Koirien ruokinnassa on muutama ikuinen meemi. Broilerin luut tappavat, koira on sekasyöjä tai että kalsiumin ja fosforin suhde on tärkein asia. Yksikään noista ei pidä paikkaansa. Myöskään uskomus lihan korkeasta fosforista ei pidä paikkaansa.

Väitteeseen lihan korkeasta fosforista törmää pääsääntöisesti kahdessa yhteydessä. Ensimmäinen on munuaissairaiden ruokinta, jossa eläinlääkärit kehoittavat välttämään fosforia – työkaluja siihen ei kylläkään anneta. Toinen on vahvimmin barffiin liittyvä uskomus, jossa lihan korkea fosforipitoisuus on ongelma, jos pyhä Ca/P-suhde ei ole vähintään 1,01:1 – kunhan kalsiumin ja fosforin suhde on oikein, niin on aivan se ja sama kuinka paljon koiran ruuassa on fosforia. Tai kuinka vähän. Suhde-elämä ratkaisee.

Ca/P-suhde on helppo. Sillä ei ole yhtään mitään merkitystä. Kunhan kalsiumia tulee koiran tarpeen mukaan, niin suhde on aina oikein. Kysymys on siis vain ja ainoastaan kalsiumin määrästä, ei mistään muusta. Se mistä kalsium otetaan, ratkaisee vain kuinka suuri Ca/P-suhde on:

• Kalsiumkarbonaatti, eli rehukalkki, nostaa suhdetta, koska kalsium tulee ilman fosforia
• Kalsiumfosfaatti, eli luut, laskee suhdetta, koska kalsiumin mukana tulee fosforia

Ja koko ajan suhde on oikein ja vääntö siitä, onko 1,2:1 parempi kuin 2:1 kertoo vain ja ainoastaan väännöstä, että onko enemmän kalsiumia parempi vai huonompi kuin vähemmän. Jostain oudosta syystä on mukavampi puhua suhteista kuin aidoista määristä aidoilla aineilla. Hieman samaa sumutusta, kuin E% eli energiaprosenttien laskeminen, kun halutaan peittää yleinen ja tunnettu asia monimutkaisen taikaviitan alle. Jollainhan omaa arvovaltaa ja pätemistä täytyy rakentaa ja jostain syystä yksinkertaisten asioiden esittäminen yksinkertaisesti ei ole vaihtoehto.

Munuaisongelmat ovat hankalampi asia, joten mennään tällä kertaa lyhyemmän kaavan mukaan:

• fosfori ei ole ongelma, vaan munuaisten toimimattomuus mineraalien takaisinotossa on
• fosforin määrää ei voida ruuassa laskea niin, että sillä olisi oleellista merkitystä munuaisten heikentyneelle suodatuskyvylle
• jos ravinnon kokonaisfosforia lasketaan niin paljon, että sillä on merkitystä, niin ravinto ei enää sovellu ravinnoksi
• jos halutaan laskea ravinnon kokonaisfosforia suhteessa kuivamuoniin, niin se tehdään lihalla, raakaravinnolla

Jokaisen eläinlääkärin, koirien ravintoneuvojan ja rehukauppiaan on tiedettävä nämä asiat. Jos he eivät tiedä, niin he pyytävät asiakkaalta rahaa antamatta mitään muuta kuin ammattitaidottomuutta vastineeksi.

Laitetaan muutama vertailuarvo esille. Taas kerran mennään 30 kg koiran oletusannoksilla.

Olisin käyttänyt eläinkääkärien myymistä kuivamuonista esimerkkinä Hill’s K/D Prescription Diet Canine Kidney Care, mutta koska Hill’s ei vaivaudu kertomaan fosforin määrää ruuassa, jossa sitä pidetään oleellisena, niin ei kyennyt. Oikeastiko joku suosittaa sellaista, josta ei löydä oleellisia tietoja?

Taulukko kertoo suoraan kaksi asiaa. Ensimmäinen on, että lihan määrällä ei ole mitään merkitystä. Ainoa, jolla on merkitystä, on luiden määrä, jossain määrin kasvismaailma. Mushin tuotteessa on valmistajan ilmoituksen mukaan 35 % luuta mukana ja se näkyy suoraan niin fosforin kuin kalsiumin määrässä. Samaten Maukkaan fosforia nostaa luiden käyttö kalsiumin lähteenä, ei liha.

Kasvimaailma riippuu hyvin pitkälle siitä mitä käytetään. Korkean hiilihydraatin omaavissa, kuten perunassa, on vähän fosforia. Mutta se johtuu suoraan hiilihydraatin määrästä ja aivan samoin korkean rasvan lihoissa on vähemmän fosforia. Vehnässä on enemmän fosforia kuin vaikkapa riisissä ja tuossa voidaan käyttää muistisääntönä fytaatteja; jos niitä on paljon, niin on myös fosforia paljon – tosin osaltaan hyödyntämättömässä muodossa, eli ollaan taas samoissa kuin lihan kanssa.

Royal Canin on laskenut fosforin määrää näin: riisi, maissijauho, eläinrasvat, maissi, kuivattu siipikarjanvalkuainen, hydrolysoidut eläinvalkuaiset, juurikaskuitu, vehnägluteeni, kasvikuidut. Osa raaka-aineista tuodaan käsiteltyinä hydrolysaatteina, jolloin mukana ei ole enää muuta kuin proteiiniosa. Kyse ei siis ole enää ruuasta sillä konseptilla, kuin kaikki sen ymmärtävät. Joten kun eläinlääkäri käskee munuaisongelmissa välttämään fosforia, niin hän tarkoittaa kolmea asiaa:

• Älä anna luita
• Anna urheilijoiden lisäravinneproteiinia
• Anna vähemmän ruokaa (tai enemmän perunaa)

Jokainen voi itsekseen miettiä, että miten käytännöllistä tuo on. Mutta samaan pääsee, kun antaa hieman vähemmän rasvaisempaa lihaa ja antaa kalsiumin rehukalkkina.

Verrataan vielä määrättyjä raaka-aineita: