Kurkumiini on kurkumasta uutettu yhdiste. Kun puhutaan kurkuman terveysvaikutuksista ja miten se vaikuttaa niveliin ja moniin muihin asioihin, niin aidosti tarkoitetaan kurkumiinin mahdollisia vaikutuksia. Koska kurkuma on osa aasialaisten maiden kansanperinnettä, niin sen mahdollisia vaikutuksia on tutkittu. Lyhyesti voidaan sanoa, että mitä laaduttomampi tutkimus, niin sitä enemmän kurkumiinille on saatu näyttöä. Yleisellä tasolla kurkumiinilla on mahdollisuuksia, mutta se ei täytä lupauksia.

Kurkumiinin pelottavampi nimi on diferoyylimetaani. Lisaineita ja E-koodeja pelkäävän kannattaa pysyä moisesta kaukana, koska sen koodi on E100. Kyse on C. Longa kasvin juurista, mutta melkoinen osa kurkumiinitutkimuksista on käyttänyt Curcuma domestica kasvin juurista uutettua kurkumiinia. Sama kasvi ja nimet ovat synonyymejä, eikä minulla ole hajuakaan miten voi olla kaksi latinankielistä nimeä.

Yleisin syy antaa koiralle kurkumiinia on nivelrikon ehkäisy ja hoito. Useissa artikkeleissa ja aivan kaikissa kurkumiinin (sekä kurkuman) myynti-ilmoituksista mainostetaan sen tehoa nivelrikon parantajana. Aidosti niillä tarkoitetaan kahta tutkimusta, joissa oli selvitetty kurkumiinin tehoa kivun poistossa verrattuna ibuprofeiiniin.

Kurkuman käyttö kurkumiinin lähteenä on lähellä idioottimaisuutta. Jotta saataisiin gramma kurkumiinia, niin maustekurkumaa pitäisi popsia keskimäärin noin 53 grammaa ja osassa kurkumatuotteita kurkumiinia on huomattavasti vähemmän.

Joten kertaus on opintojen äiti ja kerta kiellon päälle: kurkumiini ei ole sama asia kuin kurkuma.

Syödyn hyöty heikkoa

Kurkumiinin varsinainen ongelma on, että se on erittäin epästabiilia ja bioaktiivisuus on erittäin heikko. Se ei siis kestä säilytystä ja rahtaamista menettämättä ominaisuuksiaan. Eikä se sula. Verestä on havaittavissa vain nimellisiä määriä kurkumiinia ja käytännössä kaikki syöty löytyy ulosteista. Kurkumiini liukenee erittäin huonosti, jos ollenkaan mihinkään nesteeseen ja siksi se ei imeydy. Paranna siinä sitten nivelet ja syöpä, jos suolen seinämä on ylitsepääsemätön barrikaadi. Toinen ongelma kurkumiinin hyödyntämisessä on maksa. Se metabolisoi, käytännössä siis pilkkoo ja poistaa, kurkumiinin huomattavan tehokkaasti ja nopeasti.

Imeytymisen parantamiseksi on yritetty kehitellä moninaisia tapoja. Kurkumiini uutetaan alkoholiin tai kasviöljyyn, tai kapseliin lisätätään mustapippurin piperiiniä ja sanotaan, että se auttaisi. Rotilla annoksella 2 g/kg (vastaisi 50 kg naisella vaatimatonta 100 g annosta) plasmassa nähtiin nousseita tasoja neljän tunnin ajan. Ihmisillä kahden gramman kurkumiiniannoksesta on plasmassa osalla mitattavissa vähäisiä määriä, osalla ei saada mittaustulosta ollenkaan. Piperiinillä on saatu parannettua kurkumiinin sulavuutta ja tilastollisesti kyse on vaikuttavasta parannuksesta: noin 20-kertainen teho (Shoba ym. 1998¹. Ongelmaa on kahdessa asiassa. Kun rotat saivat kurkumiininsa mukana piperiiniä 20 mg/kg, niin plasmassa mitattiin pitoisuuksia 1 – 2 tuntia pidempään. Päästiin siis annostuksesta totaaliseen poistumiseen neljästä tunnista maksimissaan kuuteen tuntiin. Ihmisillä aika pidentyi 15 minuutista aina tuntiin. Kun tuo tilastollisesti merkittävä tulos käännetään suomeksi, niin kun aikaisemmin kurkumiinia ei saatu siirrettyä niveliin ja muualle kudoksiin, niin 2 mg piperiinin kanssa oli mitattavia määriä, joskin edelleen vähäisiä, tuollaiset 15 minuuttia.

