Jostain syytä hankalimmaksi raakaruokintaan, tai 50/50-ruokintaan, siirtymisessä koetaan ruokamäärän muuttaminen uuteen systeemiin. Tai ainakin tuntuu siltä, että sitä kysytään useimmin.  Helpoimmasta päästä kysymyksiä se kuitenkin on.

Olen usein kysynyt asiakkailta, että onko eri kuivamuonien välillä vastaavia vaikeuksia. Ei ole, vaan annos on löytynyt vaikka siirryttäisiin aktiivipennusta aikuisten light-ylläpitoon. Tajutaan, että ruokaa annetaan hieman vähemmän tai enemmän riippuen prosenteista ja sitten hetken kuluttua annosta joko kasvatetaan tai suurennetaan sen mukaan onko koira lähtenyt laihtumaan vai lihomaan.

Tämä kertoo kahdesta asiasta, syy/seuraus-suhde on sitten toinen juttu:

• lihaa ei tunneta ja
• lihan mainitseminen ruokinnassa vie omistajan itseluottamuksen saman tien

On kolmaskin kohta ja se on prosenttilaskujen alkeiden osaamattomuus. Ei tajuta, että jos kuivamuonassa lukee rasvan kohdalla 18 % ja lihassa lukee rasvan kohdalla 18 %, niin ne antavat saman verran rasvaa saman kokoisesta annoksesta.

Jos et ole vielä vilkaissut, niin nyt olisi aika keskittyä jokaisen koiraan ruokkivan, ruokintatyylistä riippumatta, perusluentoon Lihaa vatsan täydeltä.

Ruokamäärien haarukointi sinällään on helppoa, annetaan sen mitä paino edellyttää. Omistajille syntyy henkinen ongelma vasta silloin kun siirrytään ruokintatavasta toiseen, eikä luoteta omaan kykyyn laittaa kippoon ruokaa riittävästi. Koiran nälkää pelätään lähes kohtuuttomasti – minulla on tuostakin olemassa teoria ja se liittyy jenkkiläisiin reality-ohjelmiin.

Mutta uskon, että yksi syy juontaa simppeliin asiaan, jonka kaikki ymmärtävät, mutta eivät tiedä tietävänsä: kalorilaskut eivät pidä paikkaansa. Selkäydintasolla tiedetään, että ihan sama kuinka paljon ynnäilee energioita, niin lisäruoka ei aina lihota ja ruuan vähentäminen ei välttämättä laihduta. Tai toisinpäin.

Siirretään kysymys ruokamääristä käytäntöön. Ehkä silloin tulee helpommaksi kokeilla erilaisia ruokamääriä.

Ruuat rinnakkain

Noin 30 kg (isohko) greyhoundnarttu. Se ei ole treenikoira, vaan elää melkoisen laiskaa elämää ja verrattuna kisakoiriin se on einen paksu. Muihin rotuihin verrattuna se on hoikka.

Kun meillä mennään pelkällä kuivalla, niin se syö Royal Caninin Medium Puppyä, 32/20 ruokaa. RC:n omien ynnäilyjen mukaan sen pitäisi syödä sitä ehkä noin 260 – 270 g, suositustaulukko loppuu 25 kiloon medium-ruokaa kun on. Tuo narttu kuitenkin tarvitsee sellaiset 340 grammaa – joka on tilavuutena turvottamatonta ruokaa noin litra.

Jos syötäisiin pelkkää lihaa, niin annoskoko vaihtelisi hieman lihojen suhteen, mutta Kennelrehun pentujauhelihaa menisi noin 800 grammaa, prosentteja on  17/11. Tai jos annetaan saman firman 15/24 naudanjauhelihaa, niin pärjättäisiin noin 650 grammalla.

Määrät perustuvat täysin kokemuksiin tästä nimenomaisesta yksilöstä – joten nyt aletaan muokkaamaan teoriaa koiraan sopivaksi.

Yleisen väitteen mukaan lihaa menee enemmän, koska siinä on 60 prosenttia vettä, kun kuivamuonassa on noin 10. Lisätty vesi ei muuta  kuivamuonan määrää, se vain lisää painoa ruokakupissa. Mutta koska prosentti on aina yksi sadasta, niin jos koira pysyy painossaan kuivamuonan 68 grammalla rasvaa (20 prosenttia 340 grammasta), niin miksi se tarvitsee lihasta paljon enemmän? SIlloinhan lihaakaan ei pitäisi tarvita kuin 340 grammaa tai oikeammin hieman vähemmän, jos rasvaprosentti on 24… mutta esimerkkimme koira laihtuu, jos sille annetaan vähemmän lihaa.

Selvä ristiriita. Vai onko? Selvitetään, mutta laitetaan ensin ruuat taulukkoon, että nähdään mitä saadaan.

