Hugo Houdini ylittää kaikki odotukset

Svenskt Greyhound Derby juostiin ensimmäisen kerran vuonna 1962, tulevan klassikon ensimmäinen voittaja oli Homerun. 42 vuotta myöhemmin tittelistä, joka Suomessa tunnettiin aikaisemmin nimellä Tukholman Derby, nykyään Ruotsin Derby, oli kehittynyt Manner-Euroopan suurin ja arvostetuin kilpailu.

Kilpailu oli rajattu 48:lle parhaalle keskimatkan luokan yksi (M1) koiralle. Alku- ja neljännesvälieriä juostiin kaikilla kolmella suurradalla: skoonelaisella Landskronan, lännessä Göteborgin lähellä Boråsin sekä Tukholman Åkers Kanalin radoilla. Viimeiset kaksi kierrosta taisteltiin Tukholmassa.

Rahaa finaalissa oli jaossa yhteensä 80000 kruunua (n.8800 euroa), josta voittajalle meni puolet, 40000 kruunua. Lisäksi voittaja sai kiertopalkinnon, pokaalin ja voittajamanttelin.

Vuoden 2004 finaali koettiin Derbyn historian kovatasoisimmaksi. Finaalin kuusi koiraa edustivat jokainen Ruotsin ehdotonta huippua, kuohukerman kuohua. Kuitenkin vain yksi voisi voittaa halutun tittelin.

• Tittelin, jota jokainen Ruotsin treenari metsästää;
• tittelin, joka arvostetaan Ruotsin Mestaruuden ylpuolelle;
• tittelin, joka nostaa sekä koiran että treenarin historiankirjoihin.

Lähtöjärjestys

Koppi 1

Hugo Houdini*

Haven Raider – Good As Gold, kasv. kennel Top Vision, FIN

07/2000 brindle uros

70:23-16-13 106150kr

L1-K1-P3

om./treenari Anne Aho

Hugo Houdinin ilmoittamista Derbyyn harkittiin pitkään. Koira oli jo täyttänyt neljä vuotta, eikä niin vanhalla pitäisi olla mahdollisuuksia. Toki finaaliin, mutta ei voittoon asti. Pelkäsimme myös Cinnamonia – Hugon serkkua äidin puolelta -, kuten kaikki muutkin. Päästäkseen palkintorahoille, koiran täytyisi startata neljä kertaa. Sijoituslähtösijoituksilla ja parilla voitolla saisi saman kuin finaalin kolmannesta sijasta. Mutta Ruotsin kilpailutuspolitiikka ratkaisi asian puolestamme. Derbyn kierrosten aikana ei järjestetä startteja parhaimmille ykkösluokan koirille. Joko kilpailet Derbyssä, tai lepäät. Koska Hugo oli saanut levätä juuri muutaman viikon Ruotsin Mestaruuskilpailujen ajan, niin pakko oli lähteä mukaan.

Teimme kuitenkin yhden taktisen valinnan. Meiltä on noin 270 km Tukholmaan, Landskronaan 460 km. Tiesimme suurin piirtein ketkä olisivat tulossa mukaan ja sillä perusteella valitsimme alkueräradan: Landskrona, matkasta huolimatta. Tukholman vaikutusalueella on enemmän huipputason ykkösiä kuin Etelä- ja Länsi-Ruotsissa. Tukholmassa voisimme joutua kohtaamaan jo heti alussa pahimmat finaalisuosikit: Cinnamonin, Prince Of Lockin sekä Yinnin. Kaikki tietävät, että pelkkä nopeus ja kyky eivät riitä, tarvitaan myös onnea. Meille sitä on ollut aika niukasti jaossa arvokisojen suhteen, joten päätimme yrittää säästää sen käyttöä mahdollisimman pitkään. Siis autoon ja viiden tunnin ajoa etelään.

Alkuerä Landskronassa aiheutti tuttuun tapaan sydämen tykytystä. Se on lähdön suhteen maan nopein rata, eikä siksi ole paras mahdollinen Hugolle, olkoonkin että se on voittanut siellä erittäin useasti. Sama tahti taas: splitillä 5,82 ensimmäisessä, toisessa ja kolmannessa kaarteessa neljäs, ykköskaarteessa rajua kontaktia. Hitaampien ohi neljännessä kaarteessa sekä maalisuoralla, maalissa toinen ja jatkoon – Motivated Princelle hävinneenä. Aika 32,86 ei häikäissyt, olkoonkin että rata oli raskas ja ykköskaarre ahdas.

Neljännesvälieriin ajettiin Boråsiin, matkaa vain 250 kilometriä. Vastus kovenee. Boråsissa Hugo on esittänyt ehkä parhaitaan, kaudella 2003 se juoksi kahden sadasosan päähän rataennätyksestä ja voitti arvostetun kutsukilpailun Västgötaloppetin. Rata on useasti raskas, eivätkä alun splittiajat ole maan nopeimmat.

Veräjä auki ja koirat matkaan. Hugo on kolmas ensimmäisessä ja toisessa kaarteessa splitillä 5,89. Takasuoralla ohitus ja nousu toiseksi, Alkuerävoittaja Motivated Prince on kuitenkin päässyt usean koiranmitan verran karkuun. Hugo ottaa viimeisessä kaarteessa kuitenkin kiinni ja maalisuoran alussa heittäen ohi. Voitto ja jatkoon. Rata oli raskas ja aika 32,43 päivän nopein voittoaika. Hieno suoritus, mutta arvelutti josko tuo taso riittäisi finaalissa edes kolmen joukkoon. Samaan aikaan Tukholmassa oli menty suhteessa lujempaa.

Välierät Tukholmassa. Yksi huolenaihe oli poissa, sillä Cinnamon oli flopannut neljännesvälierissä. Pitkä ja raskas kesä oli vaatinut veronsa. Tuota tappiota oli odotettu pitkään, sen laskukunto oli ollut selvästi näkyvissä – olkoonkin että se oli kyennyt pitämään voittoputkensa.

Nyt oli jo vaikeaa hymyillä, vastus oli koventunut kierros kierrokselta, eikä näissä viimeisissä 12 koirassa ollut mukana ensimmäistäkään ”turhaa tapausta” – kaikki olisivat kykeneviä voittamaan finaalin.

Startti käynnissä, veräjä auki ja Hugo ensimmäiseen kaarteeseen kolmantena, split 5,84. Johtokaksikko pääsee karkuun nopealla, hyvin hoidetulla radalla – voittoaika 32,00 on ehdotonta huipputasoa. Hugo on kuitenkin kolmas maalissa ajalla 32,24 ja jatkoon. Usko sijoituksen saamiseen finaalissa horjuu rajusti. Hugo juoksi kauden kärkiaikansa Åkers Kanalin radalla – ja hävisi selvästi! Pystyisimmekö saamaan koiran kaksi kymmenystä nopeammaksi viikon aikana… se on aika paljon vaadittu.

Talvella Hugo oli käytännössä lyömätön Landskronassa, eikä vähintään uskomattoman kestävyytensä takia. Puutteellisen early pacensa se paikkasi maan luultavammin parhaimmalla maksiminopeudella takasuoran lopussa. Mutta kun tuo ynnätään erittäin raskaaseen talvirataan, niin se rasittaa koiraa. Me kilpailutimme Hugoa kaksi lähtöä liikaa. Se lähes kaadettiin kolmasti saman startin aikana, ja loukkasi etujalan ojentajan. Samaan aikaan sillä oli kolme astutusta, jotka – yllätys, yllätys – ovat myös rasitus. Lopputulos oli, että Hugo siirtyi lopputalvesta ”pakkolomalle” revähtäneen tricepsin takia. Kevääseen mennessä Hugo oli toipunut, mutta vamman uusiutuminen pelotti: treenaus jäi lähes kokonaan. Koira juoksi nyt pelkästään geeneillään.

