Koirien ruokinnassa mietitään kalsiumin saantia paljon. Väittäisin jopa, että ylikorostuneen paljon. Ainoastaan viljojen nimiä valmistusainelistassa tutkitaan enemmän, joka sekin on pääsääntöisesti turhaa. Kalsiumin määrä kerrotaan (useimmiten) säkin kyljessä ja se riittää kaikille. Mutta jatkokurssimateriaalia lienee ajatus, että kalsium kertoo kuivamuonassa käytetyn lihan laadusta.

Lihoissa ollaan jo pitkään ymmärretty, että raaka-aineet korreloivat vahvasti laadun kanssa, ja tässä laatu on merkityksessä sulavuus sekä viimekädessä sopivuus koiralle. Mitä enemmän joukossa on rustoja, mahalaukkua tai keuhkoa, niin sitä heikompaa liha on ruokana. Broileri– ja ylipäätään lintutuotteissa tiedetään, että rasvaprosentti kertoo suoraan ns. puhtaan lihan määrästä; mitä rasvaisempaa, niin sitä enemmän nahkaa ja rustoja. Jos lihassa ainesosaksi kerrotaan luut sekä rustot, ja niin tuhka kuin kalsium ovat koholla, niin lihaa on vähemmän ja ummetusriski korkeammalla.

Kuivamuonissa vastaavia työkaluja ei ole. Aikoinaan murehdittiin onko valmistaja käyttänyt parempaa lihajauhoa, vai tyytynyt huonompaan luu-lihajauhoon – sama kuin jos lihapötkössä on ilmoitettu pelkästään liha, vai liha, luut ja rustot. Sitten liha-luujauhon käyttö käytännössä loppui kokonaan ja tilalle tuli uusi villitys: tuore liha kuivatuotteessa.

Tuossa on nimittäin koukku, jota kuluttajat eivät tiedä. Asetukset määräävät tarkkaan mitä saa kutsua lihajauhoksi. Myös luu-lihajauho on määritelty. Jos tehdään broilerin lihajauhoa, jossa ovat mukana ne paljon pelätyt nokat, heltat ja höyhenet, niin ollaan rikollisissa puuhissa. Silloin ei enää mietitä, että onko ruuan laatu mittarilla X hyvää tai huonoa, vaan asioidaanko rikollisten kanssa. Jos Kiinasta tulleet lasten itkuhälyttimet eivät ole täyttäneet sähköturvallisuusmääräyksiä, niin ei sillä perusteella voida väittää, että itkuhälyttimet ovat vaarallisia ja niiden käyttö täytyy lopettaa. Ja jos kuitenkin pysyttäisiin koirien kuivamuonissa, niin se, että alihankintaa tehnyt rikollisliiga lisäsi rehuihin melamiinia, ei tarkoita, että kuivamuonat ovat kategorinen paha ja kaikki valmistajat ovat rikollisia.

Takaisin asiaan, eli siihen koukkuun.

Sen sijaan ilmaisu kana tarkoittaa vain, että broileri ei ole kuivattua. Piste. Valmistaja saa aivan vapaasti käyttää mitä tahansa etuliitteitä, kuten tuoretta, eikä se merkitse mitään. Sanahelinää. Periaatteessa se pitää sisällään koko linnun, mukaanlukien luut, rustot, nokat, heltat, höyhenet, sisuskalut (siltä osin kuin ylipäätään saa käyttää, suolistoa ei saa)… Mutta kukaan ei tiedä mitä osaa tai osia linnusta ruokaan käytetään, vai käytetäänkö asetusten rajoissa kaikki mahdollinen.

Kun ilmoitetaan ruokaan käytettävä eläinlaji, niin ilmoitetaan vähin mahdollinen vaadittu tieto, joka samalla mahdollistaa huonoimman mahdollisen lihan laadun.

Mutta eivät valmistajat tuossa varsinaisesti valehtele, vaan hyödyntävät systeemiä. Ilmoitetut raaka-aineet eivät tarkoita sitä mitä täytyy olla säkissä. Raaka-aineet kertovat mitä on käytetty valmistukseen jossain kohtaa prosessia. Pieni, mutta oleellinen ero. Hatusta vedetty ja hieman typerä esimerkki, mutta raaka-aineissa ilmoitetaan 80 % sian ihraa, mutta lopputuotteen rasvaprosentti on silti 4 % – missään ei ole valehdeltu, mutta ei kerrota, että rasvaa on jossain vaiheessa valmistusta kauhottu pois. Vähän kuin kinkkua paistettaessa. Raa’assa kinkussa on rasvaa kohtuullisesti, mutta kun paistossa sulanut läski ja verkon poistossa kaavittu loppu pintarasva on hävitetty (mielellään koirille), niin joulupöydässä olevan kinkun rasvaprosentti on aivan toista, kuin mitä raaka-aineet antaisivat ymmärtää.

Valmistajien mielestä tämä on aivan yhtä mahtavan hieno muutos kuin soijan vaihtaminen maissiin ja sittemmin perunaan. Tai naudan muuttuminen broileriksi, tai lampaaksi. Tai käyttää glukosamiinin sijaan simpukankuoria. Asiakkaat hurraavat ja kilpailevat siitä kuka eniten kehuu lihan määrää sen mukaan kuinka paljon valmistusaineissa on käytetty geneeristä märkää lihaa. Plus ovat valmiit maksamaan tuosta ”parannuksesta” hieman ekstraa.

Se mit aidosti tehtiin, oli tipauttaa kalliimpi, mutta laadukkaampi lihajauho minimiin ja korvata se entinen huonon maineen lihaluujauho ns. tuoreella lihalla, joka kuitenkin on edelleen sitä ihan samaa lihaluujauhoa – sitä on vain nyt enemmän ja löytyy laadukkaiksi tituleeratuista ruuista, jotka ennen käyttivät pelkkää lihajauhoa.

Yksi paine tähän huononnukseen, joka on myyty parannuksena, tulee muuten jenkkilän markkinoilta. Siellä niin raaka- kuin kuivamuonascene on vuosikymmeniä sekoillut aiheen kanssa ja tehneet disinformaatiolla vahvan perustan kuivamuonavalmistajille. Ei, minä en arvosta kovinkaan korkealle amerikkalaista ruokinnan know-how’ta koiraharrastajien ja ammattilaisten parissa.

Lisätty kalsium

Lihoissa luun oletetun määrän voi arvata suoraan analyysistä aivan riippumatta mitä vamistusaineiksi on ilmoitettu. Eräs kotimainen valmistaja ilmoittaa raaka-aineiksi broilerin lihan, rustot ja luun, jolle väitetään määräksi 35 %. Analyysi näyttää silloin:

• kosteutta 62 %
• tuhkaa 7,3 %
• kalsiumia 2,1 %

Ihan muistukseksi ja vertailuksi. Tuhkan ja kalsiumin prosentit ovat märkäpainosta, eli se paino, josta prosentit laskettaisiin saataviksi grammoiksi, täytyy sisältää vettä 62 %. Nuo ovat siis niitä määriä, joita kuivamuonavalmistajat esittävät valmistusaineissaan. Jos nuo määrät muutettaisiin kuivamuonia vastaavaksi, niin ne olisivat:

• tuhka 15 % (kuivamuonissa tyypillisesti 8 – 10 %)
• kalsium 4,4 % (kuivamuonissa tyypillisesti 0,9 – 1,4 %, jopa päälle 2 %)

Nuo määrät ovat siis kuivamuonavalmistajien tulkinnan mukaan tuoreesta kanasta, mutta eivät kokonaisesta. Ja moinen liha toimii raakaruokinnassa kylläkin kalsiumlisänä, mutta aika harvoin varsinaisena lihana, sillä siinä on korkea riski ummetukseen, jopa suolistotukokseen saakka. Sitä ei siis luokiteltaisi raakaruokinnassa hyvälaatuiseksi lihaksi, vaikka toki silläkin on käyttötarkoituksensa.

