A-vitamiini eli retinoli on yhteisnimike luonnossa esiintyville retinodeille ja niille karotenoideille, joilla on retinolin aktiivisuus, kuten esimerkiksi beetakaroteeni. Retinolia, eli A-vitamiinin puhdasta muotoa, esiintyy ainoastaan eläinkunnan tuotteissa, varsinkin maksassa ja kananmunassa. Kasviksissa A-vitamiinia esintyy ainoastaan sen esiasteina, yleensä beetakaroteenina. Äidinmaito sisältää runsaasti A-vitamiinia, ja on pikkupennulle sen tärkein lähde. Tämä on huomioitava pulloruokinnassa olevien pentujen suhteen.

Selkokielinen versio: A-vitamiini ja koira
Selkokielinen versio: Koiran ruoka ja A-vitamiini
Selkokielinen versio: Tiine narttu ja A-vitamiini

A-vitamiini lyhyesti

A-vitamiinia saadaan vain eläinperäisestä ruuasta. Sen esimuotoja, kuten beetakaroteenia, saadaan taasen kasvismaailmasta. A-vitamiini varastoituu pääosin maksaan, ja jossain määrin myös rasvakudokseen, läskiin. Beetakaroteeni taasen varastoituu vähäisemmissä määrissä myös maksaan, josta sitä muutetaan A-vitamiiniksi. Beetakaroteenin muuttumista A-vitamiiniksi säädellään kuitenkin tehokkaasti, eikä sillä kyetä nostamaan elimistön A-vitamiinitasoja korkeammiksi, joka olisi paikoin haluttua, kuten eräissä sairauksissa ja rasituksen yhteydessä.

Sinkki on tärkein tekijä A-vitamiinin käsittelyssä ja sinkin puutoksessa myös A-vitamiinista tulee puutetta.

A-vitamiinia tarvitaan – näön lisäksi

• normaaliin kasvuun ja kehittymiseen
• vastustuskyvyn kehittymiseen
• kantoon, tiinehtyvyyteen ja sperman tuottoon
• terveeseen ihoon
• vaikuttaa useisiin kuljetusproteiineihin ja entsyymeihin
• vaikuttaa rasva-aineenvaihdunnassa

A-vitamiinin puute aiheuttaa hedelmällisyyshäiriöitä, sikiökuolleisuutta, lihasheikkoutta, limakalvo- ja ihosairauksia, turkin ja kynsien heikkoa kuntoa sekä hämäräsokeutta. A-vitamiinia käytetään tukihoitona myös iho-ongelmissa, ripuleissa ja hengitystiesairauksissa. Tämä johtuu siitä, että puute näkyy laskeneena vastustuskykynä, joka oireilee mm. ripuleina ja hengitystieinfektioina. Kennelyskässä korkeampi A-vitamiini ruuassa on täysin perusteltua.

A-vitamiinin yliannostus, myrkytys, on erittäin harvinainen koirilla, koska koiraeläimet pystyvät erittämään jopa 60 % A-vitamiinista ja lihansyöjinä sietävät muutenkin korkeampia A-vitamiinitasoja kuin ihminen.

Yleisesti, ilman sen suurempia viiteitä, koirien A-vitamiinin ylläpitotarpeeksi ilmoitetaan 75-100 KY/EPkg eli retinolina 22,5 – 30 µg/EPkg. 10kg koiralle siis 300 µg ja 30 kiloiselle 900 µg. Mutta käytetään myös haarukkaa 80 – 500 KY/EPkg. Useimmiten esitetään määriä pennuille 270 KY/EPkg. Sairauksissa ja rasituksessa voidaan käyttää tukihoitona huomattavasti suurempia annoksia.

A-vitamiinin kemiaa

Pääsääntöisesti ruokinnassa ei tarvitse murehtia missä eri kemiallisissa muodoissa A-vitamiini ilmenee. Riittää, että analyysi kertoo paljonko ruuassa tai ruoka-aineessa on A-vitamiinia. Kuten lähes aina ”vaikuttavien aineiden”suhteen, niin harvemmin mikään on ruuassa (tai elimistössä) puhtaimmassa muodossaan. Ne ovat aina yhdistyneinä johonkin muuhun tai niiden oma kemiallinen rakenne eroaa. Sama pätee A-vitamiiniinkin. Eri termit on hyvä tuntea, vaikka niitä ei käytännön elämässä tarvitsisikaan.

Retinoli on A-vitamiinin alkoholimuoto. Kun alkoholiryhmä korvautuu aldehydiryhmällä, niin syntyy retinaali (retinaldehydi) ja happona retinoli muuttuu retiinihapoksi. Retinolin esterit taasen ovat retinyyliestereitä. A-vitamiinijohdoksia on lukemattomia.

A-vitamiinin muodostuminen

Elimistö muodostaa tarpeen vaatiessa ohutsuolen soluissa karotenoideista A-vitamiinia. Se varastoituu pääasiassa maksaan ja ne karotenoidit, joista ei ole muodostunut A-vitamiinia, varastoidaan rasvakudokseen.

Koiran matala rasvaprosentti kuitenkin vaikuttaa varastoituvan A-vitamiinin määrään, joten vitamiinilisä saattaa tulla harkittavaksi greyhoundeille ja muille vinttikoirille muita rotuja aikaisemmin.

Maksa vapauttaa A-vitamiinia erään sinkkiä sisältämän entsyymin avulla ja se kuljetetaan kahdella proteiinilla kohteeseensa, kuten verkkokalvoon, iholle tai kiveksiin. Siksi sinkin puutteessa A-vitamiinia ei saada käyttöön ja proteiinien puutteessa sitä ei saada kuljetettua.