Derby on kuitenkin niin iso ja tärkeä koitos, että sitä on turha yrittää keskenkuntoisella koiralla. Me päätimme pelata upporikasta, rutiköyhää.

Alkueriin lähdettiin ”treenaamattomana”, pelkällä kilpailupohjalla. Aina jatkoon päästyä lisäsimme tempoa, ehkä kaksinkertaistimme treenimäärän. Ennen välieriä Hugo teki viikolla enemmän töitä kuin keskivertogrey koko treenikaudella! Ja siihen stoppi. Hiukan vapaata liikuntaa, yksi lähtönopeustreeni ja radikaali ruokinnanmuutos – hirvittävä määrä valkuaista, rasva niin alas kuin mahdollista. Koiran siviilielämä niin tasapainoikseksi kuin mahdollista, vaihtelevaa toimintaa korvienvälin takia. Hittoon kaikki ohjeet, jossa kielletään muuttamasta rutiineja ennen finaaleja; me tunnemme oman koiramme. Toivottavasti…

Koppiarvonnoissa meille kävi tuuri. Ruotsissa välierävoittajat eivät suinkaan saa valita koppiaan ensin, vaan nostavat arvontanumeron ensimmäiseksi. Anne onnistui saamaan ensimmäisen arvontavuoron ja sijoitti Hugon ilman epäilyn häivää ykköskoppiin. Nyt joutuisivat kaikki nopeat avaajat sen ulkopuolelle, ja jos ne ruuhkautusivat, niin… Ruuhkissa voittaa aina sisäpuolella oleva koira.

Finaalipäivä. Treenareiden stressi huipussaan. Usko kolmanteen sijaan oli romahtanut, muiden koirat näyttävät huomattavan paljon kireämmiltä ja paremmin treenatuilta.

Hugo makaa ja nukkuu autossa, kilpailut käynnissä. Anne istuu ja vahtii, ei käy katsomassa ensimmäistäkään lähtöä. Itse hoidan tavalliseen tapaan suhdetoimintaa, eli pysyn poissa Annen ja Hugon jaloista.

Muistan miten Uustalun Lauri kävi kerran ennen starttia – muistaakseni OAKSin finaalia – onnittelemassa meitä varmasta voitosta. Hänellä itsellään oli oma koira samassa lähdössä.

Voisikohan tuota käyttää hyväksi? Kierrän kaikki finalistit, juttelen niitä näitä. Valittelen Hugon korkeahkoa ikää ja loukkaantunutta tricepsiä. Perustelen miksi juuri heidän koiransa tulee voittamaan finaalin ja varmasti alle 32 sekunnin ajalla. Kyselen mitä he aikovat tehdä voittorahalla. Onnittelen Derbyn voittajaa näin etukäteen.

Tiedä sitten oliko siitä mitään apua, mutta minusta psykologinen sodankäynti oli suunnattoman hauskaa… Ainakin se rauhoitti minua hiukan.

Koppi 2

Yin

Shut Gun – Magenta, kasv. Hultings

03/2002 musta uros

33:4-14-9 33450kr

L1-K1-P-

om./treenari Hultings

Yin on tukholmalainen koira, siis kotiradallaan. Hidas starttaaja, sen splittiajat ovat yleensä 5,9:n huonommalla puolella. Tuota se paikkaa erinomaisella kestävyydellään ja maksiminopeudella. On kyennyt kaudella 2004 Ruotsin Mestaruuden finaaliin, mutta ainoat voitot ovat tulleet Derbykierroksilta. Omistajat, ja suurin osa Ruotsista, uskoivat Yinnin mahdollisuuksiin voittaa.

Koppi 3

Game Set

Rapid Journey – Cindy Rose, kasv. kennel Almadins

05/2001 musta uros

35:11-12-4 71300kr

L1-K1-P-

om. Team Match treenari Wessman

Vuoden 2003 Derby kakkonen. Boråsin entinen RE-koira ajalla 31,93. Vuoden 2004 Sprinttimestari-kilpailun voittaja. Melkoisen early pace, mutta ei oikein riitä 550 metrille – rataennätyksestään huolimatta. Tunnettu siitä, että silloin kun se onnistuu, niin se menee todella lujaa. Se vain onnistuu suhteellisen harvoin. Eikä koskaan kahta kertaa peräkkäin. Valitettavasti Game Set alkoi ontumaan välierän jälkeen ja jouduttiin ottamaan pois kilpailusta.

Koppi 4

Careless Whisper*

Top Role – Peek A Boo, kasv. kennel Top Vision, FIN

03/2002 sinibrindle uros

25:7-6-4 11800kr

L3-K1-P-

om./treenari Wiik & Carlzon

Kohtuullisen nuori ja kokematon koira, jonka mahdollisuuksiin päästä finaaliin eivät edes omistajat uskoneet. Ainakaan omien sanojensa mukaan. Tosin ihmettelen että jos tuo pitää paikkaansa, niin miksi he sitten ylipäätään koiran kilpailuun ilmoittivat. Omistajien tavoite on olla olematta viimeinen.

Koppi 5

Prince Of Lock*

Prince Of Tinrah – Slip The Lock, kasv. IRE (kennel Heartlines)

07/2001 brindle uros

34:14-7-3 46400kr

L1-K1-P-

om. Kennel Goat-Wool treenari Lundqvist

Vuoden Tulokas 2003. Vuoden 2003 Derbyn kolmonen, tämän vuoden RM kakkonen. Early pace, jolla on hivenen vaikeuksia jaksaa täyttä 550 metriä. Juoksi ennätyksensä 32,00 Derbyn välierissä. Tunnetaan parhaiten tällä hetkellä koirana, joka tipautti Cinnamonin Derbystä. Siinä startissa voidaan tietysti kritisoida Prince Of Lockin juoksulinjoja, mutta hitaampien on myös syytä väistää kun takaa tullaan huomattavasti lujempaa… Ei pelkää kontakteja, ja ainakin minusta joutuu kosketuksiin hieman liian usein. Treenarin mielestä – ja monien muidenkin – sai väärän lähtökopin. Marisi meillekin asiasta puolihuomaamatta, koska olisi halunnun ykköskopin. Viitoskoppia pidettiin outona valintana, koska silloin oli nelonenkin vielä vapaana. Toinen suosikki finaalissa. Julkisesti puhuttiin ennen lähtöä, että finaali tulisi olemaan sen ja Yinnin välinen kaksintaistelu. Omistajat näyttivät kohtuullisen selvästi julki mitä he odottivat lopputulokseksi…

Koppi 6

Motivated Prince*

Token Prince – Motivate Miss, kasv. Massina, AUS

11/2000 musta uros

38:10-12-10 65100kr

L1-K1-P-

om. Söderkvist treenari Wessman

Erittäin vahva koira, lähinnä 600 metrin koira, kuten esim. Hugo Houdini ja Yin. Älykäs ja taitava juoksija, mutta maksimivauhti ei ihan riitä sinne aivan korkeimmalle huipulle. Ehdottomasti kuitenkin yksi Ruotsin kärkikoirista. Treenari uskoi koiran voittoon ainoastaan erittäin tasaisessa lähdössä.

