Minulta kysyttiin, että mikä minusta on suurin terveydellinen riski tällä hetkellä koirille, yleisesti ja isossa mittakaavassa. Vastaus ei ollut toivottu, ja tiedän, että se pahoittaa monen mielen. Menkööt silti. Suurin terveydellinen riski kaikille koiraroduillemme on sen omistaja.
Hiivassa kyse on aina oman luonnollisen faunan ylikasvustosta. C. Albicans on suoliston oma hiiva, joka pääsee leviämään, koska muu bakteeri- ja sienikanta ei pidä sitä kurissa. Malassezia taasen on ihon omaa hiivakantaa, mutta siinäkin syynä on tasapainon rikkoutuminen.
Sisäloiset ovat koiraharrastajien, varsinkin kasvattajien, keskuudessa vähintään yhtä suosittu keskustelun aihe kuin ulosteen koostumus. Asia, jota harrastukseen vihkiytymättömien on hankala ymmärtää. Jokaisella koiralla on matoja, sisäloisia. Määrät vaihtelevat vaikeasti löydettävistä munista aina täyteen aikuismuotojen invaasioon, mutta siellä ne silti piileskelevät.
Lisäravinteita on käytetty varmasti läpi ihmiskunnan historian parantamaan milloin mitäkin, terveyttä tai suorituskykyä ja varsinkin käytöstä. Usein kyse oli pelkästä taikauskosta, mutta välillä enemmänkin yrtti- tai luonnonlääkinnästä kuin meidän nykyään ymmärtämästämme ravintolisien käytöstä – jos noita kahta edes voi toisistaan erottaa.
Yhdysvaltalaistutkimus väitti, että ravintolisät voivat tappaa. Asia ei ollut aivan niin yksinkertainen.
Talvi ja pimeys saattavat vaikeuttaa koiran suolisto-ongelmia ja aiheuttaa sipulia sekä löysyyttä. Pimeys voi pahentaa koirankin IBD-oireilua.
Melatoniini on elimistön oma hormoni, joka säätelee unen ja valveen rytmiä. Aivoissa sijaitseva käpyrauhanen erittää melatoniinia, joka säätelee unen ja valveillaolon rytmiä silmien kautta saadun valon määrän mukaan.
Näyttelyt ovat tosiasiallisesti tärkein rotukoirien jalostusta ohjaava toiminta. Tiedän, että tuo kuulostaa kliseeltä, mutta silti ne ohjaavat jalostusta. Vaikka agility (ja mikseivät muutkin fyysisemmät aktiviteetit) ovat kasvattamassa suosiotaan ja lisäämässä ns. työkoirajalostusta, niin silti harrastaja- sekä pentuemäärät jäävät kirkkaasti kakkoseksi näyttelyille. Toisaalta on aivan se ja sama mitkä jalostusta ohjaavat, kunhan on jalostusta (pennuttaminen ei sitä ole) ja jalostukselle on jotkin terveet ja järkevät kriteerit.
Sain mielenkiintoisen puhelun. Oikeammin puhelun sisältö oli joko koominen tai traaginen, en ole vielä päättänyt, ja se oli kestoltaan huomattavan lyhyt, mutta siitä versonneet ajatukset olivat mielenkiintoisia. Tai pelottavia, en ole sitäkään vielä päättänyt.
Koira syö ruohoa tai nuoleskelee mattoa. Kotidiagnoosi on valmis: sitä närästää. Jos moinen lisääntyy ja siihen kytkeytyy myös ns. tyhjän vatsan oksentelu ja suolisto-oireilua – yleensä löysyyttä tai ripulointia – niin eläinlääkäri varmistaa omistajan oman diagnoosin. Kyllä, sitä närästää. Osalle koirista määrätään melkoinen lääkearsenaali, osalta muutetaan ruokintaa ja aloitetaan närästyslääkitys, yleensä ihmisten käsikauppatuotteilla, Rennietä, Losecia ja vastaavia. Joskus ne auttavat, mutta useimmiten käsissä on krooninen ja pitkä tie. Ruokinnan muutoksilla on ehkä saatu paras apu ka vältettävä ainesosa riippuu usein koirasta. Useimmiten – ainakin foorumikirjoitusten pohjalta tuntuu siltä – omistaja huolestuttaa nimenomaan se, että vaikka aina välillä pelkkä kuivamuonamerkin vaihto riittää, niin pääsyylliseksi nousisivat luut, rustot, liha ja rasva.
