Katiskan ryhmässä käytiin keskustelua chicchoix-kasvattaja Juha Kareksen ohjeista koprofagian hoidossa. Ja koska aiheesta käytiin myös leikkimielinen kilpailu ja kiivasta väittelyä, niin käydäänpä tekstin faktat ja faktoidit läpi yksi kerrallaan.

Faktojen ja väitteiden määrän voisi laskea monella tavalla, tässä kohtaa on kuitenkin tartuttu johonkin (numeroitu), ja debunkattu väite, usein useammallakin faktalla. Yleissivistyksen osalta lähdetietoja ei ole, sillä elimistön biologia ja eläinlajien eroavaisuudet opetellaan peruskoulussa, ja lukion biologia tarjoilee varsin mainiot oppimateriaalit itseopiskeluun. Debunkkaus on sisennettynä, alkuperäinen teksti kursiivilla.

Debunkkausta varten on jouduttu lainaamaan Kareksen tekstiä, alkuperäisen löydät täältä.

Koirat syövät joskus omaa tai toisten koirien ulostetta. Se on ärsyttävä ja epämiellyttävä tapa, josta

1. pitäisi päästä eroon mahdollisimman nopeasti.

Muutoin lause on vahva mielipide, mutta eroonpääsemisen osalta ei ole, se on esitetty faktoidina, jolta perustelut puuttuvat. Ulosteiden syöminen ei ole erityisen terveellistä, ja usein tapa pitää huolen siitä, että laumassa on vaikea päästä eroon loisista. Lääkityn koiran ulosteiden syöminen voi siirtää lääkejäämiä myös terveeseen koiraan, ja ainakin dopingsääntöjä noudattavan tulisi olla tässä suhteessa tarkkana. Sen lisäksi tapa on ällöttävä ja ihmisen kannalta epämiellyttävä, kuten Kareskin toteaa, mutta muutoin se ei ole myöskään koiran terveydelle erityisen vaarallinen – terve koira selviää ulosteperäisistä pöpöistä yleensä sairastumatta, muutoinhan koprofagit olisivat aina sairaana. Sairaan koiran kohdalla asia onkin taas eri. Jos oma pää kestää, niin koiran voi antaa syödä paskaa – useimmiten se pitäisi johtuu kuitenkin ihmisestä.

2. Koira ei koskaan syö koirien kakkaa ilman jotakin syytä tai puutosta.

Yksinkertaisesti väärin. Tai no, kai syyksi kelpaa myös opittu tapa, tai se, että se on koiran mielestä hauskaa, kakka maistuu hyvältä, tai että sillä on (aina) nälkä, ja syötäväksi kelpaa kaikki, mikä mahtuu kurkusta alas. Joskus riittää ihan vain se, että on tylsää, ja paskaa on kivasti etsiskeltävissä.
Läheskään aina koprofagia ei kuitenkaan johdu puutoksesta tai elimellisistä syistä, vaan yksinkertaisesti siitä, että koira on koira, joka haistaa ja kokee maailman eri tavalla, kuin me ihmiset. Koirilla tuntuu olevan myös taipumusta valita syömänsä kikkarat – luultavasti pedigreekakka sisältää vielä niin paljon sulamatonta ja erilaisia aromiaineita, että maistuu paljon paremmalta, kuin aliravintun barffaajan luukakka. Myös suutuntumalla on merkitystä – jäiset pökäleet tuntuvat olevan suoraan verrannollisia Ben & Jerry’siin elämyksenä.

Se kannattaa aina pitää mielessä. Me ihmiset emme ymmärrä ongelmaan syytä ilman harjaantumista. Pidä mielessä kuitenkin, että koirassa (2.) aina jokin asia ajaa sen syömään ulostetta. Ilmiö tunnetaan nimellä koprofagia. Itse olen kasvattajana sitä mieltä, että syyt koiran ulosteiden syöntiin ovat yleensä hyvin loogisia.

