Eräällä foorumilla joku kysyi, että paljonko päivässä on terveellistä syödä pähkinää. Kaikella kunnioituksella, mutta se oli älytön kysymys. Oikea vastaushan on, että jos vatsa on täynnä pähkinää, suoli ei toimi ja aivastaessa lentää maapähkinän palasia nenästä, niin on syöty liikaa. Terveellisempi määrä on siis jossain alle syödyn. Aikuisen ihmisen olisi tiedettävä, että kohtuus kaikessa.
Mutta jos asiaa mietitään laskennallisena probleemana, niin mahdoton ratkaistava sekin on. Jos cashew-pähkinässä on niin ja niin paljon rasvoja, ja jos tiedetään että omegojen 3, 6 ja 9 suhteet olisi oltava x, niin silloinhan syötävän pähkinän määrä riippuu täysin siitä, mitä kaikkea muuta on syönyt. Kysymykseen ei siis ole olemassa oikeaa vastausta – mutta toki voidaan jollain akselilla määritellä, mikä on ns. turvallisen saannin yläraja.
Joku jossain joskus on määritellyt, että minulle turvallisen kofeiinisaannin yläraja menee kahdessa pullollisessa energiajuomaa. Tuota, minä saan sen kofeiinimäärän täyteen jo aamukahvillani. Minun toleranssillani, elämäntavoillani ja haluillani turvallisen saannin yläraja on jossain aivan muualla. Se menee tasan tarkkaan siinä kohtaa, kun yön aikana on krampannut joka ikinen jalan lihas; haukotella ei uskalla, koska kylki paukahtaa kramppiin. Aivan samalla tapaa on usein mahdoton määritellä paljonko koira tarvitsee mitäkin.
Useimmat saamani tiedustelut koirien ruokinnassa koskevat määriä. Koira syö sitä ja tätä, saako se riittävästi jotain. Tai, kuten yleensä, oireet ovat tällaiset, mitä se tarvitsee lisää, missä menee pieleen. Aika usein vastaaminen (arvaaminen…) on kohtuullisen helppoa. Syy, tai puutos, kuin hyppää silmille. Huomaisi omistajakin saman, jos kykenisi tarkastelemaan tilannetta kauempaa. Kun koira on lähelle, ja ruokintaa tekee omilla rutiineillaan, tulee sokeaksi. On helppo olla huomaamatta selviötä, ja tarvitaan joku ulkopuolinen tökkäämään sormensa ja sanomaan, että herää pahvi, tuossa menee pieleen.
Mutta noissakin neuvoissa (arvauksissa…) mennään laskennallisten määrien ja tilastollisesti määriteltyjen ylä- ja alarajojen perusteella. Matematiikassa lopputulos ei voi tarkempi kuin tekijöiden tarkkuus. Jos lasketaan yhdellä desimaalilla, niin tulos ei voi olla kahden tai kolmen desimaalin tarkkuudella. Tarkoittaa sitä, että kun emme useinkaan tiedä mitä ruoka tosiasiassa sisältää, emmekä varsinkaan tiedä miten koira ruokaansa hyödyntää, emmekä ole todellakaan kartalla edes sen suhteen mitä juuri se koira tarvitsee, niin ruokintaehdotelmakaan ei voi paljoa hyvää arvausta tarkempi. Joten jos joku on valmis, rahasta, antamaan mikrogrammojen tarkkuudella ruokintaohjeen, niin älkää maksako – teitä vedätetään.
Meillä koirat saavat sinkkiä säännöllisen epäsäännöllisesti, vaikka ovatkin lihapohjaisella ruokinnalla, eikä sinkistä pitäisi olla puutetta. On kuitenkin kaksi syytä, miksi purkki löytyy muiden lisäravinteiden joukosta. Koirille tulee säännöllisesti jossain vaiheessa, yleensä pidempikestoisen rasituksen jälkeen, määrättyjä sinkin puutteesta juoruavia oireita – käytännössä silmien ympäristö alkaa kaljuuntumaan, ja kynsienleikkuuväli pidentyy.
Toinen syy onkin sitten enemmän uskonasioita. Sinkki tukee, ja toivottavasti lisää, elimistön omaa testosteronin tuotantoa. Ja mitä korkeammaksi saadaan elimistön oman anabolisen hormonin tasot, niin sitä parempi urheilukoirilla. Mutta ei sinkin tarvetta, annostelusta puhumattakaan, olla saatu excelin taulukoista. Selkäytimellä mennään.
Välillä tuntuu siltä, että sellainen perusasia, kuin ruokamäärä, on yksi vaikeimmista asioista hahmottaa. Ei tiedetä paljonko koiralle annetaan ruokaa. Minun on vaikea vastata yhtään mitään järkevää kun kysytään, että paljonko 20 kg kohtuullisen aktiivisen koiran tulisi syödä. Sen kuuluu syödä riittävästi, ettei se laihdu. Ja sen verran vähän, että se ei liho. Siis sopivasti. Toki arvon summittaisen määrän sen mukaan, mitä yleensä kysyjän koiran tyyppiset kerrottua ruokaa syövät. Mutta arvaus sekin on.
Meillä syö jackrussell kokoonsa suhteutettuna huomattavasti enemmän kuin treenissä oleva melkoisen paljon isompi greyhound-uros. Russeli ei tee työtä, se on enemmänkin pihakoira – silloin kun ei nuku sohvalla viltteihin kaivautuneena. Mutta se käy kierroksilla koko ajan, terrieri kun on. Kun se on hereillä, niin se on kuin jännitetty jousi. Kun se on ulkona, niin se ei pysähdy hetkeksikään ja ehtii kiertämään hehtaarin pihamme ja sen kaikki lumikasat sekä rakennusten aluset kymmeneen kertaan ennen kuin greyhoundit ehtivät edes päättämään onko ilma sopiva liikkumiseen. Se juoksee täysillä greyhoundien perässä, ja vartin laukan jälkeen, puikkonokkien väsähtäessä, samaa vauhtia niiden edellä. Vaikka se ei teekään mitään järkevää, niin jo pelkästään sen perusaineenvaihdunta luonteen kiihkeyden takia on niin paljon greyhoundia korkeampi, että sen vaatimukset ruualla ovat myös suuremmat.
Koiraa kuuluu ruokkia yksilönä, ei tilastoharhana.