Minkään muun rodun ruokintaa ja ravitsemusta ei ole rotutasolla tutkittu yhtä paljon kuin greyhoundien. 1900-luvun puoleen väliin asti sekarotuiset olivat hyvinkin edustettuja, ja toki labrabeagleistä löytyy paljon. Suomalaisia valjakkoja on tutkittu myös jonkun verran, mutta niilläkin varsinaiset tutkimukset jäävät kouralliseen. Greyhoundien käyttöä tutkimustyöhön helpotti amerikkalainen suljettu kilpailusysteemi. Muutamalla sopimustreenarilla olivat kaikki koirat radalla, ne asuivat samanlaisissa kenneleissä, syötettiin samalla tavalla, hoidettiin samalla tavalla ja kilpailutettiin samalla tahdilla – jenkkiläistä tehokkuuta parhaimmillaan ja pahimmillaan. Mutta se antoi hyvän pohjan ruokintatutkimuksille, päinvastoin kuin yritykset seurata kotikoirien ruokintaa.
Liikaa treenatulla koiralla on samalla tavalla riski ylikuntoon kuin ihmisilläkin. Koira sairastuu ja jaksaa vähemmän.
Koira oppii odottamaan ihmiseltä apua, jos koira on opetettu työskentelemään ihmisen kanssa.
Alankomaissa pidettiin 16. ja 17. heinäkuuta FCI:n maastokilpailujen Euroopan mestaruuskilpailut. Suomalaisiakin oli ilmoittaunut kolmattakymmenettä koirakkoa. Mikä minua itseäni hämmästytti, lajin aktiiveja luultavammin ei, oli melkoisen reipas osallistujamäärä Saksasta ja Sveitsistä.
Liikunta säätelee koirankin painoa elimistön hormonitoiminnan kautta.
Ruuansulatuksesta tai hengityksestä, puhumattakaan ihon tai limakalvojen kautta, ei elimistöön pitäisi päästä kokonaisia proteiineja. Kun sellainen pääsee suojauksesta läpi, niin kehon immuniteettijärjestelmä käynnistyy, tunnistaa ja tuhoaa vieraan proteiinin – tai sen kantajan. Allergiassa kyse on aivan sama, mutta puolustusjärjestelmä käyttäytyy väärin ja ylireagoi sinänsä harmittomaan tulokkaaseen.
Huippu-urheilijan tekee kaksi asiaa. Ensinnäkin hänen täytyy treenata riittävästi ja oikein (sanan laajassa merkityksessä; ravinto, huolto, työ jne…). Toiseksi hänen täytyy olla geneettisesti lahjakas. Fakta, joka on tiedetty jo pitkään.
Koira ei voi aina voittaa. Silloin kun ei voita, niin saa yleensä naamansa hiekkaiseksi. Mitä märempi keli, vähintään koiranmitan ero seuraavaan ja useampi juoksija edellä, niin sitä enemmän hiekkaa lentää. Jokaiselle ratakoiran omistajalle on tuttua hiekan peseminen koiran kuonosta ja varsinkin silmistä. Hiekka ei ole koskaan terveellistä, silmissä se ei sitä varmastikaan ole.
Koira ja allergia ovat nykyään vakiodiagnoosi, kun koiralla on hiivaa, kutinaa tai mitä tahansa iho- tai suolisto-oireita. Yleensä diagnoosi on väärä.
Anemia on tila, jossa punasolujen tai hemoglobiinin määrä on vähäinen tai niiden rakenne on poikkeava. Se ei ole itsessään sairaus, vaan oire jostain muusta ongelmasta.
Anturan haavat ovat aina jossain määrin hankalia hoitaa. Anturassa on kehno verenkierto, joka hidastaa paranemista.
Koiran koko paino makaa anturoiden päällä. Ne ovat kuin auton renkaat. Siksi anturoitakin pitää huoltaa ja hoitaa. Katiskan podcast-video antaa pari vinkkiä miten hoitaa anturoita.
Koiran tassujen anturoiden hiertymät ovat helppoja, mutta joskus työläitä hoidettavia
Koiran kipua on aina lääkittävä. Tai melkein aina, joskus lievä kipu muistuttaa koiraa ottamaan vähän rauhallisemmin.
Koiran akuutti ripuli on kiusallinen, mutta useimmiten vaaraton. Mutta kun koiran ripuli on vaarallinen, niin se on todella vaarallinen.
Osalla uroksista on kiusallinen vaiva. Kun ne ovat tehneet kovaa työtä, tai ovat muutoin vain lämmenneet, niin ne eivät kykene kunnolla virtsaamaan. Pissa jumittaa. Asia ei kannatta naureskella, tai jättää huomioimatta, sillä tila on lievimmilläänkin urokselle erittäin epämukava – pahimmillaan tuskallinen. Nartuilla vastaavaa ei ole käytännössä koskaan, vaikka sellainenkin on tullut vastaan.
