Oksaalihappo on lievä myrkky, jota löytyy eräistä kasveista kuten pinaatista, raparperista, punajuuresta sekä kaakaosta. Se saattaa ärsyttää suolen seinämää, mutta suurin ongelma on sen kyky sitoa kalsiumia, oikeammin saostaa verestä kalsiumioneja kalsiumoksalaatiksi. Periaatteessahan mitään oksaalihappoa sisältävää kasvia ei ole tarvetta syöttää koiralle, mutta BARF:in suosion kasvaessa niitäkin on alettu käyttää.

Myrkyllisyys

Oksaalihappo on periaatteessa tappava juuri kalsiumioneja saostavan mekaniikan takia. Kalsium osallistuu veren happamuuden ja paksuuden säätelemiseen sekä folaattien kuljettamiseen. Kun kalsiumionipitoisuus laskee kriittisen rajan alle, tuloksena on hypokalseeminen kouristustila ja mahdollisesti shokki. Ihmisillä yli 15 gramman oksaalihappoannos johtaa kuolemaan. Ravinnosta saatavan oksaalihapon suhteen kyseessä on lähinnä teoreettinen riski, sillä vaikkapa raparperin varsia saisi syöttää niin paljon, että kukaan ei pysty siihen.

Sen sijaan raparperin lehdissä on enemmän oksaalihappoa, eikä niitä siitä syystä käytetäkään ravinnoksi – ei ihmisille eikä koirille. Tosin lehtien syömättömyys ei kylläkään johdu myrkyllisyydestä, sillä kukaan ei pysty syömään niin paljon, että saisi myrkytyksen. Raparperin lehdet maistuvat pahalle ja jos niistä saatu oksaalihappo jotain tekisi, niin enintään se ärsyttäisi sen verran suoliston pintaa, että tulisi huono olo.

Sitä mukaan kuin mitä barf ja sen soveltamiset lisääntyvät, niin koirien omistajat ovat alkaneet kysellä erilaisten kasvisten syöttämisestä. Mielenkiinto on aina positiivista, jopa silloin kun se kohdistuu sinänsä toissijaiseen asiaan. Minun on vaikea suhtautua rakentavasti, kun ilmoitetaan, että koira syö lihoina broilerinkauloja, mutta varsinainen ongelma omistajan mielestä on huoli omenoiden mahdollisesta myrkyllisyydestä.

Ei, omenat eivät ole koiralle vaarallisia, eivät edes niiden siemenet, jotka eivät suolistossa sula. Hiivasta kärsiville omenaa ei toki kannata syöttää, kuten ei mitään muutakaan sokerista hedelmää. Huoli raparperin oksaalihaposta on sen sijaan perustellumpi, olkoonkin, että en näe mitään syytä nimenomaan tarkoituksella syöttää koiralle raparperia. Mutta oksaalihappo on – ainakin periaatteellinen – ongelma muissakin kuin vain raparperissa.

Päinvastoin kuin monellakin koirafoorumilla väitetään, niin kaalissa ei ole oksaalihappoa. Kaalin ongelma on sen kehnossa sulamisessa ja taipumuksessa kehittää kaasua, ei oksaalihapossa. Mutta jos ihmisiltä jää yli kaalipataa tai -kääryleitä, niin koiralle vaan – ei sitä kuitenkaan ihan varta vasten kannata alkaa koiralle tekemään. 

Oksaalihappoa löytyy esim.

• raparperista,
• tofusta,
• mansikoista,
• selleristä,
• karviaisista,
• munakoisosta,
• puolukoista, 
• pavuista,
• iduista,
• sinimailasesta,
• mungopavuista,
• punajuuresta,
• punaisista viinimarjoista,
• herneistä ja
• omenasta,

sekä hieman vähemmissä määrin

• tomaatissa,
• kurkussa,
• parsassa,
• ananaksessa,
• sinisessä luumussa, 
• sardiinissa ja
• mustassa viinimarjassa.

