Melkoisen monet kuivamuonaa käyttävät ruokkivat koiriaan valmistajan ruokintasuositusten mukaan. Kertoo valitettavan selvästi siitä miten koiria pidetään manuaalien avulla näkemättä itse eläintä. Suositusmääriin on kuitenkin suhtauduttava erittäin suurella varauksella. Niitä voi pitää enintään ohjeellisina, jos edes sitäkään. Valitettavan usein ne palvelevat brändin markkinointia, eivät koiranomistajaa.
Halvoissa merkeissä käytetään eräänlaista geneeristä mallia, jonka mukaan annettu määrä laskennallisella energiallaan täyttää määrätyn laskennallisen koiratyypin laskennallisen perustarpeen.
Jokainen lienee koulutunneilla ollut sen verran hereillä matematiikan tunneilla, että tietävät (jotkut jopa ymmärtävät asian) lopputuloksen olevan yhtä tarkka kuin mitä laskun tekijät ovat olleet.
Jonkun tyyppisiä käsitöitä tehneet ovat varmasti tutustuneet mittavirheeseen, joka tulee helposti kun aletaan vaikka pätkimään pidempää lyhyempiin määrämittoihin. Huolimattomuus tai epätarkkuus alussa kertautuu ja virhe vain kasvaa. Näissä laskennallisissa malleissa on aivan sama ongelma.
Kalliimmissa ruuissa annosohjeet pyrkivät todistamaan todeksi koiranruokateollisuuden ikivanhan mantran ja meemin: kallis on halpaa, koska sitä tarvitaan vähemmän. Kun annossuosituksia pienennetään, niin toki säkki silloin riittää pidempään – laskennallisesti. Ja auta armias jos koira laihtuu tai voi muutoin huonosti säkin tarjoamilla määrillä: vika ei ole ruuassa, vaan koirassa.
Törmäsin pariin mielenkiintoiseen esimerkkiin penkoessani taustatietoja erääseen toiseen juttuun. Se sai pohtimaan, että missä menee raja – koska valmistajien vedätyksiin puututaan. Tai koska ruuan maksajat, ne koiranomistajat heräävät? Jos vedätetään pikkujutuissa, niin onko se pääasia, itse ruoka, sitä mitä väitetään?
Verrataan muutamaa rasvaltaan samankaltaista tuotetta:
Ruokien antama energia on laskettu tarkoituksella ynnäämällä rasvan ja hiilihydraattien energia. Tämä siksi, että proteiineja ei hapeteta energiaksi kuin pakossa – eli kun noista kahdesta saatava energia ei riitä. Jos ollaan kroonisesti näin huonossa tilanteessa, eli aminohappoja poltetaan kaloreiksi, koira alkaa laihtumisen lisäksi myös menettämään lihaskudostaan.
Koiran laskennallinen perusaineenvaihdunta vaatii 237 kilojoulea per metabolinen painokilo (paino potenssiin 0,75) päivässä – kaloreina noin 70 kcal. Silloin laiska, laskennallisesti keskiverto 30 kilon sohvachampiooni haluaa päivässä noin 3038 kJ (897 kcal) energiaa. Taulukko kertoo miten esimerkkiruokamme suhtautuvat tähän vaatimukseen.
Hieman lähteestä riippuen ylläpitoenergiaksi vaaditaan 370 – 630 MEkJ/MEkg/vrk. Tuo kryptinen lyhenneryhmä tarkoittaa, että esimerkkinä käytetylle 30 kg koiralle pitäisi saada ruuasta metabolista energiaa 4743 – 8076 kilojoulea (1132 – 1928 kcal). Miten käykään esimerkkiruokiemme annossuositusten…
Ongelmaksi näiden ruokien laskennallisen energian suhteen nousee se, että esimerkiksi hiilihydraatin antama metabolinen energia on laskettu 85 % sulavuuden mukaan. Koiraa ei paljoa lohduta hiilihydraattien laskennallinen energia, jos energian lähdettä ei saada sulatettua tai jäädään kauan 85 % oletuksesta.
