B5-vitamiini (pantoteenihappo) kuuluu vitamiineihin, joista on koiran lähes mahdotonta saada puutetta. Käytännössä kaikki elävä käyttää B5-vitamiinia entsyymeihinsä, joten sitä saa aivan kaikesta mitä syödään. Ainakin jossain määrin.
Tärkein saantitie
- elimet
- liha
- ylipäätään kaikki ruoka-aineet
Tarve
- NRC: 0,49 µg/kgME
- Aitoa tarvetta ei tunneta, eikä puutoksia ole olemassa
- FEDIAF: 1,5 mg/100 gKA
Pantoteenihappo esiintyy pääosin koentsyymi A:ssa, jolla on korvaamaton rooli, kun
- tehdään energiaa hiilihydraateista, glykolyysissä, glukoneogeneesissä tai rasvojen hapettamisesta
- syntetisoidaan rasvahappoja
- käsitellään steroideja, kolesterolia tai D-vitamiinia
B5-vitamiini osallistuu silloin avaintekijänä kaikessa, johon mikä tahansa noista prosesseista osallistuu. Sitä tarvitaan siis työhön, palautumiseen, rakentamiseen, vastustuskykyyn ja luuston sekä ihon huoltoon ja rakentamiseen.
Pantoteenihappo tarvitsee osaan toiminnoista kysteeniä. Koska kyseessä on rikkipohjainen aminohappo, niin osa pantoteenihapon eduista on suoraan siirretty MSM:lle – täysin aiheetta, koska MSM ei liity mitenkään B5-vitamiinin toimintaan.
Jokainen entsyymi ja koentsyymi tarvitsee toimiakseen jonkun metalli-ionin. Koentsyymi A:n tapauksessa se on rikki.
Saanti
Koska pantoteenihappo osallistuu niin vahvasti juurikin energian käsittelyyn ja tuottoon, niin sitä löytyy eniten sellaisista raaka-aineista, jotka ovat jollain tapaa energian kanssa tekemisissä:
- maksa
- munuaiset
- kananmunan keltuainen
- (panimo)hiiva
Mutta ettei elämä tulisi liian helpoksi, niin luotettavia arvoja B5-vitamiinin määristä ei ole saatavilla. Tämä johtuu siitä, että ihmisillä pantoteenihaposta ei ole käytännössä koskaan varsinaista puutetta. Siksi sitä ei kannata myöskään analysoida kuin enintään tutkimustarkoituksiin.
Imeytyminen
Pantoteenihappo ei ole käytännössä koskaan vapaassa muodossa ruoka-aineissa, vaan aina sitoutuneena ja yleensä koentsyymiin. Entsyymit ja koentsyymit kuitenkin sulatetaan ruuansulatuksessa kuten muukin ruoka. Koentsyymi A on tärkein B5-vitamiinia sisältävä koentsyymi ja siitä hydrolisoidaan ohutsuolessa pantoteenihappo ja rikki sekä joko rautaa, kuparia tai sinkkiä oleva metalli-ioni, riippuen minkä entsyymin mukana koentsyymit tulevat.
Imeytymistehokkuuteen vaikuttaa itse ruoka-aineen sulavuus, kuten käytännössä aina kaiken suhteen. Lisänä annetusta vapaasta pantoteenihaposta imeytyy 81 – 94 %, kun taasen viljoista hyödynnetään noin 60 %.
Pantoteenihappo eritetään pääosin munuaisten kautta virtsaan, mutta talteenotto on tehokasta.
Lisäravinteiden muodot
Ainoastaan d-pantoteenihapolla on vitamiiniaktiivisuutta. Jos muotona on dl-pantoteenihappo, niin vitamiiniksi lasketaan vain puolet määrästä. Aivan samoin siis kuin E-vitamiinilla.
Puhdas pantoteenihappo on erittäin epästabiilia, eikä kestä happamuutta, lämpöä eikä ylipäätään säilytystä. Siksi se valmistetaan yleensä joko suoloksi tai etanolipohjaisena.
Lisäravinteissa ja lisäaineina suolona on yleensä joko kalsiumpantotenaatti tai natriumpantotenaatti – kalsiumpohjainen lie yleisin, ainakin koirien kuivamuonissa B5-vitamiinin lähteenä.
- 1 mg pantoteenihappoa = kalsiumpantotenaattina 1,087 mg
- 1 mg kalsiumpantotenaattia = 0,9201 mg pantoteenihappoa
Etanolipohjaista yhdistettä kutsutaan nimellä pantenoli. Joskus törmää kirjoitusmuotoon pantotenoli. Yhdiste on vakaampaa kuin suolomuodot, kunhan sitä säilytetään happamassa pH 3 – 5, mutta nestemäisenä vaikeampaa varastoida ja kalliimpaa tuottaa. Se ei ole varsinaisesti B5-vitamiini kuten vaikka kalsiumpantotenaatti, mutta muuttuu syötynä B5-vitamiiniksi. Se on siis pre- tai provitamiini pantoteenihapolle. Lopputulos on kuitenkin sama.
Tarve
Koiran tarpeeksi NRC (1985) ehdottaa
- 390 µg/kgME
- 2,7 mg/1000 kcalME, tai
- 3 mg/1000 kcalME pennusta vaariin
Numerot ovat selviä, mutta ruokintalaskuissa niistä on käytännössä nollahyöty, koska ruokien B5-vitamiinipitoisuutta on vaikea, jopa mahdotonta selvittää. Hyvä puoli on, että asiasta ei tarvitse suuremmin piitata.
Koirien kohdalla puutetapauksia saa etsiä urakalla ja ainoat jotka löytyvät, ovat NRC:n mainitsemat 1942 olleet tapaukset 2-3 viikkoisilla pikkupennuilla ja 7-8 viikkoisilla pennuilla. Niillä havaittiin nopeaa hengitystä, kiihkeää sydämen lyöntirytmiä, suolisto-oireita ja kooma. Myöhemmät selvitykset (1944 ja 1964) kertovat vaikeammin havaittavia asioita, kuten kudosten matalampia pantoteenipitoisuuksia.
Voitaneen melkoisen hyvällä omallatunnolla sanoa, että puute on melkoisen teoreettinen asia. Ihmisillä ei tiedetä yhtään tapausta, muutoin kuin laboratoriossa.
Silti B5-vitamiinilisää saattaa kannattaa harkita tapauksissa, joissa suolisto ei toimi kunnolla (esim. krooninen ripuli), jatkuvassa stressiä tai kroonisessa kivussa.
Fyysisessä rasituksessa sen sijaan B5-vitamiinista on tuskin mitään hyötyä ja sitä perustellaankin sillä, että pantoteenihappo osallistuu energia-aineenvaihduntaan. Lisän antaminen ajatuksella, että se tehostaisi sitä, edellyttäisi kylläkin B5-vitamiinin edeltävää vajetta. Jota ei siis ole.
Yliannostus on vielä helpompi tapaus. Sellaista ei tunneta. Yleisellä tasolla NRC ilmoittaa, että suurimmalla osalla eläinlajeista määrä 20 g/kg ruokaa on ongelmaton. Se tarkoittaisi, että 0,5 gramman painoisessa sinkkitabletissa saisi olla 10 mg pantoteenihappoa. Aidosti lisäravinteet sisältävät huomattavasti korkeampiakin määriä.