Pelkotilat ja varoitukset ovat kuitenkin aina suhteellinen asia. Raudan takia annettava pinaatti sisältää enemmän oksaalihappoa kuin raparperin lehdet, mutta yritäpä löytää artikkeli, jossa varoitetaan myrkytysriskistä yhtä huolestuneella otteella kuin raparperin lehtien kohdalla. Yhtälö pinaatti, rauta ja osaalihappo on ristiriitainen siltäkin osin, että oksaalihappo vaikeuttaa myös raudan imeytymistä.

Ehdotapa koirafoorumeilla punajuuren käyttöä kuidun lähteenä, niin vaihtoehto kielletään heti, koska punajuuressa on oksaalihappoa. Jos kysyt samaa asiaa pavuista tai iduista, niin suhtautuminen on täysin päinvastainen – kannustavaa kommenttia sataa ikkunoista ja ovista. eikä ketään murehdituta niiden sisältämä oksaalihappo.

Koiramaailmassa kasvisten ja juuresten käyttö koirilla on barffin peruja. Silloin luultiin niistä saatavan tuhottomasti kaikkea mahdollista terveellistä (joita ei sitten saatukaan), mutta aito tarve syntyi luiden käytöstä ja ummetuksesta. Kaikki sokerijuurikkaan sukulaiset, mukaanlukien punajuuri, ovat siedettävän hyviä kuitulähteitä (vaikka parempiakin löytyy) ja olisivat puoltaneet semi-lääkinnällistä käyttöä ummetuksen hoitoon. Ne, punajuuri etunenässä, kielettiin yhteisön toimesta täysin teoreettisen oksaalihappokysymyksen takia. 

Sen sijaan kukaan ei edes kyseenalaistanut sitä varsinaista syytä miksi jotain herneitä, papuja tai juurikkaita alunperin edes jouduttiin miettimään: luiden syöttömäärien järkevyyttä.

Sama totaalinen määrien ymmärtämättömyys näkyy vaikkapa nokkosen ja pinaatin kohdalla. Kaikki olivat vakuuttuneita, että lihaa ja maksaa syövä koira tarvitsee ehdottomasti pinaattia tai mieluummin superfood-nokkosta raudan takia, mutta intomielisyys ei riittänyt siihen asti, että oltaisiin vilkaistu paljonko nokkosessa ja pinaatissa aidosti on rautaa – ne ovat nimittäin aika surkeita raudanlähteenä.

Myöskään nokkosen ja pinaatin oksaalihappo ei samaan aikaan kuitenkaan pelottanut barf-maailmaa. Olen törmännyt koiran raakaruokintasivustoihin ja -artikkeleihin, joissa pelotellaan maksan A-vitamiinilla ja raparperin oksaalihapolla, mutta kehoitetaan isoihin annoksiin porkkanaan A-vitamiinin takia sekä antamaan kahmalokaupalla nokkosta.  Tuossa vaiheessa ei enää kysytä oksaalihapporiskin perään, vaan ainoastaan sitä maksimimäärää kuinka huonoja ohjeita väärillä perusteilla pystyy antamaan.

Koirien ruokinnassa oksaalihappo ei ole koskaan ongelma. On mahdotonta syöttää minkään kokoiselle koiralle sellaisia annoksia, että oksaalihappo nousisi minkäänlaiseksi riskiksi. Sen sijaan kannattaisi aina kysyä, että miksi haluaa antaa mitä tahansa kasvikunnan tuotetta koiralle; mitä siitä saadaan ja aito syy antamiseen; jolloin syy korjataan, ei käytetä laastaria.

Sen sijaan jäähdytysnesteiden glykoli on sitäkin suurempi riski. Koirat juovat sitä makean maun takia mielellään ja glykoli elimistöön joutuessaan muuttuu oksaalihapoksi ja aiheuttaakin oksaalihappomyrkytyksen. Joka vuosi koiria kuolee tuosta syystä veren kalsiumpitoisuuden romahtaessa ja munuaisten tuhoutuessa, ihan Suomessakin.