Finaali

Startin alkuun on tunti. Kahta lukuunottamatta finalisteja ravautetaan eestaas kennelaluetta. Varjossa on sopivan viileää, syksynalun mukava 20 astetta. Auringossa paahtavan kuumaa. Koiria kuulemma lämmitellään. Ehkä niin, mutta Hugo Houdini nukkuu autossa, varjossa.

Edellinen startti on radalla, Derbyn finalistit ovat viimeisessä punnituksessa. Viisi huippuunsa treenattua koiraa. Kun niitä katsoo, niin jo pelkästään ulkonäkö kertoo miksi juuri nämä ovat finaalissa. Lihasta ja voimaa, ei grammaakaan liikaa rasvaa. Eräs tukholmalainen treenari seisoo vieressäni ja katselee myös koiria. ”Kummalista”, hän toteaa. ”Kaikki muut kävelyttävät koiriaan odotusalueella ympyrässä, mutta Anne istuu eikä liikuta koiraa”. Nyökkäsin. ”Meistä se on paras tapa.” Kolleega mutisi itsekseen, että ”niinhän meistä kaikista se oma tapa on”. ”Mutta Hugo on ainoa joka ei läähätä, ei stressaa.”. Nyökkäsin taas, mitä siihen muuta lisäämään. ”Olin varma, että Yin voittaa, mutta taidanpa mennä pelaamaan Hugolle parikymppiä.”. Nyökkäsin, sillä siinä hermostumisen asteella minusta ei ollut oikein muuhun. Varsinkin kun itse olin täysin vakuuttunut, että Hugo joutuu tekemään elämänsä suorituksen kyetäkseen edes kolmanteen sijaan.

Esittely. Itse olen kolmannessa kaarteessa, Anne esittelyssä Hugon kanssa. Kaikki finalistit marssivat rinnakkain katsomon ohi. Liput liehuivat, marssimusikki soi. Ruotsin ehdoton pääkilpailu oli saavuttamassa huippunsa.

Hermoilen aina ennen starttia, mutta tämä on jotain uutta. Anne sekoilee esittelyssä, ei tajua lähteä ajallaan lähtökoppien suuntaan – stressaa näköjään joku muukin.

Kopituslupa. Toto suljetaan ja viehe liikkeellä. Elämäni hirvittävimmät 32 sekuntia edessä. Odotan sananmukaisesti perse kylmänä veräjän aukeamista. Hugo missaisi kuitenkin taas lähtönsä.

Veräjä lävähtää auki ja ykkönen lähtee kuin tykin suusta. Eräs suomalainen treenari käyttäisi ilmaisua että lähti kuin hauki rannasta. Piikki välittömästi. Mitä helvettiä? Hugohan juoksee ykkösellä! Yin ja Prince Of Lock aivan imussa.

Tullaan kakkoskaarteen alkuun, Hugo edelleen johdossa, ei paljon, ehkä puolen koiranmittaa. Nyt nousi oma pulssi ennätyslukemiin, sillä Hugoa ei ole koskaan voitettu piikistä, Ei koskaan!

Takasuora, johdossa edelleen. Nyt on aivan varma, että Prince Of Lock ei voita, eikä ole kakkonenkaan, sillä sen kestävyys ja voima ei ole lähelläkään Hugon tai Yinnin tasoa.

Koirat kääntyvät kolmoskaarteeseen. Herra jumala, Hugo juoksee lähellä kolmosrataa ja jättää kiskon auki. Yin juoksee sisällä, mutta ei kykene juoksemaan ohi, kuitenkin erinomaisissa asemissa aivan Hugon imussa.

Kannustan yleensä koiriamme ruotsiksi. Snobbailua, ei muka jännitä. Nyt häviää kielitaito – JUOKSE, PERKELE, JUOKSE!!!

Maalisuora avautuu, Hugo ajautuu nelosradalle. Yin pysyy lähellä kiskoa ja voittaa puolen koiranmittaa – ero pienenee. Mutta Yin ei kykene ottamaan itsestään enempää irti, Hugo ylläpitää rytminsä ja kasvattaa eroa. Nyt ei tarvita edes maalikameraa, Hugo ylittää maaliviivan turvallisella koiranmitan johdolla.

Lehtonen muistaa yht’äkkiä tehtävänsä: koira täytyy hakea pysäytyksestä.

Juosten matkaan, vaikka keuhkoon pistää ja jalat ovat vatkulia. Pysäytyspressulla onnitellaan. Voi v…., mehän voitettiin! Vieheelle. Pysäytyksen tytöt ovat ottaneet jo Hugon kiinni, kumarrun vaihtamaan omaa kaulapantaa. Jännitys, hyperventilaatio ja kumartumisen aiheuttama verenpaineen muutos tekevät tehtävänsä: silmissä pimenee ja ammattilaistreenari J. Lehtonen on polvillaan hiekassa. Onneksi muut luulevat, että halaan vain koiraa. Ja miksei, sillä tällä kerralla se on todellakin sen ansainnut.

Palkintojenjako.

”Vuoden 2004 McDonalds Svenskt Greyhound Derbyn voittaja on Hugo Houdini ajalla 31,84!”

Tätä kaikki haluavat, eikä suurin osa koskaan saavuta. Me tulimme, näimme ja voitimme. Väärin!

Hugo Houdini tuli, näytti ja voitti!

Jälkipelit

Palkintojen jaossa kaikki ruotsalaisen greyhoundurheilun silmäätekevät sekä sponsorin edustaja. Lauma kuvaajia. Ensimmäiset haastattelut. Hei, tämähän taitaa olla ihan oikeasti jotain isompaa.

Jollain ilveellä saimme koiran, kukkaset ja pokaalit pois radalta. Muutama metri portilta ja uusi haastattelu. Onneksi edes Anne pitää jalkansa maanpinnalle ja lähtee suihkuttamaan koiraa, minä jatkan PR-vastaavan tehtäviä.

Anne ei pääse takaisin kuvattavaksi. Uusi haastattelupyyntö ja uudet kuvaajat ovat pysäyttäneet. Puhelin on soinut jo muutaman kerran, Ensimmäinen onnittelu Suomesta tulee. Niemen Hannu (yksi niistä kolmesta jotka olivat vaikuttamassa pentueen tekemiseen) oli saanut yksinoikeudella suoran selostuksen Huuskon Sirkalta. Ensimmäiset ruotsalaiset onnittelut tekstiviestinä. Ensimmäinen haastattelu puhelimitse. Pakko sulkea puhelin hetkeksi. Kennelalueella ei oikein pääse eteenpäin. Muut kilpailuttajat pysäyttävät koko ajan, onnittelevat ja päivittelevät kuinka suunnattoman mahtavan juoksun Hugo teki. Ensimmäinen pennunostaja haluaisi ostaa Hugosta Ja Money Honeysta pennun – eikä jää viimeiseksi. Vaan eipä ole enää mitään myydä…

Suurin osa onnittelee ihan rehellisesti, varsinkin kakkoseksi jääneen Yinnin omistajat ovat puolestamme todella onnellisia, ihan aidosti koko sydämmellään.

Mutta on valittaen pakko todeta, että osa oli selvästi sitä mieltä, että väärä koira voitti. Varsinkin erään finaalikoiran omistaja oli silminnähtävän katkera. Mitäpä tuohon voisi sanoa, ei kannata koskaan tulla radalle varmana voitosta.

Huomattavasti tavallista kilpailupäivää myöhemmin päästään vihdoin lähtemään kotiin päin. Matkalla annetaan puhelimessa pari haastattelua. Kotona juhlitaan juomalla pari olutta.

Seuraavana aamuna herättää puhelin. ”Voisimmeko tulla tekemään juttua ja ottamaan muutama kuva?”. Mikäs siinä, tämähän alkaa sujua jo rutiinilla.