A₂-vitamiini

Yleensä kun puhutaan A-vitamiinista, niin sitä käytetään joko yleisnimikkeenä tai tarkoittamaan A₁-vitamiinia. Kalat ovat poikkeus monessakin suhteessa nisäkkäistä, ja yksi sellainen ero on A₂-vitamiini. Se on muutoin samanlainen kuin A₁-vitamiini, mutta sillä on pieni ero kemiallisessa rakenteessa, yksi ylimääräinen tuplasidos. Tästä syystä sen biologinen aktiivisuus on 40-50 % A₁-vitamiinista tai kääntäen, sitä tarvittaisiin tuplasti enemmän kuin ns. ”normaalia” A-vitamiinia. Tällä ei ole kuitenkaan suurtakaan käytännön merkitystä, vaan kuuluu luokkaan triviaalit tiedot. Kalanmaksaöljystä keskimäärin alle 10 % on A₂-vitamiinia¹.

A-vitamiinin tehtävät

A-vitamiini vaikuttaa solujen kasvuun sekä niiden erilaistumiseen. Siksi se on erittäin tärkeä immuunivasteessa ja aistien kehittymisessä. A-vitamiini on erittäin tärkeä vitamiini luuston kehittymisen kannalta. Lisäksi se osallistuu ihon suojeluun sekä on estämässä limakalvojen kuivumista. Lisääntymiskyvyssä ja hedelmällisyydessä sillä on myös tärkeä rooli. Silmässä A-vitamiini osallistuu hämäränäköön ja värien aistimiseen.

A-vitamiinia tarvitaan – näön lisäksi

• normaaliin kasvuun ja kehittymiseen
• vastustuskyvyn kehittymiseen
• kantoon, tiinehtyvyyteen ja sperman tuottoon
• terveeseen ihoon
• vaikuttaa useisiin kuljetusproteiineihin ja entsyymeihin
• vaikuttaa rasva-aineenvaihdunnassa

Karotenoideista beetakaroteeni ja lykopeeni, jota löytyy tomaatista, toimivat myös antioksidantteina.

A-vitamiinin puute

Lihansyöjillä, joihin koirakin kuuluu, ruuan A-vitamiinipitoisuus vaikuttaa veren A-vitamiinipitoisuuteen ja sen perusteella voidaankin arvioida A-vitamiinin saannin riittävyys, mikäli epäillään puutetta (Basset et al. 1984, Wilson et al 1987, Schweigert et al. 1990).

A-vitamiinin puute aiheuttaa hedelmällisyyshäiriöitä, sikiökuolleisuutta, lihasheikkoutta, limakalvo- ja ihosairauksia, turkin ja kynsien heikkoa kuntoa sekä hämäräsokeutta.

Koska A-vitamiini vaikuttaa erittäin vahvasti immuniteetin kehittymisessä, niin A-vitamiinin puutos aiheuttaa lapsilla korkeampaa riskiä sairastua ripuleihin ja hengitystieinfektioihin. On täysin mahdollista, että sama pätee koirissakin ottaen huomioon koirien melkoisen yleisen tavan oireilla vatsallaan.

Kuivamuonalla ruokitulla koiralle tuskin tulee pahaa puutosta, mutta raakaravinnossa on huolehdittava että käytetyistä raaka-aineista saadaan turvattua riittävä A-vitamiinin saanti. Kypsennettäessä lihaa tai muita tuotteita, on muistettava, että kypsennys tuhoaa osan A-vitamiinista. A-vitamiinin vakava puutos on kuitenkin erittäin harvinaista.

Yliannostus

Yliannostus kerääntyy pidemmällä aikavälillä. Oireina ovat ihon kuivuminen, ruokahaluttomuus, silmän sidekalvojen ärtymistä, luustohäiriöitä ja maksavaurioita. Nämä oireet vaativat kuitenkin A-vitamiinin merkittävää yliannostamista. Lievempää yliannosta saattaa aiheuttaa sinkin puutos, koska se heikentää A-vitamiinin hajoamista, jolloin sitä alkaa kerääntymään elimistöön nopeammin.

Koirilla ei tunneta myrkytyksen aiheuttavan annoksen suuruutta, mutta ihmisillä aikuisille yli 100- ja lapsilla 20-kertainen kerta-annos suosituksiin nähden voi aiheuttaa myrkytystilan. Oireina ovat yleensä pahoinvointi, päänsärky, huimaus, näkökyvyn heikkeneminen ja lihasten toimintahäiriö. Pitkäaikaisessa, useista viikoista vuoteen, kestävä noin 10-kertainen yliannostus voi johtaa krooniseen A-vitamiinimyrkytykseen.

Koirat ja ketut kykenevät kuitenkin erittämään jopa 60 % saamastaan A-vitamiinista virtsaan, joka on ilmeisesti yksi syy, miksi koirilla veren A-vitamiinipitoisuudet voivat olla erittäin korkeita, eivätkä ne silti saa helposti yliannostusoireita (Schweigert et al. 1991). Koirat sietävät jopa 50-kertaisia A-vitamiinitasoja ilman myrkytysoireita (NRC 1985, Golby et al. 1996).

Yleensä A-vitamiinin esiasteilla, karotenoideilla, ei yliannostusta saada aikaiseksi, koska elimistö itse säätelee A-vitamiinin valmistusta.