3. Syyt voidaan käytännössä kiteyttää useimmissa tapauksissa muutamaan puutokseen ja ratkaisutkin ovat melko helppoja.

Syiden loogisuudesta voi olla monta mieltä, mutta harvemmin me muutenkaan ymmärrämme koirien logiikkaa. Kareksen ”muutaman” syyn lisäksi niitä muita syitä tuli vastaan jo litania tuossa kakkoskohdassa, eikä niistä vielä yksikään ollut minkään asteinen puutos.

4. Ainoastaan sairaan koiran ulosteensyönti taipumukseen ei ole helppoa ratkaisua.

Yleensä nimenomaan sairaan koiran ulosteiden syönti on helpoin ratkaista. Silloin koprofagia on oire esimerkiksi kivusta, nälästä tai pahoinvoinnista, ja oikean syyn poistaminen poistaa myös tarpeen helpottaa oloa syömällä mitä tahansa. On myöskin mahdotonta jakaa koirat terveisiin ja sairaisiin sen perusteella, että ne syövät paskaa – jos Kareksen ”terveiden” koirien neuvot eivät auta, niin onko koira automaattisesti sairas?

Mistä terveen koiran ulosteiden syönti sitten tavallisesti johtuu ja mikä siihen voi olla avuksi? Mikäli koira syö kakkaa, muista että silloin tarvitaan
5. aina koiran tai pennun hoidossa jokin korjausliike.

Niin, jos se häiritsee omistajaa. Pennuilla paskansyönti kuuluu yleensä myös tiettyyn ikään, ja ihan vaan tyly kieltäminen ja muun tekemisen tarjoaminen ja koiran kouluttaminen riittävät. Se, että pentu tutkii maailmaa, ja syö siinä sivussa paskaa (ja kantaa roskia ja roikkuu hihnassa hampailla jajaja), ei tarvitse panikointia puutoksista tai ruuan laadusta. Se on vain pennulle normaali toimintatapa, johon johdonmukainen toiminta ulkoillessa sekä iän ja järjen kehitys yleensä auttavat. Puutu siis paskansyöntiin ajoissa, vaikket muuttaisi mitään muuta.

6. Tässä tehokkaat ja toimivat vinkkini ongelman torjuntaan.

Tehosta ja toimivuudesta vaadittaisiin jotakin todisteita, edes tilasto siitä, kuinka moneen mitäkin keinoa on _yksinään_ kokeiltu, ja kuinka usein se on toiminut tai ollut toimimatta.

Omia koiriani ja kasvattejani seuratessani olen tullut siihen tulokseen, että mielestäni
7. yleisin syy koiran kakan syöntiin on ravinnon liian korkea hiilihydraattipitoisuus.

Tämä on mielipide, ja sellaisena esitetty, mutta ravinnon liian korkea hiilihydraattipitoisuus on käsite, joka pitäisi jotenkin määritellä. Kuinka paljon on ”liian korkea”? Jos koira syö kuivamuonaa, ongelma voi vaikuttaa hiilareiden aiheuttamalta, vaikka todennäköisemmin se johtuukin heikosti sulavasta ja liian pienestä proteiinimäärästä, tai yksinkertaisesti liian vähäisestä energiansaannista. Hiilihydraateista suurin osa tulee läpi sulamattomana, mistä johtuu ne valtavat pedigreekakkakasat. Heikkolaatuinen proteiini (sidekudokset, kasviperäiset), joista kuivamuonia usein ihan syystä mollataan, eivät myöskään ehdi koiran vauhdikkaassa ruuansulatuksessa sulaa täysin, eivätkä imeydy hyötykäyttöön. Siitä johtuen pedigreekakassa on jäljellä vielä sulamatonta ruokaa ja energiaa– sehän kannattaa silloin syödä.

