Klorella on levien sukua. Se kasvaa helposti ja nopeasti, jonka takia se on otollinen viljeltävä ravintolisäkäyttöön. Se voidaan luokitella superfoodien joukkoon, koska siihen liitetään huomattavan paljon kestämättömiä terveysväitteitä sekä yliampuvia ravinto-odotuksia. Kuten aina levätuotteiden kohdalla, organic-leima etiketissä ei tarkoita samaa kuin meikäläinen oletus luomusta on, joten klorellan kohdalla on mietittävä einen samoja riskejä kuin vaikkapa serkkutuotteen spirulina kohdalla.

Mielenkiinto klorellaa kohtaan käynnistyi toisen maailmansodan jälkeen ravintokriisin myötä. Klorellala on korkea proteiinipitoisuus kuiva-aineessa ja satoa saadaan isoja määriä erittäin nopeassa tahdissa vuoden ympäri sopivissa kasvuolosuhteissa. Se, että sodista toipumisen jälkeen maailmassa oli paikallisista nälänhädistä huolimatta ylituotantoa ruuasta, hidasti intoa klorellan suurisuuntaiseen tuotantoon.

Nyttemmin, kun ylituotanto on hävinnyt, ei kuitenkaan ylikansoittumisen takia, vaan bioenergiatuotannon takia, niin klorella saattaisi olla mielenkiintoinen vaihtoehto. Ongelma on siinä, että tällä hetkellä tiedetään enemmän kuin 40- ja 50-luvuilla. Klorellan suurtuotanto ei olekaan niin helppoa kuin ajateltiin, koska sillä on yksi erikoisvaatimus: vedessä täytyy olla hiilidioksidia. Lisksi se vaatii kokreita pitoisuuksia nitraattia ja fosfaatteja, tai suoraa auringonvaloa.

Hiilidioksiidin tuottaminen klorellan kasvatukseen on kallista sekä olisi melkoinen ongelma tänä päivänä, kun kasvihuonekaasut ovat muutoinkin globaaliongelma. Jos kuvitellaan, että olemassa olevaa hiilidioksidia saataisiin hyödynnettyä klorellan kasvatusaltaiden hiilidioksioimiseen ja siitä saataisiin yksi hiilinielu lisää, niin tilanne saattaisi muuttua. Toinen tekninen ongelma tulee niinkin arkipäiväisestä asiasta kuin auringonvalosta. Suurimittainen viljely vaatisi käytännössä keinovaloa, joka on taasen energiakysymys plus toteutuksena kallis,

On toinenkin ongelma. Huolimatta analyysituloksista, niin klorella on kasvi, joka elää liuottavassa ympäristössä. Se ei halua rikkoa rakenteitaan ymäristöön, vaan kerätä ympäristöstä. Tämän takia sen solurakenne on huomattavan vahva, jonka takia sen sulavuus ihmisillä on heikko ilman erityistä käsittelyä – joka maksaa (Becker 2007¹). Analyysi ei auta, jos ruoka ei sula. Kyseessä on siis sama ongelma kuin barffaajien kasvissoseissa. Olen esittänyt jo pitkään samaa epäilystä merilevän suhteen ja siirtänytkin omia suosituksiani vahvasti mineraalisuolan suuntaan merilevän korvaajana.

Klorellaan on kytketty paljon erilaisia terveysväitteitä, jotka käytännössä kaikki ovat joko keksittyjä, toteennäyttämättömo tai tuotu kiertoteitse klorellaan. Sen väitetään olevan tehokas syöpälääke, mutta American Cancer Society (2013²) mukaan se ei sitä ole.

Huomattavan usein klorellaan terveysväitteet kytketään lehtivihreään, mutta lehtivihreän voima on lähinnä uskonasia. Jos siihen luottaa, niin luonnosta saa lehtivihreää huomattavasti helpommalla ja halvemmalla, ainakin kesäisin.

Klorellalle on esitetty riskejä. Sen soluseinämistä on löydetty gram-negatiivisten bakteerien synnyttämiä endotoksiineja, jotka voivat kasvattaa tulehdusalttiutta (Armstrong ym. 2002³, Qin ym. 2007⁴). Tämäkään ei ole aivan näin selvä asia. Se, että jokin on mahdollista, ei tarkoita, että näin käy ja koko ajan kyse on määristä. Pointti on lähinnä siinä, että vaikka jokin on luonnosta ja myyjä on päättänyt, että kyseessä on ehdottoman terveellinen tuote, niin näin ei välttämättä ole. Jos olisi, niin luonnollinen ja tauteja sekö tuholaisia vastaan taisteleva kärpässieni olisi superfoodien aatelia.

