Maailmassa on paljon sääntöjä, eivätkä ne ainakaan vähenemään päin ole. Osa on hyödyllisiä, ja osan ideaa on aika ajoin vaikea ymmärtää. Kun puhutaan koirista, niin rehujen ja lisien suhteen valvonta- ja toimeenpanovaltaa käyttää Ruokavirasto, entinen Evira, ja lääkkeiden suhteen Fimea. Kun ne päättävät jotain, niin ainoa tapa kyseenalaistaa päätös on lähteä oikeuteen.

Tällä hetkellä (tilanne 25.2.19) omassa kuplassani tunnetuimmat huokailun aiheet ovat sinkkisulfaatin myyminen koirille ravintolisäksi (kuin myös ylipäätään ihmisten lisien markkinointi ja myynti eläimille) sekä Viron halvemmat punkkihäädöt ja matolääkkeet. SInkkisulfaatin saisikin markkinoille ja helpoin tapa toimia olisi hankkia myyntilupa jonkun muun eurooppalaisen maan kuin Suomen tai Ruotsin kautta. Käsikaupan eläintuotteiden rajoitukset perustuvat lakiin ja se tilanne ei muutu ennenkuin Eduskunta niin haluaa. Enkä näe tuota tahtotilaa aivan lähitulevaisuudessa.

Fimeasta on oltu kertaalleen minuun yhteydessä Viron punkkilääkkeiden suhteen. Se, että ihmisten käsikaupan tuotteita saa tuoda suunnilleen miten haluaa, mutta eläinten tuotteita vain hyvin pienissä määrissä ja vain jos eläin on mukana, on hieman hankala ymmärrettävä, ainakin minulle. Mutta en ymmärrä sitäkään, että tupakkaa ja nuuskaa saan tuoda kilotolkulla, mutta e-tupakkanesteitä 10 ml, joka on minun käytössäni alle päivän annos. Mutta koska Eduskunta on näin suuressa viisaudessaan päättänyt, niin näin asia on.

Ylläpitäjän vastuu

Asia kiinnostaa minua kahta kautta. Syvimmillään tietysti määrätystä ideologisesta vireesta sääntöyhteiskuntaa kohtaan. Aika ajoin ihmisellä pitäisi olla vastuu tekemisistään ja jos haluaa ampua itseään jalkaan, niin se täysi-ikäiselle peruskoulun läpäisseelle sallittakoon. Ongelmaksi tuossa hieman nousee se, että ei nilkkaansa ampunut itse vammastaan vastaa, vaan yhteiskunnan kautta ne kulut kulkevat.

Kun luontaistuotekauppias myy magnesiumoksidia ja kaliumsitraattia kramppeihin, eläinlääkäri määrää funktionaalisia lääkinnällisiä kuivamuonia tai yliopistolla hevostutkija hehkuttaa kananrustojen auttavan siedätettävän ruoka-aineallergian nimissä nivelrikkoon, niin ollaankin vaikeammissa kysymyksissä. Nuo kaikki ovat huijauksia, mutta niin Ruokaviraston, Fimean kuin kuluttajansuojan kannalta laillista liiketoimintaa. Vastuu on siirretty kuluttajalle.

Kun eläintarvikauppias myy sinkkisulfaattia koirille, tai apteekissa neuvotaan ihmisten D-vitamiinituotteita lemmikille, niin täysin perustelluissa tuotteissa kuluttajalla vastuuta ei olekaan ja viranomaistoiminta iskee välittömästi ilmiannon jälkeen ja lujaa. Huvittavin tilanne on maitohappobakteereissa. Kun purkki on ihmisten hyllyssä, niin apteekissa sitä ei saa ehdottaa koiralle, vaan ainoa vaihtoehto on tarjota samaa kantaa eläinten tuotteessa. Vaikka pitoisuus, laatu ja hinta olisi heikommissa kantimissa.

Ravintolisä- ja lääkesuositukset koskevat vain alalla olevia taloudellisia toimijoita. Hieroja saa suositella ihmisten magnesiumtuotetta koiralle, mutta ei myydä sitä. Sama pätee lemmikkitarvikekauppiasiin. Suositella, neuvoa ja opastaa saa, mutta ei myydä. Apteekissa ei saa edes suositella, neuvoa eikä opastaa.

Olen sanonut tämän ennenkin, ja monelle yrittäjälle. Laittakaa lemmikkikauppaan lisäravinnehyllykkö, jossa on iso kyltti ’Omistajalle’. Viereen sitten se valikoimaltaan kohtuullisen vakio ja heikko koirien lisäravinnetarjonta ja kyltti Lemmikille. Se on siinä. Jos omistaja ostaakin ihmisen tuotteen koiralleen, niin vastuu on kuluttajalla – koska tuotetta ei markkinoitu koiralle, sillä markkinointi tarkoittaisi, että kuluttajalla ei ole vastuuta.

Katiskan artikkelien suhteen varsinainen vastuu on aina kirjoittajalla. Jos jossain jutussa säännönmukaisesti rikotaan lakia, tai yllytetään lain rikkomiseen, niin silloin vastuuseen joudun minäkin Katiskan ylläpitäjänä. Syytekynnys on kuitenkin korkea, kuten kaikkien web-sivustojen viemärien kruunamaton floppikuningas MV-lehti osoitti.

Artikkelien kommenttien ja foorumin suhteen, mukaanlukien myös KAtiskan FB-ryhmä, tilanne onkin kimurantimpi. Periaatteessa päätoimittajavelvollisuus on ulotettavissa myös noihin kaikkiin, mutta siitä ei ole olemassa oikeuskäytäntöä. Vielä. Lisäksi lakipuoli laahaa auttamatta jäljessä ja nykyään ylläpitäjällä on juridinen vastuu kiihottamisessa kansanryhmää kohtaan (ns. vihapuhe) ja lapsipornon levittämisessä. Alkoholilaki tuo mukanaan oman mausteensa vaatimuksella, että myyjän/valmistajan on poistettava ylistävät kommentit. Veikkaus on lisäksi kunnostautunut estämällä kilpailevien uhkapelijärjestäjien jutut ja niistä kommentoinnin. Huumekeskustelut ovat kylläkin laillisia.

Nykyinen tulkinta, ainakin jos nettipoliisitoiminnassa mukana olevilta kysyy, on, että rikoksen rangaistavuus määrää ylläpitäjän vastuuta. Aidostihan nuo menevät tapaus kerrallaan sen mukaan mitkä menevät oikeuteen asti.

Oma johtopäätökseni on, kokemuksiini perustuen, että Ruokavirastoa ei kiinnosta oikein mikään, niin kauan kuin ihmistuotteita ei myydä eläimille. Fimea herää vain silloin, kun joku esittää halvemman vaihtoehdon lääkepuolella. Muuten ei voida selittää villiä toimintaa niin homeopatian, kotitarvebakteeriviljelyillä ja niistä tehtyjen diagnoosien, Ruohonjuuren tai Luontoäidin hevosten suhteen – vain muutamia tuhansista mainitakseni. Ja kyllä – kuivamuovavalmistajat menevät samaan kategoriaan.

Silti en tällä hetkellä salli Katiskan yhteyksissä yksityistä lääkemyyntiä ja Viron suhteen tulee aina maininta, että maahantuonti on rajoitettua.

Eläinlääkkeiden ja käsikauppatuotteiden tuonti

Aiemmin kevään tulon pystyi ennakoimaan ikkunasta katsomatta koiranpaskakeskuteluista (joista osa on muuten aidosti asiaa, esim. Helsingin kulkuväylät ovat karmeassa kunnossa kun lumi sulaa) sekä punkkihäädöistä. Maailma globalisoituu ja nuo keskustelut ovat nykyään 12 kuukauden sesongilla. Mutta kun punkkikausi alkaa, niin foorumeilla ja ryhmissä aletaan muistutella, että Virossa kaikki on halvempaa.