Joten jos ostatte kurkumiinia lisäravinteena luotaistuotekaupasta, niin muistakaapa, että tyypillisesti purkissa on 25 grammaa kurkumiinia, mutta jotta saisitte edes neljäksi tunniksi elimistöön terveellistä kurkumiinia, niin teidän pitäisi syödä neljä purkkia kerralla. Siis kerralla, ei päivässä. Joten myyjän mainos ”Valmiste imeytyy erityisen tehokkaasti ja on pitkävaikutteinen” alkaakin kuulostamaan aivan toiselta kuin mitä se on kirjoitettuna.

Nivelrikko

Kun puhutaan nivelaineista, niin aina tarkoitetaan samaa: jokin yhdiste, joka on auttanut kivun lievityksessä ja liikkuvuuden paranemisessa ihmisten polven nivelrikossa. Tutkimukset on sitten saatettu tehdä rotilla, joille on aiheutettu nivelrikko ja sen jälkeen asiaa on varmisteltu jollain määrällä ihmisiä. Ongelma on siinä, että nivelrikko sinänsä tarkoittaa useampaakin alkusyytä, joissa lopputulos on sama. Polveen sattuu eikä pysty kunnolla liikkumaan. Mutta asiat, jotka voivat auttaa, riippuvat nivelrikon aiheuttaneesta syystä.

Ongelma tulee koirien suhteen niin syystä kuin myös ongelmasta. Koirien lonkkadysplasia on eri asia kuin ihmisten artriitti, jolla silläkin on useampi syy. Artriitin voi aiheuttaa ihmisillä vaikkapa bakteeri- tai virustulehdus, tai autoimmuuniongelma, kihti tai ihan vaan kuluma ja kun niveltuotteita tutkitaan, niin se tehdään vain yhdentyyppiselle. Ei glukosamiini auta bakteeritulehdukseen eikä kurkumiini kulumiin. Silti koiranomistajat siirtävät aivan kaiken lonkkadysplasiaan, olkapään nivelrikkoon, varpaiden kulahtaneisiin nivelsiteisiin, spondyloosiin, välimuotoiseen lannenikamaan, vanhuuden jäykkyyteen ja jopa häntämutkaan.

Artriitin suhteen pääosa perustelluista tutkimuksista perustuu antioksidanttivaikutukseen (Grover & Sams 2016². Se, että vähintäinkin samanmoinen osuus tutkimuksista näyttäisi olevan perusteluilla ”me aateltiin näin” tai ”koska jo muinaiset käytti” kertoo enemmänkin masentavaa asiaa osasta tiedemaailmaa.

Tutkimuksia

Niveliin kohdistuvia kurkumiinitutkimuksia, jotka täyttävät edes jotkin laatuvaatimukset, löytyy 20 – 80, riippuen kriteereistä. Niille on yhteistä se, että joko vaikutus oli selvä, tilastollisesti merkittävä tai positiivinen ajatuksella, että päästiin samaan kuin kipulääkkeillä. Paitsi että kun tutkimukset avaa, niin todellisuus on paljon masentavampi. Nivellisistä tehty systemaattinen katsaus ja meta-analyysi löysi vain kaksi vaatimukset täyttävää kurkumiinitutkimusta (75 henkilöä), kun tutkittiin kivun lievittymistä ja yhden, kun huomioitiin liikkuvuus (40 henkilöä) (Liu ym. 2017³). Artikkelin kirjoittajat toteavat, että vaikka he karsivat huonoimmat pois, niin silti tutkimukset ylipäätään vaihtelivat melkoisen paljon laadullisesti huonosta hyvään. Lisäksi tutkimukset olivat suurelta osin valmistajille tehtyjä tilaustutkimuksia, joissa tutkimusnäyttö oli rajattua.

Kurkumiinitutkimuksia tulkittaessa on huomioitava, että vain aniharva on tutkinut pelkkää kurkumaa tai kurkumiinia. Sitä on käytetty yhdessä erilaisten kipulääkkeiden tai -laastareiden kanssa, tai annettu yhdessä glukosamiinin ja kondroitiinisulfaatin kanssa. Jonka jälkeen voidaan taas kysyä, että minkä vaikutusta nivelrikkoon aidosti tutkittiinkaan.