Kuten näkyy, niin käytännössä puhutaan aivan samoista saanneista. Ainoa ero on siinä, että kuivamuonalla osa energiasta tulee hiilihydraateista, tietenkin. RC antaa hieman enemmän laskennallisesti, mutta aidosti koira saa kuitenkin vähemmän. Ihan siksi, että kuivamuonan sulavuus on lihaa huonompi. Nauta tuplaa energiansaannin, koska

• siinä on tuplasti rasvaa verrattuna pentujauhelihaan
• siinä on tuplasti grammoja verrattuna kuivamuonaan

Jos ynnäilet itse jouleja tai kaloreita, niin saat luultavasti erilaisen lopputuloksen ja energiaa huomattavasti enemmän kuin mitä minä laskin. Se johtuu siitä, että laskit mukaan proteiinit. Minä en. Kun lasketaan kaikki energiaravintoaineen – proteiinin, rasvan ja hiilihydraatit, joskus myös kuidun – niin silloin ei lasketa syöjän saamaa energiaa, vaan ruuan laskennallista energiasisältöä. Se on vertailuluku.

Tämä ero tulee siitä, että minua ei kiinnosta koiran painossa laskennalliset energiasisällöt, vaan se maksimi, joka koiralla on mahdollisuus saada käyttöönsä. Proteiineissa on happea ja hiiltä, ja siksi niitä on mahdollista polttaa energiaksi. Mutta tuota mahdollisuutta ei käytetä kuin aniharvoin ja silloinkin puhutaan akuutista rasituksesta tai aliravitsemuksesta.

RC vs pentujauheliha

Esimerkkikoiralla RC:n mediumin puppy vastaa hyvin pitkälle 1:1 Kennelrehun pentujauhelihan kanssa. Tarkoittaa käytännössä sitä, että paino pysyy samana, koiran jaksaminen pysyy samana ja ilmiasu ylipäätään ei muutu (tietysti edellytyksellä, että lihan kanssa hoidetaan lisät kuntoon, mutta se on eri asia). Joudun siis antamaan lihaa yli 2x enemmän kuin kuivamuonaa – tarkkaan ottaen 2,3 kertaa enemmän.

Tämä ei ole yllätys. Lihan kuiva-ainepaino on 340 grammaa, tai jos hyväksytään kuiva-aineelle 10 % kosteutta, että saadaan liha kuivamuonan kanssa samalle akselille, 400 grammaa. Se on käytännössä silloin aivan sama määrä kuin kuivamuonalla.

Silloin lihassa olisi kuiva-aineessa (10 % kosteudella):

• proteiinia 34 %
• rasvaa 22 %

Kuulostaako tutulta? RC:ssä oli 32/20.

Kun ollaan ylläpitotasolla, niin ruokinnoissa ei ole eroa. Silloin voi verrata hintoja, joilla ei ole yksilötasolla suurtakaan merkitystä, mutta isomman lauman kohdalla eroa alkaa syntymään. Helppous on arvo sinällään ja vaikka raa’an antaminen ei sekään ole työlästä, niin eihän kuivan helppotta pysty ylittämään.

Eroja syntyy siinä vaiheessa, kun mukaan tulee rasitusta ja kulutusta. Silloin Puppyn kulutus lähtee nousemaan, sillä proteiinikoostumus ei enää riitä koirille, joilla on enemmän lihasmassaa. Hieman vähemmän muodostuneille Royal Canin kyllä riittää.

Jos kulutus alkaa vaatimaan energiaa, niin kumpikaan ei riitä noilla annosmäärillä. Greyhound ei treenissäkään ole mitään energiasyöppö, ja kilpailusuoritus äärimmäisyydestään huolimatta ei nosta kuin noin 7 – 10 % päivän energiantarvetta – kun puhutaan 30 sekunnin anaerobisesta maksismista, niin ei se rasvaa polta. Sama koskee myös useimpia agility-koiria.

Sen sijaan pitkäkestoisemmassa rasituksessa kummankaan energia ei riitä noilla annosmäärillä, vaan koira lähtisi laihtumaan. Meillä siis niin RC:n Puppy kuin Kennelrehun pentujauheliha toimii joko laiskojen päivien ylläpitoruokana tai kilpailuissa koiraa kiristävänä (laihduttavana) ruokana, mutta ei treeniajalla.