Tarve

Normaalin koiran ylläpitoannos on 75-100 KY/kgEP/vrk. Usein esitetään määriä pennuille 270 KY/kgEP ja aikuisille  70 KY/kgEP. Ylläpitoon haarukka onkin sitten laajempi,  80 – 500 KY/kgEP. Gannon suosittelee kilpailevalla greyhoundille päivittäiseksi annokseksi 2500 KY, jolloin se on laskennallisen 30 kg greyhoundin mukaan 83 KY/kgEP/vrk. Sen sijaan kirja Care of the racing greyhound mainitsee kilpailevalle koiralle 4000 – 5000 KY/vrk.

Labradorinnoutajan ja kääpiösnautserin pennuille annettiin vieroituksesta yhden vuoteen ikään asti A-vitamiinia nousevalla annoksella alkaen 1500 µg/4184 kJME (1000 kcalME) ja lopettaen määrään 30000 µg/4184 kjME (5000 – 100 000 KY). Pentujen kasvua seurattiin ja veriarvot mitattiin säännöllisesti kokeen aikana. Annettu A-vitamiinimäärä ei vaikuttanut kasvuun eikä veriarvoihin seerumin noussutta retinolia lukuunottamatta (Morris ym. 2012²).

10000 KY annosta A-vitamiinia 10-14 vrk ajan suositellaan koirille, joilla on jostain bakteerista tai viruksesta johtuva suolistosairaus. Samaa annostusta voidaan käyttää myös avustamaan rokotuksen vasta-aineiden muodostumista, jos uhkana on kennelyskä tai penikkatauti.

10000-20000 KY annosta vuorokaudessa 6-8 viikkoa suositellaan jänteiden ja nivelien vammoissa.

Suuria annoksia A-vitamiinia ei tulisi koskaan antaa suun kautta keskustelematta asiasta ensin eläinlääkärin kanssa. Injektoitavaa A-vitamiinia ei saa koskaan antaa ilman eläinlääkärin määräystä.

Rekikoirilla A-vitamiini on tutkittu kohtuullisen paljon. Golbyn et al. (1996) mukaan ravinnon A-vitamiinitasot 2000 – 200000 KY/kg kuiva-aineesta ovat turvallisia koirille, mutta yli 400000 KY A-vitamiinia kilossa kuiva-ainetta vaarantavat koiran elimistön kyvyn ylläpitää A-vitamiinin normaalia tasapainotilaa, homeostaasia. Alimmalla A-vitamiinitasolla, 2000 KY/kg kuiva-aineesta, koirien maksan A-vitamiinipitoisuus puolestaan laskee. NRC:n (1985) minimisuositus ruuan A-vitamiinipitoisuudeksi on 3336 KY/kg kuiva-aineesta ja AAFCO:n suositus on 5000 KY/kg kuiva-aineesta. Rekikoirilla on voitu tämän tutkimuksen tulosten perusteella käyttää ruokinnassa kaksinkertaisia A-vitamiinitasoja ylläpitotarpeeseen nähden (200 KY/EPkg/vrk) valmennuskauden aikana, ja kolminkertaisia (300 KY/EPkg/vrk) A-vitamiinitasoja intensiivisten rasituksen aikana ilman haittavaikutuksia. Myös Grandjeanin (1989) mukaan rekikoirien A-vitamiinin saanti voi olla kaksinkertainen ylläpitotasoon nähden.

Yksinkertaistettuna maksan antamisessa ei ole mitään riskiä, jos pelätään A-vitamiinin yliannostusta.

Lisäravinteet

Varsinaista A-vitamiinia ei koirille lisäravinteena myydä, mutta beetakaroteenina saattaa löytääkin.  Beetakaroteenia voidaan antaa kuureina, kuten viikko ja viikko ilman. Beetakaroteeni on turvallinen antaa, koska sen muuttumista varsinaiseksi A-vitamiiniksi säädellään tehokkaasti, mutta tässä on myös sen heikkous – sillä ei kyetä ns. boostaamaan A-vitamiinin määrää. Lisäksi beetakaroteeni muuntuu heikolla suhteella A-vitamiiniksi. Jos koiralle on tarvetta antaa korkeampaa A-vitamiinimäärää, niin se on syytä tehdä esim. maksalla tai käyttämällä ADE-liuosta. Beetakaroteenilisät on tarkoitettu lievemmän vajaasaannin korjaukseen sekä A-vitamiinituotannon tukemiseen.

A-vitamiini ruokinnassa

Kun puhutaan vitamiineista, niin yleensä jossain sivulauseessa mainitaan, että A-vitamiinia tarvitaan silmien hyvinvointiin. Tuo pitää paikkaansa, mutta on suunnatonta vähättelyä. A-vitamiini on omassa luokittelussani yksi kolmesta tärkeimmästä suojaravintoaineesta – muut kaksi ovat D-vitamiini ja sinkki. A-vitamiini on mukana tärkeänä tekijänä solujen jakautumisessa ja erilaistumisessa sekä siten myös vastustuskyvyn kehittymisessä. Varsinkin tiineille nartuille A-vitamiini on huomattavan tärkeä lisä. A-vitamiiniin on kuitenkin kytketty uhkailuja myrkytyksistä, jonka takia A-vitamiinin tärkeintä lähdettä, maksaa, säikytään ja tilalle on tarjottu koirillekin porkkanaraastetta eli A-vitamiinia on haettu sen esiasteen beetakaroteenin kautta tarjoamalla suunnattoman kehnosti sulavaa raakaa juuresta. Jopa paljon parjattu einesmaksalaatikko on porkkanaa parempi A-vitamiinin lähde.