Kyläläiset, jotka eivät ennen tunnistaneet koko rotua, onnittelevat. Aamun lehti on näköjään luettu. Ja sitten alkaa tulla kukkasia. Oma klubi ennättää onnittelemaan kukkasähkeellä ensimmäisenä. Maljakot käyvät vähiin. Derbyvoitto on oikeastaan aika hieno juttu!

Mitä Hugo sitten teki?

Splittiaika oli 5,74, kymmenyksen parannus ensimmäisellä 88 metrillä tarkoittaa matkassa noin 1,2 metriä. 32 sekunnin alitus on todella harvinaista herkkua, Hugo taisi olla kuudes siihen kyennyt, kaikki radat huomioiden. Kautta aikain listalla Hugo lienee Åkers Kanalin toiseksi nopein, serkkunsa Cinnamonin jälkeen. Okei, tuosta en ole aivan varma, mutta tarkistan…

Hugo paransi välieräaikaansa neljä kymmenystä. Suhteutetaan tätä hiukan. Jos Tampereella 30,00 koira parantaa startin välillä neljä kymmenystä, niin se ei ole mainitsemisen arvoinen tapaus. Mutta jos 28,10 koira parantaa saman, niin… Aivan, juuri noin isosta jutusta kyse!

Hugo pesi lähdössä kaksi maan nopeimpiin avaajiin kuuluvaa keskimatkankoiraa.

Hugo on yli neljävuotias, aivan liian vanha voittamaan Derbyä. Monet asiantuntijat valaisivat tilannetta ennen starttia. Vanha. Aivan. Ja kokenut. Derbyn voittoon tarvittiin 71 starttia.

Miksi Hugo voitti suosikkikaksikon?

Tähän on erinomaisen helppo vastata. Se teki paremman suorituksen ja juoksi nopeimmin. Yksinkertaista.

Jossitellaan jokaisen koiran suhteen. Careless Whisper on vielä liian nuori ja varsinkin kokematon. Se on vasta alkanut kehittyä, ja jos se jatkaa ”valitsemallaan tiellä”, niin ensi kaudella se tulee olemaan varteenotettava ehdokas. Itseasiassa, ylipäätään sen pääsy finaaliin oli jo voitto.

Motivated Prince on Hugolle vanha tuttavuus. Alkaa olla myös jo ikämiesluokkaa, ainakin Derbyn tasolla, mutta on kuitenkin puolisen vuotta nuorempi – ja mikä tärkeintä – startannut melkein puolet vähemmän. Erittäin vahva, mutta sen välieräaika 32,13 on sen kykyjen yläpäästä. Huvittavaa, missä muussa lähdössä tahansa tuolla ajalla nostettaisiin varmaksi voittajaehdokkaaksi.

Prince Of Lock… viime vuoden suosikki – silloin kolmas, tämän vuoden suosikki – kolmas. Kantanut suosikin viittaa muissakin kilpailuissa, mutta epäonnistuu yleensä finaalissa. En tiedä johtuuko se siitä, että koiran kunto ei riitä kolmeen-neljään kierrokseen, vai että koiraa treenataan väärin ennen finaaleja. Itse olin rankannut sen ennen kilpailua sijalle neljä. Huolimatta – tai sen takia – välierävoiton mahtavasta 32,00 ajasta.

Yin oli suurin suosikki. Hidas lähtemään, joten ei jää ruuhkiin. Vahva ja nopea, joten potentiaalia riittää ohituksiin ja jaksaa varmasti koko matkan. Samat ominaisuudet siis kuin Hugolla, mutta alkukierrosten statistiikka tällä 2,5 vuotiaalla oli parempi. Mutta juuri statistiikasta voidaan hakea syitä sen tappiolle – jos nyt kakkossijaa Ruotsin Derbyssä voidaan tappioksi kutsua. Uralla 33 starttia, mutta vain neljä voittoa, peräti 14 kakkossijaa. Syynä ei niinkään ole voitontahdon puute, sillä se on kilpaillut väärillä radoilla ja vääriä koiria vastaan. Silti sen kauden ainoat kaksi voittoa ovat tulleet ainoastaan Derbyn neljännesväli- ja välierästä. A-ryhmään kuuluva K1 voittaa tässä maassa erittäin harvoin kolme kertaa peräkkäin.

Hugo sitten. Kuntokäyrä nouseva. 32,86 -> 32,43 -> 32,24 -> 31,84. Edellisestä startista sijoitus, voitolla siis suurempi todennäköisyys. Uskon, että voiton toi kolme asiaa: treeni Derbyn aikana, koiran kokemus sekä onni. Treenaus meni sataprosenttisesti nappiin, huippukunto löytyi siellä missä kuuluikin. Ja tarkennetaan: ajoitus onnistui tuurilla, ei millään muulla. Hugolla oli takana 70 starttia, se tiesi tarkkaan mitä oli tekemässä eikä ihmetellyt turhia. Tasaväkisessä lähdössä tarvitaan aina onnea. Hugo, kiitos alkuerien ajokilometrien, oli päässyt jokaiselta kierrokselta jatkoon pelkästään nopeudellaan. Sen mana oli täydessä latingissa.

Itseasiassa jossittelu on täysin turhaa, vain yksi asia on ja pätee:

McDonalds Svenskt Greyhound Derby 2004:
Hugo Houdini

Tulokset

1. . Hugo Houdini* 31,84 40000kr
2. . Yin 31,92 20000kr
3. . Prince Of Lock* 32,16 10000kr
4. . Motivated Prince* 32,33 5000kr
5. . Careless Whisper* 32,48 5000kr

Lehtiartikkelit

Hundsport

Jonson KOIRAURHEILU/TUKHOLMA

Svartålainen Hugo Houdini, Örebron koirakilpailuyhdistyksestä, toi sunnuntaina kotiin voiton Ruotsin greyhound-derbystä Tukholmasta.- Tämä on hiukan enemmän kuin vain hienoa. Arvaa ollemmeko onnellisia, nauraa Jakke Lehtonen selvällä suomalaisaksentilla.

Hän omistaa koiran yhdessä treenarin Anne Ahon kanssa.

Hugo Houdini on neljä vuotta ja itseasiassa hiukan liian vanha.

• Greyhoundit tapaavat kilpailullisesti olla parhaimmillaan kolmen vuoden tietämissä. Ensi vuonna saamme yrittää veteraaniderbyä, sanoo Jakke.

Hugo Houdini juoksi omistajaparille 40 000 kruunua.

• Tämä on Euroopan suurin kilpailu, jos mukaan ei lasketa Englantia ja Irlantia, joissa palkintorahat ovat paljon, paljon korkeammat, sanoo Jakke.

Hugo Houdini arvottiin ykköskoppiin viidestä finaalikoirasta.

• Se johti lähdöstä maaliin 550 metrillä, voitti koiranmitalla ja kellotti 31,84, toiseksi nopein aika Ruotsissa, kertoo Jakke.

Se tarkoittaa keskinopeutena hieman yli 65 kilometriä tunnissa.

• Normaalisti Hugo Houdini on hieman hidas starttaaja ja se on vahvimmillaan lopussa. Nyt se pääsi matkaan niin hyvin, että johti jo kopeilta, kertoo Jakke.

Anne Aho hoitaa perusvalmennuksen kotona Svartåssa jalkapallokentällä ja umpeenkasvaneessa jääkiekkokaukalossa.

• Minä hoidan vain ruuan ja auttelen, sanoo Jakke.

Miten aiotte juhlia tätä voittoa?