Kommentti Katiskasta 15.2.2011
—
Prosenttilaskun alkeet on osattava, muuten on turha edes yrittää laskeskella mitään. Valitettavasti. Mutta hyvä puoli on se, että harvemman ihan aidosti edes tarvitsee laskea mitään. Ne ovat enemmänkin jatkokurssia niille, joita teoria kiinnostaa. Käytännön ruokinnassa riittää muutama juttu:
– opettelee muistamaan muutaman tunnusluvun, kuten että mikä prosentti omalla koiralla saisi olla proteiinia ja rasvaa, ja sitten ruokkii sillä tavalla että ne prossat on samat. Se miten ne prosentit lasketaan, on kuitenkin toissijaista. Oma juttunsa taasen onkin, että mikä on oikea prossa valkuaista ja rasvaa… siiehn ei valitettavasti löydy mitään yhtä ja oikeaa vastausta
– opettelee ymmärtämään, että koira tarvitsee nimenomaan eläinvalkuaista ja eläinrasvaa. Kaikki kasvispuolen raaka-aineet ovat aina kompromissi huonompaan ja tinkimistä. Mutta joskus, aika useinkin, joutuu tekemään kompromisseja
– muistaa, että valkuaisesta rakennetaan kaikki, rasvat ovat polttoainetta
Ja tämä on tärkein:
jos koiran ruokkimisen pystyy ongelmitta maksamaan, ruokinta ei aiheuta jatuvaa stressiä ja koira voi hyvin sekä jaksaa, niin ei se pahasti voi pielessä olla.
Tuossa tyylissä on kaksi hyvää puolta, minusta.
Ensinnäkin se on turvallinen tapa. Ei tarvitse edes laskea, niin kauan kun koiralla ei ole jotain erityistarpeita (poikkeuksellinen urheilukoira, joku terveysongelma jne.) Toiseksi, moinen ruokinta tuppaa toimimaan
Yksi ongelma nykymaailmassa on – ja kyllä, olen itse osa sitä ongelmaa – että lasketaan liikaa ja tehdään liian vähän. Hypitään tavasta toiseen aina sen mukaan mikä sattuu olemaan muotia. Ollaan unohdettu, että on turha yrittää korjata jotain joka ei ole rikki. Sinun ruokinnassasi olisi ihan turhaa ajanhukkaa edes murehtia kaalin ravitsemuslaskuja, koska ruokintasi pohja on sen verran kunnossa, että moisella ei ole mitään merkitystä.
Joten pidä sinä se vitosen matikka, anna minun laskea ja jatka sinä toimivaa ruokintaa
Katiskan kommenteista 20.1.2011
—
Kohtuus kaikessa sopii tähänkin. Mutta ääripäissä tulevat vastaan – yleistyksenä – halpojen kuivamuonien syöttäjät, jotka lataavat kuppiin aivan päättömän paljon sapuskaa, ja sitten ne, jotka ovat ymmärtäneet väärin termin hoikkuus – hoikka ei ole laiha, koskaan.
Siis onhan koira ahmija, jonka vatsalaukku on suunniteltu ottamaan jumalattoman paljon ruokaa vastaan. Mutta päivän tai parin ahmimisen jälkeen on aikoinaan tullut paasto eläimelle, joka on joutunut liikkumaan ruokansa eteen (ai mikä RARF
Nyt sitten ängetään huonosti sulavaa ja hyödynnettävää viljamössöä TAI rustoa (jota lihaisiksi luiksi kutsutaan) vatsan täydeltä ihan jokainen päivä, eikä liikuta. Ja sitten ihmetellään miksi koira voi huonosti.
Meillä on greyhoundeilla liian pienet annokset ongelma. Kun on pakko seurata painoa (kilon ylipaino kisakireydestä hukkaa ajassa 0,2 – 0,5 sekkaa, matkassa muutamasta metristä useampaan) niin liian rasvainen lihaerä sotkee koko paletin. Joudutaan antamaan nokare lihaa ja muutama kuivamuonanapukka. Ja jos köyhdyttää kuivamuonaa, että voisi antaa enemmän, niin joudutaan ojasta allikkoon, koska silloin ylipäätään kuivamuonan ja hiilareiden määrä nousee sen verran korkeaksi, että koirat alkavat kuivumaan. Siinä sitten yritetään taiteilla jossain välimaastossa. Kun liian vähäkin ruoka, siis massana, aiheuttaa suolisto-ongelmia – lievimmillään ummetusta (ja urheilukoirilla sekin kuivumista, koska suolistossa ei ole ruokamassaa, joka sitoisi vettä ja luovuttaisi sitä tarpeen mukaan).
Monet ylisyöttävät koiriaan. En nyt niinkään tarkoita ylilihavuutta, vaan enemmältikin nirsoutta. Ja sitten on sekin, että kalorilaskut eivät ole suoraviivaisia, vaan voidaan syödä määrän x verran yli tarpeen, eikä lihota. Tai se lihominen pysyy näkymättömissä sisäelinten puolella.