”Puhdasta” A-vitamiinia saadaan vain eläinpuolelta ja tärkein on silloin maksa, mutta kananmunakin toimii A-vitamiinin lähteenä. Maksa on kuitenkin ongelmallinen osalle koirista ilmeisesti sen voimakkaan hajun takia ja jos koira ei maksaa yksinkertaisesti suostu syömään, omistajan into ei riitä maksan paistamiseen tai kuivaamiseen eikä munatkaan ole vaihtoehto jos koira lähtee lihoamaan, niin silloin vaihtoehdoksi jää enää lisäravinteet. Käytännössä puhutaan silloin kalanmaksaöljystä tai ADE-liuoksesta, sillä useimmiten purkkitavara on beetakaroteenina eli A-vitamiinin esiasteena.

Pelkkä annetun A-vitamiinin (tai beetakaroteenin) määrä ei vielä pelasta miltään. Koska elimistössä kaikki riippuu kaikesta ja useat tekijät kulkevat käsi kädessä, niin A-vitamiinin kohdalla pätee sama. Jos koiralla on sinkin puutetta, ja useilla on, niin A-vitamiinia ei saada hyödynnettyä. Jos ruokinnassa on puutetta proteiineista, niin yksi ensimmäisistä ”kärsijöistä” ovat kuljetusproteiinit – kun se vähä mikä saadaan käytetään tärkeämpien kudosten rakentamiseen ja korjaamiseen – eikä A-vitamiinia saada kuljetettua paikasta A paikkaan B. Rasvaliukoisena vitamiinina se tarvitsee toimintaansa rasvaa, ja jos rasvaa on ruuassa niin vähän, että se kaikki menee energiaksi, niin kaikki rasvaliukoiset ovat hätää kärsimässä.

Tärkein A-vitamiinin vaikuttava on kuitenkin sinkki.

Nyt ollaan syntyjen syvien äärellä ja siirrytään harmaalle alueelle, jossa pelataan pöytään kortit omistajan usko sekä muut oletukset.

Jos kuuluu koulukuntaan, jossa uskotaan elimistön huolehtivan itse itsestään, niin beetakaroteeni on vaihtoehto, koska sitä muutetaan tarpeeseen – eli elimistön perustarve saadaan tyydytettyä esiasteellakin aina kun A-vitamiinitasot tipahtavat alas. Jos taasen katsoo, että ravinnosta ei koskaan saada tarpeeksi beetakaroteenia, koska se on kasvispohjaista, eikä ”muuntosuhde” puhtaaksi A-vitamiiniksi riitä, niin silloin beetakaroteenivalmisteet eivät ole vaihtoehto. Jos on vakuuttunut siitä, että ravinnolla saadaan tyydytettyä perustarve, mutta optimaaliseen tulokseen tarvitaan buustausta, niin ainoa käytettävissä oleva on silloin maksa.

Tarve ja myrkyllisyys

A-vitamiinin suositusten ja myrkyllisyysrajojen suhteen on ongelma – kukaan ei itse asiassa tiedä tarkkoja, tai edes pätevämpiä suuntaa antavia rajoja. Se tiedetään, että raportoidut A-vitamiinin yliannostuksesta johtuvat ongelmat ovat niin harvinaisia, että voitaisiin jopa sanoa, että niitä ei ole.

Määrättyjä suuntaviivoja saannin suhteen tietysti on annettu.

AAFCO:n mukaan ruuassa olisi oltava A-vitamiinia vähintään 5000 KY:tä kilossa ruokaa ja enintään 250000 KY:tä. Jos nuo muutetaan mikrogrammoiksi sadassa grammassa eläinpohjaisen retinolin kautta, niin rajat ovat 150 µg/100 g ja 7500 µg/100 g.

Tuossa ovat siis kuivamuonavalmistajille määritellyt rajat tarpeelle ja korkeimmalle turvalliselle saannille.

Jos koira syö 400g kuivamuonaa tuolla pitoisuudella, niin se saa päivässä A-vitamiiniksi muutettuna maksimissaan 600 µg A-vitamiinia päivässä – kun ei huomioida imeytymistä, eikä A-vitamiinin lähdettä. Vertailuksi Royal Caninin Maxi Adult sisältää 16000 KY/kg eli 480 µg/100g. Se antaa siis A-vitamiinia yli kolme kertaa yli AAFCO:n perussuosituksen, joka ei ole huono asia. Tosin nyt täytyy muistaa, että A-vitamiinin tärkein rooli kuivamuonissa on toimia säilönnän osana, joten vaikka koirat määrästä hyötyvätkin, niin voidaan kysyä, että johtuuko ylitys koirien tarpeesta vai valmistajan tarpeesta. Niin tai näin, niin laskennallisesti RC antaa 400 g annoksella 1920 µg ja taas saimme yhden vertailuarvon.

NRC ilmoittaa teoksessa Nutrient Requirements of Dogs and Cats, että koska A-vitamiinin saantia ei ole tutkittu maksakertymän ja muiden suhteen, eikä erikseen kantaville/imettäville nartuille ja kasvaville pennuille, niin ruuan energiamäärän kautta A-vitamiinia pitäisi tarjota 303 µg/1000 kcal.

Myrkytysrajan, tai korkeimman turvallisen päiväsaannin suhteen ollaan aivan yhtä heikossa kantimissa kuin saantisuositusten suhteen.

NRC:n Nutrient Requirements of Dogs and Cats kertoo seuraavaa:

Vuonna 1949 kahdelle kahden kuukauden ikäiselle greyhoundin pennulle annettiin 90000 µg/kgEP A-vitamiinia (300000 KY:yä) 30 päivän ajan ja ne sairastuivat A-vitamiinin aiheuttamaan myrkytykseen. Tässä saattaisi olla yksi raja yliannostuksen suhteen, ainakin pentujen suhteen.

