Olen pitkään pitänyt suojaravintoaineiden puolella kolmea yli kaiken: sinkki, D-vitamiini ja A-vitamiini. Toki tuo on hieman eräällä tavalla epäreilu jako, koska kaikilla on tehtävänsä.

Jos kuparia ei saada, niin mm. hemoglobiini kärsii, seleenillä on melkoisia terveysvaikutuksia ja ilman jodia sairastuu kilpirauhanen ja sitä myöten koko keho.

Mutta kärkikolmikko vaikuttaa laajasti kokonaisterveyteen, niiden saannissa on helposti vajausta ja jos niitä edes yritetään saada ruuasta mahdollisimman paljon, niin kaupan päälle saadaan kaikkia muitakin. Sinkki on ihmispuolen tutkimuksissa erittäin tärkeässä roolissa, eikä syyttä.

Humaanimaailmassa puhutaan piilossa olevasta nälästä (hidden hungry). Kyseessä on tilanne, jolloin ruokaa ja energiaa on riittämiin, ei siis kuolla nälkään, mutta ruuan laatu on sellainen, josta ei saada riittävästi suojaravintoaineita eli vitamiineja ja hivenaineita. Ruoka on joko laadullisesti huonoa tai se on yksipuolista.

Vaikka ongelma näkyy vahvimmin kehittymättömässä maailmassa, niin rikkaissa länsimaissa se näkyy myös. Ero tulee siinä, että kehitysmaissa ei ole vaihtoehtoa, mutta first world aiheuttaa itselleen ongelmia omilla valinnoillaan.

Vegaanius on eettinen valinta, ei ravitsemuksellinen, vaikka petalainen maailmankuva muuta yrittääkin väittää. Toki vegaaniruoka kyetään rakentamaan sellaiseksi, että sekasyöjänä menestynyt ihminen tulee sillä toimeen, mutta ei ilman teollisia lisiä, jos eläinpohjaiset materiaalit eivät ole vaihtoehto.

Alkuapinat kehittyivät ihmisiksi vasta siinä vaiheessa, kun ruokavalioon tuli mukaan liha ja siitä saatavat ravintoaineet. Tämä jätti jälkensä perimäämme ja siksi emme tule toimeen samanlaisella ruokavaliolla kuin naudat tai lampaat.

Sinkin puute on eräs aito ongelma vegaaniudessa, sillä sinkin päälähde on liha ja eläinperäiset raaka-aineet.

Viljojen käytön myötä myös fytaatit aiheuttavat ongelmia sinkin imeytymiselle, ainakin jossain määrin, jolloin ongelma vain laajenee. Ei riitä pelkästään se, että sinkkiä on ruuassa laskennallisesti riittävästi, vaan se täytyy myös saada kehon käyttöön. Puhutaan bioaktiivisuudesta, ja liian suuri kasvisruuan osuus heikentää sitä.

Koirilla sinkin puute, tai vajaus, on tullut krooniseksi kysymykseksi sen jälkeen, kun kuvioihin tuli kuivamuonat. Tilanne vain kärjistyy raakaruokinnan myötä, koska käytetyt raaka-aineet eivät ole aivan priimaa tai jopa erittäin kehnoa, kuten vaikka pötsiä, joka naudanmahana myös tunnetaan.

Mutta eivät koirat entisaikoinakaan huippuruokaa saaneet, päinvastoin, eivätkä sudet pääse kehumaan pitkällä eliniällä ja matalalla pentukuolleisuudella.

Suurin syy, miksi sinkin vajaasaanti on nykyään ongelma, johtuu kahdesta pääsyystä.

Ensimmäinen on pidentynyt elinikä, jolloin vaatimus elinikäisestä riittävästä suojaravintoaineiden saannista tulee entistä tärkeämmäksi.

Toinen syy on asuintiheys ja laajentuva koirapopulaatio, jolloin kontaktit muihin koiriin lisääntyvät ja sitä myöten myös erilaiset taudit tarttuvat helpommin. Harrastaminen, asuminen ja muu sosiaalinen kanssakäyminen lisää infektio- ja tartuntariskiä valtavasti, jonka takia koirien immuunijärjestelmä on kovemmalla kuin entisaikoina, jolloin tavattiin, jos tavattiin, vain kylän koiria ja suurimmat riskit olivat kapi ja rabies.

