Copyright-tiedot löytyvät kuvasta. Kysyikö joku miten tämä liittyy koiriin? Hyvinkin paljon maailmassa, jossa ShooTagin magneettikentillä häädetään punkkeja, reikin energiavirroilla parannetaan syöpää ja homeopatialla rokotetaan. Onko kuva liian pieni? Hanki selaimeesi…
Netissä on lukemattomia sivustoja, joihin on listattu kaikki ne kuivamuonabrändit, jotka eivät testaa ruokiaan koe-eläimillä. Nuo listat ohjaavat vahvasti osan moraaliseettisempien koiranomistajien ruokahankintoja. Valitettavaa vain on, että nuo listat ovat pääosin aivan puutaheinää ja varsinkin jenkkiläiset ”varoitussivustot” ajavat aivan muuta agendaa kuin tiedotusta aiheesta. Osassa levitetään puhdasta luuloa. Osa on erikoistunut kilpailijoiden kampittamiseen. Osa on valjastettu eläintenoikeusliikkeen työjuhdaksi. Yhteistä niissä kaikissa on se, että yksikään ei tiedä eikä ymmärrä mistä kirjoittavat.
Koiran 50/50-ruokinta, eli sekoitetaan lihaa ja kuivamuonaa, on eräs järkevimmistä tavoista ruokkia koiraa.
Taannoin Katiskassa oli juttua siitä, että Royal Canin valmistama/valmistuttama energy snack on riskisijoitus urheileville ja näyttelyissä käyville koirille, koska tuotteesta löytyy vihreää teetä. Samaan syssyyn Happy Dogin täydellinen vaikeneminen heidän palautustuotteensa sisältämästä mystisestä kiinalaisesta yrttiseoksesta oli kuin piste iin päälle. Ei se ollut. Pilkku enintään.
Pentujen ruokintakertojen lukumäärä ei ole oleellinen, vaan että kasvavilla koirilla on nälkä silloin kun syödään ja syömisen jälkeen ei laihduta.
Koiran ruuasta johtuvia ongelmia voi korjata ruualla. Mutta ei koskaan koiran jalostuksen virheitä.
Kantavan nartun ravintolisät ovat aina herkkä aihe. Periaatteessa mitään lisiä ei suositella, koska kehittyvät pennut ovat herkkiä. Toisaalta taasen jatkuvasti tulee esille tutkimuksia, joissa milloin milläkin vitamiini- tai hivenainelisällä on ollut suotuisa vaikutus kasvaviin sikiöihin. Nuo tutkimukset ovat joko rotilla tehtyjä, jolloin rotille on tarkoituksella aiheutettu paha puutos tai yliannostus, tai sitten isoina seurantatutkimuksina ihmisillä, jolloin syy/seuraus-suhde on usein epäselvä, vaikka tutkimuksen johtopäätöksissä muuta väitettäisiinkin.
Codex Alimentarius, eli suomeksi ruokien kirja, on globaali – koko maailmalle – koottu säädös, joka määrittää mitkä ovat ruokia ja mitkä lääkkeenomaisia tuotteita. Se ei ole mikään uusi keksintö, sillä se perustettiin 1963. Samaten sillä on standardina määrättyä painoarvoa, sillä Codex on alkujaan YK:n alaisten WHO:n ja FAO:n perustama. Säädöstö tuli voimaan 30.4.2011 ja on tarkoitettu olemaan pohjana kansallisille pykälille ja määräyksille. Codex on siis vähimmäisvaatimus, johon jokaisen maan tulee sitoutua elintarvikkeiden, yrttien ja luontaislääkkeiden suhteen. Codex Alimentarius noudattaa IFOAM:n (International Foundation for Organic Agriculture Movements), joka on maailman luomumaatalouden kattojärjestö, puitesääntöjä ja samalla myös EU:n luomusäädöksiä. Ohjeissa on määritelty tuotanto-ohjeet kasvi- ja kotieläin- sekä mehiläistuotteille, ja IFOAM:ltä löytyy lisäksi määräykset kuitukasveille, vesiviljelylle, keräilytuotteille, reilulle kaupalle ja sosiaalisen toiminnan alueille.
Pennun elimistö vahvistuu mitä enemmä se liikkuu. Kun nuori koira saa rasituksen lisäksi raakaruokaa tai ainakin lihaa, niin terve kehitys seuraa itsestään. Tietysti edellytyksellä, että koiran perimä on terve.
Lämmittely on aina ollut greyhound racingissä, sekä vinttikoirilla ylipäätään, einen tulenarka asia. Tulenarka siinä suhteessa, että aiheesta säännönmukaisesti kysytään, mutta siitä ei suuremmin keskustella. Suurin syy lienee se, että niin moni pitää lämmittelyä avaimena voittoon. Ei haluta antaa tasoitusta paljastamalla omia ässiään. Kerron salaisuuden. Lämmittely ei ole salaisuus. Jos jotakuta kiinnostaa kisakumppanin lämmittelyrutiinit, niin ne on kohtuu helposti selvitetty – pitää silmänsä auki. Lämmittelyllä ei myöskään voiteta yhtään starttia. Voitot tehdään talvella sekä viikolla ennen starttia. Mutta lämmittelyllä voidaan helpostikin hävitä, joten siltä osin naapurin valistaminen omituisista rutiineista kannattaakin jättää tekemättä.
Greyhoundeilla ehkä yleisin tapa treenata on vetoharjoittelu. Joko koiraa huudetaan ihmiseltä ihmiselle matkalla x toistoilla y, joiden välissä on palautumisaika z. Tai sama käsivieheelle.
Vinttikoirien maastokilpailut ovat ainainen ihmetyksen aihe rata-greyhoundin omistajalle. Ainakin suurimmalle osalle. Monet koirista ovat ylilihavia (ovat kuulemma näyttelykoiria), kaikki eivät aja (aurinko kuulemma häikäisi) ja osa oli pahasti alitreenatun näköisiä (juoksevat kuulemma siksi, että on kivaa). Maastokilpailujen ideologia perustuu metsästystilanteen imitoimiseen ja sillä mitataan käyttökykyä. Kuulemma.
Oralade on koirien nestetasapainon palauttamiseen tarkoitettu juoma. Vaikka se markkinoidaan apteekkien ja eläinlääkärien kautta, niin se on silti ravintolisä. Sen käyttökohde on vain kuivuneen koiran tukihoito, sillä varsinainen hoito täytyy edelleenkin tehdä tiputuksessa. Siitä ei myöskään ole palauttamiseen eikä nestetankkaukseen. Hinta on 6x500 ml paketille, jolloin yhden puolen litran pullon hinnaksi tulisi 6,33 €.
Osalla leluina on kaksi lego-palikkaa, eivätkä ne sovi toisiinsa. Toisilla taasen high-tech-super-hyper-muumio-robotti, jonka käyttö vaatii DI:n tutkintoa. Leluista voi maksaa, tai sitten niitä voi kehittää tarpeeseen. Koiraa ei kiinnosta paketit (tai siis nimenomaan paketit kiinnostavat) tai lelun brändi, vaan että se on yksinkertaisesti kiva.
Fyysinen hyvä kunto laskee valkosolujen määrää. Siksi harrastavat koirat ovat alttiimpia esimerkiksi kennelyskälle.
Ruoansulatus saa aikaan sen, että monimutkaiset ravintoaineet pilkkoutuvat yksinkertaisiksi aineiksi, jotka ruumiin solut sitten käyttävät hyväkseen energian lähteenä ja rakennusmateriaalina. Hiilihydraatit pilkkoutuvat yksinkertaisiksi sokereiksi (ennen kaikkea rypälesokeriksi eli glukoosiksi), jotka ovat solujen tärkein energianlähde. Proteiinit eli valkuaisaineet hajoavat aminohapoiksi, jotka puolestaan käytetään elimistön rakennusaineiksi. Rasvat kulkeutuvat soluihin rasvahapoiksi ja glyseroliksi pilkkoutuneina. Sitten nämä aineosat yhdistyvät uudelleen ja rasva käytetään energiantuotantoon tai se jää ravintovarastoksi rasvasoluihin. Ravinnon käsittely tapahtuu ruoansulatuskanavassa.
Happy Dog on tuonut urheilukoirille ravintolisän, Power Plussan. Sinänsä positiivista, että urheilukoirienkin tarpeet huomioidaan. Negatiivisempaa on se, että taas kerran on riski ihan muuhun positiiviseen, nimittäin doping-positiiviseen.
