Kantavan nartun ravintolisät ovat aina herkkä aihe. Periaatteessa mitään lisiä ei suositella, koska kehittyvät pennut ovat herkkiä. Toisaalta taasen jatkuvasti tulee esille tutkimuksia, joissa milloin milläkin vitamiini- tai hivenainelisällä on ollut suotuisa vaikutus kasvaviin sikiöihin. Nuo tutkimukset ovat joko rotilla tehtyjä, jolloin rotille on tarkoituksella aiheutettu paha puutos tai yliannostus, tai sitten isoina seurantatutkimuksina ihmisillä, jolloin syy/seuraus-suhde on usein epäselvä, vaikka tutkimuksen johtopäätöksissä muuta väitettäisiinkin.
Optimitilanne toki olisi, että emän ruokinta olisi niin tasapainoinen, että ei tarvitsisi edes miettiä lisäravinteiden käyttöä. Valitettavasti vain maailma on harvoin täydellinen, joten määrättyihin korjausliikkeisiin voidaan joutua.
Ihmisillä usein murehditaan raskausajan hemoglobiinia ja samaan tahtiin humaanipuolen ravitsemustietouden noustessa kukoistukseensa, niin samoja asioita on alettu siirtämään koirille. Neuvolassa seurataan äidin tilaa noin yhdeksän kuukauden raskauden aikana, mutta koska ihminen on ihminen ja koira on koira, niin vastaavia neuvolapalveluja ei koiranartun noin kahden kuukauden moniraskaudelle ole kehitetty. Siispä aktiivinen omistaja siirtää ihmistietouden suoraan emään ja menee varmuuden-vuoksi -mentaliteetilla. Tavalliselle aikuiselle voidaan useimpia lisäravinteita annostella melkoisen vapaasti, sillä elimistö useimmiten tavalla tai toisella suojelee itseään yliannostukselta. Pentujen kohdalla on kyse kuitenkin vasta kehittyvästä eliöstä, jonka suojamuurina toimii istukka. Yliannostus, jopa turha annostelu, saattaa siten olla haitallinen. Tai sitten ei.
Ihmisiä varten tutkittiin rotilla raudan ja sinkin antamista lisäravinteena (Hossain MB. ym 2011[ref]Mohammad B. Hossain, Shannon L. Kelleher, Bo Lönnerdal. Maternal Iron and Zinc Supplementation during Pregnancy Affects Body Weight and Iron Status in Rat Pups at Weaning. J. Nutr. May 1, 2011 141;5:798-804.[/ref]. Emät jaettiin kahteen ryhmään. Kontrolliryhmän ravinnossa oli normaalimäärät rautaa ja sinkki, kun toiselle ryhmälle annettiin liian vähän rautaa ja sinkkiä sisältävää ruokaa. Molemmat ryhmät saivat tiineyden ajan sinkkiä, rautaa, sinkkiä ja rautaa tai plaseboa. Imetyksen jälkeen 21. päivän kohdalla jälkeläisiltä mitattiin hematokriitti, hemoglobiini, maksan sekä suoliston rautamäärät ja muita rauta-arvoja. Hepsidiinin määrä mitattiin, sillä hepsidiini on maksasta erittyvä hormoni, joka on tärkein raudan imeytymistä säätelevä hormoni. Kun pepsidiinin määrä nousee, niin raudan imeytyminen vähenee, joten maksa on nykytiedon puitteissa tärkein raudan imeytymisen säätelijä. Pennut myös punnittiin.
Sinkkilisä laski pentujen kokoa kontrolliryhmässä, jossa emät olivat saaneet jo ravinnosta riittävästi sinkkiä. Sen sijaan pennut kasvoivat paremmin, kun vajaalla sinkillä ruokitut emät saivat sinkkilisää. Kontrolliryhmässä pentujen hemoglobiini ja hematokriitti eivät muuttuneet, mutta sen sijaan maksan rauta-arvot nousivat. Vajaalla sinkkimäärällä ruokitussa ja sinkkilisää saaneen emäryhmän pennuilla hepsidiinin määrä oli alhaisempi, joka ilmaisi tehostuneempaa raudan hyödyntämistä.
Kontrolliryhmässä niillä pennuilla, joiden emät olivat saaneet rautaa tai rautaa ja sinkkiä, oli vähäisempi määrä rautaa varastoituneena suolistoon kuin niillä, joiden emät eivät olleet saanet lisiä.
Tutkimuksen perusteella voitaisiin olettaa, että jos emän ruokinnassa on riittävä määrä rautaa ja sinkkiä, niin em. lisien antaminen lisää pentujen maksan rautamäärää sekä pienentää imetyksen jälkeistä kokoa. Tutkimuksen tekijät kylläkin toteavat, että aihe – varsinkin lisäsinkin antaminen – vaatii lisätutkimuksia.
Ei olla kuitenkaan aivan väärässä, jos heitetään ilmaan olettamus, että ravintolisien ja lisäravinteiden antaminen kantavalle emälle saattaa olla jossain määrin haitallista pennuille, jos emän ruokinta on kunnossa ja tasapainossa.
Kysyikö joku siellä takarivissä, että mistä me tiedämme onko emän ruokinta kunnossa emän itsensä suhteen? Hyvä kysymys, toivottavasti siihen joskus jopa löydetään vastaus.
