Lämpöhalvaus on hengenvaarallinen koiralle. Siihen ei saa koskaan suhtautua vähätellen. Se on käytännössä aina omistajan virhe, ja jos se osuu kohdalle, niin koiran hengen pelastamisen jälkeen on syytä viettää hetki peilin edessä vakavasti asiaa miettien.
Selko-KATISKA: Selkokielinen versio
Jokainen tietää, että kuuma auto on vaarallinen. Mutta aina ei tulla mietittyä, että pilviselläkin säällä koiraa voi uhata lämpöhalvaus. Tämä koskee varsinkin urheilevia ja liikkuvia koiria helteisellä kelillä, kun kilpailun jälkeen koira on pesun jälkeen laitettu autoon. Kosteus pahentaa tilannetta, ja lämpöhalvaus voidaan saada aikaiseksi jo hieman matalammillakin lämpötiloilla. Sopivissa olosuhteissa juokseville vinttikoirille saadaan niiden ollessa märkiä aikaiseksi lämpöhalvaus suorituksen jälkeen 5-10 minuutissa.
Pakettiautoissa, koirankuljetuskärryissä ja asuntovaunuissa on muistettava huolehtia siitä, että lämmitin ja sen termostaatti ovat varmasti toimivia. Tämä ei ole mikään teoreettinen uhkakuva, vaan viallinen lämmitin on tappanut koiria Suomessa.
Oireet
Lämpöhalvauksessa ruumiinlämpötila nousee liian korkeaksi. Greyhoundeilla 30 sekunnin kilpailun jälkeen 41°C lämpö ei ole poikkeuksellista, mutta greyhound alkaa välittömästi suorituksen jälkeen jäähdyttämään elimistöään. Jos ympäristö on liian kuuma, niin se ei onnistu. Elimistö kestää 42-43°C lämpötilaa vain lyhyen aikaa, jonka jälkeen luhistuu aivot sekä sydän – seuraa kuolema.
Oireet ovat yleensä hyvin selvät. Koira läähättää huomattavan paljon, sydän lyö nopeasti, iho on kuiva ja kuuma, ja koira on huomattavan levoton. Mikäli se hoipertelee tai ei kykene nousemaan, ja on sekava, niin tila alkaa olla jo huomattavan vakava. Mikäli koira on tajuton, niin aikaa ei ole yhtään tuhlattavaksi.
Ensiapu
Ensiapu on yksinkertainen: koira on jäähdytettävä. Lievemmissä tapauksissa voidaan jäähdyttää koira ja ympäristö, yleensä auto, ja lähteä eläinlääkärille. Vakavammissa tapauksissa, kun koira ei enää ole ”ihan tässä maailmassa”, aikaa mennä eläinlääkärille ei ole.
Ideaalitapauksessa koira olisi upotettava kylmään veteen 20-30 sekunniksi. Tämä onnistuu matkalla, jos vieressä on joku vesistö. Radalla, tai vaikka tien päällä huoltoasemalla (jos sellainen on kohdalla) ruiskuta kylmällä vedellä koiraa joka puolelta 30-40 sekuntia. Älä anna turkin kastua läpimäräksi, ja pyyhi ylimääräinen vesi pois. Jos turkki imee veden sisäänsä, niin se alkaa lämmetä, eikä jäähtymistä tapahdu. Fysiikan kirjoissa opetettu haihtumisen aiheuttama jäähtyminen toimii pinnassa olevassa kosteudessa, ei turkin sisään imeytyneen veden kanssa. Hiero koiraa kevyesti 20-30 sekuntia, jotta lisäsit verenkiertoa ja lämmön poistumista elimistöstä. Toista käsittely 2-3 minuutin välein, kunnes koira on jäähtynyt.
Jos vettä ei ole riittävästi käytettävissä, tai on vain jääpusseja, niin tärkeimmät paikat jäähdyttää ovat
- raajojen suuret lihakset,
- vatsanalusta,
- hännänalusta,
- kaulansivut sekä
- päälaki.