Tämä täysin ainutlaatuinen koirien ravintolisä, joka on rikastettu tyydyttämättömillä öljyillä, monilla tärkeillä vitamiineilla, kivennäisaineilla ja erityisellä kiinalaisella yrttiseoksella, soveltuu palauttavaan ruokintaan urheilun ja toiminnan jälkeen.
Kyllä se on ihan fakta että kuivamuona sulaa eri tavalla ja vaatii vahvemmat vatsahapot käsittelyyn.
Eräältä foorumilta bongattu väite. Onko yllättävää, että ketju käsitteli barffausta? Minua huolestuttaa aidosti se, että kun kuivamuonien valtakaudella (siis some-keskustelujen määrässä mitattuna) keskustelut velloivat mainosväittämien mielikuvitusmaailmassa, niin nyt leviävät kivikoskistyyppiset kuvitelmat, ja lujaa.
Eräs (koulutettu) henkilö loihe lausumaan:
– Minä ostan vain luomua. Nytkin ostin luomu-omenoita, kun niissä on niin paljon parempi maku. Aivan kuten kurkuissakin. Nuo kasvihuoneissa kasvatetut maistuvat aivan muovilta.
Suurin osa urheilukoirien omistajista tietää, että jos koiralla on lääkitys, niin sitä ei rasiteta. Tai ainakin pitäisi tietää. Joskus kuitenkin tulee tilanteita, että koiraa rasitetaan lääkekuurista huolimatta. Kyseessä saattaa olla puhdas vahinko, koira saattaa lähteä vaikkapa riistan perään, tai sitten harkitusti, esimerkiksi pienen vamman varmuuden-vuoksi-lääkityksessä. Tällaisia ovat vaikkapa pieni pintanaarmu, johon kesähelteillä annetaan muutaman päivän antibioottikuuri tulehduksen ehkäisemiseksi tai lievä kynsivallin vaurio. Usein treenari menee näissä eräällä tavalla riskillä, pelataan varoaikojen kanssa lähes minuuttipeliä. Greyhoundeilla on helpompaa, koska tutkittua tietoa poistumisajoista löytyy jonkun verran, mutta koska lääkeaineet muuttuvat ja myös imeytymis- sekä puoliintumisajat, niin varma ei voi olla jos varoaika osuu lähelle seuraavaa kilpailua. Muilla roduilla onkin vaikeampaa, koska kukaan ei tiedä miten rotuerot tai erilainen kehon rasvaprosentti vaikuttaa.
Ternimaito on yksi ravintolisistä, johon säännönmukaisesti kytketään vastustuskykyyn liittyviä terveysväitteitä. Osa tutkimusnäytöistä tukee väitteitä, osa ei. Vaikka markkinoijat ovatkin vakuuttuneita ternimaidon tehosta (kukapa myyjä ei olisi), niin sen verran vahvaa näyttö ei kuitenkaan ole, että ternimaitotuotteet olisivat lyöneet itsensä läpi. Vaikka nisäkkäillä vasta-ainetuotanto onkin erittäin samankaltainen, niin lajikohtaisia eroja löytyy. Suurin ongelma on kuitenkin ternimaidon prosessointi niin, että vasta-ainepitoisuus ei häviä ja lopputuotteen hinta on kuitenkin kuluttajaystävällinen.
Sen jälkeen kun barffaajat kytkivät ruokintaansa termin ”luonnonmukaisuus”, niin uskomushoitajat ovat omineet kaikki raakaruokintatyylit itselleen. He tekevät karhunpalveluksen sinänsä hyvälle asialle kytkiessään säännönmukaisesti raakaruokintaan katteettomia terveyslupauksia, joita sävytetään ihmispuolen vegaani- ja elävän ravinnon teorioille. Aina, kun ”uskomusbarffaaja” siteeraa jotain aivan päätöntä teoriaa, joka ei ole tästä ajasta ja avaruudesta, niin aina lähteenä on Ulla Kivimäki ja hänen opuksensa Koiran luonnonmukainen hoito.
Foorumeilla törmättyä aiheessa märän lihan esittäminen kuivamuonissa ja miten yritetään selittää neliötä ympyräksi.
