia.
Vaikeampi vastaus on sekin helppo. Kuivamuonien on täytettävä suojaravintoaineiden, käytännössä vitamiinien ja mineraalien, suhteen aivan samat NRC:n vaatimukset, jotka on siirretty valmistajien haluamaan muotoon reseptiikan rakentamiseen EU-alueella FEDIAF:n asettamiksi standardeiksi. Toki niissä on määrätyt minimi- ja maksimimäärät, mutta käytännössä jokainen ruoka tarjoaa aivan samat määrät. Erot, joita löytyy esimerkiksi kalsiumin määrässä, ovat merkityksettömiä. Edes aktiivisuuden tai ikäkausien mukaan tehdyt ruuat, käytännössä high energy ja penturuuat, eivät aidosti eroa muista kuin proteiinin ja rasvan kokonaismäärässä ja tarvelaskut hoidetaan ilmoittamalla isompi suositusannos.
Koska ravintosisältö vitamiinien ja mineraalien suhteen on hyvin pitkälle sama, ja koska 50/50-ruokinnassa kuivamuonan rooli on tuoda nimenomaan vitamiineja ja mineraaleja, niin ruuan hinta, kohdekoira tai kuluttajien olettama laatu ei merkitse mitään. Mitä tulee laatuun, joka on markkinointitermi, niin voisi jopa väittää, että useimmat kalliit laadukkaiksi mielletyt ruuat ovat itseasiassa huonointa laatua.
Laatua on 50/50-ruokinnassakin mietettävä sen mukaan miten annettava ruoka sopii juuri sen koiran vatsalle, ja sitä ei voi kukaan ennakolta arvailla, saatika lupailla.
Tarvitaanko jotain lisiä?
Helppo vastaus on, että ei tarvita. Mutta olisi ehdottoman hyödyllistä lisätä sinkkiä ja D-vitamiinia, sillä ne ovat muutoinkin hieman rajoilla kuivamuonissa. Yksi syy siihen, että turkki saattaa olla huono.
Nyt joudut harjoittamaan hieman kertolaskua. Sinkkiä saisi lisätä ainakin 1 mg/kg ja D-vitamiinia 0,5 mikroa per painokilo. 30 kiloinen tarvitsisi purkista noin 30 mg sinkkiä joka päivä. Mutta Suomessa myydään pääsääntöisesti 25 mg tabetteja, joten mennään sellaisella. D-vitamiinia sama koira tarvitsisi 0,5×30=15 mikroa päivässä. Taas kerran sellainen annos, jota ei löydy markkinoilta, mutta 12,5 mikroisia on, joten sellaista voi käyttää. Tai sitten antaa D-vitamiinin hyvin varastoituvana vitamiinina kerran viikossa, jolloin kerrotaan tietysti päiväannos seitsemällä: 7×15=105 mikroa. Taas annos, jota ei myydä, mutta löytyy kylläkin 50, 100 ja 125 mikroisia. Voit käyttää mitä tahansa niistä, mutta parhaimman (lue: edullisimman) hinnan saat 125 mikroisista netin kautta ostettuna. Järkihankinta niin omistajalle kuin koirallekin.
Maksa ei ole koskaan väärin. Siitä saadaan buustia A-vitamiinille ja monille muille ehdottoman hyödyllisille hivenaineille ja liudalle B-vitamiineja. Määrä voisi olla kerran päivässävaikka 0,1 g/kg (n. 4 g/30 kg) eli todella vähän. Kertomalla tuon määrän seitsemällä ja antamalla maksan kerran viikossa on sekin parempi kuin ei yhtään. Voit myös antaa maksan vaikka kuivattuna käyttämällä sitä palkkana (jos jostain vielä löydät kuivatttua maksaa tai kuivaat itse). Määrä on sama kuin tuoreessakin. Eikä yliannostaminen ole vaarallista, kunhan vatsa ei mene löysäksi.
Helpoin tapa on kuitenkin antaa einesmaksalaatikkoa. Määrän voi laskea maksan kautta, mutta jos menee mitalla, että antaa kolme ruokalusikallista päivässä jokaiselle kokoluokalle, niin 400 gramman laatikko menee noin viikossa.
Mutta mikään noista ei ole ehdottoman pakollinen. Voit mennä ilmankin, eikä koiralle tulee puutteita. Siinä juurikin on 50/50-ruokinnan kauneus. Se on helppoa ja turvallista!
Vaikeampi vastaus olisi niin pitkä ja polveileva, että en jaksa kirjoittaa sitä. Sinun pitää laskea erikseen jokaisen ”avainravintoaineen” saannit kuivamuonasta ja sitten paikata puuttuvat määrät joko ruoka-aineilla tai lisäravinteilla:
Tuossa ollaan työmäärässä jo sellaisissa mittakaavoissa, että on aivan sama siirtää koira kokonaan raakaruokinnalla ja laskea sitten sen ruokinta viimeisen päälle. 50/50-ruokinnan ajatus on nimenomaan vähentää työtä ja helpottaa elämää. Sen sijaan raakaruokinnassa ollaan henkisesti hyväksytty valmiiksi haastavuus ja vaikeus – jota itse en todellakaan ymmärrä.
Jos sinua kiinnostaa pilkkoa ruoka pienimpiin osasiinsa ja ymmärtää mitä, missä ja miksi, niin suosittelen vahvasti sinua harkitsemaan ravintokouluttajaa ja laajentamaan intoasi asiakashankinnan suuntaan.
Voiko lihaa ja kuivaa sekoittaa?
Helppo vastaus on, että voi, aivan huoletta. Liha ja kuivamuona sulavat aivan kuten kuuluukin ja aivan oikeassa järjestyksessä. Niiden sekoittamisesta ei aiheudu kaasuuntumista, vatsalaukunkiertymää, huonompaa sulamista, happo-ongelmaa, vatsahaavaa eikä koiran kuolemaa tai vammautumista millään tavalla.
Ne saa antaa eri ruokinnallakin, jos haluat. Tai joka toinen päivä lihaa, joka toinen päivä kuivamuonaa. Viikoittain antaminen alkaa olla turhan harvoin. Mutta muutoin voit antaa miten mielit ja koirallesi sopii, jos sillä on erikoisvaatimuksia. Lihan ja kuivamuonan sekoittaminen ei ole sen kummallisempaa kuin ihmisten ruuantähteiden antaminen kuivamuonan kuorrukkeena – jota aika mnet harrastavat ihan ilman murehtimisia.
Vaikeampi vastaus on, että ei tässä ole mitään vaikeaa. Simppeliä puuhaa ja antaa palaa.
Onko maailma parempi paikka 50/50-ruokinnalla?
Ei hajuakaan. Mutta koiralla on kivempaa. Ja terveellisempää maukkaammalla tavalla.