Tarjoa juotavaa, jäähdytettyä jos mahdollista, 10-15 minuutin välein noin 200 ml kerralla.
Mikäli koira jaksaa ja kykenee, niin kävelytä sitä hiljaksiin. Se edesauttaa myös lämmön poistumista.
Kun akuutti uhka on poistunut, lämpö on laskenut alle 40°C, koiraa on näytettävä eläinlääkärille.
Jälkiseuraukset
Lämpöhalvaus ei ole koiralle pelkästään henkeä uhkaava akuutti tila, vaan vakavat tapaukset saattavat vaurioittaa sydäntä ja munuaisia. Vaikka koira selviäisikin, niin sydänlihaksen arpeutumat saattavat vaikuttaa sen suorituskykyyn koko sen loppuelämän ajan.
Jälkihoito
Koiran tulee saada toipua riittävän pitkän ajan lämpöhalvauksesta. Mitään harjoituksia ei tehdä ainakaan viiteen päivään, ja kahden viikon, mutta vähintään viikon, kilpailutauko olisi suositeltavaa. Lämpöhalvaus aiheuttaa useasti myös kuivumista, joka on hoidettava. Joka tapauksessa anna koiralle kevyitä aterioita runsaalla nesteellä 2-3 päivää. Muista elektrolyytit.
Juttu itsessään on päiväystään paljon vanhempi, mutta asiahan ei miksikään muutu.
Facen puolella kiertää eräs toinen jako, jossa koira oli saanut kesän ensimmäisillä helteillä lämpöhalvauksen. Tuo on muuten enemmän kuin yleistä. Koira tottuu kuumaan ajan myötä, kuten omistajansakin. Mutta tottumiseen ei saa koskaan luottaa — koiralla on turkki päällä silloin kun omistaja rantaoukeutuu kylmä minttupohjainen juoma pitkässä lasissa.
Aika yleisesti erilaisten jakojen ohjeet ovat täysin päteviä. Lyhykäisyydessään kyse on aina samasta: jäähdytetään.
Mutta muutama nippeli menee aika ajoin pieleen. Teoreettista ehkä, mutta koska ne saattaa vaikuttaa siihen mitä tehdään ja mitä jätetään tekemättä, niin kerrataan hieman.
Ei hierota, koska se ei lisää verenkiertoa kuin paikallisesti ja sitä kautta jopa einen teoriassa pahentaa. Sen sijaan kävellään rauhallisesti ja hitaasti. Kävely on ainoa tapa lisätä verenkiertoa isoissa valtimoissa ja laskimoissa ja siten tehostaa lämmönpoistoa ilman, että samalla lisättäisiin lihastyön kautta lämpöä.
Lämpöhalvauksessakaan hengitys ei ole lämmönpoistossa se oleellinen asia, vaan isot verisuonet kaulassa ja reisissä. Niiden kautta koira lämmön hukkaa. Ja siksi klippaaminen on niin oleellinen. Tai lämpöhalvauksessa noiden alueiden viilentäminen.
Jos hyväksytään väite, että hengitys on merkityksellinen, niin silloin kaljuilla ja arktisilla ei ole eroa — ja niillä on. Läähätys on turvamekanismi, lisälämmönpoisto siinä vaiheessa, kun tavallinen poisto ei enää riitä. Kyseessä on hieman sama asia kuin että keittävässä autossa käynnistetään lämmitys — ei se auton jäähdystysjärjestelmää pelasta, mutta antaa hieman lisäaikaa.
Hengitys on oleellinen nestehukan ja elektrolyyttihäviön kautta. Silloin hukataan hengotyksen kautta kosteutta aika paljonkin ja samalla hiilidioksiidin myötä vaikutetaan veren pH-tasapainoon, joka laittaa munuaiset käynnistämään kaliumin vapauttamisen.
Eikä ihmisen hiki nesteenä lämpöä sido. Ulkoinen lämpö haihduttaessaan hien jäähdyttää ihoa, jolloin sisältä lämpöä siirtyy kylmemmälle iholle.
Tuo selitys pohjaa väärinymmärrykselle siitä mitä tapahtuu, kun joudutaan kokonaan kylmempään veteen ja iskee hypotermia. Mutta hiki ei ole elimistöä kylmempää eikä pysty sitä kautta varastoimaan yhtään enempää lämpöä — jos pystyisi, niin oltaisiin keksitty ikiliikkuja… perusfysiikkaa siis
Sehän eskaloitui nopeasti
Mutta vinkki — sydäntään ei kannata edelleenkään purkaa Facebookin kommenteissa, koska luen niitä aniharvoin. Nytkin huomasin privan vahingossa, koska tappelen samaan aikaan Facebookin SSO-kirjautumisen kanssa. Täällä sen sijaan yksityisviestit noteerataan.
On toinenkin pointti. Ei minulla ole mitään hinkua alkaa yleisessä asiassa debattiin yksityisviesteissä. Ja julistaminen ei ole oikein koskaan toiminut minun kanssani.
Asiaan.
Ei lisää. Hieronta lisää edelleenkin vain paikallisesti mikro- ja hiusverenkiertoa lisätessään lämpöä käsiteltävässä lihaksessa. Verenkierron paikallinen lisääntyminen auttaa poistamaan kuonaa ja tuomaan tarvittavia aineksia vammakohtaan, ei muuta. Kyseessä on siis täysin eri asia, eikä yhteistä ole muussa kuin sanassa verenkierto.
Siksi toiseksi lihasta ei hierota siksi, että siellä saataisiin enemmän verenkiertoa. Lihasta yritetään saada liikkuvammaksi — ja siitä vain yksi osa on mm. kuona-aineiden poisto.
Kun kuitenkin tässä aiheessa puhutaan lämpöhalvauksesta ja koiran liikalämmön poistosta verenkierron avulla, niin voit tehdä pienen kokeen itselläsi. Anna jonkun hieroa kevyesti hartioita tai reisiä. Nouseeko sykkeesi ja verenpaineesi? Ei nouse, vaan laskee.
Koiran lämpöhalvauksessa syke on aina korkealla. Ei sen nostaminen mitään pelasta. Viimeisestä itselläni olleelta ylikuumenneelta yritin mitata sykettä, mutta en onnistunut. Se tarkoittaa silloin yli 250 sykettä, noin.
Se mitä yritetään lisätä on verenpainetta ja sydämen verenpumppauksen volyymiä. Ja taatusti ei onnistu millään hieronnalla. Koskaan.
Lämpöhalvaus tunnistetaan yleensä nopeasta ja pinnallisesta hengityksestä. Joka on sinänsä outoa, koska minusta koiran totaalinen romahtaminen on parempi mittari — mutta makuasioita sanoi koira kun persettään nuoli.
Pointti on siinä, että läähättäminen ei edelleenkään ole pelastanut lämpöhalvaukselta. Joka johtuu siitä, että tärkein ja merkityksellisin tapa jäähdyttää on pettänyt: lämpösäteily vartalosta ja sen avainpaikoista.
Hengityksen kiihtyminen on yksi osa isoa palettia. Lämmönnousu käynnistää useitakin reaktioita, joiden perimmäinen tarkoitus on
Se, että läähätys on silminnähtävä merkki kuumuudesta, ei tee siitä huomattavan merkityksellistä. Tai tärkeintä, miten sen haluaa miettiä.
Hengitys on totta hemmetissä oleellinen asia. Siksi koira saa autossa lämpöhalvauksen, vaikka lämpöasteet eivät ihan riittäisikään. Mutta edelleenkin kyse on kahdesta
Ja noissa kahdessa läähätys ei ole oleellinen (paitsi yhdessä poikkeustilanteessa, suljettu pieni tila; silloinkin ongelma on kosteus).
Selvensikö?
—
P.S.
Ei, minä en ole kaikkitietävä jumala — tuo on heittona jo aika väsynyt. Minä en esimerkiksi tiennyt, että hienhaju voi piinttyä teknisiin vaatteisiin. Jumala en ole, koska jumala on kaikkivoiva ilmestymä, joka ei tee mitään, vaikka voisi. Sen sijaan guru olen.