Naudanjauheliha

Naudanjauhelihassa on huomattavasti korkeampi rasva, jonka takia sillä saadaan energiabuustia, mutta sen proteiinimäärä alkaa mennä turhan alas lihaksikkailla koirilla. Ruokamäärää ei voi nostaa, koska samalla kalorit kertautuvat. Aletaan siis olemaan niissä perussyissä, jonka takia harrastavilla ja muilla erikoisvaatimusten koirilla joudutaan käyttämään lisäravinteita ja/tai yhdistelemään eri ruokia. Kalorit tulevat vastaan määrän kanssa,

Meillä tuo on toiminut talvikauden ruokinnassa juurikin energiansa takia. Kun työ on lisääntynyt, niin proteiinia on sitten nostettu muilla tavoilla. Aidosti meillä on kylläkin menty jo pidempään talvikaudella tai jos on muutoin tarvittu kaloreita lisää, eikä lohiöljypänikkä ole ollut vaihtoehto, Kennelrehun 20 kilon sikanautapaketilla – mutta se valinta on ollut puhtaasti talouskysymys. Kilohinta on sopivan alhainen.

Kun lihan proteiinimäärä laskee, mutta rasva on korkealla, niin harrastuskoirilla tuossa on selvä riski, jos omistaja ei ole hereillä. Lihaskatoa, tai lihasmassan kehnoa kasvua ei huomata, koska se jää läskin peittoon. Mutta aidosti tuo koskee vain määrättyjä urheilukoiria ja 15 % proteiinimäärä lihassa riittää mainiosti lihasmassan ylläpitoon, kunhan syöntimäärät ovat järkeviä. Taas kerran greyhound on ääripää ja sillä raja menisi ylläpidossa noin 400 gramman paikkeilla.

Hinnat

Verrataan hintoja, ilman alennuksia.

Vertailu on selvä ja alleviivaa kahta väitettäni:

• kallis ostaa on kallis käyttää
• kuivamuonat ovat edullisempia kuin liha

Ero hinnoissa muuttuu lihojen eduksi vain silloin kun syystä tai toisesta, yleensä kehnon laadun takia, annosmäärät nousevat korkeiksi. Tai kun 15 kilon säkki nousee yli 80 euron, noin. 12 kiloisissa, joka on kuivamuonateollisuuden tapa piilottaa hinnanousu, raja tulee vastaan hieman aiemmin.

Kun aloin aktiivisesti tekemään koirien ravitsemusta tuossa vuosituhannen vaihteen paikkeilla, niin yksi lihojen käyttöä puoltava teesi oli, että liha on edullisempaa. Tuo ei ole enää aikoihin pitänyt paikkaansa, vaan tuottajat/vähittäismyynti on nostanut kohtuullisen rajusti hintoja.

Kaksi selvää ja aika perusteetonta hinnanousua olivat hevosen lihan kallistuminen suoraan sanottuna idioottimaiselle tasolle sekä pullamarkkinoiden synty.

Minua ei aidosti kiinnosta miksi hinnat nousivat teurasjätteelle ja ylivuodolle. Minua kiinnostaa vain se, että rahaa palaa tolkuttomasti isompien laumojen ruokkimiseen.

Tokikaan aina asiaa ei voi verrata puhtaasti eurotasolla, varsinkaan työkoirien kanssa. Ei meillä olisi tehty rataennätyksiä ja voitettu isoja kilpailuja greyhound racingissä vuodesta toiseen kuivamuonilla. Niiden koostumus ei vain riitä. Sen sijaan kulujen leikkaaminen 50/50-tyyppisellä ruokinnalla oli myös tulostason suhteen järkiratkaisu.

Mutta kun kyse on perusterveestä peruskoirasta, niin aidosti lihan perusteleminen hyvänä ratkaisuna käy koko ajan vaikeammaksi.

***

Hieman off topikkina, mutta kun usein kyseenalaistetaan ihmisten kyky ja oikeutus pitää koiria sen mukaan mikä on heidän taloudellinen valmiutensa maksaa tuhannen euron eläinlääkärilasku, niin aidosti pitäisi kysyä, että mitä tehdään tilanteessa, jossa yhden koiran ruokinta alkaa maksamaan 1000 euroa vuodessa. Tai kuudella koiralla yli 500 euroa kuukauderssa – meillä oli parhaimmillaan 15 koiran lauma, ja kun pelkät ruokintakulut olivat yli tonnin kuussa lihan hiinbtojen korotusten jälkeen, niin minä aloin kyseenalaistamaan koiraharrastustamme.

Greyhound racingin kuolema ei johtunut pelkästään omituisista lajin sisäisistä poliittisista ratkaisuista ja välinpitämättömyydestä kilpailujen turvallisuuden ja järjestämisen suhteen. Lajia pitivät pystyssä isojen laumojen treenarit, eivät yksittäisten koirien harvakseltaan kilpailevat omistajat. Ja kun kulurakenne nousi kestämättömiksi, niin isot laumat katosivat ja yhtä äkkiä oli noin 70 prosentin koiravaje. Tuo hinnannousuista aiheutunut vaje muuten maksoi lihakaupalle noin 130 tuhatta euroa vuodessa eli kymmenessä vuodessa sellaiset 1,3 miljoonaa – ja tuo tuli vain greyhoundeista. Ehkä tukkurien kannatti hylätä suurtalousmyynti, ehkä ei.