Liu ym. toteaa, että kurkumaekstraktitutkimus kuului ryhmään, jossa oli saatu lyhytaikaisesti tilastollisesti merkittävä vaikutus kivunlievitykseen, mutta sen kliininen merkitys oli epäselvä. Yhdelläkään tutkitulla lisällä, mukaanlukien kurkumiini, ei saatu pitkällä aikavälillä hyötyä, vaan oltiin samassa kuin plasebo. Kipu on aina hankala asia, koska silloin täytyy aina selvittää, että mihin on verrattu. Jos jollain saadaan hieman parempi lievitys aikaiseksi suhteessa lumeeseen, niin kiva. Jos tulos saadaan suhteessa erittäin matalaan tulehduskipulääkemäärään, niin ollaankin hankalampien asioiden äärellä; onko tutkimusastelma rakennettu sen suhteen, että saadaan mieluinen tulos. Lisäksi pitäisi aina myös piipahtaa katsomassa kuinka moni tutkimukseen osallistuneista on joutunut lopettamaan tutkimuksen kesken, kuten esimerkiksi liian lovan kivun takia. Heitä ei läheskään aina huomioida tuloksissa. Liu ym. varoittaa tekstissään, että yli puolessa tutkimuksista oli korkea riski eturistiriitoihin.

Selvitettäessä liikkumisen paranemista, niin tulos oli lähes sama. Lyhytaikaisesti löydetään tilastollisesti merkittävä tulos, mutta ei olla hajullakaan onko sillä mitään kliinistä merkitystä hoidettaville potilaille heidän arjessaan. Ero kivunlievitykseen tulee kestossa. Liikkuvuus parani vain lyhyaikaisesti, ja sen jälkeen oltiin samassa kuin plasebo. Tuo tarkoittaa tai voi tarkoittaa kahta asiaa, ja sekin pitäisi aina mennä läpi per tutkimus. Joko liikkuvuus on heikentynyt entiselle tasolle siksi, että tutkittavaa ainetta ei ole enää otettu ja sitä pitäisikin ottaa koko ajan. Tai että liikkuvuus on heikentynyt ajan myötä, vaikka tutkittavaa ainetta on käytetty koko ajan. Tuo riippuu täysin tutkimusasetelmasta.

Kuptniratsaikul ym. 2014

Kun väitetään kurkumiinin tehoa nivelille, niin aina päädytään lopulta yhteen ja vain yhteen tutkimukseen. Kuplaikhan ym. (2014⁴) selvittävät kurkumauutteen tehoa kivun hoidossa suhteessa ibuprofeeniin. Syy tähän tutkimukseen oli edeltävä tutkimus, jossa ryhmä onnistui saamaan huomattavan positiivisen edun ibuprofeeniin nähden (Kuptniratsaikul 2009[Kuptniratsaikul V, Thanakhumtorn S, Chinswangwatanakul P, Wattanamongkonsil L, Thamlikitkul V. Efficacy and safety of Curcuma domestica extracts in patients with knee osteoarthritis. J Altern Comple Med. 2009;15(8):891–897.[/ref]). Tutkimusta arvosteltiin rajusti sen puutteista, eikä vähiten siksi, että vertailuna käytettiin vain 800 mg ibuprofeenia päivässä. Kuptniratsaikul suunnitteli tutkimuksen uudestaan ja nosti ibuprofeenin määrää sekä laski kurkumiinin määrää.

Tutkimuksessa jokaiseen kapseliin laitettiin uutetta, jossa oli 250 mg kurkuminoideja. Kurkumiinin suhde demetoksikurkumiiniin ja bisdemetoksikurkumiiniin oli 1:0.59:0.23, joten kapselissa oli aina kurkumiinia 135 mg.

367 kivuliaammasta polven nivelrikosta kärsivää jaettiin kahteen ryhmään. Keski-ikä oli 60 vuoden paikkeilla. Sukupuolten välistä tasa-arvoa ei tosin noudatettu, sillä 90 % koehenkilöistä oli naisia. Voidaan siis sanoa, vaikkakaan ei kivonkaan vakavasti, että tutkimus selvitti vanhempien naisten eroja kurkuman ja ibuprofeenin välillä. Puhtaasta uteliaisuudesta olisi kiva tietää, että mikä vaikutti tuohon sukupuolijakaumaan. Tekikö sen tutkijaryhmä, vai eikö Thaimaassa(kaan) saada miehiä lääkäriin.

185 potilasta sai kurkumauutetta 1500 mg (kurkumiinia 810 mg) ja loput 182 potilasta ottivat 1200 mg ibuprofeenia päivässä (eli 3×400 mg tutummilla määrillä). Seuranta-aika oli neljä viikkoa. Lyhyesti lopputulos: kurkumauute oli aivan yhtä tehokas kivunlievityksessä kuin ibuprofeeni, eikä tullut samaa vatsaärsytystä, joka kiusaa pitkään otettuna ibuprofeenia. Burana tehnee konkurssin.