1975 A-vitamiinin yliannostamista tutkittiin labradorinnoutajan pennuilla. 10 viikon kohdalla (n. 6kg) niille annettiin

• retinolia 30000 µg/kgEP kerran viikossa 10 viikon ajan ja sitten 90000 µg/kgEP 88 päivää tai
• 60000 µg/kgEP kerran viikossa 14 viikon ajan tai
• kahdessa muussa ryhmässä jatkuvasti 30000 tai 60000 µg/kgEP kerran viikossa

11 viikon jälkeen jokainen pentu alkoi osoittamaan myrkytysoireita.

1997 tutkittiin aikuisia koiria vuoden ajan antamalla niille ruuan energian kautta laskemalla retinolia päiväsä 67500 µg/1000 kcalME eikä luustotutkimuksissa löydetty merkkejä A-vitamiinin yliannostuksesta.

Vuoden ikäisille beagleilla vuonna 1996 tehdyn tutkimuksen perusteella ilmoitettiin, että ylläpitoruokinnassa voidaan käyttää 60000 µg/kgKA annoksia ilman ongelmia.

NRC:n vuoden 1987 laitos ei anna selvää suurimman turvallisen päiväsaannin rajaa, mutta suosittaa koirille

• enintään 10 kertaista ylitystä suositeltuun päiväsaantiin
• pennuille enintään 15000 µg/kgKA kun ruuassa on energiaa 4 kcal/g
• aikuisille enintään 64000 µg/kgKA, kun ruuassa on energiaa 4 kcal/g
• kantavien tai imettävien narttujen A-vitamiinisaannista ei ole tutkimuksia, joten suositellaan samaa kuin pennuilla

Yleisesti, ilman sen suurempia viiteitä, koirien A-vitamiinin ylläpitotarpeeksi ilmoitetaan 75-100 KY/kgEP eli retinolina 22,5 – 30 µg/kgEP. 10kg koiralle siis 300 µg ja 30 kiloiselle 900 µg.

Ruokakippo

Kuivamuonalla elävät saavat käytännössä ylläpitotarpeen tyydytettyä. Sen sijaan raakaruokinnalla olevien on laskettava ja mietittävä.

Jos 30 kg koiran ylläpitotarve, eli käytännössä minimitarve, on 900 µg ja maksasta saadaan 20000 µg/100 g, niin yksinkertainen jakolasku kertoo, että viikkotasolla mietittynä hieman päälle 30 grammaa riittää. Jos oletetaan maksan A-vitamiinille 80 % imeytyminen, niin tarvitaan hieman enemmän. Kananmunia käytettäessä samaisen 30 kg koiran A-vitamiinin perustarve saataisiin tyydytettyä puolella tusinalla kananmunia päivässä, joka on ainoana saantina turhan paljon. Mutta yksi muna tarjoaa esimerkin koiralle kuitenkin noin 15 % päivän tarpeesta.

Koska A-vitamiinia saadaan nopeasti ja helposti oikeilla raaka-aineilla, niin todellinen murheen aihe onkin koiran myrkytysriski.

Jos hyväksytään ylimmäksi rajaksi ruuan energian kautta laskettuna 67500 µg/1000kcalME, niin jos annettaisiin pelkkää nautaa, jossa on rasvaa 15 %, niin siitä saadaan energiaa noin 135 kcal/100 g. Tällöin tarvittaisiin noin 740 grammaa lihaa, että saataisiin 1000 kcal. Joten nyt leikitään, ihan yksinkertaisuuden vuoksi, että meillä on käsissä 25 kg koira, jolle tuo lihamäärä riittäisi. Silloin sille voitaisiin antaa huoletta lähemmän 350 g maksaa päivässä. Tätä voi verrata noin 750 µg ylläpitosuositukseen tuolle 25 kg koiralle.

A-vitamiinin yliannostaminen myrkytykseen asti ei ole helppoa.

Jos naudan tai sian maksan antaminen kuitenkin epäilyttää syystä tai toisesta, niin yhdysvaltalainen barf-guru Monica Segal ilmoittaa kanan maksalle n. 3290 µg/100 g. Fineli taasen ilmoittaa broilerin maksalle 9747 µg/100 g.

RAE

Kun selvittelee eri raaka-aineiden A-vitamiinimääriä, niin törmää usein merkintää RE tai RAE. Tuo kertoo koko ruuan A-vitamiinimäärän sen suhteen miten se vastaisi biologisesti aktiivista A-vitamiinia eli retinolia. Fineli ilmoittaa porkkanalle A-vitamiinia RAE 774 µg/100 g, mutta tiedämme, että porkkanassa ei ole yhtään A-vitamiinia, vaan se on sen esiasteena beetakaroteenina. RAE eli retinoliaktiivisuuden ekvivalentti kertoo millaista määrää A-vitamiinia se vastaisi muuttuessaan. Aikaisemmin käytettiin, ja ulkolaisissa tietokannoissa sekä vanhemmissa jutuissa edelleenkin, RE:tä eli retinoliekvivalenttia. Periaatteessa sama asia, mutta käytetty muuntosuhde on eri.

Ekvivalenttisuhde kertoo siis retinolin, beetakaroteenin ja muiden A-vitamiinin esiasteena toimivien karotenoidien suhteen ja ne on muutettu A-vitamiiniksi mikrogrammoina

• retinoliaktiivisuuden ekvivalenttissa (RAE) suhde on 1: 12 : 24
• retinoliekvivalentissa suhde on 1 : 6 : 12

Beetakaroteenissa 12 µg ja muissa karotenoideissa 24 µg vastaa aktiivisuudeltaan yhtä mikrogrammaa A-vitamiinia. Kun porkkanassa on karotenoideja yhteensä yli 11000 µg/100 g, niin se vastaa kuitenkin A-vitamiinina vain 774 mikrogrammaa eli jos haluttaisiin porkkanasta sama määrä aktiivista A-vitamiinia kuin naudan maksasta (19600 µg/100 g) niin popsipopsiporkkanaa tarkoittaisi 2,5 kiloa.

