Urheilevien koirien omistajat harvemmin kysyvät miksi treenataan. Oikeammin turhan harvoin mietitään miksi treenissä pitäisi olla säännöllisyyttä, miksi liikuttamisen pitäisi olla ”kilpailulajityypillistä” ja miksi ahneus kostautuu. Toki jos ajautuu pelkkään analysointiin, niin tekeminen jää väliin ja silloin on aivan sama kuinka hyvin on teorian sisäistänyt. Liikkumaton koira ei liiku kilpailuissakaan. Mutta aina välillä, joskus, kannattaa koirien kanssa tarpoessaan kysyä itseltään kolme kysymystä:

1. miksi – mitä tällä saavutetaan
2. voisiko saman tehdä toisin
3. onko tästä haittaa koiralle

(lisää…)

Koiran varpaiden nivelsiteiden venähdykset ovat kiusallisia, mutta harvemmin rampauttavat koiraa lopullisesti – ainakaan niin kauan kun ne eivät uusiudu. Venähtänyt nivelside paranee useimmiten itsestään vaikka sille ei tehtäisi mitään, mutta toipumisaika pitenee ja varpaasta tulee ajan myötä muhkurainen sekä sen liikkuvuus heikkenee nivelen jäykistyessä. Teippaamalla varvas tai varpaan saadaan toipumista nopeutettua. Urheilukoirilla varpaiden nivelsiteet aiheuttavat paitsi kilpailu- ja treenitauon, niin kiusaksi saattavat tulla myös jalottomuuden aiheuttamasta liikevirheestä syntyvät muut lihasjumit ja jäykkyydet.

(lisää…)

Kun puhutaan koiran lihashuollosta, niin usein mainitaan sanat balanssi ja tasapaino. Ne ovat ehkä tärkeimpiä asioita. Se tarkoittaa hyvinkin yksinkertaisesti sitä, että koira ei ole vino mihinkään suuntaan. Se käyttää koko vartaloaan ja kaikkia jalkojaan, päätään sekä häntäänsä tarkoituksenmukaisesti liikkumiseen. Ja molempia puolia samalla tavalla. Jos näin ei tapahdu, niin koira ei ole tasapainossa ja se on kipeä jostain. Kun koira ravaa rennosti ja tasapainossa, niin se tekee ikään kuin latua, kahta jälkeä. Jos uria on kolme tai neljä, niin koira ei ole tasapainossa – koskaan.
(lisää…)

Iditarod 2013 on saatu päätökseen. Maailman nimekkäin valjakkokilpailu, joka vaatii erinomaisia koiria ja huippukuskeja sekä -valmentajia. Aina unohdetaan huoltojoukot, mutta ilman heidän ammattitaitoaan yksikään koirakko ei kykenisi kisaa viemään loppuun – voittamisesta puhumattakaan. (lisää…)

Meillä on koirien anatomian oppikirjoja. Lihaksistoa, luustoa jänteitä. Niitä selaillaan aina tarpeen mukaan, kun yritetään selvittää ongelmia. Yksi tapa diagnosoida liikevirheitä on miettiä koiran liikkumista itseensä. Mihin sattuisi jos liikkuisin noin. Tuo vaatii hiukan kolmiulotteista hahmottelukykyä, sillä koira liikkuu neljällä jalalla vaakatasossa kun me menemme kahdella jalalla pystyasennossa. Käytännössä samat luut ja lihakset meillä kuitenkin, vaikka niiden rakenne ja mitat vaihtelevatkin. Mutta aina pitäisi pohtia miten omat raajamme ja lihaksemme liikkuisivat nelinkontin. Tuo hahmotusongelma tulee monelle vastaan siinä vaiheessa, kun puhutaan ojentajista ja koukistajista, ja näyttää että sinulla se on tuossa kohtaa ja koiralla tuossa.