• Avata muutaman suomalaisen keskioluen, Nythän on sunnuntai, vastaa Jakke Lehtonen hymyillen.

En ymmärrä mitä vikaa on lauseessa: ”Jag är inte helt säkert men tror att tiden var den näst snabbaste i år.” Okei, en tajunnut tarkentaa että puhuin nimenomaan Åkerista, mutta silti. Hugo ei siis juossut Ruotsin toiseksi nopeinta aikaa. Ja keskinopeus on hiukan päälle 62 km/h.

Karlskoga Kuriren

Hugo Houdini pesi radan vastustajillaan Ruotsin derbyssä

Karlskoga Kuriren 07.09.2004

teksti ja kuva: Kjell Sjökvist ”Kuin voittaa Elitloppet Solvallassa”

Voitti 40000 kruunua. Jakke Lehtonen ja Anne Aho nauttivat voiton makeutta Hugo Houdinin ykkössijoituksen jälkeen, joka tuotti 40000 kruunua.

SVARTÃ…

On maanataiaamupäivä. Olemme Hyttvallassa Svartåssa.Jakke Lehtonen ja Anne Aho nauttivat voitosta yhdessä päähenkilön, koiran Hugo Houdinin kanssa, joka voitti Ruotsin greyhound-derbyn Tukholmassa.

• Meille se on sama kuin voittaa Eliloppet Solvallassa.
• Mutta tietysti tässä on hiukan pienemmät kolikot palkintopotissa kuin ”vallassa”, sanoo Jakke Lehtonen. Mutta nyt pariskunta Jakke ja Anne nauttivat Hugo Houdinin voitosta ruotsalaisessa greyhound-derbyssä.
• Onni on täydellistä.
• Juhlimme sunnuntai-iltana kahdella pilsnerillä. Ehkä otamme toiset kaksi tänä iltana, sanoo Jakke hymyillen.

Kolme vuotta Svartåssa

Kolme vuotta sitten pari Lehtonen/Aho asettui Svartåseen.

• Oli puhdasta sattumaa että päädyimme Svartåseen, kun päätimme muuttaa Ruotsiin.
• Täällähän on kaikkea mitä voi vaatia.
• Hienoa luontoa ja hyvät mahdollisuudet trimmata koiria, kiteyttää Jakke.

Jakke Lehtosen ja Anne Ahon ”tallissa” on kaikkiaan 10 koiraa.

• Neljällä on kilpailulisenssi, valaisee Jakke Lehtonen

Hugo Houdinin voitto greyhound-derbyssä tuotti taloudellisesti 40 000 kruunua.

Pikkurahoja verrattuna Solvallan Elitloppettiin.

• Tämä on suurinta mitä voit voittaa koiralla ruotsalaisella maaperällä. Ja palkintosummakin saa kelvata, toteaa Jakke ja Anne nyökkää myöntäen.

Otti startin

48 koiraa starttasi greyhound-derbyssä Tukholmassa.

Hugo Houdini vei lähdön finaalissa.

• Hiukan outoa, että se avasi niin nopeasti.
• Se tapaa olla heikompi alussa, mutta nyt se johti lähdöstä maaliin, kertoo Jakke Lehtonen.

Tämä oli sitä paitsi Hugo Houdinin viimeinen suuri esiintyminen.

Neljävuotiaana Hugo Houdini on nimittäin hiukan liian vanha kilpaillakseen tällä tasolla. Yleensä parhaat ovat kolmivuotiaita.

• Ensi vuonna Hugo starttaa veteraaniderbyssä, huomauttaa Jakke Lehtonen.

Mielenkiinto greyhound racingiin kasvaa tasaisesti Ruotsissa, mutta sitä ei voi tietenkään verrata Irlantiin ja Englantiin.

• Derbyvoitto Irlannissa tai Englannissa antaa voittajalle 150 000 euroa.
• Toisaalta tämä Ruotsin kilpailu on suurin Euroopassa, jos jätämme pois Irlannin ja Englannin, toteaa Jakke Lehtonen.

Että joku ruotsalainen pääsisi tulemaan irlatilaisille ja (tai) englantilaisille markkinoille on Jakke Lehtosen mukaan mahdotonta.

• Olemme ulkopuolella.
• Saamme luvan kilpailla omalla maaperällä ja sekin kelpaa meille aivan hyvin, alleviivaa Jakke Lehtonen.

Jakke Lehtonen ja Anne Aho ovat jo päättäneet miten käyttävät palkintorahat.

• Ostamme paremman käytetyn auton.

Kohtaavat Suomen

Ruotsissa on tällähetkellä kolme vakituista rataa, nimittäin Tukholma, Borås ja Landskrona.

Jakke Lehtosta ja Anne Aho, mutta varsinkin derbyvoittaja Hugo Houdinia, odottaa nyt maaottelu Suomea vastaan Tukholmassa sunnuntaina.

• Tuntuu hiukan ihmeelliseltä, että suomalainen kilpailee Ruotsin kanssa Suomea vastaan maaottelussa.
• Tunnen useita Suomen edustajia tässä maaottelussa. Siksi se on melkoisen ikävää, mutta pilke silmäkulmassa, toteaa Jakke Lehtonen.

Hyvät geenit

Että Hugo onnistui niin hyvin, ei ole mitenkään kummallista.

• Hyvät geenit, toteaa Jakke Lehtonen.

Isä Haven Raider on Australiasta, äiti Good As Gold on ruotsalainen, joka on suvultaan irlantilainen.

48 koiraa ei startannut Tukholmassa, vaan alkuerät ajettiin Landskronassa ja Tukholmassa, neljännesvälierät Boråsissa ja Tukholmassa, semit ja finaali Tukholmassa. Huomasin jo haastattelussa, että nyt meni ohi – mutta en jaksanut puuttua siihen sen enempää, kun ei kolmannella selityksellä mennyt perille. Sanoin nimenomaan, että Irlannissa saa tuon 150 tuhatta euroa, Englannissa vähemmän. Ja jopa hurritoimittajan pitäisi tietää, että Iso-Britanniassa käytetään edelleen puntaa. Vakituisia ratoja lienee yhdeksän, jos sille tarkoitetaan kilpailuratoja – oikeastaan vissiin vain kuusi. Mutta lajin ulkopuoliset eivät ymmärrä jakoa isojen ja pikkuratojen välillä. Eivät sitä ymmärrä kyllä kaikki lajissakin mukana olevat. Toki hurri pääsee irkku/enkku-markkinoille, ainakin teoriassa. Puhuin lähinnä käytännön tasolla hallussa olevilla kilpailukoirilla. Maaottelusta kylläkin totesin, että on helvetin kivaa kilpailla Suomea vastaan sini-keltaisissa vaatteissa Du Gamla, Du Frian tahdissa. Mutta toimittaja ei uskonut minua. Muuten, urosten startissa oli ainoastaan yksi, joka ei puhunut suomea… Ollin suvusta puhuttiin enemmän, mutta muistiin näköjään jäi vain se, että siitä on vedettävissä linja Irkkuihin. Toki sen suku on huomattavasti kattavampi, ja sen ”hyvyys” löytyy ihan muista aspekteista kuin alkuperämaista. Mutta yleistoimittajan kanssa lienee turha keskustella hirveän syvällisesti suku- ja linjakysymyksistä.