8. Koiralla ei ole silloin tarjolla riittävästi ruuansulatusentsyymejä.

Tämä analogia on jotenkin kiero. Ruuansulatusentsyymien eritys alkaa, kun koira valmistautuu syömään. Ja entsyymejä eritetään mahasta, haimasta ja ohutsuolen pinnalta, kunnes ruoka on suurin piirtein sulatettu. Niiden laatu ja määrä korreloivat ravinnon kanssa, sillä jokaiselle ravintoaineelle on omat entsyyminsä. Koska koira on lihansyöjä, se erittää geneettisestikin paremmin proteiineja ja rasvoja pilkkovia entsyymejä, kuin hiilihydraatteja pilkkovia entsyymejä. Hiilihydraattientsyymien synteesiä ohjaavia geenejä on koiralla hyvin vähän verrattuna sekasyöjiin tai puhtaisiin kasvinsyöjiin, mutta kuitenkin enemmän, kuin sudella. (1,2)

8. Suden ravinnossa proteiineja on paljon enemmän kuin lemmikkikoiralla.

Taas pitäisi määritellä – susi syö pääasiassa lihaa, ja kerralla määrällisesti paljon, jos sillä on siihen mahdollisuus. Mutta mahdollisuutta ei välttämättä tule joka päivä. Mutta jos oletetaan, että näin on, ja 30 kg susi syö kilon lihaa (proteiinia 15%), ja 30kg koira 500g kuivamuonaa, jossa on proteiinia 20%, niin susi saa proteiinia 150g ja koira 100g. Vaan jos sama koira syökin saman kilon lihaa, niin proteiinia tuleekin ihan yhtä paljon, ja myös lihaa syövät koirat voivat popsia ulostetta. Tämä riippuu siis varsin paljon siitä, mitä sille koiralle syötetään. Ja mitä tulee siihen proteiinin määrään, niin tuo 150 g saanti alkaa olla sitä luokkaa, mikä sen koirankin olisi tarpeen saada – joten onko kyse taaskaan hiilihydraattien runsaudesta vai proteiinien vähyydestä?

9. Monien koirien ruuansulatus ei ole pysynyt mukana ruokavalion nopeassa muutoksessa eli hiilihydraattien rajussa lisääntymisessä.

Koirarotujen välillä on eroja amylaasigeenien määrässä, mutta tämä ei ole yksilöllinen asia, vaan populaatiotason ero. Samanrotuisilla sisaruksilla ongelma ei voi olla geenikopioiden määrässä (suljettu jalostus pitkän aikaa), vaan yksilöllisen hiilarinsiedon erot johtuvat muista tekijöistä. (1)

10. Hiilihydraattien sisältämän runsaan tärkkelyksen sulattamiseksi, koira tarvitee amylasentsyymiä.

Sen nimi on suomaksi amylaasi, englanniksi amylase. Edes tämän tason faktan voisi tarkistaa oikein.

11, 12 ja 13. Tätä tärkeää entsyymiä on ravinnossa (ei ole, muutenhan ruoka sulaisi hiilihydraattien osalta jo eläessään), syljessä (koiran syljessä ei ole amylaasientsyymiä 3, vaan se toimii yksinomaan liukasteena. Tämä on sikäli ymmärrettävää, että koira ahmii, elisyö isoja paloja, joita se ei liiemmin pureskele, eikä edes pystyisi siihen, kuten seka- tai kasvinsyöjät.) ja vatsahapoissa (vatsassa erittyy lähinnä pepsinogeeniä, joka hajotessaan muodostuu pepsiiniksi, joka taas on proteiineja pilkkova entsyymi). (4)
14. Amylasentsyymi ei sula, vaan kulkee ruuansulatuksen läpi.

Jotta jotakin voisi sulaa, sitä pitäisi silloin olla. Kuitenkin ihmisellä, jolla amylaasia erittyy syljestä, amylaasikin toimii vain niin kauan, kun ruokamassan, johon sylki ja amylaasi ovat sekoittuneet, pH on otollinen amylaasin toiminnalle. (5)

15. Ulosteet sisältävät siis tätä koiralle tärkeää ruuansulatusentsyymiä.

Ruuansulatusentsyymit ovat uudelleenkäytettäviä, ja ne voivat katalysoida saman reaktion moneen kertaan, kun olosuhteet ovat niille otolliset. Ne ovat kuitenkin myös proteiineja, ja nekin hajoavat valtaosin proteiineja hajottavien entsyymien vaikutuksesta (ja siksi niitä koko ajan tuotetaan lisää, kun on ruokaa sulatettavana). Mahalaukun jälkeen ruokamassa on yleensä lähes steriiliä. Myös paksusuolen mikrobifloora hajottaa oman osansa. Ulosteesta suurin osa on kuitenkin bakteerimassaa. (6)

