Kasvavan pennun nirsous kolmella ruokintakerralla on vakiokysymys, ja siksi myös vakioaihe Katiskassa. Vastaus on simppeli: ruokitaan vähemmän, ainakin kerroissa. Harvemmin määrää tarvitsee laskea, mutta toki mitä useammin ruokkii, niin sitä helpommin yliruokkii myös määrässä. Mutta aina pennun nirsous ei ole vain omistajan liiallista huolenpitoa. Aina silloin tällöin omistaja on tehnyt varsinaisia virheitä ruokinnassa, tai pentu on sairas.
Kolme ruokintakertaa on uskomus, tai toteutus, ajalta, jolloin kuivamuonat olivat huonoja. Siihen on yhdistynyt myös virheluulo, että kasvavan pennun ravitsemustarve jatkuu kasvuajan samanlaisena kuin mitä se oli imevänä. Melkoinen osa ilmoitetuista luovutusikäisen ravinnontarpeiusta ei ole 7 – 10 viikkoisen pennun tarpeita, vaan mitä viikon ikäinen saa emänsä maidosta.
Puhutaan siis väitteistä, joilla mennään niin pitkälle historian havinoihin, että koirien ravitsemuksesta ei paljoakaan tiedetty. Eikä tarvitse mennä kovinkaan paljon aikajanalla menneisyyteen. 70- ja 80-luku riittävät.
Luovutusiässä pentu rodusta riippumatta pärjää ja kehittyy terveesti kahdella ruokinnalla. Sitä voi sitten jatkaa hamaan hautaan saakka, jos aikoo aikuisenkin ruokkia kahdesti päivässä. Mutta ensimmäisten rokotusten jälkeen voi huoletta siirtää pennunkin kerran päivässä ruokintaan, ja se kykenee syömään riittävän määrän ruokaa.
Aika ajoin pennut kieltäytyvät ruuasta, koska ovat sairaita. Närästys tai vatsa vaivaa. Silloin paastottaminen ainoastaan pahentaa tilannetta ja ruuan vaihtaminen auttaa vain jos ruoka muuttuu sellaiseksi, että oireet häviävät. Aivan samalla tavoin kuin aikuisella siis. Kovalla ruualla, käytännössä turvottamattomalla kuivamuonalla tai luilla, vaihtuvat hampaat saattavat hidastaa syöntiä. Silloin ratkaisu on siirtyä hetkeksi kylmään ja pehmeämpään ruokaan – ja harrastaa enemmän vetoleikkejä.
Harvinaisia, mutta ei poikkeuksellinen, anoreksian syy löytyy puutoksista. Useimmiten puhutaan oletetusta B-vitamiinien puutoksesta, joka on voinut johtua suolisto-oireista tai ihan ruokintavirheestä.
Terve koira ei kuole ruokapatojen ääreen. Ei niin, mutta terve koira ei koskaan paastota itseään päivätolkulla, sairas kylläkin. Siksi koiran syömättömyydessä, varsinkin pennulla, pitäisi aina ratkaista perussyy, ja se vaatii
- objektiivisuutta pitää jalat tiukasti maassa
- koiran seuraamista
- mahdollisesti ulkopuolista apua
Koska yleensä pennun nirsous johtuu yliruokinnasta, niin se harvoin on vakava asia. Se muuttuu vakavaksi siinä vaiheessa kun se laihtuu niin paljon, että ohikulkijat toteavat epävarmana, että onpa hoikka pentu, tai omistaja toteaa ylpeänä, että pentu on hoikka. Noissa tilanteissa pentu on aina liian laiha – en ole vielä törmännyt poikkeukseen. Ja laihuus on paljon pahempi asia kuin pyöreys – laihuudessa on aina kyse puutoksesta, ja se vaikuttaa haitallisesta pennun terveeseen kasvuun.
Jos sinua koskaan vaivaa ja mietityttää jokin pennun hoidossa ja ruokinnassa, niin anna ammattilaisten tarkistaa asia. Mielenrauha on helppo saavuttaa buukkaamalla puhelinaika.