Karlskoga Tidningen

Hugo Houdini – mikä hieno mestarikoira

Karlskoga Tidning 24.09.2004

teksti: Ingvar Carlsson

kuvat: Mats Endermark

Eräs Ruotsin kautta aikain nopeimmista kilpakoirista löytyy Svartåsta. Joku aika sitten Hugo Houdini voitti Ruotsin greyhound-derbyn, joka on hienointa mitä koira voi voittaa Ruotsissa, jopa Skandinaviassa. Se kestää vertailun ravien Elitloppettiin.

Koiran omistavat ja treenaavat Anne Aho ja Jakke Lehtonen, He puuhailivat kilpakoirien kanssa Suomessa ja toivat toimintansa tänne. Hugo Houdinin lisäksi heillä on yhdeksän muuta koiraa, mutta Hugo on paras ja sen derbyvoitolla suomalaisemäntä ja -isäntä niistivät ruotsalaisen treenarieliitin.

Hugo nopein Svartåssa

Ruotsin greyhound-derbyn voitto oli adrenaliinikikki Tapaa Hugo Houdini Svartåsta.

Neljävuotias, joka muutama viikko sitten taikoi itsensä ensimmäisestä lähtökopista ulos niin nopeasti, että oli hieman yli 30 sekunnin kuluttua voittanut Ruotsin greyhound-derbyn, joka on jotain todella hienoa.Ruotsin koiraurheilu, huolimatta menestyvästä pelistä, riutuu olemassaolossaan. Yleisöllä ei ole käsitystä siitä, mitä vedonlyönti käsittää. Lyhyet välähdykset tv:ssä eivät auta. Jotkut kuitenkin tietävät ja he asuvat Svartåssa.

Kolmisen vuotta sitten Jakke Lehtonen ja Anne Aho muuttivat Turusta Svartåseen. He olivat touhunneet seitsemisen vuotta koiraurheilun parissa kotona Suomessa. Vain kolmen vuoden kuluttua uudessa kotimaassaan voitti heidän koiransa Hugo Houdini sen hienoimman mikä on voitettavissa ruotsalaisessa kilpajuoksussa, ehkä myös eurooppalaisessa, jos mukaan ei lasketa Englantia ja Irlantia

Hienoin voitto

• Se on hienointa minkä voi voittaa ja varmasti moni ruotsalainen treenari kiroaa finnjäveleitä, jotka tulivat ja veivät heidän derbynsä, sanoo Jakke Lehtonen. Se on kuin voittaisi ravien Elitloppetin, vaikkakin rahat ovat kaikkea muuta kuin samat. Ruotsin Mestaruus on suurta myös, mutta tämä kolahtaa lujemmin.

Hugo Houdini voitti derbyn ajalla 31,84 joka on toiseksi nopein aika Ruotsissa. 550 metrillä se antaa 65 km/h keskinopeuden. Se johti lähdöstä maaliin lähtien poikkeuksellisen rivakasti, joka ei normaalisti ole sen vahvin puoli.

Derby-voitosta svartå-pariskunta kalasti kotiin 40 000 kruunua. Se on suurin palkintoraha jonka ruotsalainen greyhound racing jakaa ulos, RM-voittaja saa esimerkiksi 25 000 kruunua.

• Muutoin palkintorahat ovat laskussa. Urheilulla on vain yksi suuri sponsori, Svenska Spel, eivätkä he voi maksaa kaikkia palkintoja pidemmän päälle. Tavallisissa kilpailuissa parhaimmat koirat voittavat enintään 3200 kruunua. Tämä ei ole mitään palkitsevaa urheilua. Siitä huolimatta, että voitimme derbyn, olemme tältä sesongilta miinuksella 5000 – 6000 kruunua. En uskalla edes ajatella, miltä tilanne näyttäisi ilman tätä voittoa.

Koiraurheilu kasvaa

• Koiraurheilu kasvaa koko ajan Ruotsissa. Kotona Suomessa oli noin 150 koiraa. Ruotsissa on tällä hetkellä suurin piirtein 1300 koiraa. Kun valtakunnanpeli alkoi 2000, oli noin 600. Noista 1300:sta koirasta rankataan 70 luokkaan yksi, niihin parhaimpiin. 12 niistä on tarpeeksi nopeita voittamaan derby ja juuri Hugo Houdini voitti. Hugo on mahtava koira, se on neljävuotias ja oikeastaan liian vanha. Greyhound on parhaimmillaan 2,5 – 3,5 vuotiaina.
• Menee varmasti toiset 10 vuotta, ennen kuin saamme toisen koiran, joka on yhtä nopea kuin Hugo ja joka voi voittaa derbyn. Juuri nyt meillä on neljä pentua Hugosta ja eräästä toisesta koirastamme, Money Honeysta. Ainakin yhden noista uskon olevan yhtä nopea kuin Hugo. Parin vuoden kuluttua tiedämme paremmin.

Kasvattaa itse

• Yritämme kasvattaa omat koiramme. Ruotsissa on ehkä 50-60 kenneliä, mutta ainoastaan viisi – kuusi kasvattajaa ovat lasketaan. Anne on treenarina koirille. Itseasiassa kyse ei ole mistään kummallisista asioista. Suurin osa löytyy geeneistä, ne päättävät tuleeko koirasta nopea vai ei.

Mutta hiukan muutakin treeniä on silti. Svartåssa käytetään jalkapallokenttää sekä umpeenkasvanutta kiekkokaukaloa treenaukseen.

• Ja on myös hyvä päästää ne juoksemaan suolle, heittää Anne väliin. Suunnilleen sama kuin meillä ihmisillä. Ne treenaavat kuntoa ja saavat vahvat jalat.

ja tietysti koirat juoksevat lujaa treenissäkin, vaikka se ei olikaan kuin vain 150 metrin pätkiä.

• Ruuanlaatu on myös tärkeä, lisää Jakke. Me annamme koirille aitoa lihaa, rauta jonka ne saavat täysravinnosta ei riitä. Se riittää tavallisille koirille, mutta nämä eivät olekaan mitään tavallisia, hän lopettaa.

Örebrossa on rata, jossa järjestetään viisi – kuusi kilpailua vuodessa.

Valtakunnanpeliin käytetään kolmea ruotsalaista rataa, Åkers Kanal Åkersbergassa, Landskrona ja Borås. Hugo Houdini kilpailee seuraavan kerran toinen lokakuuta Landskronassa. Mutta lähimpänä on kilpailu Järbossa nyt sunnuntaina.

Jakke ja Anne luottavat tulevaisuudessa lähtövalmiista koirista eniten Sweet Dreams’in, mutta luultavasti Scarface, Dark Moon, Enough Is Enough sekä Money Honey eivät ole vielä kaikkiaan tehneet kilparadoilla.

Muutamia selviä asiavirheitä oli livahtanut joukkoon. Luonnollisestikaan Hugon voittoaika ei ollut toiseksi paras kautta aikain. Tai siis itseasiassa se on paras voittoaika derbyssä, mutta ei missään nimessä Åkerin 550 metrillä. Muistaakseni Cinnamon on juossut pari kertaa kovempaa… Sanoin toimittajalle, että muistaakseni se oli kauden toisiksi paras aika, mutta että se olisi syytä tarkistaa liitosta. RM-tittelistä sai 30 000 kruunua, en tiedä mistä tuo 25 000 on ilmestynyt. No, kuitenkin kymppitonnin vähemmän kuin Derbystä 🙂 Saldo riippuu siitä miten se lasketaan… Me olemme täällä verovelvollisia palkintorahojen(kin) suhteen, joten kirjanpito hoidetaan sen mukaan. Eikä siitä sen enempää… Tietysti ykkösen koiria on enemmän kuin 70, puhuin tuossa nimenomaan keskimatkan koirista. Tietysti vertailu koko koirakantaan on ehkä hiukkasen turhan tavoitehakuista, mutta sallittakoon se, jooko? En muuten takaa noita lukuja, mutta tuollaisista määristä puhutaan radan varressa. Muuten, montako lisenssikoiraa Suomessa on nykyään? ”Kasvattaa itse” otsikon alla oleva teksti oli ihan originaalissakin noin töksähtelevää ja hyppivää. Ja ruokinta-asia, varsinkin lisäravinteet, näyttivät menneen aika pahasti toimittajan hilseen yli. Eihän lihaa syötetä sen takia, että kuivamuonien rautapitoisuudet eivät riitä. Kyllä ne edut löytyvät jostain ihan muualta.