15. Koirat pyrkivät tasapainottamaan ruuansulatustaan, jossa siis hiilihydraateja liikaa, syömällä ulostetta.

Tämä tarkoittaisi taas kerran sitä, että koira itse ymmärtäisi, mikä sille on hyvästä. Harva koira kuitenkaan ottaa esimerkiksi lääkket mukisematta, joten analogia hieman ontuu. Tämä myös vaatisi, että liiallinen hiilihydraattien määrä olisi tiedossa – ja taas kysytään, että mitäs tehdään, kun raakaruokaileva koira syö kakkaa?

16. Tilanne korjaantuu parhaiten, kun koiran ravintoon lisätään erityisesti raakaa lihaa ja/tai tarjotaan koiralle ravintoa, jossa hiilihydraatteja ei ole niin paljon.

Eli suomeksi nostetaan sulavan proteiinin määrää, jolloin väkisinkin hiilihydraatin prosentuaalinen osuus toki laskee.

(+). Jotkut koirat vaativat lihan lisäämistä ravintoon koko ikänsä, kun taas toisille koirille riittä raan lihan lisääminen ruokavalioon kausiluontoisesti. (Ihan kaikkien koirien kuuluisi lihansyöjinä syödä lihaa edes osa ruuastaan, koko elämänsä. Vegaanikoira on luonnoton.) Itse olen siirtynyt antamaan kasvaville pennuille raakaa lihaa laadukkaan kuivamuonan lisänä jo viimeistään kuukauden iästä lähtien.
17. Tämä torjuu amylasentsyymi puutosta tehokkaasti.

Ei riittävä proteiininsaanti liity mitenkään siihen, että hiilihydraatteja pilkkovaa entsyymiä tuotettaisiin enemmän. Ruoka sulaa paremmin, koska ruoka-aineiden sulavuus on parempi.

18. Toiseksi yleisin syy mielestäni koirillamme ulosteen syöntiin on B-vitamiinin puutos. Menneinä vuosikymmeninä koirille syötettiin yleisesti oluthiivaa ja eipä silloin kyllä kakan syönti ongelmaakaan nykyisissä määrin ollut. Akuutissa koiran kakan syöntitilanteessa aivan tavallisesta hiivastakin saattaa olla usein apua. Hiivaa voidaan lisätä koiran ravintoon. Hitaammin asiasta pääsee eroon lisäämällä pennulla tai koiralla ravintoon ravintolisää, joka sisältää panimohiivaa ja B-vitamiiniä. Näitä löytyy markkinoilta. Mikäli kakan syönti johtui B-vitamiini puutoksesta, asia ratkeaa hiivan tai ravintolisän avulla.

Koirat saavat ravinnostaan B-ryhmän vitamiineja pääsääntöisesti riittävästi. Jos vatsantoiminta vaivaa ja reistailee, niin B-lisästä voi olla apua, silloin myös B-ryhmän, kuten kaikkien muidenkin ravintoaineiden, imeytyminen on häiriintynyt. Suurempi saanti lisää myös todennäköisyyttä, että edes vähän ehtii imeytymään. Maksa on B-vitamiinien lähteenä koiralle varsin luonnollinen. Hiivan syöttämisestä ei kuitenkaan ole haittaakaan, mutta sen toimivuus mihinkään yksittäiseen vaivaan on todistamatta, ja onkin todennäköistä, että tämäkin uskomus perustuu havaintoharhaan – ongelma korjaantuu itsekseen, tai monen muun tekijän yhteisvaikutuksesta.

19. Ihmiset madottavat koiriaan nykymadoille liian laimeilla matokuureilla. Kakan syöntiin voi olla syynä loiset. Yhden päivän kuureista ei ole oman kokemukseni mukaan mitään hyötyä, eikä usein edes parin kolmen päivän kuuristakaan. Alati yleistyviin alkueläimiin lyhyillä ja tavallisilla matokuureilla ei ole mitään tehoa. Mikäli suolistoloiset vaivaat koiraa, voi koira pyrkiä tasapainottamaan tilannetta syömällä ulostetta. Säännöllinen ja kunnon madotus auttaa koiraa.

