Ennen kuin voi yrittää rakentaa jonkinlaista treeniä greyhoundilleen, oli se sitten erittäin suunniteltua tai enemmän selkäydin pohjaista, on hyväksyttävä ja miellettävä se fakta, että kilpakoiraa on treenattava. Suomalainen greyhound racing on maailman ainoa urheilulaji, jossa on vallalla käsitys, että pelkkä kilpaileminen riittää. Se ei riitä.

Kannasta löytyy vaikka kuinka paljon koiria, joiden kauden tulostaso on hitaan nouseva, ja huippu saavutetaan kauden viimeisissä kisoissa. Näillä koirilla on talvinen peruskunto jätetty tekemättä, ja treeninä on käytetty viikottaisia kilpailuja. Näillä koirilla on lisäksi yhteistä se, ettei niillä ole varsinaisia lepokausia kilpailusesongin aikana. Sinänsä ymmärrettävää, sillä ne ”toimivat” vajaateholla. Sitten on toinen ääripää. Ne tekevät huippusuorituksia jo heti kauden alusta, ja hiipuvat loppua kohti. Yleensä niilläkään ei ole lepokausia, ja treenari kuvittelee pystyvänsä pitävänsä koiran huippukunnon koko kilpailukauden läpi.

En erottele sinänsä valmiin kilpakoiran ja ratakoulutuksessa olevan treeniä. Ne ovat enemmän lyhyen jakson käytännön asioita.

Vuosijaksotus

Greyhoundin kilpailuvuosi voitaisiin jakaa esimerkiksi seuraavasti:
(kestot summittaisia ja esimerkinomaisia)

1. Lepokausi, palautuminen kilpailukaudesta – 2kk
2. Peruskuntokausi – 3 kk
3. Nopeusharjoittelukausi – 2 kk
4. treeni ja kilpaileminen kilpailukaudella – 5kk

Kullekin kaudelle annettu nimi ei tarkoita sitä, että silloin tehtäisiin ainoastaan nimen mukaisia asioita. Nimi kuvaa lähinnä sitä, minkä tyyppisellä harjoittelulla on pääpaino.

Jaksosta toiseen siirtyminen ei tarkoita sitä, että alettaisiin käyttää täysin uudentyyppistä treeniä ja hylättäisiin se, mitä on aikaisemmin tehty. Tietynlainen harjoittelu kehittää tietyntyyppistä ominaisuutta, ja sen ominaisuuden säilyttäminen vaatii sille sopivaa treeniä. Kysymys on ainoastaan painotuksesta. Tätä kutsutaan rinnakkaistreenaukseksi. Treenataan eri asioita rinnakkain; peruskuntokaudella paino on kunnon kasvattamisessa, mutta välillä tehdään myös nopeuteen liittyviä harjoituksia. Nopeusharjoittelukaudella pääpaino on nopeuden kehittämisessä, mutta välillä tehdään peruskuntoon liittyviä asioita.

Lepokausi

Lepokaudella ei tehdä varsinaista työtä, vaan annetaan elimistön – niin fyysisen kuin psyykkisenkin – palautua raskaasta kilpailukaudesta. Koira saa jopa lihota, eikä minkään tarvitse olla niin kurinalaista. Stressinpoistoa ja paristojen latausta niin treenarille kuin koirallekin.

Greyhoundia ei kuitenkaan pistetä totaalilepoon. Sen kanssa tehdään vapaita lenkkejä, se saa valita itse juoksemisensa määrän ja laadun. Koiran kanssa kannattaa käydä uusissa paikoissa ja uusissa tilanteissa – rikkoa siis täysin kilpailkukauden rutiinit, toki koiraa stressaamatta.

Koiran terveys hoidetaan nyt kuntoon. Jos kausi on aiheuttanut esimerkiksi arkuutta metakarpaaleissa niin niiden annetaan palautua ennen varsinaisen treenikauden alkua. Rokotukset hoidetaan kuntoon, samaten madotus. Mikäli hampaihin on kertynyt hammaskiveä, niin suu hoidetaan kuntoon.