Video on lyhyt välähdys tuokiosta puhdasta pentujen elämää. Tällä kertaa alaikäiset harjoittelevat tappelun, dominanssin ja aggression alkeita – tai sitten niillä on vain kivaa.
Olen esitellyt jo kaksi foorumeilla ja turuilla useammin siteerattua ruokintaopusta, mutta ei kahta ilman kolmatta. Koiran ruokinta ja hoito komeilee melkoisella tekijäluettelolla: MMM Riitta Kempe, ELT Minna Leppänen, MMT Katariina Mäki, MMT Markku Saastamoinen, MMM Susanna Särkijärvi ja FT Katriina Tiira. Melkoinen liuta tutkijoita, joten sisällön suhteen lukijalla on oikeus vaatia aika paljon. Jos nimien perään tai eteen vielä merkittäisiin tittelit, ammatit ja työpaikat, niin lista alkaisi näyttää jo Messarin maailanvoittajanäyttelyn menestyneimpien koirien nimiripsuilta – jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Kirja perustuu ProAgria Maaseutukeskusten liiton 2005 tuottamaan teokseen nro 111 Koiran ruokinta ja hoito.
Suomalaisessa greyhound racingissä on yksi treenareille allergiaa aiheuttava asia. Vihreä tee. Suomessa on ollut neljä käryä kofeiinin tai teobromiinin (suklaasta) aineenvaihduntajäämien takia. Ensimmäinen tuli muinaishistoriassa Ramavitista, jota käytettiin rautalisänä – koirille ei siihen aikaan ollut omaa rautalisäravinnetta. Lasten Ramavit oli ns. sallittu, mutta hyvää tarkoittava treenari käytti aikuisten Ramavitiä – koska se lupasi enemmän, paremmin ja kaupan päälle vielä pirteyttä. Ja sitä sai, koska siihen oli lisätty kofeiinia.
Nivelvalmisteet ovat melkoisen tuottava tuote nykyään, ja markkinat vain kasvavat. Samaan aikaan oletetun tarpeen ja omistajien koiramäärien kasvaessa alkaa tulla tarvetta löytää myös hinnaltaan edullisempia ratkaisuja. Yhden vertailun glukosamiinin hinnoista jo teinkin, mutta tehdään toinen lisää. Tällä kertaa yhden brändin sisällä. Biofarmin markkinoima Cartivet on tunnettu etiketti, ja sitä käytetään melkoisen paljon.
Kun seuraavan kerran eläinlääkäri greyhoundia tai mitä tahansa muutakin rotua, varsinkin pentua, tutkiessaan pelottaa omistajalta niin sanotusti löysät housuihin sivuäänen perusteella diagnosoidulla sydänvialla, niin kehottakaa lääkäriä lukemaan tämä. Sen jälkeen hän voi ehkä harkita uusia tutkimuksia, perustellusti.
Rokotekriittisyys ei tarkoita kritiikkiä, vaan taikauskoista pelkoa. Se kulkee yhdessä huuhaahoitojen kuten homeopatian kanssa. Sama hulluus on siirtynyt koiriin.
Vanha knoppikysymys on, että mikä on vartalon suurin elin. No, se on tietysti iho. Mutta harvempi tietää, että niin suuri osa kehon soluista on bakteereja, että meitä, ja koiria, voisi kutsua liikkuviksi pöpökasvattamoiksi. Ihmisen soluista on määrättyjen lähteiden mukaan bakteereja 95 % ja tuskin koirat tästä jälkeen jäävät. Suurin osa bakteerifloorasta kasvaa ja kukoistaa suolistossa, ja ilman niitä me kaikki olisimme hyvinkin kuolleita. Elämme symbioosissa bakteeriemme kanssa, ja elimistön tarjotessa bakteereille sopivan kasvualustan, niin ne auttavat meitä ja koiriamme. Jokaisella bakteerilla on tehtävänsä niin iholla kuin suolistossakin, ja niin kauan kun tasapaino ei järky, niin kaikki ovat tyytyväisiä. Bakteereista tulee ongelma vasta sitten, kun ne joutuvat väärään paikkaan tai kun tapahtuu jotain, joka villiinnyttää ne. Bakteerit elävät eräällä tavalla laumoissa omissa heimoissaan. Vaikka yhteiselo sujuu, niin se ei ole rauhanomaista, vaan normaalia elämään kuuluvaa sotaa. Eri bakteerit kontrolloivat naapurin leviämistä ja kasvua, ja estävät toinen toisiaan leviämästä ja valtaamasta liikaa alaa.