Karlskoga Kuriren

Greyhoundit

Karlskoga Kuriren 28.09.2004

teksti: Elisabeth Fält

kuvat: Roger Gleisner

Svartån Vanhan Koulun kennelit kasvattavat nopeita koiria

SVARTÅ

Ei ole mitenkään liioiteltua väittää, että Svartån Vanhalla Koululla eletään ”todellista koiranelämää”. Siellä on nimittäin kahdella! kennelillä kaikenikäisiä ja -värisiä greyhoundeja.

JR, Saara, Sini ja Ilona tervehtivät meitä iloisesti haukkuen ja luonnollisesti ryntäillen edes takaisin suuressa tarhassa. Niiden kasvattaja on Jagster Scoop kennel. Aivan vieressä on toinen tarha lisää, jossa olevat kaksi pentua kuuluvat kennel de la Garitakselle.

• Tässä pentueessa oli kahdeksan pentua, mutta tapaamme myydä ne, joihin emme usko kilpakoirina, sanoo Jakke Lehtonen, joka yhdessä Anne Ahon kanssa omistaa Jagster Scoop kennelin.

Jakkelle rotuvalinta oli itsestäänselvyys, sillä greyhound racing on hänen palava intohimonsa. Mutta ei koirien hyvinvoinnin kustannuksella, mitä monet luulevat urheilusta.

• Kiukustun kuullessani että koiria muka lopetettaisiin koska ne eivät voi kilpailla. Tottakai ne sijoitetaan uudestaan lopetuksen sijaan, sanoo hän ja jatkaa:
• Ja mitä tulee näiiden terveyteen, niin tuskin mitään muita koiria kontrolloidaan kuten kilpakoiria. Ne eläinlääkäritarkastetaan joka viikko kilpailujen yhteydessä.

Nopein koira

Anne tulee pihalle kaikkien aikuisten koirien kanssa, joita on kuusi, värit vaihtelevat – kaikki värivariantit ovat sallittuja, brindle on luultavasti yleisin.

Suurella arvokkuudella ja aatelisesti liikkuen ne tulevat tervehtimään, täällä ei vedetä ja riehuta taluttimessa. Ne tarkkailevat meitä suurilla kauniilla silmillään ja ovat suunnattoman sosiaalisia sekä ”hellyttäviä”. Hugo Houdini, Ruotsin toiseksi nopein koira, tervehtii huippuystävällisesti ja perusteellisesti. Jokin aika sitten se voitti Ruotsin greyhound-derbyn.

• Kaikkein nopein on sen serkku Cinnamon, on hiukkasen ärsyttävää hävitä serkulle kerta toisensa jälkeen, nauraa Jakke. Hugo sensijaan ei välitä asiasta vähääkään, ei ainakaan juuri nyt. Mutta voittaa jokainen kilpakoira kuitenkin haluaa.

Meni pieleen

Jagster Scoop kennelissä on syntynyt viisi pentuetta. Yleensä pentueessa on useampi pentu ja greyhoundnartut synnyttävät ongelmitta. Yhden kerran asiat menivät pahasti pieleen, emä kuoli, mutta Jakke onnistui pitämään pennut hengissä, vuorokaudenympäri ruokinnalla tietysti.

• Tämä on Enough Is Enough tai Esteri, kuten sitä kutsutaan. Kuten nimi osoittaa, niin se oli juuri tästä pentueesta, sanoo Jakke ja osoittaa Esteriä, joka tervehtii hieman ujostellen.

Eräs koirista on Scarface – tai Aatos, nimetty arvesta, jonka se sai erittäin nuorena pentuna – kukaan ei oikein tiedä mitä tapahtui. Lisäksi on myös pikkuinen Sweet Dreams – Hillevi, pieni sininen narttu joka juoksee yhtä hyvin, olkoonkin että se on hiukan pienempi kuin muut.

• Ja tässä ovat eläkeläiset, sanoo Jakke.

Money Honey, alias Ypy ja Darka Moon alias Lasse. Ne ovat kuusivuotiaita pentuesisaruksia ja mustia, mutta kuonon ympärille on alkanut tulla harmaata. Mutta nämä eivät ole mitään nivelrikkoisia, raihnaisia eläkeläisiä. Ypy ja Lasse esittävät greyhoundin vahvuutta, nopeutta. Molemmilla on revähtäneet, mutta parantuneet reisilihakset, joka saattaa tapahtua kilpakoiralle.

Anne laittaa kummallekin kuonokopat, greyhoundit ovat ajokoiria ja ne voivat kuumentua jahdatessaan ”jänistä”. Nyt ei tietystikään ole viehettä käsillä, vaikka se olisikin ollut järjestettävissä, ja me löydämme itsemme eräältä metsätieltä. Jakke ja Anne lähettävät koiria toinen toisilleen, että kuvaajamme saisi kuvattua juoksevia greyhoundeja. Kuin salama kirkkaalta taivaalta ei ole liioittelua, niin nopeasti ne pyyhältävät ohi, niitä ei melkein ehdi nähdä – eivätkä ne myöskään ole helposti kuvattavia. Homma saadaan tehdä uudestaan useamman kerran.

Alunperin greyhoundia käytettiin varsinkin kaninjahdissa, mutta myös kauriinmetsästyksessä.

• Nämä ajavat näöllään, ne näkevät ilmiömäisen hyvin ja tutkailivat tasankojen yli saalista etsiessään, kertoo Jakke.

Nykyään ne saavat sen sijaan ajaa keinoviehettä. Jakke ja Anne ajavat ympäri Ruotsin kolmea suurinta kilparataa joka viikonloppu. Radat ovat Åkersbergassa, Landskronassa ja Boråsissa. Tietysti se on kallista, mutta jalostus sekä mahdolliset palkintorahat auttavat asiaa. Greyhoundin pentu maksaa 7000 ja 14000 väliltä.

Sanoin että pidämme ne joiden uskomme olevan parhaita ja/tai sopivat laumaan, muut menevät myyntiin. ja että valinta on mennyt useasti pieleenkin. Joten toimittajan käyttämä muoto ”joihin emme usko kilpakoirina” antaa vähintäinkin väärän signaalin. Onko brindle yleisin? Voisi kuvitella että se on musta. Ruotsin toiseksi nopein koira on luonnollisesti tulkintakysymys. Jos mitataan ennätystä, niin Hugo taitaa olla sijalla kolme tai neljä. Mutta jos huomioidaan koko ura ja mitä koira ”rutiininomaisesti” juoksee, niin Hugo on kakkonen. Eikä tämä tulkinta ole minun, eikä yhdenkään tutun…

Svenska Spel

Hugo Houdini voitti Derbyn 2004

Svenska Spel 06.09.2004

teksti: Joakim Kahnlund/TWI

kuva: Bildbyrå

Korkeatasoisia kilpailuja ja miellyttävä ympäristö. Suuri greyhound-juhla vietettiin Åkers Kanalilla sunnuntaina ja Hugo Houdini varasti shown. Lähdön veteraani pesi suosikit voittamalla ja vei yllätyksellisesti derbyn.