Nyt tiedetään, että luut tuovat mukavan paljon kalsiumia. Tiedetään myös, että kuivamuonavalmistajien tapa ilmoittaa pelkkä eläin sallii moisen luulla jatketun lihan käytön.

Yksi perusasia on vielä muistettava. Valmistajat ilmoittavat analyysin eli ravintoarvot. Minimissään on kerrottava proteiinin, rasvan ja tuhkan määrät, mutta useimmat kertovat myös mm. kuidun, kalsiumin, fosforin ja pari muutakin arvoa. He nimittäin saavat nuo kaikki tiedot aina teettäessään ruuasta perusanalyysin ja niiden kertomatta jättäminen on vain mulkkuutta, jossa kantavana ajattuksena on, että maksajan ei tarvitse tietää perusasioita. Sitten kerrotaan raaka-aineet, eli mistä ruoka on periaatteessa valmistettu; broileri, peruna, vitamiini- ja hivenainelisät esimerkiksi. Sitten on kolmaskin listaus: lisätyt.

Sitä mukaan kuin disinformaatio ja faktoidit aiheesta E-koodit ja lisäaineet valtaavat palstatilaa, niin ihmisten pelko lisiä kohtaan lisääntyy. Ollaan unohdettu, että ne ovat pääsääntöisesti juurikin se asia, joka tekee kuivamuonista täysravinnon. Ruuassa pitäisi olla tolkuttomasti merikalaa, että raaka-aineista saataisiin vaikkapa jodi ja D-vitamiini. Ruokaan on siis erikseen lisättävä kaikki ne terveelliset ja hyödylliset ravintoaineet, jotka täysravinnon on annettava. Niiden avulla koira pysyy kunnossa ja terveenä.

Toki osa käyttää hyödyttömiä, kuten värejä tai arominvahvistajia. Mutta eikö olekin hyvä, että ne on ilmoitettava, koska silloin pystyy arpomatta valitsemaan mitä ostaa. Mutta yksikään vitamiini tai mineraali ei kuulu tähän ryhmään.

Nyt alamme lähestyä maalia. Lisissä kerrotaan ruokaan lisätyt, ei ruuassa olevat ravintoaineet. Ruuan ravintosisältö suojaravintoaineiden osalta on arvattava täysravintojen ravintoarvoa määräävän FEDIAF:in ohjeista. Yksikään valmistaja kuivamuonamarkkinoilla ei taida enää ravintosisältöä kertoa. Paljon parjattu Roayl Canin harrasti pitkään läpinäkyvyyttä tämän suhteen ja he kertoivat. Mutta siirtyivät myöhemmin samaan ruotuun muiden kanssa ja nykyään RC:n analyysitiedot täyttävät vain vähimmäisvaatimukset. Ehkä se oli heille parannus, mutta kuluttajille se oli heikennys.

Ruokaan lisätään ne ravintoaineet, joita ei ole riittävästi valmistuksen jälkeen. Tämän takia esimerkiksi A-vitamiinin aitoa määrää ei saada selville lisäainelistauksesta, jos raaka-aineissa on maksa mukana. D-vitamiini sen sijaan tiedetään, jos mukana ei ole kalaa, koska silloin koko D-vitamiinisisältö on lisättävä. Ja nyt päästiin kalsiumiin.

Lisistä löytyy se kalsiumin määrä, joka on täytynyt lisätä ruokaan, koska sitä ei ole saatu raaka-aineista. Kääntäen. Jos raaka-aineista saadaan riittävästi kalsiumia, niin sitä ei tarvitse lisätä ja se puuttuu listalta. Jotta raaka-aineista saataisiin kalsiumia, niin siinä täytyy olla luuta. Muistathan minkä määrän kalsiumia saatiin lihasta, jossa oli kolmasosa luuta mukana – ja se määrä oli vain lihaosuudesta.