Meidän PK- tai jumppaharjoitukset menee usein vähän pipariksi – se antaa ensimmäiset kolme minuuttia aivan kaikkensa jonka jälkeen se on aivan puhki eikä jaksa enää suorittaa loppuja täysin voimin. Se kyllä yrittää kovasti mutta siitä huomaa selvästi, että paras puhti on jo kaukana takanapäin.
Suoritusten jälkeen sen palautuminen on hidasta ja se on todellakin kaikkensa antaneen näköinen ja läähättää voimakkaasti. Kun vertaan sitä toiseen samanrotuiseen koiraani, on ero huomattava. Tämä toinen lönköttelisi vielä rennosti menemään ja voisi jatkaa samaa rataa, eikä se juo lainkaan sellaisia määriä suorituksen jälkeen, kuin tämä ongelmatapaus – taikka väsy samassa mittakaavassa.Suoritusten jälkeen tämä koira siis haluaa aina juoda hirveästi ja näyttää siltä että sen valtavat reisilihakset menevät aivan maitohapoille – se kävelee usein harjoituksen jälkeen ihan länkisäärin ja köpöttää.
Suomessa on noin 40 eri hyttyslajia, joista kymmenkunta imee verta ja niistä noin puolet on todella inhottavia. Pahimmat luojan meille ja koirille langettaman kiusankappaleet ovat Aedes-suvun metsähyttynen, Aedes communis, ja korpihyttynen, Aedes punctor.
Osalle koirista tulee herkästi hammaskiveä. Eläinlääkäri poistaa sen tehokkaimmin, mutta sitä voi poistaa itsekin.
Norfolkin herttuan tekemät coursingin säännöt ovat ensimmäiset varsinaiset viralliset säännöt, ja nykyaikainen coursing perustuukin niihin – puhuttiin sitten open field– tai park coursingista. Näillä säännöillä ei ole enää mitään tekemistä nykyajan kanssa. Brittiläisen, nykyään kielletyn, open coursingin sääntöjä muutettiin useasti ajan myötä, ja irlantilainen park coursing oli jo lähtökohdiltaan erilaisempi. Siinä ei ollut open field coursingin pistelaskusysteemiä ja periaatteessa nopein voitti. Mutta nämä säännöt ovat osa greyhound racingin historiaa. Lähtölaukaus eräällä tapaa.
Kananmuna sisältää käytännössä kaikkia tarvittavia ravintoaineita, mutta ei mitään riittävästi.
Tuomarinkartanolla 13.7.2011 juostun Kartanon Kannun näyttelylinjaisten englanninvinttikoirien finaali.
Maito ei kuulu koiran tai muunkaan aikuisen ravinnoksi, mutta sitä voidaan käyttää. Koira kuitenkin hyötyy maidosta hyvin vähän.
Koiran veriarvot ovat tehtäviltään samat kuin ihmisillä, mutta arvojen rajoissa on eroja.
Ihmisillä suositellaan kilpailudieetiksi hiilihydraatteja hieman enemmän kuin proteiineja ja rasvan saantia rajoitetaan voimakkaasti. Ihmisillä tällä saavutetaan nopeampi palautuminen, lihasten kasvu ja säilyvyys sekä painokontrolli. Koira ei ole kuitenkaan ihminen.
Ruokintatapoja on yhtä montaa kuin on omistajiakin, eikä ole olemassa mitään selvää tapaa tehdä asiat oikein. Määrätyt päälinjat ovat kuitenkin olemassa, mutta ne ovat yleensä enemmän kulttuurisia kuin kuin tosiasioihin perustuvia: ruokinta vaihtelee maittain ehkä enemmän kuin treenareittain – ainakin greyhoundeilla. Radoilla on nähty tuhansia kertoja, ettei ruokinta tee hitaasta koirasta RE-tason menijää – tai päinvastoin. Mutta rajatapauksissa se saattaa ratkaista; jaksaako urheilukoira ne viimeiset metrit vai hyytyykö, tai palautuuko se tarpeeksi nopeasti kyetäkseen ottamaan viimeisen herkistelytreenin ennen uransa tärkeimpää finaalia. Ruokinnalla on myös merkityksensä koiran terveyden kannalta, ja sillä voidaan vähentää tai estää määrättyjä loukkaantumisriskejä.
Huomaa: artikkeli on erittäin vanha, 90-luvun puolesta välistä ja varsinkin rasvamääriä ja proteiinia kannattaa peilata sitä vastaan
Svenskt Greyhound Derby juostiin ensimmäisen kerran vuonna 1962, tulevan klassikon ensimmäinen voittaja oli Homerun. 42 vuotta myöhemmin tittelistä, joka Suomessa tunnettiin aikaisemmin nimellä Tukholman Derby, nykyään Ruotsin Derby, oli kehittynyt Manner-Euroopan suurin ja arvostetuin kilpailu.