Haitat

Tutkimukseen osallistuneista hävisi viikon 2 kohdalla kurkumiiniryhmästä kolme ja ibuprofeenia saaneista kahdeksan. Kun viikon 4 kohdalla hävisi lisää 11 ja 14, niin kaikkiaan neljän viikon tutkimuksen kesti kurkumiiniryhmästä 171 ja ibuprofeeniryhmästä 160 potilasta.

Viikon 2 kohdalla luopui kurkumiiniryhmässä kaksi potilasta ja yksi jätti väliin epämukavuuden takia. Ibuprofeenissa luopujia oli enemmän, viisi, ja yksi lopetti sivuvaikutusten takia. Viikko 4 tasasikin jo tilannetta hieman. Molemmista ryhmistä jätti kesken seitsemän potilasta. Kurkumiiniryhmästä lopetti sivuvaikutusten takia yksi ja ibuprofeenissa kuusi potilasta.

Ibuprofeenin haitat ovat tiedossa ja se onkin yleisin syy näihin tutkimuksiin, joissa yritetään löytää korvaava tuote. Vaikka kurkumauute aiheuttikin enemmän vatsan löysyyttä ja ibuprofeeini voitti muissa haitoissa, niin kumpikaan ei ollut haitaton – väite, joka säännöllisesti liitetään kurkumiiniin ja jolla aidosti tarkoitetaan, että yliannostusoireita ei ole tullut kahdeksan gramman päiväannoksilla kolmen kuukauden aikana.

Alavatsan kipua ja turvotusta oli ibuprofeenilla 65 ja kurkumauutteella 55 potilaalla. Ottaenantaen, joka ei todellakaan ole tieteellinen lähestymistapa, niin ihan riippumatta otettiinko vatsaärsytystä aiheuttavaa tulehduskipulääkettä vai luonnollista kurkumauutetta, niin lähellä kolmannesta tuli vatsavaivoja. Tutkijamaailmassa asiaa lähestetytään toisella tapaa ja koska ibuprofeenilla vatsavaivoja oli enemmän, niin voidaan ohittaa kurkumauutteen vatsavaivat johtopäätöksissä ja koosteissa. Se ei silti muuta sitä faktaa, että kurkumauute tutkimuksessakin aiheutti huomattavi vatsavaivoja joa viidennelle.

Dyspepsiaa eli ylävatsavaivoja, tarkoittaa usein närästystä, röyhtäilyä jne., löytyi paljon tasaisemmin. 29 ibuprofeenilla ja 21 kurkumauutteella. Aletaan lähestymään molemmissa kolmattaosaa potilaista.

Huonovointisuutta oli ibuprofeenilla enemmän, 15 vastaan kurkumakapseleiden yhdeksää. Löysissä ulosteissa kurkuma voitti 22 tapauksella 16 vastaan. Veristä ripulia, meleenaa, ei onneksi esiintynyt kuin kahdella ibuprofeenia käyttäneellä.

Nestekertymää ja turvotusta löytyi 13 potilaalla ibuprofeeniryhmässä ja seitsemällä kurkumauutetta nauttineella. Ibuprofeeni on selvästi korkeammalla riskillä, mutta kurkumiinillakin oli riskinsä.

Toki on muistettava, että nuo luvut eivät ole yksittäisiä potilaita, vaan yhdellä henkilöllä on voinut olla, ja on ollutkin, useampaa ongelmaa. Mutta on edelleenkin pidettävä mielessä, että niin ibuprofeiini kuin kurkumiinikin ovat molemmat riski ns. ruuansulatuskanavien oireilulle. Noin kolmasosa kummastakin ryhmästä kärsi sivuoireista, eikä se ole vähän.

Kivunlievitys

Kurkumiiniuutteella ja ibuprofeenilla ei ollut suurtakaan eroa toisiinsa nähden ja vaikka viikon 2 kohdalla kurkumiiniuutteella saatiin einen paremmat tulokset keskiarvoissa, niin viikon 4 kohdalla eroja ei enää ollut. Kurkumiinin etua selittää hivenen laajempi haarukka tulosten yläpäässä, eli kurkumiinia käyttäneissä oli aina muutama, jotka olivat saaneet enemmän hyötyä kuin ibuprofeenilla. Vähän hyötyä saaneita oli suunnilleen sama määrä molemmissa ryhmissä.

Liikkuvuudessa sen sijaan ei suuremmin etua ollut ja neljännen viikon kohdalla kuuden minuutin kävelytestissä eroja ryhmien välillä ei enää ollut.

