Ehdotus uudeksi eläinsuojelulaiksi on menossa Eduskuntaan. Ongelmallinen vaatimus jatkuvalle vedelle on mukana, mutta nyt kiinnostaa ehdotus kansallisen ja pakollisen koirarekisterin tekemisestä. Sen halutaan laajenevan myöhemmin kissoihin. Aidostihan kyse ei ole koira/kissarekisteristä, vaan noin miljoona henkilötietoa käsittelevästä omistajarekisteristä. Näppejä polttava kuuma peruna on, että kuka saa tuon tietomassan haltuunsa ja kuka maksaa viulut. Vastaus on selvä. Rekisteri menee Kennelliitolle ja artisti maksaa – valtio ja omistajat.
Rekisterin uskotaan estävän pentutehtailua, vähentävän eläinsuojeluongelmia ja helpottavan karkulaisten palautumista. Karkulaisten kohdalla saattaa tullakin pientä parannusta, tai sitten ei, mutta muut ”parannukset” ovat kestämättömiä. Kyseessä on aidosti Kennelliiton pitkäaikainen pyrkimys monopolisoida toimintansa ja saada vastaava viranomaisstatus kuin mitä Hippoksella on. Tähän operaatioon on valjastettu petalaisen maailman Suomen poliittisen siiven Oikeutta eläimille liikkeen hangaround SEY.
Arvaus meni pieleen. Kennelliitto pyysi liikaa rahaa ja Ruoavirasto sai samaan aikaan painettua omaa budjetointiaan valtion puolelta ylöspäin. Joten saimme Ruokavirastolle ihan ikioman rekisterin — ja vähän lisää työpaineita, kun he eivät ehdi hoitamaan oikein muitakaan lakisääteisiä tehtäviään.
Niin tai näin, niin tämä podcast on sisällöltään, mutta ei ajatuksiltaan, vanhentunut. Kommentointi valtion omistajarekisterin suhteen kannattaa tehdä allaolevassa ketjussa, tai sitten tekee ihan uusia aloituksia.