Kirjoittelin muutaman jutun ruokintatavoista. Ne ovat herättäneet mielenkiintoa melkein yhtä paljon kuin ajatukseni eläinlääkinnän muutamista ongelmakohdista. Mutta näyttää siltä, että yksi asia on jäänyt painottamatta. Varmasti niitä on enemmänkin, mutta tähän törmään useimmin. Mitä tehdä silloin, kun koiralle ei sairauden tai vajavuuden takia voi syöttää mitään muuta kuin vaikkapa broilerisiipiä ja riisiä? Täytyykö omistajan tuntea syyllisyyttä siitä, ettei pysty tarjoamaan rekulleen Jagsterin mielestä parasta mahdollista ravintoa?
Vastaus on yksinkertainen. Ei tietenkään kuulu.
Muistetaan taas perusteet. Ei ole olemassa yhtä totuutta. Tiedän, että barffaajat ja kuivamuonailijat voivat esittää aivan vastaavia argumentteja minun käyttämästäni ruokinnasta, kuin millä olen torpedoinut heidän äärilaitojaan. Yksi vahva perustelu on se, että niin moni koira voi kanansiivillä tai kanansiivillä jatketulla riisillä aivan mahtavasti. Tietysti voivat. Minun näkemykseni kuitenkin on, että ne ovat elossa pitävää ruokintaa, ei parasta mahdollista – parasta tietysti määrätyillä kompromisseilla, koska niitä joutuu aina tekemään. Olen myös mielestäni perustellut mihin näkemykseni pohjaavat. Jokainen kuitenkin tekee omat valintansa omilla kriteereillään, eikä mitään näkemystä saisi niellä sellaisenaan. Aina täytyy kyseenalaistaa, kysyä, pohtia ja sitten tehdä päätöksensä.
Ruokinnan pääperiaate on, että kaikki valinnat tehdään aina koiran parhaaksi. Pohdinnat barffin, kuivamuonan, koti- tai sekaruokinnan välillä ovat kuitenkin ”vain” hienosäätöä. Jos koira voi silminnähden hyvin, ja jos omistaja ruokinnan kulut maksaa hymyillen ilman, että muuta elämää joudutaan koiran ruokinnan takia karsimaan, niin kaikki on hyvin.
Siitäkään ei kuitenkaan päästä yli eikä ympäri, että tänä päivänä ruokinta sairastuttaa koiria. Kun sitä muutetaan, niin ne asiat paranevat.
Kun keskustellaan ruokinnasta, niin usein joudutaan hieman skitsofreeniseen tilanteeseen. Puhutaan yleisellä tasolla, mutta väitteet ja tulosten arviointi tapahtuu parhaimmillaan yhden yksilön perusteella. Miten jokin on toiminut juuri tällä koiralla. Yhden perusteella on hankala tehdä yleistäviä johtopäätöksiä, mutta toki sekin joskus onnistuu. Useimmiten tuurilla, jos koira yksilönäkin edustaa enemmistöä. Mutta jos koiralla on muutoin poikkeuksellinen syystä tai toisesta, niin yleistyksiä sen perusteella ei voida tehdä. Siksi foorumikeskusteluissa olisi hyvä muistaa aina käyttää muotoa ”tämä on näin, koska…”. Minä unohdan tuon säännönmukaisesti.
Yleisellä tasolla vaikkapa aminohapot toimivat kuten teoria kertoo, ja käytäntö kuten yleistetään. Sama juttu vaikka rasvojen kanssa. Minä kehotan lähes poikkeuksetta lisäämään rasvaa ruokaan. Hyvä ja toimiva idea, joka pätee yleisellä tasolla. Mutta jos koiran haima ei toimi, niin tuon neuvon noudattaminen sellaisenaan on koiralle vaarallista. Minä neuvon antamaan työtätekeville ja urheilukoirille C-vitamiinia lisäravinteena. Perusteltu yleistys, mutta jos koiralla on taipumusta oksalaattikiviin, niin tuo kuuluu sarjaan erittäin huonot ideat.
Koiranomistajalla on aina viime käden vastuu. Hänen on kyettävä valikoimaan ja suodattamaan se tieto, joka hänen koiralleen sopii, syystä tai toisesta. On aivan mahdotonta kirjoittaa mitään arviota mistään, joka ottaisi kaikki mahdolliset poikkeukset huomioon. Yleistetään, puhutaan yleisellä tasolla. On eri asia kirjoittaa C-vitamiinin hyödyistä ja käytöstä, kuin kirjoittaa juttu virtsakivistä. Varsinkin kun niissäkin kahdessa yleisemmässä asiat ovat juuri päinvastoin; struviittikivissä virtsan pH:n muuttaminen C-vitamiinilla vähentää kiviä, oksalaattikivissä C-vitamiini lisää kiviä. C-vitamiinijutussa selvitetään sen yleisiä etuja, virtsatiejutussa taasen altistavista, johon kuuluu myös C-vitamiini
Jos koiralla on paha ruoka-aineallergia, eikä se kykene syömään mitään muuta kuin kanansiipiä ja riisiä, niin silloin se koira syö vain kanansiipiä ja riisiä. On ihan sama mitä mieltä niistä ollaan yleisellä tasolla. Juuri sille koiralle juuri siinä terveydentilassa juuri se ruoka on optimia. Kaikki valinnat tehdään aina koiran parhaaksi. Jos ainoa sopiva ruoka aiheuttaa jonkun järkevällä tasolla olevan riskin vaikka vitamiinien tai hivenaineiden puutteessa, niin se puute korjataan jollain muulla tavalla. Olemme kurkkuamme myöten siinä haisevassa, jos lääke parantaa sairauden, mutta tappaa potilaan. Koskee ruokintapohjaisiakin ongelmia.
Lohduttaako yhtään se, että eivät näitä kaikki tarpeet kattavia ja täysin tasapainotettuja – niin iän, painon kuin rodunkin mukaan – kuivamuonia syövät yhtään sen kummallisempaa ru0kaa popsi. Riisiä ja kanan halvimmat osat.
Tätä ei voi toistaa liian montaa kertaa. Opetelkaa lukemaan koiraanne. Nähkää koira, älkää vain katsoko sitä. Hankkikaa kokemuksia. Hankkikaa tietoa. Opetelkaa suodattamaan. Opetelkaa valitsemaan teille sopivat asiat. Kysykää. Kyseenalaistakaa. Pitäkää kiinni omasta näkemyksestänne, jos luotatte siihen ja kykenette perustelemaan sen itsellenne.
Valmiit rautalankamallinnukset ja ”avaimet käteen”-paketit ovat kuin laitosruoka. Pitää hengissä, mutta ei maistu kenestäkään hyvältä.
