Koiranruokamarkkinoilla on tapahtunut hyvin vähän uutta sen jälkeen kun ne ylipäätään keksittiin. Pieniä meikkauksia ja paikoin face lift yrityksiä on toki aika ajoin tehty. Soija vaihdettiin lihajauhoon ja nauta broileriin. Viimeisenä on viljoista luovuttaessa siirrytty käyttämään perunaa tai bataattia. Hill’s aloitti aikoinaan PR-tempauksen, joka tunnetaan nykyään funktionaalisina ruokina, eikä kuivamuonavalmistaja voi olla vakavasti otettava, jos sillä ei ole erilaisten sairauksin parantamiseen suunniteltuja eläinlääkäriasemilla myytäviä ruokia.

Yleinen salaisuus on, että vaikka ruuat eivät sinällään merkityksellistä osuutta lääkäriasemilla ja -ketjuissa näyttelekään, niin niistä saa mukavan lisän katteeseen. Nimittäin silloin kun lääke-esittäjät luopuivat/joutuivat luopumaan mukavista oheispaketeistaan, kuten golfreissuista, niin ruokia alettiin toimittamaan ilmaiseksi. Kun jokin ei maksa mitään, mutta sen saa myytyä kovalla hinnalla ulos, niin näyttää se ainakin kirjanpidossa mukavalta. Luoja yksin tietää mikä on nykytilanne, koska villejä ja vapaita eläinlääkäreitä lienee 70 paikkeilla ja ketjujen keskittyminen vain pahenee, jos Univet saa ostaa Animagin (ja kilpailu häviää) (toim.huom. Sai ostettua ja sen jälkeen siitä muodostettiin Evidensia). Ketjujen hallinnossa nimittäin päätetään sopimuksista, jolloin lääke- ja tarvikeostojen kytky muihin tuotteisiin piilottuu tasan varmasti. Mutta tuo herättää ajatuksia siitä miksi eläinlääkärit niin innolla suosittelevat milloin mitäkin ruokaa tukihoitoihin.

Kyse on mielikuvista, sillä mielikuvat tuovat rahaa. Ei ole sattumaa miksi kuivamuonabisnes takoo suurempia myyntimääriä kuin yksikään raakaruokatuottaja. Kyse ei ole ruokinnan helppoudesta tai ravintosisällön tasapainoisuudesta. Raakamarkkinoilla on jo, tai on tulossa, yhä enemmän täysravintoja, joiden annostelu on helppoa. Kysymys on mainonnasta ja sen tarjoamista mielikuvista. Asia, jota vasta opetellaan raakaruokabisneksessä.

Eivät mielikuvat mikään uusi asia ole raakaruokinnassakaan. Barf-maailma on harrastanut sitä aina, ja vaikka osa kotimaisistakin barf-guruista ovat (luojan kiitos) luopumassa käytännön ohjeissa pahimmista barffauksen mielikuvaylilyönneistä – jotka aina tapahtuvat faktojen kustannuksella – niin sumuverhoa pidetään edelleen yllä. Mielikuvien takia.

Joka hallitsee mielikuvat, hallitsee bisneksen.

Vaikka kyse on lähinnä intuitiivisestä toiminnasta, niin samasta syystä henkiparantajat käyttävät omassa huuhaassaan yksisarvisia ja muita mystisromanttisia kytköksiä. Samasta asiasta on kyse. Ei myydä tuotetta, lkoska sitä ei joko ole tai se ei eroa kilpailijoista, vaan myydä käärettä, kimallusta sekä illuusiota onnesta.

Luulin, että mikään ei saa minua enää hämmästymään koiranruokabisneksessä, mutta aina tulee jotain uutta. Mainosmies on kekseliäs.

Koiranruokasarja, jonka säkkipainatuksen taitto, väritys ja tyyli on suoraan kopioitu naistenlehdistä – mitä lie glorioita niitä kaikkia onkaan. On oivallettu eräs fakta. Miehet eivät vastaa kulutuksesta, vaan naiset. Joten markkinointi kannattaa suunnata naisille. On annettava jokin syy valita brändin X kanariisin ja brändin Y kanariisin välillä, koska tuotteissa ei eroa ole. Nyt se on tehty vanhalla reseptillä, mutta uudella idealla: säkkipainatuksella.

Yhtä asiaa jäin miettimään. Onko termi stereotypia tuttu? Oikeastiko naisiin vetoaa moinen? Syyllistyn itsekin vastaavaan, kun totean, että myy. Muutoin naamarasvat ja nimenomaan kuosinsa lainanneet naistenlehdet eivät myisi.

Kun ostatte mitä tahansa ruokaa, niin on vain kaksi asiaa, jotka kiinnostavat. Kilohinta ja tuoteseloste. Kaikki muu on sumua ja hypeä.