Kun koira syö kaikkea sellaista, jonka ei sinällään pidetä kuuluvaksi sen luonnolliseen ravintoympyrään, kuten gyprocia, tupakantumppeja, multaa, hevosenlantaa tai heinää, niin selitykset keskittyvät yleensä kahteen. Joko kyseessä on puutostila, jota koira korjaa tietäen mitä tekee. Tai sitä närästää. Useimmiten kyse on kuitenkin kahdesta aivan muusta vaihtoehdosta: koira on utelias tai haju on hyvä.

Gyproc on ehkä se yleisin kotonapurtu, jos ei lasketa mukaan kaukosäätimiä, kännyköitä, korkokenkiä tai sohvia. Gyprocin jyystäminen ei kuitenkaan kerro kalsiumin puutteesta. Koira tietää yhtä vähän saavansa liian vähän kalsiumia ja kehittävänsä osteoporoosia kuin ihminenkään. Jostain syystä kuvitellaan, että vitamiinien ja mineraalien puute toimii samalla tavalla kuin ruuan tai veden puute – tulee nälkä tai jano, joten suojaravintoaineiden puute aiheuttaisi tarpeen syödä jotain, joka etäisesti muistuttaa samaa ainetta.

Tuo ajatus on kopioitu ihmisiltä ja hevosilta, joiden kohdalla on yksi sääntöä vahvistava poikkeus. Elektrolyyteistä eli nestetasapainoa säätelevistä mineraaleista, osa vaikuttaa munuaisten kautta janontunteeseen. Tunnetuin on natrium. Mutta siinä se sitten olikin. Koirilla lisäksi varsinainen kuivuminen on se tekijä, joka käynnistää janontunteen – taas kerran yksi poikkeus: liika suola – eikä natriumin puute saa koiraa varastamaan paketillista pöytäsuolaa.

Gyprocia syödään siksi, että seinä on sopivalla korkeudella, kun ei ole muuta tekemistä tai pentukoiralla kutittaa hampaiden vaihtuessa ikenet. Se on sopivan kovaa, mutta ei liian kovaa. Antakaa jäisiä rustoluita, niin huomaatte kuinka pentu menettää yhtä äkkiä mielenkiintonsa kalsiumin vajeeseensa.

Kaukosäätimet, puhelimet ja korkokengät ovat vielä yksinkertaisempia. Niissä on omistajan haju. Melkoisen useasti koirat tuossa harrastuksessa muuten keskittyvät vain yhden ihmisen tavaroihin. Näissäkään kyse ei ole jostain mystisestä tarpeesta muovin raaka-aineisiin ja ratkaisu on helppo: ei jätetä tavaroita lojumaan.

On aina vaarallista selittää koiran käyttäytymistä, ja vielä lähempänä omaan nilkkaan ampumista ollaan, kun selitys tehdään ihmisten kautta. Mutta niin koirat kuin kakaratkin – ja osa aikuisista – tekee asioita vain siksi, että se sattui juolahtamaan mieleen. Palkintoa saadaan, kun lisäksi tapahtuu jotain. Meillä aikoinaan viisivuotias piirsi terävällä työkalulla tv:n ruutuun. Ei siksi, että paperia ja kyniä ei ollut, vaan koska se oli tuntunut hyvältä idealta. Kaipa siinä oli ollut ajatus tehdä omaa tv-kuvitusta. Koirilla ajatus on vielä yksioikoisempaa ja sohvan pilkkominen on ihan pahuksen kivaa, koska siitä lähtee tavaraa irti. Tapahtuu asioita.

Ylipäätään teineillä ja varsinkin petoihin laskettavilla nisäkkäillä on taipumusta opetella asioita ja maailmaa tekemisen kautta.

Kerran kun minulle tarjottiin selitykseksi mystistä ”kyllä-koira-tietää” näkemystä, niin päivittelin koirien tarvetta ksylitoliin, jäähdytysnesteeseen, rotanmyrkkyyn ja tupakantumppeihin. Meillä poltetaan eivätkä tupakantumpit läheskään aina päädy tuhkikseen (ei huolta, meiltä ei mikromuovit etene vesistöihin). Pikkupennut niitä sitten maistelevat ja päivittelin niiden nikotiinin tarvetta. Minulle selitettiin kuin pikkulapselle, että pennut tietävät, että niillä on puutetta B-vitamiineista. Minulla kesti hetken ymmärtää mistä on kyse.

• Nikotiini on alkaloidi, jota esiintyy muutamassa tupakkakasvissa ja einen koisoissa (peruna, tomaatti jne.). Kasvit käyttävät sitä oletettavasti omana hyönteismyrkkynään.
• Nikotiiniamidi tunnetaan paremmin nimillä niasiini tai B₃-vitamiini.