Lihaosuudesta päästään ruokaan kokonaisuutena. Jos leikitään, että 30 % ruuasta on luullista lihaa, josta on saatava koko kalsiummäärä, ja 70 % on muuta (kasvismaailma ja muut raaka-aineet), niin ylempänä olevat kuivamuonia vastaava kalsiumprosentti muuttuu – tottakai, koska lihan osuus kokonaisruuasta vähenee:

• kalsiumia 1,4 %

Onko tuttu luku? Tyypillinen kuivamuonan kalsiummäärä. Ja se saatiin ihan vaan ilmoittamalla raaka-aineissa tuore broileri, joka aidosti on sekoitus lihaa, rustoja ja 35 % luuta.

En laskenut tuhkan määrää. Se on aina kuivamuonissa noin 8 – 10 %. Tuhka ei ole merkki sinällään huonosta laadusta, kuten jossain barf- ja uskomusruoka-artikkeleissa väitetään, vaan se kertoo ruuan kokonaismineraalien määrän. Koska jokainen ruoka antaa suunnilleen saman määrän mineraaleja, niin myös tuhka on silloin sama aivan riippumatta lihan laadusta tai viljojen määrästä. Koska määrällisesti suurimmat mineraalit ovat kalsium ja fosfori, niin tuhka nousee tai laskee sen mukaan paljonko ruuassa on kalsiumia ja fosforia. Ja koska fosforin määrä riippuu kalsiumin määrästä huomattavan vahvasti, niin aidosti tuhkan määrä antaa viitteen kalsiumin määrästä, ei mitään muuta dramaattisempaa.

Onko joku edelleen sitä mieltä, että tuoreen lihan ilmoittaminen valmistusainelistan ykkösenä on hieno juttu ja merkki laadusta?

Tehdään tästä vielä masentavampaa. Melkoisen yleisesti vaimistajat ilmoittavat kuivamuonien raaka-aineissa sekä märkää että kuivaa lihajauhoa. Nopeimmat ovat jo kärryillä mitä nyt seuraa, mutta selitetään se meille hitaille.

Äsken laskettu 1,4 prosenttia kalsiumia saatiin, kun käytettiin ruuassa komasosan verran lihaa, jossa on mukana 35 % luuta. Mutta jos käytetäänkin lihaksi kutsuttua tuotetta, jossa onkin 50 % tai 85 % luuta joukossa? SIlloin moista tuoretta lihaa ei voida laittaa kolmasosan verran, koska kalsium nousisi pilviin eikä se käy, koska kalsiumin yläraja on määritelty täysravinnoissa. Silloin on käytettävä vähemmän märkää mukamas-lihaa ja laitettava erotus vanhana perinteisenä lihajauhona.

Laskuesimerkkinä käytettiin märkää lihaa, johon lisätty 35 % luuta. Sitten otin siitä kosteuden pois ja lisäsin sen liha-luujauhona ruokaan 30 % määränä. Mutta jos olisin kuivamuonavalmistaja, niin en todellakaan haluaisi kertoa, että säkissä on 30 pinnaa liha-luujauhoa. Sen sijaan kertoisin, että raaka-aineissa on käytetty tuoretta hyvälaatuista free-range kanaa (joka on kiertoilmaisu meikäläisittäin vanhalle lattiakanalan munimakanalle), jonka takia ruuassa on erinomaisen korkea 60 % lihapitoisuus. Nyt on hyvä paikka todeta, että oho ja mitvit…

Joten sääntöinä:

1. Jos kuivamuonassa on ilmoitettu märkä liha ja lisistä ei löydy kalsiumia tai sitä on erittäin vähän, niin märässä lihassa on huomattavan paljon luuta joukossa.
2. Jos kuivamuonassa on ilmoitettu märkä liha ja lihajauho, eikä lisistä löydy kalsiumia tai sitä on erittäin vähän, niin märässä lihassa on ihan hemmetin paljon luuta joukossa.

Artikkelin kommentointi suuntaa Katiskan foorumille. Jos olet edelleen sitä mieltä, että korkeat lihaprosentit, jotka on ilmoitettu märästä lihasta pelkkänä eläimenä, ovat laadun merkki ja tae, niin voit kertoa siitä kommentoinnin kautta. Kuin myös kysyä, tottaihmeessä.