Kävelyttämistä ja polkupyörälenkkejä on pitkään pidetty tehokkaimpana tapana treenata kestävyyttä. Ainakin niiden parissa, joilla on huomattavan pitkä historia greyhound racingissä tai ovat siirtyneet greyhoundeihin esimerkiksi whippetien kautta. Kävelyttämisen ja ravauttamisen hyöty – aerobinen treeni – on kuitenkin kyseenalaistettu jo pitkään. Varsinkin niiden treenareiden suunnalta, jotka ovat kokeilleet kumpaakin tapaa: anaerobisempaa vetoihin perustuvaa sekä aerobisempaa kävelyttämistä.
Treenaamisessa on aina keskityttävä niihin lihassoluihin, joita halutaan vahvistaa. Ongelmaksi tulee se, että greyhoundin raajojen suurten lihasten lihassoluista noin 97 prosenttia on nopeita lihassoluja. Niitä ei ”kuuluisi” käyttää pitkäkestoisessa rasituksessa, sillä niiden energiantuotto ei ole tehty sitä varten. Treenataan siis jotain, jota ei ole edes olemassa. Hieman sama kuin uskottaisiin bensamoottorin toimivan dieselillä kun vaan tankkaa naftaa ja ajaa tarpeeksi paljon. Kävelyttäminen jäykistää, koska se aiheuttaa jatkuvan rajun, eräällä tavalla kroonisen, ylirasitustilan.
Kävelyttämällä ja juoksuttamalla treenattujen koirien sydämen koossa ei ole eroja. Mutta sen sijaan niiden mallissa ja toiminnassa on. Juoksuttamalla treenattujen sydän kykenee pumppaamaan verta tehokkaammin australialaisten tutkimusten mukaan.
Rauhallinen kävelyttäminen toimii palauttamisessa erinomaisesti, koska se edesauttaa maitohapon ja muiden kuona-aineiden poistumista.
John Kohnken, greyhoundmaailman eräs arvostetuimmista eläinlääkäreistä sekä tutkijoista, esitteli lehdessä Greyhound Star erään käytännön tapauksen. Treenari oli tunnettu menestyksestään ja koirien hyvistä suorituksista. Kennelin koirien kestävyys kuitenkin laski, ne hyytyivät maalisuoralla ja palautuminen vei poikkeuksellisen pitkään. Oireita, jotka on tyypillisesti kytketty anemiaan.
Koirien ruokinta seulottiin, ja niiden todettiin saavan korkealuokkaista ruokaa, punaista lihaa sekä riittävästi rautaa. Madotukset oli hoidettu asianmukaisesti. Verikokeiden perusteella selvisi, että koirilla hemoglobiini sekä punasolujen määrä oli raja-arvojen sisällä, mutta hematokriitti oli alle 57 % ja MCV yli normaalin. Tästä syystä kyse ei ollut anemista, eikä lisäravinteena annetusta raudasta ollut hyötyä. Syyn täytyi siis olla jostain muusta johtuva, luultavammin ulkoinen.
Kohnke kysyi oliko treenauksessa jokin muutunut oleellisesti. Treenari oli aikaisemmin noudattanut ”normaalia” tyyliä: vetoja, vapaata juoksuttamista sekä ratajuoksua. Hänellä oli rugby-aikojen takia vanhoja polvivammoja, jotka olivat alkaneet tehdä kiusaa. Hän ei ollut enää kyennyt kävelemään kunnolla ja oli siirtynyt koirien treenauksessa käyttämään kävelytyskonetta. Aikaisemmin hän oli juoksuttanut koiria noin kolmesti viikossa, nyt niille annettiin viiden kilometrin kävelytys joka päivä.
Treenari hylkäsi kävelyksen, palkkasi pari kennelapulaista juoksuttamaan koiria, ja greyhoundit olivat takaisin normaalissa kunnossaan ja nopeudessaan kahdessa viikossa. Kävelytys oli kehittänyt jossain määrin niiden hitaan nopeuden kestävyyttä, mutta syönyt samalla huippunopeudella juostavan vauhdin kestävyyttä sekä nopeutta.
Greyhoundien treenausta kävelyttämisellä ja polkupyörällä perustellaan aina välillä laukkahevosilla. Niillekin annetaan aerobista treeniä. On kuitenkin muistettava, että suoritukset ovat hyvinkin erilaisia. Laukkahevoset juoksevat säädellyllä nopeudella suurimman osan matkasta. Jos ne juoksisivat täydellä nopeudella lähdöstä asti, niin niistä yksikään ei jaksaisi puolestatoista kolmeen kilometriin. Ne eivät itseasiassa jaksaisi kovinkaan paljon pidemmälle kuin greyhound. Erot treenaamisessa johtuvat siis kahdesta syystä. Ensimmäinen on suorituksen erilaisuus. Toinen on suorituksen erilaisuuden aiheuttama erilainen geneettinen lihassolujakauma.