Se, että nimet ovat samankaltaisia, ei tarkoita sitä, että asiat olisivat lähelläkään toisiaan. Meillä(kin) hevoset kerjäävät tupakkaa, mutta ei se niiden puutteista tai vajauksista mitään kerro. Ovat oppineet saamaan makupaloja kädestä, joten ovat vaan uteliaan ahneita, eivätkä suinkaan suhtaudu tupakkaan kasvista tehtynä luonnontuotteena.

Kyllä – minulla on vielä vuosienkin jälkeen vaikeuksia päästä yli siitä, että joku täysi-ikäinen suomalaisen peruskoulun lahja maailmalle kuvittelee tupakalle ja B-vitamiineille jonkun yhteyden. Jatko-opiskelut väliin jättänyt elämäm kovan koulun lopputodistusta FB-profiilissaan esittelevä saattaakin aidosti pitää olutta B-vitamiinien ja lonkeroa C-vitamiinin lähteenä, mutta että tupakkaa?

Multa on mielenkiintoisempi tapaus. Kyllä, siinä on bakteeri- ja muuta pieneliöstötoimintaa todella paljon. Jos ei olisi, niin maapallolta loppuisi elämä nopeammin kuin kanadalaistuneen Hollywoodin maailmanlopun sarjoissa ja elokuvissa. Se, että jokin on maaperälle hyvää, ei tarkoita automaattisesti sitä, että moinen olisi syötynä terveellistä. Tai että sille olisi edes jotain tarvetta. Jos epäilet, niin voit kokeilla kärpässientä, istua muurahaispesään tai yrittää olla saamatta ripulia mutavedestä.

Se, että koira ei helposti saa jäykkäkouristusta, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että multa olisi terveellistä hammaskivestä verta vuotavista ikenistä kärsivälle koiralle. Tai että maa olisi toimiva närästyslääke.

Kuten kaikessa muussakin, niin kukaan ei tarkkaan tiedä miksi koira syö multaa. En minä tiedä miksi meidän nuori russelineito ei jätä kuistin istutuksia rauhaan, mutta taatusti se ei johdu bakteeritasapainon ylläpidosta. Ei maaseudulla hevostaloudessa. Russelin suhteen syy on kuitenkin aika ilmeinen: äiskä näprää niitä. Osallistuminen on nastaa.

Oletettavin syy on kuitenkin sama kuin jokakeväisessä koiranpaskakeskustelussa, jossa kaupunkilaiset syyttävät kuolemanhajusta koirien ulosteita. Se, että ihmiset eivät kaupunkioloissa siivoa jälkiään, on törkeää. Mutta se haju ei johdu koirista, vaan edellisen syksyn maatuneesta lehdestä, ruohosta ja muusta entisestä vihreästä. Sama haju houkuttelee koiriakin.

Kukkaruukuissa intoa lisää myös lannoitteet, kanankakkaa tai Siilinjärven apatiittituotannosta peräisin oleva teolliseksi kutsuttu.

* * * * *

Pääsääntöisesti koira syö uteliaisuuttaan tai omaksi huvikseen. Kun löytää syylle jonkun järkiperäisen selityksen, niin saattaa löytää ratkaisunkin. Ainakin joskus. Mutta joka kerta kun selitystä haetaan aivan huuhaasta, kuten bakteeritoiminnasta tai ravitsemuksen vajeista, niin ollaan käännetty henkisesti niin vahvasti selkä koiralle, että ongelma ei parane, ellei koira ihan itsekseen muuta käyttäytymistään – omistajasta huolimatta, ei hänen avullaan.

Ja entä sitten, jos koira syö erilaisia asioita – kunhan tupa ei hajoa, tavarat katoa tai koira saa myrkytystä tukoksesta puhumattakaan. Ei aivan kaikkeen tarvitse aina reagoida.

Joskus kuitenkin erilaisten asioiden syöminen kertoo ongelmista. Silloin ollaan yleensä vatsa- ja suolisto-oireiden parissa, jossa koira yrittää helpottaa oloaan – käytös on siis ensiapua akuuttiin ongelmaan, ei korjausliike johonkin outoon puutteeseen.

Ongelman tunnistaa kahdesta asiasta:

• syöminen on pakonomaista, lähes hysteeristä
• syöminen on täysin säännöllistä, kuten heti ruuan jälkeen

Silloin on tunnistettava ja korjattava syy, ei esim. mullan syönti, joka on seuraus. Jos itse tunnet olevasi umpikujassa, niin älä jää yksi pohtimaan. Anna ammattilaisten auttaa!