Olen törmännyt yhä useammin tilanteeseen, että ihmiset ostavat koirilleen jotain lisäravinnetta tai ravintolisää kahdella perusteella. Etiketissä on koiran kuva, ja purkissa selvät annostusohjeet. Hinta saattaa kirpaista, mutta mitään korvaavaa tuotetta ei edes käytännössä etsitä. Tämä johtunee kahdesta syystä. Ensimmäinen on, että (anteeksi jos nyt joku pahoittaa mielensä) ei edes viitsitä. Toinen, että uskotaan mainostekstejä ja myyjiä. Minusta on ollut jossain määrin jopa huvittavaa, että myyjä saattaa kirkkain silmin sanoa, että meidän edustamamme glukosamiini toimii huomattavasti paremmin kuin kilpailijan. Ja kun vilkaisee purkinkylkeä, niin kumpikin myy aivan samaa tavaraa. Omega-3 -markkinoilla tilanne alkaa myös olla melkoisen villi.
Etkö ole koskaan nähnyt coursingia? Etkö ole koskaan käynyt Clonmelissa seuraamassa National Meetingiä, Derbyä ja OAKSia? No, nyt se onnistuu.
Eläinlääkärit, jotka käyttävät C-vitamiinia lonkkavian ehkäisyyn eivät tunne enää lainkaan lonkkavikaa. Vika on täysin kadonnut heidän vastaanotoiltaan. Lonkkavikaisten vanhempien jälkeläisten lonkkavika ehkäistään C-vitamiinilla. Lainaus lienee Ulla Kivimäen kirjasta Koiran luonnonmukainen…
Taloutemme, ja henkilökohtaisen, historiamme yksi parhaista pentutreenareista on (tätä kirjoitettaessa) parivuotias jackrusselinterrierinarttu (vau mikä yhdyssana). Se ei mene rikki, ja se haluaa vääntää, painia ja kokeilla kenellä pokka riittää. Riittävän nopea aivan pienille pennuille, ja riittävän hidas varttuneemmille koirille.
Kun saa uuden lelun, niin täytyyhän sitä testata. Meillä se tarkoitti tällä kertaa kahdeksanviikkoisen whippet-pennun (juu, Repo) ajohalujen koittamista. Hyvinhän tuo meni. Me happy. On hyvä lähteä rakentamaan, kun ei oikeastaan ole mitään mitä rakentaa. Perusta on jo valmis.
Meille tuli whippetin pentu. Ihan kuin greyhound, mutta pienempi. Hauska tapaus, ja jos suurin osa vipukoita on tämän tapauksen kaltaisia, niin en ollenkaan ihmettele niiden suosiota: greyhound taskukoossa.
Kukaan ei tiedä milloin ihmiskunta alkoi säilömään ruokaansa, mutta luultavasti samaan aikaan kun siirryttiin pois raakaravinnolta kypsennettyyn. Ihmiskunnan ensimmäiset edustajat olivat kuitenkin jossain määrin vaeltavia metsästäjiä – päätellen ainakin homo sapiensin leviämisestä. Ruokaa ja riistaa ei ollut aina saatavilla, joten ruokaa jouduttiin kuljettamaan mukana ja sen säilyminen on varmasti ollut ongelma.
Akupunktio on mielipiteitä jakava hoitomuoto. Osalle riittää todisteeksi neulahoidon toimivuudesta se, että kyseessä on vanha kiinalainen hoitomuoto. Kun ottaa huomioon, että Kiinassa oli muinaisina aikoina, ja vielä aivan uudemman ajan kynnykselläkin, ylipäätään anatomian tutkiminen kielletty, niin peruste on hivenen ontuva. Mutta siitäkään ei päästä yli eikä ympäri, että subjektiivisten kokemusten mukaan mitattuna akupunktiosta on saatu apua. Akupunktiota on jonkun verran tutkittu ja tulosten mukaan se toimii lievittäjänä lyhytaikaisesti lievissä kivuissa. Lihasjumeja laukaiseva vaikutus onkin paljon epäselvempää.