Kyse on myöskin siitä, että voima aiheuttaa vastavoiman: Chern ym. (2010⁵) löysivät klorellasta peptidin, joka taistelee juurikin tuota toksiinia vastaan.

Sen sijaan tuotantoon liittyviä riskejä, kuten raskasmetalleja tai ympäristömyrkkyjä, en löytänyt. Se joko johtuu siitä, että suurimmat tuottajamaat Yhdysvallat, Kanada ja Japani huolehtivat asioistaan, tai että noin neljännes koko klorellan tuotannosta tulee yhdeltä valmistajalta (Algotab Company) tai että klorellaa on tutkittu vähäisistä valistusmääristä johtuen vähemmän kuin paljon suuremmassa mittakaavassa tuotettua spirulinaa.

Ravintoarvo

Kuivatussa klorellassa on raakaproteiinia noin 58 %, yleensä tuo on artikkelitasoilla pyöristetty 60 prosenttiin⁶. Se on siis käytännössä sama kuin kuivatussa hyvälaatuisessa lihassa. Tuo on asia, joka säännönmukaisesti ohitetaan, kun päivitellään huomattavan korkeaa proteiinipitoisuutta. Ei se ole korkea, se on aivan normaali määrä kaikessa elollisessa, joka ei tarjoa ohessa suurempaa määrää hiilihydraattia, kuitua ja/tai rasvaa.

Klorellan (ja muiden levien) erinomaisuuden korostaminen johtuu siitä, että sitä verrataan maakasveihin, jotka pyrkivät kasvattamaan rakenteiden selluloosamääriä sekä varastoenergiaa tärkkelyksenä. Levillä tätä tarvetta ei ole ja aivan riippumatta kivi-, kasvi- ja eläinkuntajaosta leviä tulisikin verrata lihoihin. Silloin ”logistinen” ero tulee siinä, että klorellaa saadaan paljon helpommin purkkiin kuin naudanpihviä.

On toinenkin ero. Aminohappokoostumus ei kuitenkaan ole sama kuin vaikkapa naudalla, vaan heikompi.

Klorellan kohdalla törmää usein väitteeseen, että se on parempi aminohappojen lähde kuin soija. Kyse on siis vertailusta kasvimaailman sisällä ihmisen vaatimien välttämättömien aminohappojen suhteen, ei siitä, että mikä on paras mahdollinen. Tämä on perustavaa laatua oleva käsite-ero, joka on ymmärrettä. Kyse on hyvin pitkälle samasta asiasta, että monet koiranomistajat kuvittelevat kauran olevan hyvää koirille ihan tutkitusti. Aidostihan tutkittiin ylipäätään kauran soveltuvuutta korvaamaan muita viljoja, ei että kuinka täydellistä ruokaa se on koiralle. Väite ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

Jos vertaillaan klorellan⁷, spirulinan⁸ ja soijan⁹ aminohappoprofiileja välttämättömien yhdeksän aminohapon suhteen, niin käytännössä aino oleellinen ero löytyy isoleusiinista, ja siinä vertailussa klorella häviää spirulinalle. Joten hehkutus klorellan erinomaisuudesta on osaksi hypeä, osaksi ehkä johtunut siitä, että klorella on enemmän länsimaiden ”juttu” kuin spirulina. Kuitenkin, jokainen noista jää kakkoseksi lihalle välttämättömien aminohappojen grammamäärissä laskien.

Muutoin – lue spirulinajuttu. Kaikki siellä mainittu pätee klorellaankin, paitsi mineraalien suhteen. Siinä klorella on huomattavasti heikompi. Kaliumille ei ilmoiteta määriä ja magnesiumia on vain 315 mg/100 g.

Kuten spirulinassa, niin klorellaa mainostetaan sen korkealla A-vitamiinipitoisuudella, Tämä on tarkoituksenmukaista harhaanjohtamista. Klorellassa ei ole A-vitamiinia. Siinä on erilaisia karotenoideja kuten beeta-karoteenia. Niistä ilmoitetaan retinoliaktiivisuus (RAI), joka on laskennallinen suure esittämään mitä määrää puhdasta retinolia eli A-vitamiinia karoteenimäärät vastaisivat, jos maksa muuttaisi kaiken retinoliksi. Se on siis teoreettinen parhaimman mahdollisimman tilanteen luku. Siltä osin klorella vastaisi laskennallisesti lähes samaa määrää tuoretta naudanmaksaa.