Rotuerot

Kaikki edellämainittu koskee siis hyvin pitkällä yhtä ääripäätä, greyhundia. Sillä on luontainen vaikeus kasvattaa itselleen läskiä, jonka takia joudutaan käyttämään suhteettoman korkeita rasvaprosentteja. Jollain lapukalla tilanne on juurikin päinvastainen – mutta omalla tavallaan vielä hankalampi.

Nimittäin alemman rasvaprosentin lihat ovat vielä kalliimpia. Kuivamuonissa sen sijaan tilanne on hintavertailujen suhteen vaikeampi, koska niissä ravintosisältö ei määrää hintaa, vaan ruuan imago ja myyntiväitteet.

Valitettavasti kummankin ravitsemuksellinen arvo on nolla. Mutta kummallakin myydään. Jos ette usko, niin vilkaiskaa mitä tahansa kuivamuonaketjua missä tahansa ryhmässä. Keskustelut, ruokien hypettäminen tai dissaaminen, ei koskaan vahingossakaan liity ruokien toimivuuteen, vaan uskoihin, luuloihin ja mainosväittämiin.

Sama pätee toki lihoissakin, mutta ei aivan yhtä leimallisesti.

Mutta jos rotujen vertaaminen toisiinsa on vaikeaa, lähes mahdotonta, niin yksilöiden vertaaminen on totaalisen toivotonta. Sanon taas kerran: yhdestäkään muun omistajan kokemuksesta ruuasta X ei ole koskaan ikinä milloinkaan hyödyttänyt ketään. Se siitä kokemusasintuntijuudesta.

Yhteenvetona

Jutun piti avata sitä, että ruokintatyylistä toiseen vaihdettaessa ei tarvitse suuremmin murehtia annoskokoa. Vaikutus saattoi olla kuitenkin toisenlainen – mutta ei se ole. Silloin eksyit tekstin massaa ja hukkasit sen oleellisen:

• Kun vaihdat kuivasta lihaan, niin anna tuplasti enemmän.
• Kun vaihdat lihasta kuivaan, niin anna puolet.
• Jos siirryt jommasta kummasta 50/50 ruokintaan, niin anna lihaosuudesta 2/3 ja kuivamuonasta 1/3 ja nuo osuudet lasketaa ylläolevista määristä

Ja nyt tulee tärkein: viikon kuluttua lasket tai nostat määrää sen mukaan, jos koira

• on koko ajan nälkäinen, niin lisää ruokaa; 50/50-ruokinnassa kumpaakin, lihaa ja kuivaa
• ei syö kaikkea, niin anna vähemmän; 50/50-ruokinnassa vähennä lihaa
• lihoaa, niin anna vähemmän; 50/50-ruokinnassa vähennä lihaa
• laihtuu, niin anna enemmän; 50/50-ruokinnassa lisätään lihaa

50/50-ruokinnan yksi (hyvä) nyrkkisääntö on, että aina muutetaan lihan määrää ja pidetään kuivamuona koko ajan samana. Näin taataan, että suojaravintoaineiden määrä pysyy koko ajan riittävänä.

Ja jos ruokaa alkaa menemään yhteensä turhan isoja määriä, niin käytät liian rasvatonta ruokaa. Ja aivan samalla tavalla, jos ruoka-annoksen koko menee turhan pieneksi, niin käytät liian rasvaista ruokaa.

On sitten kaksi poikkeusryhmää, joiden kohdalla on ehkä hyväksyttävä ylipaino: labradorinnoutajat sekä kastroidut/steriloidut.

Kalorilaskujen turhuus

Älä laske kaloreita. Ainoa, johon voit kiinnittää huomiota, on rasvan määrä. Mutta älä anna sillekään liikaa painoarvoa. Aivan samoin kuin että sinunkaan painosi ei liiku mihinkään ilman suurempaa muutosta, niin pikkuasiat eivät vaikuta koiraasi.

Sen sijaan isot asiat vaikuttavat. Koirilla se tarkoittaa ruuan kokonaislaatua, sanotaan sitä vaikka sopivuudeksi vatsalle. On useitakin syitä miksi meillä ei enää käytetä muita ns. 30/20-ruokia ja syynä on sopimattomuus. Aivan sama kuinka suuria annoksia antoi, niin koirat laihtuivat. Kalorilaskujen perusteella noin ei olisi pitänyt käydä.

Joten samalla kun seuraat koiran painon muutoksia, niin pidä kokoajan takaraivossa ajatus, että laihtuuko koira ehkä siksi, että ruoka ei vaan sovi. Silloin ei auta totuttaminen eikä aika, ainoastaan ruuan vaihtaminen.