Sain vuonna 2018 Fimealta viestiä:

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea on saanut yhteydenoton, jossa kerrotaan Katiska-nimisessä Facebook-ryhmässä käytävän ajoittain keskustelua eläinlääkkeiden tilaamisesta ulkomailta. Yhteydenottajan mukaan keskustelua on ollut ainakin Seresto-valmisteen tilaamisesta. Otan teihin yhteyttä, koska käsittääkseni toimitte yhtenä kyseisen ryhmän ylläpitäjistä. Fimea on lääkkeitä valvova viranomainen.

Pyytäisin Teitä ystävällisesti välittämään ko. ryhmässä asianmukaista tietoa eläinlääkkeiden hankkimisesta. Ihmis- ja eläinlääkkeillä on erilaiset tuontirajoitukset: eläinlääkkeiden vastaanottaminen postitse Suomen ulkopuolelta on kategorisesti kielletty. Lisäksi Tulli valvoo lääkkeiden tuontirajoitusten noudattamista. Lisätietoja eläinlääkkeiden tuontirajoituksista on saatavilla verkkosivuiltamme http://www.fimea.fi/elainlaak…/henkilokohtainen_maahantuonti.

Lyhyesti:

• lemmikkieläinten lääkkeitä saa tuoda kuukauden annoksen
• lemmikkieläin täytyy olla mukana
• tuotantoeläimille ei saa tuoda (valitan hevosihmiset)
• postitse ei saa tilata

Se mikä menee vaikeaksi, on lisäravinteiden ja muiden vastaavien käsikauppatuotteiden tuominen. Jos ne ovat lisiä, niin saa tuoda. Jos niitä käytetään lääkkeenomaisesti, niin ei saa tuoda vapaasti. Samaten jos pitoisuus on niin korkea, että vaikuttavalla aineella on lääkinnällistä käyttöä, niin tuontirajoituksen pätevät.

Lähes millä tahansa ja missä pitoisuuksissa tahansa on lääkinnällistä käyttöä. Täysin eri asia, mutta hivenen sama asia, kuin sekoilu ruotsalaisessa greyhound racingissä, jossa tehtiin aivokuollut päätös, että jos aine löytyy lääkkeenä, niin sen käyttö on dopingia. Samalla he laittoivat dopingiin mm. kalsiumin, raudan, B-vitamiinit, D-vitamiinin jne. Toisaalta, sama maa laittoi dopingvaroaikoihin BackOnTrack-manttelitkin (joka aiheutti kerran mielenkiintoisen tilanteen, kun koko Suomen maajoukkue Tukholmassa kulki bäkkärit koirien päällä).

Mistään ei nimittäin löydy ohjeistusta eikä määräystä millä pitoisuuksilla mikäkin aine muuttuu lääkkeeksi. Kun imeväisille annetaan 2,5 mikroa D-vitamiinia lääkinnällisellä tarkoituksella, niin minä en saa tuoda 125 mikron valmistetta koiralle rajan takaa? No, tuossa tapauksessa se tulisi minulle, mutta ymmärtänette mitä ajan takaa.

Mutta kaiken kaikkiaan, ihmisten lääkkeitä saa jo liikutella rajan yli sekä postitse hyvinkin vapaasti, mutta ei eläinlääkkeitä.

Reseptilääkkeiden kauppaaminen

Koirien reseptilääkkeiden kauppaamista tapahtuu aika ajoin. Katiskan yhteyksissä ne on aina tavattaessa poistettu. Ymmärrän tilanteen toisaalta. Koira on jouduttu lopettamaan sairauden takia ja käsiin on jäänyt kalliita lääkkeitä. Ei niitä hävitykseen haluta, jos ne saataisiin jollekin toiselle hyötykäyttöön.