Tuon suhteen siis kurkumiini olisi parempi vaihtoehto kuin ibuprofeeni. Molemmissa on samat haitat, mutta kurkumauutteessa niitä on hieman vähemmän.

Ongelma on lähinnä siinä, että Yhdysvaloissa suositellaan paljon suurempaa määrää ibuprofeenia polven nivelrikon kivuissa. Tutkimuksessa käytettiin 3×400 mg määrää ja jenkkipotilaat syövät 3×800 mg- Määrä on siis puolet hoitokäytännöstä ja tutkijat perustelivat sitä sillä, että thait ovat pienikokoisempia kuin länsimaalaiset. Mutta ollaan hyvin lähellä tilannetta, että aidosti kurkumiinia ei verrattukaan ibuprofeeniin, vaan plaseboon ja siksi, että ibuprofeeni ei tutkimuksen määrissä ollut tehokas kivunlievitys.

Tutkimuksessa ei myöskään vastata yhteen oleelliseen kysymykseen: mihin hävisi kurkumiinin huomattavan matala bioaktiivisuus.

Maksa, syöpä ja alzheimer

Pubmed ja Google Scholar ovat hyviä paikkoja lähteä selvittämään asiaa, jos se syvällisemmin kiinnostaa. Minä en näe aiheen eteen sen enempää vaivaa. Syystä, että yksikään vakavasti otettava tutkimus ei käsittele syödyn kurkumiinin vaikutusta.

Tutkimukset käsittelevät eri tavoilla käsitellyn kurkumiinin vaikutuksia koeputkessa tai petrimaljassa. Lupaavia tuloksia on saatu, mutta se ei ole mitenkään poikkeuksellista. Tutkimuslinjat ovat täynnä lupaavia tuloksia, jotka eivät ole koskaan edenneet. Joko vaikuttavaa ainetta ei saada kohteeseen, tai – kuten syöpätutkimuksissa usein – sairas kudos käyttäytyy eri tavalla kuin labran pöydällä.

Toki on mainittava, että rottakokeissa on löydetty viitteitä, että kurkumiinin aktioksidanttinen potentiaali saattaisi auttaa etanolin aiheuttamissa ongelmissa ja maksakirroosissa.

Jos kurkumasta saadaan joskus lääke em. sairauksiin, niin aivan mahtavaa. Mutta taattua on, että vaikutusta ei tulla koskaan saamaan  maustehyllystä eikä luontaistuotekaupan hyllystä.

Turvallisuus

Se mikä viime kädessä kiinnostaa on kurkuman ja kurkumiinin turvallisuus. Useimmiten mainitaan, että 8 grammaa päivässä⁵ on turvallinen annos ja 2 grammaa ei aiheuta vatsaoireita. Tosin edellä mainitussa niveltutkimuksessa vatsaoireita saatiin alemmalla annoksella.

LD50 annos, eli määrä, jolla puolet koe-eläimistä on kuollut, on ilmoitettu kurkumauutteelle, jossa on kaikkia kolmea kurkiminoidia noin 75 %, rotalle suun kautta annettuna sekä kanille ihon kautta olevan >5000 mg/kg[Food and Chemical Toxicology. Vol. 21, Pg. 839, 1983.[/ref]. Koirille en LD50-arvoa löytänyt. Ihmisillä tuo vastaisi 60 kg painolla 300 grammaa. Voitaneen siis sanoa melkoisen huoletta, että kurkumatuotteet ovat siltä osin turvallisia.

1. Guido Shoba, David Joy, Thangam Joseph, M. Majeed, R. Rajendran, P. S. S. R. Srinivas. Influence of Piperine on the Pharmacokinetics of Curcumin in Animals and Human Volunteers. Planta Med 1998; 64(4): 353-356.[↩]
2. Ashok Kumar Grover, Sue E. Sams: Benefits of antioxidant supplements for knee osteoarthritis: rationale and reality. Nutrition Journal 2016 15:1[↩]
3. Xiaoqian Liu, Gustavo C Machado, Jillian P Eyles, Varshini Ravi, David J Hunter. Dietary supplements for treating osteoarthritis: a systematic review and meta-analysis. Br J Sports Med 2018;52:167-175[↩]
4. Kuptniratsaikul V, Dajpratham P, Taechaarpornkul W, Buntragulpoontawee M, Lukkanapichonchut P, Chootip C, Saengsuwan J, Tantayakom K, Laongpech S. Efficacy and safety of Curcuma domestica extracts compared with ibuprofen in patients with knee osteoarthritis: a multicenter study. Dovepress March 2014 Volume 2014:9 Pages 451—458[↩]
5. Toxnet, tilanne 12.2.2019[↩]