Kysyttiin:
Tuo oli jatkokysymys omaan aloitukseeni:
Vastasin:
—
Kukaan ei jaksa mitään 50 asteessa — vielä vähemmän koirat. Jokainen kuolee ilman toimivaa eristystä, ja se tehdään kerroksilla. Koirilla kerroksia ei ole ja ainoa mahdollisuus on päästä varjoon.
Kyse on edelleenkin siitä, että Suomessa on aina viileämpää kuin kuin mitä ruumiinlämpö on. Se tarkoittaa sitä, että turkin eristystä selittävillä koirien pitäisi aina palella, koska ulkona on kylmempi. Ja helteelläkin pitäisi uhata hypotermia, ei lämpöhalvaus.
Ei kyse ole koskaan ollut siitä, että ulkoilma kuumentaa. Koiran (ja meidän) elimistö tuottaa paljon enemmän lämpöä ja se lämpö pitää saada poistettua.
Me nisäkkäät olemme tasalämpöisiä. Se tarkoittaa, että ruumiinlämmön on pysyttävä kohtuullisen kapeassa välissä, tai tulee ongelmia. Koirilla tuo ”turvaväli” on kapeampi kuin ihmisillä, koska niillä on korkeampi peruslämpö.
Lihastyön ja aineenvaihdunnan hukkalämpö voidaan siirtää vain ulkoilmaan. Ei sitä mihinkään muuallekaan saada. Kun koiralla on vahva turkki, niin se toimii eristeenä ulkoilmaa vastaan, eli heikentää lämmön karkaamista ulos.
Kun ollaan -30 asteessa, niin se on pahuksen mukavaa. Turkki estää oman lämmön karkaamista kylmempään. Täytyy koko ajan muistaa, että lämpö siirtyy kuumasta kylmään, ei koskaan päinvastoin. Kun kuuman ja kylmän ero on vaikka sitten se lähemmäs 70 astetta (-30 … +38), niin lämmön siirto olisi nopeaa ja rajua ilman eristettä _kuumemmassa päässä-, eli koirassa.
Mutta kun ulkona onkin +30 astetta. Silloin koiran ja ulkoilman ero on enää alle 10 astetta ja lämmön siirto hidastuu ratkaisevasti. Kun välissä on eristävä turkki, joka on edelleenkin eriste koirasta ulospäin, ei ulkoa koiraan päin, niin aletaan olla äkkiä tilanteessa, että koiran hukkalämpö ei pääsekään siirtymään ulos. Koira alkaa kuumumaan ja kun ylitetään 40 astetta ja lähestytään 41 astetta, niin käsissä on auringonpistos tai lämpöhalvaus, miksi sitä haluaakin kutsua — tilana se on muuten tismalleen sama kuin vaarallisen kova kuume, aiheuttaja on vain eri.
Ollaan koko ajan tilanteessa, että ei se turkki eristä kuumaa ulkoilmaa vastaan. Se eristää koiran kylmää ulkoilmaa vastaan.
Hieman ohi aiheen, mutta yksikään näistä turkki-suojaa-helteeltä selittelijöistä (joita pidän koiramaailman omina flättäreinä, littanaan maapalloon uskovina) ei koskaan vaivaudu kertomaan miksi evoluutio on tehnyt karvaisissa nisäkkäissä kaksinkertaisen virheen. Ensimmäinen, kun trooppisissa oloissa karsittiin turkin eristävyyttä ja toinen kun otettiin käyttöön heikompi kesäturkki.
50 asteen jossittelu on vain väsyttävää. Siinä turkki toimii pienenä eristeenä ulkolämpöä vastaan, mutta sillä ei ole merkitystä, koska oman aineenvaihdunnan ja lihastyön ylilämpö ei pääse pois. On ihan sama mikä eriste on päällä, niin jos noissa lämpötiloissa ei lopeteta liikettä ja hakeuduta viileämpään, niin kuollaan.