Sitä paitsi kautta aikain tutut ovat tarpeen mukaan antaneet tai myyneet toisilleen milloin Rimadyliä, milloin tyroksiinia, antibiootteja tai silmätippoja. Se, että tuon ymmärtää, ei muuta kuitenkaan sitä tosiasiaa, että laitonta se on. Ja kun kyse ei ole enää kaverilta kaverille, vaan myynti-ilmoituksesta netissä, niin toiminnan luonnekin muuttuu täysin.

Voisi kuvitella, että jokainen täysi-ikäinen jo pelkästään yleisen elämänkokemuksen perusteella tietää, että reseptilääkkeet ovat vahvasti valvottuja ja rajoitettuja, ja niiden trokaaminen netissä ei ole laillista. Mutta kuten aina, niin kuvitelma ei kohtaa realiteetteja.

Reseptilääkkeiden myynti on minulla tullut vahviten vastaan epileptikkojen parissa – siis eläinten. Yleinen väite on ollut, että kunhan ei pyydä kovempaa hintaa kuin apteekki ja ostajalla on esittää resepti, niin kaikki on kunnossa. Ja tämä on tarkistettu asianajajalta ja poliisilta.

Siihen en ota kantaa, että asianajaja ja poliisi ei tarkoita mitään, varsinkaan ensimmäinen, mutta haluaisin nähdä sen kytän, joka aidosti on sanonut, että barbituraattien katukauppa on ok, kunhan ostaja esittää jotain, jota myyjä luulee reseptiksi.

Epilepsialääkkeistä osa on huumeluokiteltuja. Onko aidosti Suomessa aikuisia epileptikkokoiran omistajia, jotka eivät tuota tiedä?

Mutta Fimean kanta asiaan oli hyvin yksinkertainen:

kiitos yhteydenotostanne Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimeaan. Te tiedustelitte lääkkeiden myynnistä väestölle. Laki on tässä asiassa hyvin selkeä. Mainitsemanne toiminta on lain vastaista.

Lääkelain (395/1987) 38 a §:n mukaan lääkkeitä saa myydä väestölle ainoastaan tässä laissa tarkoitetusta apteekista, sivuapteekista, apteekin palvelupisteestä ja apteekin verkkopalvelusta. Edellä 22 ja 22 a §:ssä tarkoitettuja perinteisiä kasvirohdosvalmisteita ja homeopaattisia valmisteita saa kuitenkin myydä myös muualla, jollei Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus ole rekisteröinnin yhteydessä toisin päättänyt. Lisäksi nikotiinivalmisteita saa myydä myös muualla siten kuin jäljempänä 54 a §:ssä säädetään.

Lääkelaki:
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1987/19870395…

Lyhyesti:

• lääkkeitä ei saa myydä, vaikka ei tekisi voittoa
• lääkkeitä ei saa myydä, vaikka uskoisi ostajalla olevan resepti
• lääkkeitä ei saa myydä, vaikka uskoisi ostajan olevan henkilö, jolle resepti on myönnetty
• lääkkeitä ei saa myydä

Tähänhän tuli aivan hervoton kehitysehdotus. Saa reseptilääkkeitä antaa, kunhan ei pyydä rahaa. Okei, eli barbituraattien jakaminen ilmaiseksi on sitten ihan ok… tämähän se asian paremmaksi ja hyväksyttävämmäksi tekikin. Millähän kansanvalistustasolla tuohon päätelmään on päästy – aidosti en halua edes tietää.

Älkää myykö netissä lääkkeitä randomeille ihmisille, joista tiedätte kerrotun nimen ja julkaistun profiilikuvan. Noilla tiedoilla minun on sitten ihan järkevää antaa rahaa neidolle, joka vähäpukeisena haluaa tutustua juuri minuun – vaikka ei puhu suomea, asuu toisella puolella maapalloa eikö meillä ole yhteisiä tuttuja. Mutta kaikista noin 4 miljardista miehestä hän haluaa juuri minut, ja seems legit, koska nimi ja profiilikuva.

Kun lääkkeet vaihtavat omistajaa, niin rikkokaa lakia edes järkevästi – tuttujen kesken, ilman ylihintaa ja pitämällä turvat tukossa.