Tämäkin johtopäätös on varsin kiero. Jos koiralla on loisia, niin on todennäköistä, että varsinkin samassa laumassa niitä on myös muilla. Ulosteiden syöminen on tehokas tapa lisätä loistartuntoja, sillä madottomankaan koiran uloste ei poista matoja sen enempää kuin valkosipuli tai kuusenkerkkäkään, vaan todennäköisesti lisää niitä. Madotonta koiraa kun ei taida edes olla, koska tartunta saadaan jo emältä, ja lepäävät toukat ja munat siirtyvät, vaikka eläviä luikeroita ei olisikaan havaittavissa. Yksi tehokkaimmista keinoista vähentää matotartuntoja minkä tahansa eläimen elinpiirillä, on siivota paskat pois.

20. Usein tuntuu, että pennut ja kasvavat koirat syövät helpommin ulostetta kuin aikuiset vanhat koirat. Syy on varsin looginen. Kasvavien koirien ruuansulatuselimet kehittyvät, eivätkä aina ole yhtä tehokkaat kuin aikuisella koiralla.

Pennut vasta tutustuvat maailmaan, ja suuri osa tutustumisesta tapahtuu suun kanssa, ihan niin kuin ihmislapsillakin. Kaikkea on pakko maistaa, ja jossain kohtaa hampaatkin vaihtuvat. Pidän itse tätä selitystä loogisempana, kuin kehittymätöntä ruuansulatuselimistöä. Koiran ruuansulatus kehittyy varsin vauhdilla, muutamassa viikossa opitaan maidonlipittäjästä puhtaaksi lihansyöjäksi, ja tutkimusten mukaan viimeistään puolivuotiaalla koiralla imeytymisen säätely on samoissa, kuin aikuisella. (7)

21. Samaan aikaan kuitenkin ravinnon tarve on suurempi kuin aikuisella koiralla.

Jälleen, riippuu mihin verrataan. Suhteellisesti kyllä, mutta absoluuttisesti välttämättä ei. Pentu saa todennäköisesti päivässä suunnilleen saman määrän ruokaa, kuin aktiivinen aikuinen.

22. Paras apu auttaa pentua on lisätä ravintoon ruohoasyövien eläinten ruuansulatuselimiä. Aikaisempina vuosikymmeninä pötsiä syötettiinkin pennuille ja koirille todella runsaasti. Se onkin vanha kunnon hyvä apu ongelmaan.

Naudanmahan väitetyt entsyymit ovat ihan puppua, sillä pötsin toiminta perustuu bakteeritoimintaan ja mekaaniseen liikkeeseen. Pötsin mikrobiflooran optimaalinen pH on 5.5-7, ja viimeistään koiran mahassa, jossa pH on useimmiten alle 2, mikrobit tuhoutuvat. Kaupoissa myytävä naudanmaha on kuitenkin pestyä, eikä edes bakteereja ole pahemmin jäljellä. (8)

23. Myös sydän sisältää paljon pennun tarvitsemia ravinteita.

Edellisessä pätkässä viitattiin ruuansulatuselimiin, ja sydän ei ole ruuansulatuselin. Sydän on lihaa siinä, missä muutkin lihat, hiukan sitkeämpää vain, ja tauriinia on muita lihoja enemmän. Sillä on kuitenkin merkitystä vain kissoille. Ravintoaineiden (ei ravinteiden) merkitys on siis ihan sama, kuin muillakin lihoilla – mikä voi toki olla sinällään ratkaisu kakansyöntiongelmaan.

24. Pötsi onkin hyvä apu torjumaan pennulla kakan syöntiä.

Jos pentu syö kakkaa, ja ongelma korjaantuu mahalla, on hyvin todennäköistä, että pentu on vetänyt paskaa nälkäänsä. Sen voisi silloin korjata myös antamalla lisää ruokaa. Huonosti sulavan naudanmahan lisääminen ruokintaan voi myös pahentaa ongelmaa – onhan kakkakikkarassa mahalisäyksen jälkeen enemmän sulamatonta protskua, ja todennäköisesti koiran nenään paremmat tuoksut.