Ero tulee siinä, että naudanmaksan A-vitamiini saadaan varastoitumaan, mutta klorellan karotenoineja ei, eikä niitä muuteta A-vitamiiniksi muuhun kuin elimistön sen hetkistä tarvetta vastaava määrä, ei yhtään yli. Maksaa voidaan tuolta osin antaa vaikka kerran viikossa, mutta klorellaa olisi annettava joka päivä.

Sen sijaan se, että kuinka suuren terveysarvon antaa ylipäätään karotenoideille, on oma asiansa. Niillä on antioksidantteina roolinsa, mutta ei lähelläkään sillä merkityksellä mitä luontais- ja terveystuotekauppa antaa ymmärtää.

Klorellan kohdalla puhutaan usein rasvan määrästä. Englanninkielinen Wikipedia väittää, että kuivatussa klorellassa on 20 % rasvaa, joka tekisi siitä mielenkiintoisen lihotuslisän. Valitettavasti asia ei ole aivan noin mukava, vaan Wikipediassa on virhe. Klorellan laskennallisesta energiasta tulee 20 % rasvasta, mutta rasvaa siinä on vain noin yhdeksän prosenttia. Se on käytännössä sama kuin spirulinassa, jossa on kahdeksan prosentin luokkaa.

Klorellan kohdalla törmää aika ajoin väitteeseen, että se on EPA-rasvahapon lähde. Se pitää paikkaansa, sillä suotuisissa kasvuolosuhteissa jopa 40 % rasvasta voi olla EPA:aa, mutta tuo ei ole automaatio (James ym. 1989¹⁰). Vaikka unohdettaisiin kasvuajan, kasvuvauhdin, auringon valon ja lämpötilan merkitys, niin sinänsä melkoisen iso noin 3600 mg maksimi EPA-määrästä hukkaantuu taasen siihen, että vaaditaan 100 grammaa. Mutta toki tuo tarkoittaa myös sitä, että grammassa klorellajauhoa voisi olla 36 mg EPA:aa. Silloin ruokalusikallisesta saisi ihan kivan EPA-tankkauksen.

Ongelma tulee kahdesta. Ensimmäinen on se, että EPA:aa voi olla olematta yhtään tai jokin ihan muu määrä, Ei ole mitään mieltä antaa mitään ravintolisää, jossa täytyy arvuutella. Toinen syy on vastaava kuin spirulinan perusongelma: hinta. Ensimmäinen Googlen minulle tarjoama klorellajauhe – anteeksi, laitetaan hieman SEO-optimointia mukaan: chlorella – maksoi 14,90 €/100 g eli 149 euroa kilo. Hieman turhan kallista viherjauhoa minusta, kun purkki kestäisi välillä yksi päivä – viikko, mutta se on toki jokaisen oma valinta.

1. Becker, E.W. Micro-algae as a source of protein. Biotechnology Advances. 25 (2): 207–10.[↩]
2. Chlorella, ACS. Tilanne 8.6.2017/Webarchive[↩]
3. Armstrong, PB; Armstrong, MT; Pardy, RL; Child, A; Wainwright, N (2002). ”Immunohistochemical demonstration of a lipopolysaccharide in the cell wall of a eukaryote, the green alga, Chlorella”. The Biological bulletin. 203 (2): 203–4. doi:10.2307/1543397 [↩]
4. Qin, Liya; Wu, Xuefei; Block, Michelle L.; Liu, Yuxin; Breese, George R.; Hong, Jau-Shyong; Knapp, Darin J.; Crews, Fulton T. (2007). ”Systemic LPS causes chronic neuroinflammation and progressive neurodegeneration”. Glia. 55 (5): 453–62.[↩]
5. Cherng, JY; Liu, CC; Shen, CR; Lin, HH; Shih, MF (2010). ”Beneficial effects of Chlorella-11 peptide on blocking LPS-induced macrophage activation and alleviating thermal injury-induced inflammation in rats”. International journal of immunopathology and pharmacology. 23 (3): 811–20. PMID 20943052[↩]
6. SelfNutritionData: chlorella, dried. Tilanne 8.6.2017[↩]
7. Sun-Chlorella (lähdekriittisyysvaatimus[↩]
8. Wikipedia: Spirulina. Tilanne 8.6.2017[↩]
9. FAO: The soybean. Tilanne 8.6.2017[↩]
10. C.M. James. S. Al-Hinty. .A.E. Salman. Growth and ω3 fatty acid and amino acid composition of microalgae under different temperature regimes. Aquaculture. Volume 77, Issue 4, 1 April 1989, Pages 337-351[↩]