Jäähdytysnestettä, glykolia, ei saa koskaan jättää avoimeen astiaan, edes suljettuun autotalliin

Kalsiumkato

Oksaalihapon ongelman sanotaan olevan siinä, että se sitoo luustosta kalsiumia. Lopputuloksen suhteen asia lieneekin noin, mutta käytännössä kyse on veren kalsiumpitoisuuden äkillisessä laskemisessa. Toki silloin aletaan irrottamaan luustosta enemmän kalsiumia, mutta tuo ei ole koskaan ikinä milloinkaan edes teoreettinen riski – veren kalsiumin lasku sen sijaan on, ja äkkiä tappavakin – mutta ei raparperilla, punajuurella tai pavuilla.

Jos asia kuitenkin mietityttää, niin kalsiumkysymys hoituu, kun samaan aikaan annetaan jotain kalsiumpitoista ruokaa. Tarvitseeko aidosti mallintaa rautalankaa ja osoittaa, että noinhan juurikin aina tehdään. Joko koiran ruokaan lisätään kalsiumia tai käytetään luita. Ei ole olemassa mitään ongelmaa.

Kalsiumkysymyksen takia ihmisillä usein suositellaan juomaan maitoa raparperikiisselin tai -piirakan kanssa. Se, että ei se maitolasillinen, tai raparperipiirakka, yhtään mitään tee ihmiselläkään, on vain kaikuja ajoista, joilloin kansanvalistus loi kansanuskomuksia. Koiralle maito ei kuitenkaan ole vaihtoehto, koska maidossa on koiran tarpeisiin huomattavan vähän kalsiumia. Lisäksi osalle saattaa nousta ongelmaksi laktoosi eli maitosokeri.

Virtsakivet

Virtsakivet eivät ole käytännössä ongelma greyhoundeilla, mutta monilla muilla roduilla (tai sukulinjoilla) on korkeampi riski on. Virtsakiviä on erilaisia riippuen niiden syntymekanismista, mutta oksaalihapon suhteen valokeilaan nousee kalsiumoksalaattivirtsakivet. Kalsiumoksalaattikivien muodostumisen riskeinä ovat esimerkiksi

• korkea virtsan kalsiumpitoisuus,
• korkea virtsan oksaalihappopitoisuus tai
• alhainen virtsan sitraattipitoisuus.

Monet syöttävät virtsakivien ehkäisyyn rutiinisti C-vitamiinia. Tämä kuuluu periaatteessa sarjaan huonot ideat, jos koiralla on taipumusta nimenomaan kalsiumoksalaattikiviin. C-vitamiini nostaa jossain määrin virtsan happamuutta, joka lisää riskiä herkillä koirilla. Lisäksi ylimäärä C-vitamiinia hajoaa oksalaatiksi altistaen lisää virtsakiville. Tosin, ihmispuolella C-vitamiinin ei ole havaittu lisäävän kalsiumoksalaattikiviä, vaan pelko on syntynyt alunperin teoreettisesta mahdollisuudesta. Mutta ehkä C-vitamiinin voisi jättää antamatta, koska se ei edes ole vitamiini koiralle.

Alttius kalsiumoksalaattivirtsakiviin on vahvasti rotusidonnainen ongelma, lisäksi uroksilla on korkeampi riski. Greyhound ei kuulu riskirotuihin. Syiksi on arvailtu elimistön pH:n jatkuvaa vaihtelua rasituksen vuoksi, mutta tuohon en ole löytänyt mitään viitettä. Luultavammin kyse on vain niin yksinkertaisesta asioista kuin rakenteesta ja jalostuksesta. Oksaalihapon välttäminen kun ei ole selitys, sillä greyhoundkasvatuksen valtamaiden maaseuduilla on aina annettu ruuan osana paljon oksalaattihappoa sisältäviä kasveja ja juureksia. Mutta ehkä oksalaattihappo ei ole ongelma, jos siitä ei ole koskaan kuullut?