Erään FB-ketjun haarassa kyseltiin jalostuksesta ja jalostuskäytännöistä. Pitäisikö jalostuksessa jälkeläisten olla aina vanhempiaan parempia, vai riittääkö, että jälkeläisnäytössä ylitetään rodun keskiarvot. Ensinnäkin jälkeläisarvostelu on aina jälkiviisautta, ja vaikuttaa vain tulevaan käyttöön seuraavalla sukupolvella, paitsi jos siitoskoirilla on jo edeltävää näyttöä – silloinhan niiden omat tulosnäytöt eivät ole enää merkityksellisiä kuin mainosteksteissä. Ja jos pyrkimyksenä on jalostaa menestystä, niin keskiarvon ylittäminen ei riitä: on tähdättävä huipulle. Kantaa toki keskiarvojalostus parantaa, paitsi jos kannassa on suuret vaihtelut ns. kehnojen ja huippujen välillä. Greyhoundit ovat ”helppoja” jalostettavia, koska mitattavia ominaisuuksia ei ole montaa ja ne ovat geneettisiä – huippuviritys ja geneettisen potentiaalin saaminen käyttöön on toki ihmisen ansiota.
(lisää…)