(lisää…)

Metsäjäljen harrastaminen lienee suosituin palveluskoirien koemuoto. Syykin on selvä. Se on helppoa ja jälkeä voi harrastaa ilman treeniporukkaa. Vaikka metsäjälki (erotuksena IPO:n peltojäljestä) lieneekin harrastuksena se ainoa, jossa koira toimii käytännössä ilman ohjausta, niin se ei kuitenkaan tarkoita, että jälkeä voisi alkaa ajamaan kylmiltään ilman opettelua. Ja se tapahtuu kouluttajan ohjauksessa.

(lisää…)

Tätä kirjoitettaessa lumi alkaa olla hävinnyt Etelä-Suomesta, vappu pukkaa päälle ja kesälajeja harrastaville koirakoille kilpailukausi alkaa olla arkipäivää. Osalle kohta, osalle ollut jo jonkin aikaa. Toivottavasti talvella tehtiin töitä peruskunnon eteen, sillä nyt alkaa olla jo liian myöhäistä.

(lisää…)

Hullun lehmän tauti eli BSE johtui hyvin pitkälle siitä, että eläimille syötettiin ruokaa, jota ei hyvällä tahdollakaan voinut kutsua rotutyypilliseksi. Tauti puhkesi, oikeammin räjähti, käsiin Briteissä. Syynä oli lampaan teurasjätteiden, varsinkin selkärangan ja aivojen, käyttö nautojen rehuna. Nauta on sopeutunut käyttämään sinänsä erittäin ravintoköyhää ruohoa monimutkaisen ruuansulatuksensa avulla. Ruoka pureskellaan ensin, aloitetaan sulattamaan, märehtimällä se pureskellaan uudestaan ja koko ruokalasti käy neljän eri vatsalaukun läpi. Tämä on ainoa tapa, jolla nauta saa ruohosta revittyä irti tarvitsemansa proteiinit ja muut ravintoaineet. Kannattaa muistaa siinä vaiheessa, kun kasvisruokaa muussataan ja pakastetaan koirille ruuaksi. Sopeutuminen ravintoköyhään korsiruokaan näkyy siinäkin, että naudalla ei ole tarvetta välttämättömiin aminohappoihin. Sen aineenvaihdunta pystyy rakentamaan kaikki tarvitsemansa proteiinit kunhan se saa vain ylipäätään grammatasolla riittävästi proteiineja. Koira sen sijaan tarvitsee ehdottomasti kymmentä aminohappoa ravinnostaan, koska se ei pysty valmistamaan niitä itse. Lisäksi on kourallinen ehdollisesti välttämättömiä aminohappoja, jotka muuttuvat määrätyissä tilanteissa välttämättömiksi. Näitä koira saa riittäviä määriä vain lihasta, kasviksissa niistä puuttuu aina joku.

(lisää…)

Usein kuulee sanottavan, että ei lisäravinteilla ole vaikutusta, vaan ainoastaan ruualla on merkitystä. Periaatteessa asia onkin noin, jos ravinto tarjoaa riittävät määrät esimerkiksi suojaravintoaineita (vitamiinit ja mineraalit). Kannattaa kuitenkin muistaa mitä lisäravinteet ovat. Ne eivät ole mystisiä sekoituksia oudonnimisiä kemikaaleja, vaan juuri niitä ravinnon osasia, joita tarvitaan.

(lisää…)

Jos unohdetaan vanhenemisen monet kiusat ja krämpät, niin vanheneminen tuo mukanaan kaksi terveydellistä ongelmaa. Lihasmassa vähenee (sarkopenia) rasvan osuuden noustessa ja luusto hapertuu sen tiheyden vähentyessä (osteopenia). Tämä on yksi siihen miksi vanhuksille – niin ihmisille kuin eläkeläiskoirillekin – suositellaan korkeampaa proteiinia ravinnossa. Jo pidempään on tiedetty, että akuutisti leusiini vähentää sarkopeniaa. Nyt on rotilla tutkittu pidempiaikaista käyttöä.

(lisää…)