Jokainen tietää mitä suuret koiranäyttelyt tekevät kennelyskän esiintymismäärille. Tartuntaa helpottaa se, että tuhansia koiria tuodaan pieneen suljettuun tilaan. Tuo altistuminen vaatii tukea vastustuskyvylle ja sitä saadaan Tärkeimmästä Kolmikosta, yhtenä siis sinkistä.

Kolmannessa maailmassa sinkin puute, tai kyvyttömyys imeyttää sitä, on yksi suurimmista syistä heikkoon kasvuun, ripuleihin ja suolisto-ongelmiin sekä yleisen vastustuskyvyn onnahteluun. Ovatko tuttuja oireita koiramaailmasta?

Sinkin puute on suurempi ongelma kuin heikko turkki tai kaljut simänympärykset. Toki koirilla kasvuongelmia tai suolisto-oireiluja aiheuttavat monet muutkin tekijät, kuten ravinto itsessään kokonaisuutena, mutta kysymys onkin, että onko sinkkivaje yksi tekijä siihen, miksi eräällä tavalla kynnys oirehtia tai sairastua on alentunut.

Sinkin hyödyntämisen suhteen ollaan suolisto-oireilevilla koirilla helposti pahan kierteessä. Sinkkiä imeytetään koko ohutsuolen matkalta, mutta ainakin ihmisillä tehokkain kohta on tyhjäsuoli eli jejenum. Koirista ei tiedetä, mutta suoliston lyhyydestä johtuen voitaneen olettaa, että ohutsuoli on koko matkaltaan tärkeässä roolissa.

Sinkkiä varten on olemassa sille ikiomia kuljettajasoluja (kahta eri laatua, hieman eri tarkoituksiin), jotka siirtävät sinkin ruokasulasta suolen seinämän läpi verenkiertoon ja kehon käyttöön. Nämä kuljettajat eivät tee vajaita kuormia, vaan odottavat niin kauan, että lasti on täynnä ja siirtyvät vasta sitten.

Tässä kohtaa tärkeiksi tekijöiksi nousevat luonnollisesti ylipäätään ruuan sulavuus sekä sinkin kemiallinen rakenne, raakaa sinkkiähän ei voida käyttää, koska se olisi tappava myrkky. Mutta fytaatit häiritsevät sinkin ”kaappausta” kuljettajasoluihin, jolloin ei saada riittävää määrää talteen, puhutaan saturaatiopisteestä, jotta siirto käynnistyisi.

Tällä kaikella on toinenkin merkitys. Siirtotavasta johtuen elimistön sinkkimäärät ja tasapaino, homeostaasi, ei säätele sinkin imeytymistä. Kaikki otetaan mikä saadaan. Sinkki on niin tärkeä, ja sitä saadaan sen verran niukasti, että evoluution myötä ei ole kehittynyt mitään tarvetta säädellä imeytymistä. Säätely tapahtuu sitten muualla, jälkeenpäin.

On toki muistettava, että sinkin imeytymisen säätely tai sen puute ovat yksi monista asioista, jota ei tarkkaan ja täysin tunneta. Hiirillä tiedetään, että säätelyä ja imeytymisen tehostamista löytyy tarpeen vaatiessa, mutta miten ja kuinka paljon, on vielä hämärän peitossa. Ei myöskään tiedetä, että päteekö sama ihmisiin tai koiriin.

Jyrsijät kykenevät imeyttämään sinkkiä lisäksi paksusuolesta hiilihydraattien ja varsinkin tärkkelyksen bakteerikäymisen, fermentaation, avulla. Ei kuitenkaan tiedetä, että onko sillä kokonaisuudelle mitään merkitystä ja toimiiko sama ylipäätään koirilla. Jyrsijöiden ja koirien ruuansulatus on kaikesta huolimatta erilainen, kuten myös suoliston rakenne.

Kaiken kaikkiaan kyse on ”vain” siitä, että koiran on saatava ruuastaan riittävästi sinkkiä, ruuan on oltava lajityypillistä (lihan sinkki on hyödynnettävissä, puurot taasen heikentävät) ja suoliston terveys vaikuttaa. Siksi on laskettava edes suunnilleen ruuan ravintoarvot ja sen jälkeen täydennettävä vaje lisäravinteilla. Vaihtoehtoja ei ole. Tai on, koiran terveyden riskeeraaminen. Minusta se ei ole vaihtoehto. Onko sinusta?