Peruslenkki ei sinällään tarkoita mitään. Ensin on määrteltävä paljon millekin koiralle normaali on.
Postauksessa Ruokinnan GI-voimat sivuttiin insuliinia ja hiilihydraatteja, ja kerrottiin – kevyesti – eri hiilihydraattilähteistä. Täysin samaa asiaa sivuaa seuraava tutkimus, jossa testattiin kuuden eri hiilihydraattilähteen sulavuutta ja miten ne vaikuttavat insuliinipiikkiin. Lopputulos ei ollut mitenkään yllättävä eikä uusi, mutta se kannattaa ottaa esille vaikka sitten vain ihan kertauksen vuoksi. Koirilla on lisääntyvää ongelma insuliiniresistenssin kanssa, ja monet omistajat pyrkivät ihan yleisenkin terveyden takia vähentämään koiriensa sinänsä turhaa hiilihydraattien saanti. Paras, tehokkain, pahin (tarpeettomat yliviivataan) oli panimoriisi ja hyvänä kakkosena maissi. Tarvitseeko muistuttaa mitkä viljat ovat eniten käytettyjä kuivamuonissa?
Vanhan koiran ruokkiminen ei ole sen kummallisempaa kuin nuoren tai aikuisen. Kunhan muistetaan, että vanhuus hidastaa koiraakin.
Koiranpentujen rokotukset kehittivät tehokkaammin vasta-aineita ja vastustuskykyä, kun emä sai enemmän antioksidantteja.
Naamakirjavinkin kautta törmäsin tähänkin ihmeeseen: aidot(?) aavikko(?)salukit juoksevat kilpaa. Handslip aika perkeleellisen pitkälle hiekkasuoralle – lienee jonkun ison ja vielä isomman laukkaradan suora. Viehevarreksi hiabin sukulainen, ja rätiksi mikälie vuohi tai gaselli: parikymmentä salukia perään. Palkintona ei sitten ole mitään ruusukkeita… vedonlyönnin määrää en uskalla edes arvailla. Mutta tietenkään vinttipiirejä ei tässä kohtaa närästä rahakytkökset ja niiden tuomat eettiset ongelmat, koska kyseessä on alkuperäislaji. Jota muuten moinen kilpailutoiminta ei ole, se on park coursingin jatkumo.
Päästiin vaihteeksi maastoon. Nauttimaan talvesta, lumesta ja niiden tuomista treenimahdollisuuksista. Tuossa oli sitten kitkerä sävy. Odottelen kevättä, tai edes talven laantumista tyypilliseksi etelän talveksi enemmän kuin… no, jotain kuitenkin. Ulkoileminen on hauskaa, mutta ei moisella matelulla mitään tekemistä treenaamisen kanssa ole.
Vinttikoiraihmiset ovat hyvin standardinmukaisia. Heidät tunnistaa jo kaukaa. Mutta samalla tapaa muutkin koiranharrastajat ovat luokiteltavissa heidän tapojensa mukaan.
Jostain oudosta syystä minulta kysellään koko ajan miten meillä koirat ruokitaan. Saattaa liittyä jotenkin tapaani arvostella tasapuolisesti kaikkia tyylejä1. Oikeammin kylläkin niiden katteettomia lupauksia, ylilyöntejä ja luuloja – mutta yhtä kaikki nuo niputetaan aina koko tyylin arvosteluksi.
Melkoisen monet kuivamuonaa käyttävät ruokkivat koiriaan valmistajan ruokintasuositusten mukaan. Kertoo valitettavan selvästi siitä miten koiria pidetään manuaalien avulla näkemättä itse eläintä. Suositusmääriin on kuitenkin suhtauduttava erittäin suurella varauksella. Niitä voi pitää enintään ohjeellisina, jos edes sitäkään. Valitettavan usein ne palvelevat brändin markkinointia, eivät koiranomistajaa.
Ihmiset pitävät erilaisista lyhenteistä. Jostain syystä kirjaimet tuottavat ihmisille turvallisuutta tai jotain. Ehkä syy on se jotain. Lyhennelmä on vähän kuin klubitakki tai prätkäjengin liivi – se luo yhteisöllisyyden tunteen. Ei ole yksin.
Koiran uittaminen uimahalleissa on suosittua. Siitä saattaa tulla ongelmia koiran lihaksistolle.