Beetakaroteenista koirilla löytyy artikkeli Koiran ravitsemus -wikistä.

A-vitamiini ja energia

A-vitamiini on mukana tärkeänä tekijänä solujen jakautumisessa ja erilaistumisessa. Siten sillä on myös tärkeä merkitys ylipäätään normaalille kasvulle ja kehittymiselle. Jos aiheutetaan A-vitamiinin puutos, niin kasvun hidastuminen ei ole enää missään merkityksessä, koska ylipäätään terveenä hengissä säilyminen alkaa olla akuutein ongelma.

Jyrsijöillä A-vitamiini alentaa kehon rasvaa vaikuttamalla energian tuottoon. Kukaan ei kuitenkaan tiennyt, että voidaanko A-vitamiinilla vaikuttaa koiran kehon koostumukseen, rakenteeseen ja myös kasvuun. Se on oleellinen tieto paitsi pentujen ruokinnan suhteen, niin myös että tiedettäisiin voisiko rottakokeita soveltaa koiriin. Siispä asiaa tutkittiin. A-vitamiinia annettiin kahdeksan viikon iästä alkaen 24 labradorinnoutajan pennulle aina 78 viikon (1,5 vuotta) ikään asti ja 25:lle kääpiösnautserin pennulle 52 viikkoon asti (Brenten ym. 2014³). A-vitamiinin määrää nostettiin iän myötä 1500 µg/4184 kJME (1000 kcalME) aina 30000 µg/4184 kJME asti. Kasvavien pentujen ruokintaa seurattiin ja sitä verrattiin arvioituun energian tarpeeseen. Pennuista tehtiin kasvukäyrät ja kasvua sekä lihavuutta arvioitiin viikoittain, jonka mukaan ruokintaa muutettiin tarpeen mukaan. Kehon koostumus tutkittiin viikoilla 26, 52 sekä labradorinnoutajilla vielä tutkimuksen lopussa 1,5 vuoden iässä röntgenkuvilla. Tulokset eivät olleet yllättäviä käytännön elämään tutustuneille, mutta nyt sen pohjaksi saatiin tutkittua dataa.

Pentujen kasvu noudatti rotunsa kasvukäyriä eli A-vitamiini ei vaikuttanut kasvuun. Myöskään kehon koostumuksessa eikä lihavuudessa A-vitamiinilla ollut vaikutusta. Sen sijaan havaittiin, että energian käytössä oli koko kasvuajan suurin vaihteluja niin pentujen kuin rotujenkin välillä. Vaikka pidemmällä aikavälillä saadaankin kaunis kasvukäyrä, niin todellinen kasvu ja sen vaatima energia vaihtelee ja pennut kasvavat eri tavalla.

Tutkimus ei siis kertonut mitään kasvuun vaikuttamisesta ravinnolla, ja itse asiassa siinä yritettiinkin selvittää vaikuttaako A-vitamiini lihavuuteen.

Kantavat ja emät

80-luvulla äideiltä peloteltiin niin sanotusti löysät housuihin A-vitamiinin vaarallisuudesta. Maksa julistettiin raskaana oleville täysin lainsuojattomaksi ja samalla osansa sai koko muukin kansakunta. Maksamakkaraa annettiin lähes ilmaiseksi ja einesmaksalaatikoita sai markalla rove – eurosukupolvelle tiedoksi: alle 20 sentillä. Meillä oli pakastin täynnä maksalaatikkoa ja jääkaappi pullotti maksamakkarasta ja -pasteijoista. Osansa saivat koiratkin siinä vaiheessa, kun itse ei enää kestänyt moista apetta edes nähdä.

Toki A-vitamiinin ylisaannissa on riskinsä. Mutta kun tiedetään, että normaali-ihmisillä (toki raskauskin on normaalitila) 100-kertaiset yliannokset suosituksista alkavat olla ongelma. Pitkäkestoisessa ylisaannissa 10-kertainen saattaa aiheuttaa myrkytystilan. Finelin mukaan normaalissa 400 gramman maksalaatikossa on A-vitamiinia noin kahdeksan milligrammaa, mutta maksassa itsessään onkin sitten jo reippaammin – sadassa grammassa naudan tai sian maksaa on noin 20 mg retinolia, joka periaatteessa kattaa kuukauden tarpeen.

A-vitamiinin muodoista retioniinihappo on varsinainen riski. Kun eläin saa jotain A-vitamiinijohdosta, niin se muutetaan ensin retinaaliksi ja sitten retinoiinihapoksi. Retinaalia käytetään silmissä, mutta se ei meitä nyt kiinnosta. Sen sijaan se jatkojohdos, retioniinihappo onkin mielenkiintoisempi, koska se säätelee hieman oppimista, muistia, lisääntymiskykyä, ihon rakentamista, luuston muovaamista ja immuunijärjestelmää – kaikkia niitä asioita, joiden takia A-vitamiinin saannista ylipäätään ollaan huolissaan. Raskauden ja tiineyden aikana retinoiinihappo säätelee satoja geenejä, joista osa vaikuttaa sikiön kehittymiseen. Ja nyt päästiin asian äärelle. Se muodostaa teratogeeni -nimisiä yhdisteitä, jotka ovat raskauden alkuvaiheessa haitallisia sikiölle. Pahimmassa tapauksessa ne voivat aiheuttaa kehityshäiriöitä. Maksaa suurempi riski ovat synteettiset A-vitamiinivalmisteet, joilla riski syntyy matalammilla määrillä. Rajana on pidetty, että jos äiti raskautensa alkuvaiheessa saa A-vitamiinia enintään 800 µg/vrk eli noin neljä grammaa maksaa, niin riskiä ei ole. Tuossakin on melkoinen turvamarginaali.