Coursing on maailman vanhin koiraurheilu. Coursing käännettynä tarkoittaa juoksemista tai juoksuttamista, ja nimenomaan koiraa elävän riistan perässä. Coursing yhdistetään yleensä greyhoundeihin, mutta sitä voi, ja ollaan harrastettu, kaikilla muillakin roduilla ja koirilla, jotka ylipäätään ajavat elävää riistaa näköyhteydellä. Varsinainen kilpacoursing taasen on ollut käytännössä greyhoundien heiniä. Espanjan galgoilla tosin coursingia harrastetaan nykyään, mutta galgo on enemmänkin greyhoundin espanjalainen muunnos, joka on eriytynyt omaksi rodukseen.
Coursingin historia on yhtä pitkä kuin greyhoundinkin. Voitaisiin jopa sanoa, että yhtä pitkä kuin ihmisenkin. Metsästysaseet eivät olleet tarpeeksi tehokkaita, joten ihmisen oli käytettävä koiria. Osan tehtävä oli jäljittää ja pysäyttää saaliseläin, osa jäljitti ja ajoi saaliin metsästäjälle. Osa taasen jäljityksen jälkeen osoitti saaliin paikan. Kaikissa tapauksissa metsästäjän oli kuitenkin itse saatava eläin hengiltä, useimmiten tehottomilla ja epätarkoilla aseilla. Siksi metsästykseen kehittyi huomattavan aikaisin täsmäaseita. Käytettiin eläimiä, jotka kykenivät saamaan saaliin kiinni ja hengiltä. Nämä eläimet ovat kautta aikain olleet kalliita ja arvostettuja, nimittäin haukka ja greyhound, ja muutama muu vinttikoira.
Kukaan ei tiedä, koska greyhound varsinaisesti ilmestyi omaksi rodukseen. Se kuitenkin tiedetään, että greyhoundin tyyppinen rotu on alkujaan lähtöisin Lähi-Idän ja pohjoisen Afrikan alueelta kotoisin. Varsinaiset ensimmäiset kirjalliset merkinnät vinttikoiran tapaisesta koirasta löytyvät muinaisilta egyptiläisiltä jo yli 6000 ennen ajanlaskumme alkua.
Koiran kokonaisenergiantarve muodostuu kaikesta siitä energiasta, jota tarvitaan
Suomalaisessa greyhound racingissä juostaan vain yhdet sukupuolisidonnaiset klassikot: urosten Masters ja narttujen OAKS. Muutoin laji on täysin sukupuolineutraali. Toki Kasvattajakilpailussa on uros-ja narttuluokat, mutta se on kilpailuna menettänyt niin paljon arvostustaan vuosien saatossa, että sen voi täysin unohtaa – nykyään se on tasoltaan käytännössä sijoituslähtö, josta saa palkinnoksi manttelin, ja johon terävin huippu ei osallistu.
Jos haluaa menestyä koirallaan fyysisessä lajissa, niin pennun täytyy saada liikkua. Mutta sekään ei auta, jos perimä on hidas.
Suoliston mikrobit, se elimistön normaalifloora, osallistuvat huomattavan moneen asiaan: pilkkoo, valmistaa vitamiineja ja lyhytketjuisia rasvahappoja sekä osallistuu immuniteettiin. Liuta tutkijoita oli kartoittanut ihmisen suoliston bakteerikantaa ja havainnut, että ihmisillä on…
Teaniinin väitetään rauhoittavan koiraa, esimerkiksi raketiarkuudessa tai paukkuarkuudessa.
Greyhoundmaailman ehkä pisimpään ja eniten käytetty lisäravinne on E-vitamiini. Tai ainakin se kamppailee tasoissa raudan kanssa. Myöhemmän vaiheen tulokkaita ovat esimerkiksi B-ryhmän vitamiinit, määrätyt mineraalit (sinkki, magnesium, kromi) tai vaikkapa kreatiini. Näillä kaikilla on yksi yhteinen tekijä urheilevassa koiramaailmassa. Niiden toivotaan tekevän koirasta nopeampia ja vahvempia. Toki myös terveempiä, mutta harvemmin sitä ensimmäisenä mainitaan – terveyden toivotaan tulevan eräällä tavalla kaupan päälle, ja urheileva koira on aina riskirajoilla. Jos ei muuten, niin ainakin loukkaantumisten suhteen.
Ivermetiini saattaa olla osalle koirille haitallinen, jopa vaarallinen. Riski on kuitenkin melkoisen pieni.