Peruskuntokausi

Lepokauden jälkeen aloitetaan aina eräällä tavalla puhtaalta pöydältä, eräällä tavalla aivan alusta – jopa kokeneemmalla kilpakoiralla. Olkoonkin, että treenatun koiran lihasmassa, jopa nopeus, ei välttämättä paljoa kärsi kuukaudenkaan tauosta, varsinkaan vapaaehtoisesti paljon liikkuvilla koirilla, niin peruskuntokausi aloitetaan kuten nuorella koiralla. Vähän kerrallaan, mutta useasti. Kunnon kohetessa kestoa ja rasittavuutta lisätään harjoituskertojen vähentyessä. Lihasmassa kasvaa, aerobinen kunto kehittyy, ja koiralla on kilpailupainoon nähden hivenen liikaa grammoja päällään.

Nopeusharjoittelukausi

Harjoitusten painotus siirretään nopeutta lisääviin, pois kunnosta ja lihasvoimasta. Käytönnössä tämä tarkoittaa varsinaisten vetojen ottoa. Ensi alkuu on ehkä syytä painottaa nimenomaan early pacea kasvattavaa treeniä: lyhyitä vetoja toistoilla. Kun anaerobinen kunto kasvaa ja nopeus kehittyy, niin siirrytään enemmän maksiminopeutta lisäävään treeniin, eli vetojen pituutta kasvatetaan ja toistoja vähennetään.

Nopeusharjoittelussa on nimenomaan käytettävä rinnakkaistreenausta, ei saa sortua tekemään vain yhden tyyppistä harjoittelua. Käytännössä tämä on helppoa, sillä keliolosuhteet määräävät erittäin pitkälle mitä voidaan tehdä. Kun maassa on pelkkää jäätä, on mahdoton ottaa vetoja ja on tyydyttävä vapaana juoksuttamiseen. Siitäkin saa enemmän treenityyppistä, kun lakkaa kutsumasta sitä vapaanajuoksuttamiseksi tai metsälenkiksi; intervallityyppinen luomuliikunta kuulostaa huomattavasti paremmalta.

Nopeuskestävyyttä, jota voidaan kutsua myös pelkäksi kestävyydeksi, ei erikseen treenata. Kun koiralla on peruskunto kohdallaan, ja maksiminopeusharjoittelu tehtynä, niin sen kestävyyttä – suomeksi kuinka monta metriä se jaksaa juosta – ei voida kehittää. Se on ominaisuus, jonka määrää sen perimä. Stayeria ei voi tehdä, stayeriksi synnytään.

Levon merkitys kasvaa, samaten harjoittelun suorituksen keston pituus lyhenee. Treenaavaa liikuntaa tehdään ehkä enintään neljänä päivänä viikossa, osalla ei edes niin usein. Yhden vedon pituus ajallisesti early pace-tyyppisessä harvemmin ylittää 7-10 sekuntia, maksiminopeudessa 20 sekuntia.

Lihashuoltoon ja venyttelyyn on kiinnitettävä erityistä huomiota. Greyhound ei kehity, jos sen lihaksisto on kipeä.

Lisäravinteiden käyttö aloitetaan nopeusharjoittelukaudella.

On muistettava, että useimmiten treenissä tapahtuvan liikakuormituksen syynä ei ole liian kova rasitus, vaan epätäydellinen palautuminen eri harjoituskertojen välillä.

Kilpakauden harjoittelu

Greyhound ei kykene pitämään huippukuntoaan yllä läpi kilpailukauden, se on fysiologinen mahdottomuus. Joskus näyttää siltä, että joku huippu vaan painaa viikonlopusta toiseen ilman tulostason laskua. Tämä johtuu kahdesta eri syystä. Joko se ei ole koskaan edes saavuttanut huippukuntoaan eli juoksee eräällä tavalla vajaatehoisesti koko ajan, tai se vaan on muuta kantaa niin paljon parempi, että sen tulostason laskua ei voida nähdä sijoituksista.

Se, kuinka monta huippukuntokautta greyhoundilla voi olla Suomen noin viiden kuukauden mittaisella kilpailusesongilla, riippuu koirasta, treenarista sekä auktoriteetista, joka määrittelee huippukunnon. Arviona kolme on aivan yhtä hyvä arvaus kuin joku muukin.

Määrällisesti sekä laadullisesti oikean harjoittelun, sopivan aktiivisen palautumisen ja oikein ajoitettujen kilpailujen oikea suhde on harjoitussuunnitelman tärkeimpiä ja samalla vaikeimpia kysymyksiä. Kokemus näyttelee siinä merkittävää osaa.