• Ei löydy sanoja kuvaamaan kuinka onnellisia olemme, sanoo voittajakoiran treenari jakke Lehtonen.

Prince Of Lock vastaan Motivated Prince. Sitä kaksintaistelua odotettiin kun greyhoundsesonki oli saavuttamassa huippuaan ja klassinen derby ratkaistaisiin. Mutta Hugo Houdini näytti, että vanha on arvokkainta ja laittoi nuoremmat paikoilleen johtamalla lähdöstä maaliin. Yllätysvoittaja kautta-aikain korkeatasoisimmassa kilpailussa. Voittoaika oli huippu 31,84.

Me uskoimme, että Hugo olisi enintään kolmas, joten emme ole pelkästään iloisia, olemme lähes shokissa. Olen harrastanut racingiä kymmenisen vuotta ja tämä oli ehdottomasti suurin voitto, sanoo Jakke Lehtonen joka treenaa Hugo Houdinia yhdessä asuinkumppaninsa Anne Ahon kanssa. Jakken ja Annen oli lähes mahdoton uskoa, että tämä on totta kun he näkivät Hugonsa ylittävän ensimmäisenä koirana maalilinjan.

• Olen sanaton, derby on jotain minkä jokainen haluaa voittaa ja sen me teimme Hugon kanssa. Hän on vanha ja alkaa hidastua, mutta tänään hän oli fantastinen ja osoitti rutiininsa olemalla stressaamatta itseään. Hän tiesi tarkallaan, mitä hänen kuuluisi tehdä. Jos mahdollista, niin vaikuttaa Anne vielä tyytyväisemmältä kuin sinä.

Totta, sillä minulle Hugo on nopein koira mitä meillä on ollut, mutta Annelle hän on jotain enemmän. Ensiksi tulevat lapsemme, sitten Hugo ja viimeisenä minä. Se vain on niin, nauraa Jakke.

Jakke ja Anne eivät ole ainoita, jotka ovat tyytyväisiä päivään. Åkers Kanal ei tarjonnut vain hienoa urheilua, vaan myös muita aktiviteetteja kuten grillausta, koiratarvikemyyntiä ja pomppulinnan. Kun siihen lisätään parastaan näyttänyt tukholmalaissyksy, niin ymmärrätte että tämän vuoden derbypäivä oli täydellisintä mitä vuodesta 1960 alkanut perinne on tuottanut.

Hundsport

Hugo Houdini – paras kun tarvitaan

Hundsport 10/2004 s.87 Suzanne Fredriksson

Jos on paras silloin kun sitä vaaditaan ja onnistuu maksimaalisesti lähdössä – silloin voitetaan Derby! Nelivuotias Hugo Houdini sovelsi ylläolevaa reseptiä ja kaappasi kotiin voiton sekä 40 000 kruunua omistajalleen ja treenarilleen Anne Aholle.

Tämä on aivan uskomatonta, me toivoimme parhaimmillaankin kolmatta sijaa, sanoo Anne samalla kun hänen avomiehensä vaipuu melkein polvilleen suunnattoman Derbypokaalin painosta. Hugo Houdini teki parhaimpansa juuri oikealla hetkellä. Se teki uuden oman ennätyksensä 550 metrillä finaalissa! Aika 31,84 Se on yksi parhaista esityksistä ”Åkerissa”, jossa rataennätys on 31,68. Lisäksi toinenkin koira meni finaalissa alle 32:en, etukäteen veikattu Yin, joka sai ajaksi 31,92. Se kertoo melkoisen paljon tasosta, olkoonkin että Ruotsin ehdottomasti paras koira Cinnamon, rataennätyksen haltija, ei ollut mukana. Cinnamon tipahti sensaatiomaisesti alkuerissä, eräinen tietojen mukaan siihen törmättiin. Täytyy lähteä nopeasti, löytää hyvä juoksulinja sekä olla tuuria selvitäkseen kaarteen ruuhkista selvitäkseen kovassa Derbysirkuksessa. Kolmas maalissa oli ennakkosuosikkina kakkossijalla. Prince Of Lockilla ei ”kolahtanut” finaalissa. Siihen törmättiin lievästi ensimmäisessä kaarteessa, joka riittää arvokkaiden metrien menettämiseen. Omistaja ja treenari Jan-Erik Lundqvist oli pettynyt kilpailun jälkeen. Kolmannessa sijassa ei ole todellakaan mitään hävettävää, mutta Jan-Erikillä oli suuret odotukset jopa voittoon. – Mehän tulimme viime vuonnakin kolmanneksi, sanoo hän huokaisten. Tänä vuonna meillä ei ollut myöskään sitä lentoa, joka vaaditaan voittoon tällä tasolla, sanoo Jan-Erik. Hän on veteraani Derby-yhteyksissä ja oli mukana ensimmäisen kerran 27 vuotta sitten! Viidestä finaalista ei ole vielä irronnut voittoa, mutta tänä vuonna Jan-Erik tunsi, että mahdollisuuksia todellakin oli. Greyhound racingin Derby eroaa siltä osin esim. ravien vastaavasta, että se ei ole ikäkausikilpailu. Jan-Erik voi siten lohduttaa itseään sillä, että vain kolmivuotiaalla Prince Of Lockilla hyvät mahdollisuudet yrittää ensi vuonna uudestaan. Ruotsin Greyhound Derbyn tämän vuoden voittaja, Hugo Houdini, on neljä vuotta ja oli ennen Derbyfinaalia startannut 70 kertaa voittaen 106105 kruunua. Hugo Houdini oli epäilyksittä lähdön rutinoiduin koira. Ehkä ratkaisu tuli siitä tällä kertaa, kun kovuutta ja älykkäitä juoksulinjoja tarvittiin päästäkseen muiden edelle. Oli miten tahansa, niin pariskunnalla Aho/Lehtonen oli aika paljon pohdittavaa, kun he vihdoin pääsivät kaikkien onnittelujen ja valokuvausten jälkeen koiran ja pokaalin kanssa autolle. Miten tämä suunnaton kiertopalkinto mahtuisi koiria täynnä olevaan Fiat Unoon…?

• Mitäkö ostamme voittorahoilla? Uudemman auton tietysti, nauraa Anne taputtaen samalla Derbyvoittajaansa, sillä aikaa kun avopuoliso asettaa palkintopokaalin auton katolle ja raapii päätään…

Derbyfaktaa

Ruotsin Greyhound Derby on järjestetty vuosittain vuodesta 1962 alkaen. Kun kilpailut siirrettiin vuonna 2000 Skarpnäckistä Åkers Kanaalille, matkaa muutettiin 480 metristä 550 metriin.

Kuvassa, jota en saanut skannattua, näkyy miten koirat tulevat kakkoskaarteeseen. Hugo johdossa, ulkopuolella n. puolen metrin päässä puolen koiranmittaa jääneenä Prince Of Lock ja sen ulkopuolella Motivated Prince. Kaikki juoksevat vapaasti, ei kontakteja. Videolta näkyy, että kun koirat siirtyvät takasuoralle, niin Prince Of Lock ajaa suoraan Hugoa päin osuen lavan korkeudelle. Prince Of Lock ei menetä mitään, mutta Hugo saa lisää vauhtia. Joten siltä osin Jan-Erikin parkuminen ykköskaarteen kamppaamisesta on pelkkää häviäjän vinkumista. Me emme muuten saaneet sitä pokaalia mahtumaan Unoon…