Tässä on kaksi mietityttävää asiaa. Ensimmäinen on se, että ihmisillä raskauden alkuvaihe, esimerkiksi ensimmäinen kolmannes, on ajallisesti koirilla astutuksesta luovutukseen. Koiranpennulle vastaava kehitysaika on noin 2 – 4 viikkoa, laskentatavasta riippuen. Toinen taasen, että ei ole olemassa myöskään mitään viitteitä, että sama ylipäätään pätisi koiriin. Koira edelleenkin säätelee A-vitamiinimääriään, koska on peto ja kehityshistoriansa aikana oppinut sietämään maksaa ja korkeampia A-vitamiinipitoisuuksia. Jos ihmisten riskejä, joka tässä on huomattavan alhainen ja maksarajoitukset otettiin käyttöön, koska ihmisillä toleranssi pitäisi olla nolla, siirretään suoraan koiriin ja siten evätään kantavalta emältä sille ja sikiöille ehdottomasta tärkeä, jopa elintärkeä, vitamiini, niin mennään enemmän kuin ojasta allikkoon. Mennään suoraan suohon.

Mistä muuten kukaan löytää synteettista A-vitamiinia? Ne ovat käytännössä joko kasvispohjaisia johdoksia, joiden kutsuminen A-vitamiiniksi lähentelee huijausta tai sitten kalanmaksaöljyyn perustuvia, jolloin ne ei eivät ole synteettisiä. Synteettiseen A-vitamiiniin törmää ruokien lisäaineena.

Kansanterveys kuitenkin reagoi osaltaan asiaan 80-luvulla. Silloin hyötyeläinpuolella annettiin reippaasti A-vitamiinilisää tiinehtyvyyden sekä yleisen elinvoiman parantamiseksi (hyötyeläimet saivat pelkkää etua; kannattaa muistaa emien ja pentujen kohdalla) ja koska A-vitamiini kertyy maksaan, niin saannit ylittivät aikaisemmat arviot. Yliampuminen tapahtui kahdella rintamalla. Ensinnäkin tunnetut A-vitamiinin yliannostuksen aiheuttamat sikiövauriot ovat johtuneet vahvoista lisäravinteista, ei tiettävästi koskaan ravinnosta. Samaten julkisuuden reaktio, joka löi biohazard-leiman kaikkeen maksaan, oli vähintäinkin lööppi-hakuista. Silloista ongelmanpoikasta ei kuitenkaan enää ole, sillä hyötypuolella on lopetettu perusteettomat A-boostaukset. Koirathan kestävät huomattavasti ihmistä enemmän A-vitamiinia, ja vaikka se rasvaliukoinen onkin, niin ne kykenevät myös ylimäärää erittämään.

NRC:n suositusten mukaan koirien tarve A-vitamiinille on pennuille 105 μg/kgME/vrk ja aikuisille 50 μg/kgME/vrk. Turvallisen saannin rajat olisivat vastaavasti 1044 μg/kgME/vrk ja 2099 μg/kgME/vrk. Tarkoittaa sitä, että yhdelläkään kuivamuonalla ei päästä lähellekään minkäänlaisia riskirajoja, mutta jokainen täyttää saantisuositukset. Kuivamuonalla syötetyillä terveillä koirilla ei ole koskaan puutetta A-vitamiinista. Ainakaan periaatteessa. Kuivamuonien tuunaus lisääntyy koko ajan, ja jos vaikkapa 30 kg koiralle antaa 400 g kuivamuonaa, jossa on A-vitamiinia 10 000 KY/kg ja joukkoon laitetaan 100 g maksaa, niin koira saa jo reippaammin A-vitamiinia – 20 000 μg⁴. Ei siinäkään päästä vielä lähellekään myrkytysrajaa, mutta turvallisen saannin rajat lähes saavutetaan. Mutta vaikka ylikin antaisi, tai käyttää paremmin A-vitaminisoitua 20 000 KY/kg -ruokaa, niin ei yöuniaan kannata menettää. Tuossa ei nimittäin huomioida koiran kykyä erittää A-vitamiinia. Ja tuskin kukaan antaa joka päivä yli 100 grammaa maksaa koiralleen – kuivamuonan lisäksi.

Yksi asia on syytä muistaa. Jotta A-vitamiini saataisiin hyödynnettyä, niin tarvitaan myös rasvaa. Porkkanan beetakaroteeni ei paljoa barffaajaa lohduta, jos mukana ei ole yhtään rasvaa.

A-vitamiinin puutetta ei koirilla periaatteessa ole muualla kuin laboratorio-olosuhteissa. Saantimäärät ovat riittävät normaaliruokinnalla. Ongelmaksi tuleekin se, mitä kukakin normaalilla ymmärtää. Jos koira elää stressaavassa ympäristössä ja rasituksessa, niin A-vitamiinin kulutus kasvaa. Mikäli omistajan käsitys normaaliruokinnasta on luuta, rustoa, kanansiipiä ja -kauloja sekä soseena pakastettua kurkkua, lehtisalaattia ja kesäkurpitsaa, niin A-vitamiinin vähyys alkaa olla jo todellisuutta. Kuivamuonissa on esitetty epäilyjä A-vitamiinilisien bioaktiivisuudesta sekä lähteiden luonnollisuudesta. Yleinen käsitys on, että synteettiset vitamiinit eivät toimi kuten pitäisi, vaan elimistö suhtautuu niihin paikoin kuin vierasaineisiin, jolloin niiden bioaktiivisuus heikkenee huomattavasti. Asiaa tutkitaan esim. foolihapon suhteen maailmalla kohtuullisestikin. Samaten on kysymysmerkki miten rasvan saanti ja laatu vaikuttavat A-vitamiiniin. Kummassakin kun on useinkin huomautettavaa koirien ruokinnassa.

