Lienee turha painottaa, että kotskasivuihin on aina syytä suhtautua varauksella. Samaa varaumaa kannattaa käyttää varsinkin koiranruokavalmistajien sivuilla, joissa paikka paikoin ei tyydytä edes antamaan ymmärtää, vaan on ymmärretty antaa puhdasta puutaheinää ihan urakalla. Valitettavasti sama pätee – siis varauksellinen suhtautuminen – myös esim. määrättyjä eläinlääkäriasemien käsitteleviä asioita. Ylipäätään aina, kun kyseessä on jonkun bisnes, niin kannattaa olla varovainen. Vaikka sivun tietosisältö olisikin informaatiotyyppinen, niin he tekevät kuitenkin liiketoimintaa, jota web-sivut pyrkivät tukemaan – jos ei muuten, niin luomalla tarvetta. Mutta varsinainen vaara  vaanii aina ideologisilla sivuilla ja foorumeilla – idealisteilla kun ei ole pelkästään halua valistaa, vaan heillä on suunnaton tarve käännyttää ja levittää sanaa – informaatiosodassakin totuus uhrataan aina, hyvänkin asian eteen.

(lisää…)

Vielä kymmenenkin vuotta sitten koirien käyttäminen hierojalla (sanan epätarkassa geneerisessä merkityksessä: ihminen, joka tekee koiralle juttuja, joita omistaja ei osaa, että sen liikkeet olisivat puhtaampia) oli melkoisen harvinaista. Melkoisen suuri osa ratagreyhoundeista ei käynyt koskaan, muista turreista puhumattakaan. Ei sen puoleen, eipä ollut montaa yrittäjääkään, jotka olisivat koiria käsitelleet.

(lisää…)

Jokainen tietää, että johdonmukaisuus on kaiken A ja O opetettaessa pentua tavoille. Joka on kerran sallittua, on aina sallittua. Jos jokin on kerran kiellettyä, niin sen täytyy olla aina kiellettyä. Pentu ei osaa, eikä ymmärrä, ehdollisuuksia. Kun ehto X täyttyy, niin Y on sallittua, mutta Z kiellettyä. Se taito kehittyy iän myötä, ja riippuu täysin koiran älykkyydestä. Vietti/vaisto-ajatteluhan ei moista salli, mutta moinen koiran automatisointi alkaa olla jo mennen talven lumia.

(lisää…)

Koirilla syytetään milloin mitäkin lonkkavioista ja luuston kehityshäiriöistä. Jalostus on varmasti suurin syyllinen, mutta kasvattajat haluavat ymmärrettävistä syistä löytää muitakin selityksiä.

(lisää…)

Yksi jatkuvasti jopa skismaa aiheuttavista aiheista greyhound-treenareilla suhteessa ulkomaailmaan on rasituksen merkitys elimistölle. Vinttiliiton poppoo on vakuuttunut siitä, että kyseessä on vain ja ainoastaan merkki greyhoundjalostuksen päätymisestä umpikujaan (koirat eivät kestä) ja lääkärit ovat milloin diagnosoimassa verisyöpää, milloin akuuttia, kuolemaan johtavaa kuivumista. Pörröturkkien omistajille treenarit yleensä toteavat, että laittakaa koiranne edes kerran juoksemaan täysillä, ja eläinlääkärien olisi syytä hankkia ammattitaitoa ennen kuin yrittävät pelästyttää ns. paskat pihalle greyhoundien omistajilta. Katiskasta löytyy oman lauman perusveriarvoja talven peruskuntokaudelta ja netin syövereistä taasen kisarasituksen jälkeisiä arvoja. Laitetaan yksi sellainen tutkimusyhteenveto näkyviin – saadaan mitta-arvoja mitä rasitus oikeasti elimistölle tekee, jolloin voidaan jopa joskus – muissa piireissä – pohtia kahden ja kolmen startin päivävauhdin mielekkyyttä.

(lisää…)

Siinä missä muiden rotujen omistajat kaipaavat ruokinnasta suuremman mittakaavan hyötyjä, kuten tuuheampaa turkkia, hyviä lonkkia ja suorempia jalkoja, niin greyhound-treenareilla on selvempi visio: enemmän nopeutta (halvemmalla). Aikoinaan Suomessakin uskottiin korkeaan proteiiniin ja matalaan rasvaan saatuna kuivamuonasta. Kaikki muu oli liian tavallista ja arkista, ainoastaan teollinen ruoka kykeni tarjoamaan kaiken tarvittavan kompaktissa paketissa tutkitulla teholla. Tosin silti tarvittiin melkoinen lisäravinnearsenaali, mutta kaikkeahan ei voi saada, vaikka niin toivottiinkin.

(lisää…)

(lisää…)

Yliaktiivisuus saattaa olla yksi yleisimmistä koirien käytöshäiriöistä. Usein mainitaan myös eroahdistus, mutta kohtuullisen usein nuo liittyvät toisiinsa. Eivät toki aina, sillä välillä eroahdistus on aitoa ahdistusta, jossa koira ei kestä olla yksin – ei jatkuvaa touhuamista ja paikkojen sekä tavaroiden tuhoamista. Syitä on vähintään yhtä monta kuin koiraa ja omistajaakin, mutta syyttävä sormi osoittaa kuitenkin kasvattajia. Hermostuneiden ja ylivilkkaiden käyttö jalostuksessa on ongelmaroduissa enemmän sääntö kuin poikkeus. Oikeammin, luonneongelma ei ole jalostuksellinen este, ellei se estä koiraa saamasta hyväksyttyä luonnetestitulosta tai sertiä näyttelykehästä. Eivätkä aina nuokaan puutteet ole este astutukselle.

(lisää…)

Törmäsin tällaiseen foorumikierroksella:

Mun on muuten pakko antaa Bernille lihan osuutta päiväannoksissa enemmän kuin 20%. Se ei tolla 20% määrällä vaan pysy hyvässä painossa. Onko se nyt hirveän väärin?? Samassa suhteessa en kuitenkaan pysty lisäämään lihaisten luiden määrää, koska sitä määrää se ei sitten jaksaisi syödä

(lisää…)

(lisää…)