Sydän on jakautunut neljään onteloon: Oikeaan ja vasempaan eteiseen ja oikeaan ja vasempaan kammioon. Sydämeen tullessaan veri saapuu aina eteiseen, josta se kulkeutuu läpän läpi saman puolen kammioon ja sieltä edelleen takaisin verenkiertoon. Eteisen vaikutus pumppaustyöskentelyssä on melko pieni, sillä normaalioloissa veri valuu suoraan suonista kammioon pysähtymättä juurikaan eteisessä. Vain rasituksessa eteisten pumppaustoiminnalla on merkitystä.
Vähähappinen veri kudoksista saapuu oikealle puolelle sydäntä, josta sydän pumppaa sen keuhkoihin. Runsashappinen veri palaa keuhkoista vasemmalle puolelle, josta se puolestaan pumppautuu ympäri kehoa.
Greyhoundin sydämen koko on suurinpiirtein sama kuin yhteenpuristetun nyrkin. Se sijaitsee rinnan puolivälissä ja keuhkojen alapuolella. Sydän painaa noin prosentin greyhoundin ruumiinpainosta, tai noin 11g per painon kilogrammaa kohden. Keskimäärin siis 30 kiloisen greyhoundin sydän painaa 330 grammaa. Greyhoundilla on suurin sydän koiraroduista. Osaltaan se johtuu perimästä, osaltaan se on treenin tulosta (Pape, 1986).
Tohtori Lonsdale Murdochin yliopistosta Australiasta oli tutkinut greyhoundin sydämen kehitystä kävelytyksessä ja juoksutuksessa. Tulosten mukaan kummallakin tavalla saadaan sydänlihas kasvamaan yhtä suureksi, mutta sen kyvyssä pumpata verta oli eroja. Kun koira oli treenattu pitkillä kävelylenkeillä, sen sydän kykeni pumppaamaan tasaisesti suuria määriä verta lihaksistoon, kun taas juoksuttamalla treenatun sydän pystyi työntämään verenkiertoon erittäin nopeasti tarvittavan kierron – eräänlaisen hyökyaallon. Silloin lihaksisto sai heti tarvittavan määrän hapekasta verta, ja tehokkaan ”huuhtelun” rasituksen aiheuttamista kuona-aineista. Lonsdalen johtopäätös oli selvä: juoksemalla treenatut koirat kykenivät tehokkaampaan suoritukseen ja nopeampaan palautumiseen.
(lisää…)