Meille jokaiselle on opetettu, että porkkanaa on syötävä, jotta näkisi hämärässä. Hämäränäkö onkin yksi asia, johon A-vitamiini liittyy. Mutta se toimii monessa muussakin. Sillä on oleellinen rooli solukalvojen toiminnan säätelyssä, luiden ja hampaiden kasvussa, immuunivasteessa, lisääntymishormonien valmistuksessa, ihon ja limakalvojen solujen rakentamisessa ja proteiinisynteesissä. Lisäksi A-vitamiini (ja beetakaroteeni) on antioksidantti. Joko urheilukoirien omistajien huomio heräsi? Entä mainitaanko sellaisia asioita kuin iho-ongelmat, huonosti toimiva ruuansulatus ja suolisto, allergiat ja muut immuniteettihäiriöt tai luuston kehityshäiriöt? Me kuitenkin tiedämme, että koirilla on riittävä A-vitamiinin saanti, joten nuo ongelmat eivät voi liittyä A-vitamiinin vajaaseen saantiin tai kehnoon hyödyntämiseen – vai voivatko? En minä tiedä, mutta maksan, kalan ja kalaöljyjen ottaminen mukaan ruokavalioon ei olisi välttämättä huono idea.

Kun puhutaan lisääntymisestä, niin aina otetaan esille E-vitamiini. Ei suotta, koska E-vitamiinin puute saattaa olla todellinen uhka, varsinkin raakaruokinnan lisääntyessä – rasva vaatii aina kumppanikseen E-vitamiinin. Eivät kuivamuonailijatkaan ole turvassa, sillä ruokasäkkien E-vitamiinipitoisuudet laskevat ajan ja ulkoisten tekijöiden myötä, eikä säilönnässä käytetyillä synteettisillä antioksidanteilla ole samanlaista ”tehoa” elimistössä, vaikka ruuan rasva härskiintymättä säilyykin. Mutta A-vitamiiniakaan ei saa unohtaa. Sillä on erittäin oleellinen rooli tiinehtyvyydelle, spermalla ja alkioiden kehittymiselle.

Mainitsinko jo maksan sekä kalan lisäämisestä ruokavalioon?

Vilkaise myös Clagett-Damen and Knutsonin katsaus aiheesta: Vitamin A in Reproduction and Development

Tukihoito

A-vitamiinia käytetään usein tukihoitona erilaisissa sairauksissa. Ihmisillä on tuttu talirauhasen tulehduksesta johtuva ihottuma, joka tunnetaan nimellä taliköhnätauti eli seborreeinen ekseema. Vastaavanlainen ihotulehdus löytyy koiriltakin, käytännössä puhutaan talirauhastulehduksesta. Usein sitä hoidetaan yksinkertaisesti pesulla ja välillä sen takia tehdään allergiadiagnoosi, mutta siinäkin saattaisi A-vitamiinista olla apua. Kyseessä on harvinainen, mutta lisääntyvä sairaus. Syytä ei tiedetä, ja niitä saattaa olla useita, jotka vain aiheuttavat samanlaisen oireilun. Yksi syy saattaa olla niin yksinkertainen kuin rasvan puutteen myötä syntyvä A-vitamiinin puutos. Tämä saattaisi selittää miksi talirauhastulehduksen tyyppiset tapaukset keskittyvät kuivamuonilla ruokittuihin koiriin – tai sitten kyseessä on vain kuivamuonien yleisyydestä johtuva yhteensattuma.

Kolmelle oireilevalle koiralle annettiin pelkästään A-vitamiinia, ja koirat tulivat kuntoon sillä iho-oireiden parentuessa. Seitsemään muuta koiraa, joilta puuttui A-vitamiinin puutteeseen liittyvät ihon ja karvatupen kovettumat, joita em. kolmella oli myös ollut, sen sijaan eivät hyötyneet A-vitamiinista (Ihrke ja Goldschmidt 1983⁵). A-vitamiini sinällään ei siis ole ihmelääke ihotulehduksissa, mutta jos koira on matalarasvaisella ruualla ja jos A-vitamiinin saanti perustuu suurilta osin beetakaroteeneihin, niin simppeli puutos on myös otettava huomioon.

1. Lee Russell McDowell: Vitamins in Animal and Human Nutrition s. 18[↩]
2. Morris PJ, Salt C, Raila J, Brenten T, Kohn B, Schweigert FJ, Zentek J.: Safety evaluation of vitamin A in growing dogs. Br J Nutr. 2012 Nov 28;108(10):1800-9. doi: 10.1017/S0007114512000128.[↩]
3. Brenten T, Morris PJ, Salt C, Raila J, Kohn B, Brunnberg L, Schweigert FJ, Zentek J: Energy intake, growth rate and body composition of young Labrador Retrievers and Miniature Schnauzers fed different dietary levels of vitamin A. Br J Nutr. 2014 Mar 25:1-8. PMID: 24666690[↩]
4. Helleman & Marjeta: Koiran ruokinta s. 110-111[↩]
5. Ihrke PJ, Goldschmidt MH. Vitamin A-responsive dermatosis in the dog. J Am Vet Med Assoc. 1983 Apr 1;182(7):687-90.[↩]