25. Koira voi syödä erityisesti jäisiä ulosteita tarhassa myös turhautumiseensa. Silloin on syytä tarjota koiralle rustoa, luita tai muita virikkeitä. Hevosenlanta voi taas koirasta maistua herkulliselta ja se riittää syyksi syödä hevosen lantaa. Se ei ole periaatteessa koiralle haitallista, mutta epämielyttävää toki.

ks. kohta 2.

26. Muista aina jos pentusi tai koirasi syö ulostetta, se syö sitä syystä. Tee ravinnossa jokin tai useampi korjausliike. Vanhana kikkana puhutaan myös ananasmurskasta, jolla voi olla apua. Itse kuitenkin lähden siitä, että ravinnossa pitää korjata jotakin perusteellisemmin, jotta koira voi hyvin.

Ananasmurska ei ole sen ihmeempi keino, kuin mitkään muutkaan alkuperäisessä postauksessa mainitut. Jos se saa paskan maistumaan pahalta, se on ihan yhtä hyödyllinen, kuin sijaistoimintokin, eli luut. Aina kaikki vippaskonstitkaan eivät auta, ja ihan ensimmäisenä, varsinkin nuoren koiran kanssa, kannattaa aloittaa siitä kieltämisestä.

27. Koiran kakan syönti eli koprofagia on ärsyttävä ongelma. Syyt ja seuraukset ovat kuitenkin varsin loogisia. Ongelmaan on monia ratkaisuja. Koirien kohdalla kannattaa ongelmasta hankkiutua heti eroon. Näin yhteiselo koiran kanssa on mukavampaa. Myös koiran hyvinviointi vaatii ongelman ratkaisemista, näin yhteiselo koiran kanssa on paljon mutkattomampaa ja turvallisempaa.

Tämä on mielipidettä, joka esitetään faktana, ja loogisuudesta voi olla monta mieltä. On kuitenkin totta, että mikäli koira oppii tavan, sitä on vaikeampi kitkeä, ja varmemmin onnistuu, kun ärsyttävään tapaan puuttuu heti. Ulosteita syövä koira voi myös toimia mikrobien kantajana, eli salmonellan, alkueliöiden ja muiden mönkiäisten riski kulkeutua kotiin kasvaa, jos koira pupeltaa paskaa. Koiran hyvinvoinnille paskansyönti ei ole kuitenkaan välttämättä ongelma.

Lähteet:

1. Ollivier, M. et al. Amy2B copy number variation reveals starch diet adaptations in ancient European dogs. R. Soc. Open Sci. 3, (2016).
2. Inchley, C. E. et al. Selective sweep on human amylase genes postdates the split with Neanderthals. Sci. Rep. 6, 37198 (2016).
3. de Sousa-Pereira, P. et al. Cross-species comparison of mammalian saliva using an LC-MALDI based proteomic approach. Proteomics 15, 1598–1607 (2015).
4. solunetti: Maha. Available at: http://www.solunetti.fi/fi/histologia/maha_1/. (Accessed: 9th January 2017)
5. Solu demo – Stadin Lääkiksen Valmennuskurssit. Available at: http://laakikseen.fi/viamedicina/artikkeli/solu-demo/. (Accessed: 9th January 2017)
6. Deng, P. et al. Gut microbiota of humans, dogs and cats: current knowledge and future opportunities and challenges. Br. J. Nutr. 113, S6–S17 (2015).
7. Kalsium – Katiska. Available at: https://www.katiska.eu/tieto/kalsium/kalsium/. (Accessed: 9th January 2017)
8. Naudanmaha – Katiska. Available at: https://www.katiska.eu/tieto/koira-raakaruokinta-raaka-aineet/naudanmaha/ (Accessed: 9th January 2017)

Näitäkin luettiin:

NRC 2006

Galenos 2004