Vesi vanhin voitehista, totesi jo vanha kansa. Tämä kansanviisaus pitää edelleen paikkaansa, sillä vesihoito on yksi tärkeimmistä hoitotavoista haavoissa, ruhjeissa ja muissa vammoissa joissa iho on vaurioitunut.

Vesihoidon teho perustuu pääosin puhtauteen: haavasta pestään pois kaikki tulehdustuotteet, kuollut kudos sekä muu lika. Toinen tärkeä aspekti on pintaverenkierron kiihdyttäminen. Kudokset saavat happea ja ravinteita, sekä valkoiset verisolut ja muut puolustusmekanismiin kuuluvat pääsevät toimimaan tehokkaammin.

Vesihoidossa haavaa suihkutetaan kädenlämpöisellä vedellä noin 10 minuuttia kerrallaan, mielellään neljästi päivässä. Suihkun paine tulee olla sellainen, että se selvästi puhdistaa, mutta ei niin kova että se rikkoo uutta ja haurasta kudosta. Varsinkin avohaavoissa paranevaan pintaan ilmestyy kevyen ohutta kasvustoa, terveen valkoisenharmaat, jonka alta häämöttää kauniin punaista. Tätä luullaan usein tulehdukseksi ja se pyritään pesemään pois. Itseasiassa kyse on uudesta kudoksesta ja sitä pitäisi nimenomaan pyrkiä suojelemaan.

Suihkutuksen jälkeen alue on kuivattava huolellisesti ja sidottava, esimerkiksi haavataitoksella. Vamma-alue ei saa missään nimessä jäädä kosteaksi, sillä silloin se on erittäin otollinen kasvualusta bakteereille – eikä mitään hyötyä saada. Kuivaaminen tapahtuu joko varovasti puhtaalla pyyhkeellä taputtelemalla tai vaikkapa hiustenkuvaimella. Mutta silloin on huolehdittava, ettei lämpö ole liian kuumalla. Pumpuli ei käy missään nimessä kuivattamiseen.

Suihkutus on niin tehokas hoitotapa, että tuloksia nähdään useimmiten jo seuraavana päivänä. Pienemmissä haavoissa ei aina edes tarvita antibioottikuuria, ja suuremmissa selvitään ilman pitkiä ja elimistöä kuormittavia yhdistelmälääkityksiä.