Wikipedia määrittelee elitismin näin:
Elitismi on uskomus tai asenne, jonka mukaan niin sanottu eliitti eli tietty ryhmä ihmisiä, joiden varakkuus, kyvyt, lahjakkuudet tai muut ominaisuudet asettavat heidät muiden ihmisten yläpuolelle ja jonkun tietyn alan huipulle. Elitismin mukaan näiden ihmisten mielipiteet ovat muita arvokkaampia ja tärkeämpiä ohjenuoria sosiaalisessa kanssakäymisessä tai vaikka valtion johtamisessa.
Elitismiä voi liittyä myös ylimielisyyteen, sellaiseen näkemykseen, että vauraus, sosiaalinen asema tai muu sellainen oikeuttaa niiden omaavia toisia parempaan kohteluun.
Elitismiä, ja siten myös eliittiä, löytyy kaikkialta. Tuonkin toteamuksen uutisarvo on nolla. Sinällään se ei ole ongelma. Yleensä eliitti on nimenomaan se ryhmä, joka pitää pyörät pyörimässä. Koska he osaavat ja tietävät, he myös vastaavat. Silloin kyseessä on käsitteen positiivinen puoli. Jotkut täydellistä tasa-arvoa vaativat ovat sitä mieltä, että elitismi on kategorisesti väärin. Se on aina ja kaikessa paha, siitä ei seuraa mitään hyvää. Mutta tässäkään ei ole yhtä ja ainutta totuutta. Sekin riippuu. Elitismi voi olla pahasta, jos joku nostaa itse itsensä muiden yläpuolelle. Vaikka osaisikin. Se ilmentää kuitenkin itsekkyyttä. Silloin on helppo katsoa alaspäin. Asia muuttuu – perusasetelmiltaan – jos yhteisö itse nostaa jonkun ylemmäs. Silloin se tapahtuu muiden hyväksymisellä. Muut ovat sitä mieltä, että joku osaa, tietää ja taitaa. Silloin elitismi ei ole alistavasti ja vähättelevästi toisiin suhtautumista, vaan tunnustus. Toki valta turmelee, mutta tästähän ei ole kysymys. Se saattaa olla seuraus, mutta ei syy. Ehkä kannattaisi puhua asiantuntijoista, tai osaajista – samasta asiasta on kuitenkin kysymys.
(lisää…)